sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Fazer Café Fazerila

Mitä oman elämänsä homo ludens keksii pääsiäispyhinä? No, käy tietysti Fazerilassa ja sen vierailukeskuksessa ihmettelemässä perinteikkään yrityksen historiaa sekä samalla maistelemassa muutamia irtonamusia. Samaan reissuun päätimme yhdistää myös brunssin (23,90 €), jota tarjoillaan parissa eri kattauksessa.



Kahvila aukeaa vierailukeskuksen sisäänkäynnistä oikealla. Se ei pelaa pienillä ja kivoilla detaljoinneilla, vaan keskittyy sisustuksensa puolesta isoihin linjoihin. Suuret, koko seinän levyiset ikkunat tuovat kaivattua kevätaurinkoa ja valoa sisätiloihin. Auringon porottaessa ikkunapöydissä tuli jopa kuuma. Toisella puolella lasiseinän takana tilaa hallitsee trooppinen puutarha, joka muuten kuului opastettuun kierrokseen, johon myös osallistuimme. Kahvilassa tilaa ja pöytiä on paljon, tosin niin on myös asiakkaita pääsiäislauantaina puolenpäivän aikaan. Osa asiakkaista on ulkomailta, kuten aasialaiset pöytänaapurimme, jotka tyytyivät vain kahveihinsa. Liikkeellä oli luonnollisesti myös paljon lapsiperheitä.




Jos on joskus käynyt esim. Kluuvikadun kahvilassa, ei Fazerilan tarjonta pääse yllättämään. Tarjolla on kohtuullisen perinteinen buffetbrunssi: leipiä, piirakoita, leivänpäällisiä, erilaisia salaatteja lisukkeineen, jogurttia, granolaa, hedelmiä, smoothieta, juustoja ja toki maankuuluja kakkuja. Mehut, suodatinkahvi ja tee kuuluivat hintaan, espoolaiset saavat euron lisähinnalla cappuccinonsa.



Riisipiirakat munavoilla ja palvikinkulla, mummonkurkut, katkarapuskagen, kylmäsavulohi, broileri ja munakokkeli muodostivat luontevan lähtöalustan jatkoa silmällä pitäen. Maustamaton jogurtti granolalla ja pähkinöillä jatkoivat varmaotteista linjaa. Aprikoosismoothie toimi oivana suunraikastajana ennen siirtymistä kakkujen ja kahvin maailmaan. Marjainen kermakakku oli hyvää, mutta muistot Kluuvikadun tarjonnasta ylittivät nyt koetun. Kahvia oli normaaliin Fasutyyliin tarjolla kahtalaista: vaaleaa ja tummaa.

Fazerilaa voi suositella lapsiperheille, lapsenmielisille ja kaikille, jotka ylipäätään tykkäävät Fazerin tuotteista! Ja meitähän riittää. Brunssien viitekehyksessä Fazerin brunssi on ns. varma valinta: ei tajunnan räjäyttäviä finessejä, mutta ei ikinä pettymyksiäkään. 

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu



01230 Vantaa

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Lönkka

SYÖ-viikot ovat taas täällä, vaikka eihän edellisistäkään ole vierähtänyt kuin pari kuukautta. Tämänkertaisten viikkojen ykköspoimintani oli Lönkka: puolitoistavuotias ruoka- ja juomaravintola Lönnrotinkadulla, aivan siinä Naughty BRGR:n naapurissa.

Kympin hintaan tarjolla on joko latva-artisokkarisottoa tai piadina-leipää, jossa täytteenä oluessa ylikypsäksi haudutettua kanaa. Seuralaiseni otti risoton, itse päädyin pitkällisen pohdinnan jälkeen leipäseen. Mutta sitä ennen alkupalat! Valitsin Chipirones & Pimiento (8 €) -alkuruoan, joka koostui rapeasta mustekalasta, pimientos de padron -paprikoista, aiolista sekä sitruunasta. Annos oli erilaisuudessaan aika hurmaava. Mustekalaa tulee syötyä melko harvoin. Annoksen mustekala voitti ”klassiset” mustekalarenkaat mennen tullen. Ne ja takuuvarmat paprikat yhdessä aiolin kera muodostivat onnistuneen yhdistelmän. Seuralaisen vihersalaatti (5 €) oli puolestaan raikas avaus.


Piadina on italialainen katuruokatyylinen leipänen, jonka sisällä voi olla melkeinpä mitä vain. Lönkan versiossa oli tosiaan ylikypsäksi haudutettua kanaa sekä juustoa, tomaattikastiketta ja rucolaa, päällä balsamicoa. Leipä oli paistettu rapeaksi. Kokonaisuus oli muhkea ja maukas, jopa niin, että se pääsi yllättämään positiivisesti. Seuralaiseni luonnehti latva-artisokkarisottoaan parmesaanin ja pinaatin kera shakespearelaisittain ”hyväksi”.



Tilava paikka jakautuu ruoka- ja baaripuoleen. Baaripuolen houkutuksena on olutseinä eli seinä, jossa olutvalikoimaa esitellään useiden pullojen voimin. Toisen yksityiskohdan muodostaa pyöräilevä Kalevalan kokoaja Elias Lönnrot. Kolmas silmään osuva yksityiskohta ovat erilaiset valaisimet, jotka ilostuttavat ruokailijoita. Neljänneksi voi vielä mainita hauskat uudesti muodoillut viinipullot, joita käytetään nykyisin vedentarjoilussa. Tila on muuten vahvasti ruskeasävytteinen. Palvelu oli sujuvaa ja ystävällistä.

Ensivierailu Lönkkaan oli positiivinen kokemus. Lönnrotinkatu alkaa olla kohtuullisen mielenkiintoinen ravintolatarjonnan suhteen!

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu





Lönkka
Lönnrotinkatu 11
00120 Helsinki

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

White Lady

Perinteiset kortteliravintolat tuppaavat jäädä huomiotta, kun ravintolakävijöiden katse viistää vain uutuuksien korkeudella. Into kovana sitä itsekin tsekkailee virkeitä tulokkaita, mutta aina välillä katse olisi syytä kääntää ikähaarukan yläpäähän, sillä klassisia ja pitkään ikään ehtineitä ravintoloita ei ole liiaksi. Ehkä siihen on myös joku hyvä syy, miksi ravintola on ehtinyt kypsään ikään?

White Ladyn tarina alkaa täsmälleen samana päivänä kuin Yhdistynyt kuningaskunta palautti Helgolandin saaren Saksan liittotasavallalle. Mielenkiintoista. Ja vuosi on siis sama kuin se, jolloin Suomi sai hetken aikaa paistatella koko maailman päivänvalossa kesäolympialaisten järjestäjänä. Iso asuintalo, jossa White Ladykin sijaitsee, rakennettiin sodasta palanneille lotille ja heidän perheilleen. Ravintolatoimintaa pyörittivät naiset ja mikä tuohon aikaan oli poikkeuksellista, naisia myös hyväksyttiin ravintolaan ilman herraseuraa.


Lounasaikaan White Ladyssa on tarjolla paria eri komboa, mutta oma taktiikkani myötäilee lähes aina ns. high end -vaihtoehtoa eli koko settiä. Se irtoaa 13 euron hintaan. Lounas pitää sisällään salaattipöydän, päivän keiton ja leipää, kotiruokatyylistä pääruokaa sekä päätteeksi pienen jälkiruoan ja kahvin.





Olen käynyt White Ladyssa muutamaan otteeseen. Alkusalaattipöytä on yllättänyt runsaudellaan ja kivan erikoisilla raaka-aineillaan. Olen kokeillut mm. marinoitua broiskua, chorizotyylisiä makkaroita, pastasalaattia, fetaa ja muita juustoja, kapriksia, minipaprikoita, marinoituja sieniä, marinoitua sipulia ja kananmunaa. Alkusalaatista on saanut aina koottua oikein pätevän lounasstartin. Keittoakin olen maistanut. Kantarellikeiton maku jäi kuitenkin vähän lussuksi, jotenkin odotin maistuvampaa lopputulosta. Siskonmakkarakeitto oli perushyvää. Pääruokana olen syönyt mm. possunfileetä, kasviksia ja perunaa, lihapullia, muusia ja kasviksia sekä lohta pastalla. Possu oli maukkaan kastikkeen kera oivallista, mutta kasvikset ja perunat jäivät täydellisiksi statisteiksi annoksessa. Ne olisi pitänyt jättää tarjoilukippoihinsa. Peruna oli jopa pahasti jäähtynyttä. Jauhelihapullat olivat tasoa ok, kuten myös kastike, muusi ja kasvikset. Lohi oli syötävää, mutta pasta jäähtynyttä, kuivunutta ja mautonta. Jälkiruokana on ollut marjarahkaa sekä viimeisimmällä kerralla rikkaita ritareita kermavaahdon ja mansikkahillon kera. Rahka on ollut ihan kivaa, mutta niitä rikkaita ritareita on syönyt enemmän kuin mielellään! On aina kiva päättää työmiehen ”kolmen ruokalajin lounas” siihen kolmanteen ruokalajiin.



Meininki White Ladyssa on tuttavallista. Maksun sai valintansa mukaan hoitaa etu- tai jälkikäteen. Osa eri pöytien seurueista jopa spontaanisti ryhtyi keskustelemaan keskenään, mitä voidaan pitää suomalaiseen elämänmenoon tottuneena erikoisena, mutta toki sinänsä ilahduttavana yksityiskohtana. Ruotsiakin kuulee, kuten myös englantia. Miljöö on riitasointuinen, outo ja vanhahtava. Sisustus on yhdistelmä irrallisia ja toisiinsa liittymättömiä elementtejä ja värejä. Leikkinurkkaus on varmaan lapsellisille kiva, mutta nykypäivän ravintoloissa perin harvinainen. White Lady yrittää tarjota kaikille kaikkea, mutta kuten tiedetään, ne yritykset eivät yleensä pääty kovin hyvin.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




White Lady
Mannerheimintie 93
00270 Helsinki

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Brasserie Kämp

Hotelli Kämp ja sen ravintola Brasserie Kämp ovat instituutioita. Hotelli on Suomen ykkönen, ravintola ei aivan. Juhlimme hääpäiväämme Kämpin arvokkaissa maisemissa, sillä meitä oli muistettu lahjakortilla, joka oikeutti kolmen ruokalajin illallismenuihin (á 42 €). Kosteimmissa unelmissamme saatoimme kuvitella harhaisesti, että saisimme valita ruoat listalta itse. Totuus oli kuitenkin toinen, sillä selvisi, että lahjakortti oikeutti päivän menuun. Pettymykset muuttuivat sarjatuleksi, kun päivän menu paljastui ei-niin-vakuuttavaksi listalta silmäiltynä. Tuhat tulimmaista sentään! No, onneksi kirjastobaarin puolella nautittu herkullinen Negroni (15 €) hillitsi lievää alakuloa.



Saimme alkajaisiksi leipävadin, jossa oli traditionaalisesti vaaleaa ja tummaa voin kera. Nälkäisenä leivät tekivät tehtävänsä, mutta kymmeniä kertoja vastaan on tullut kiehtovampiakin leipälajitelmia. Varsinainen alkupala oli endiiviä, sinihomejuustoa, päärynähilloketta ja pekonia. Annos tavoitteli ehtaa eleganssia, mutta ei sitä koskaan tavoittanut. Vaikka juusto ja hilloke pelasivat hyvin yhteen, oli lopputulos varsin tylsä.


Pääruokana saimme haukiterriiniä hummerikastikkeella, katkarapuja ja fenkolia. En kuunaan itse valitsisi haukiterriiniä. Terriini on aina ollut mitäänsanomatonta ja mautonta, turhaa. Siksi yllätyin siitä, että annos oli kohtuullisen onnistunut. Se tosin ei johtunut tyhjänpäiväisestä haukiterriinistä, vaan oivallisista katkaravuista, joita löytyi annoksesta verrattain paljon. Jälkiruoaksi saimme listan mukaan Paris Brest, praliinikreemiä. Annos paljastui kutakuinkin rapeapintaiseksi tuulihatuksi, jonka sisällä oli kreemiä ja päällä suklaajäätelöä sekä pari marjaa. Monipuolinen annos oli makujen sekamelska, mutta ei suinkaan toivoton tapaus. Tuulihattu oli kiva yhdistelmä rapeaa pintaa ja pehmeää kreemiä. Annos ei kuitenkaan noussut klassikoiden joukkoon, vaan sen pystyi unohtamaan pian syömisen jälkeen.

Ravintolan tarjoilu toimi ilman moitteita ollen huomioivaa sekä ystävällistä. Kämpin miljöö on arvokkaan oloinen. Sisustuksesta löytyy kristallikruunuja, peilejä, pylväitä ja tietysti näkymät Espalle.

Koreista puitteista ja välittävästä palvelusta huolimatta kokeilemamme päivän menu ei vakuuttanut meitä. Ehkä ruokien suhteen meillä kävi vain huono flaksi? Siltikin karu totuus on se, että seuraava käyntikerta Brasserie Kämpiin jää jonnekin Kristillisdemokraattien hallitusvastuun ja Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen EM-kisoihin pääsyn hujakoille.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Brasserie Kämp
Pohjoisesplanadi 29
00100 Helsinki

torstai 5. huhtikuuta 2018

Poompui B’staurant

Poompui on Kurvissa sijaitsevan Pinto B’staurantin pikkusisko. Tai jos kokoja ruvetaan vertailemaan niin paremminkin isosisko, sillä asiakaspaikkoja on noin kolminkertainen määrä Pintoon nähden. No, joka tapauksessa taustaomistus ravintoloilla on sama. Thaimaalaista ruokaa löytää lähitienoolta muutenkin hyvin. Pinton lisäksi on tullut testattua esimerkiksi Thai Street Food.

Olen käynyt pariin otteeseen Poompuissa lounaalla. Lounasannokset (10,50 €), joita on kolmea erilaista, vaihtelevat päivittäin, mutta pääraaka-aineeksi voi valita esim. jättikatkarapuja, tofua, kanaa tai naudanlihaa. Settiin kuuluvat myös vegaaninen salaattipöytä sekä kahvi ja keksiä. Alkusalaatit ovat olleet konstailemattomia. Ensimmäisen käyntikerran kimchi yllätti pelkästään sillä, että sitä oli tarjolla. Itsetehdyt kastikkeet ovat toimineet kivasti. Salaatit tunnistaa Pinton hengenheimolaisiksi. Ne ovat simppeleitä, mutta niissä on aina jokin juttu.



En ole pistänyt muistiin testaamieni pääruokien nimiä, enkä voi väittää tuntevani thaikeittiötä niin hyvin, että tunnistaisin ruoat vain kuvien perusteella. Molemmissa lounasannoksissa oli joka tapauksessa keittopohjan lisäksi nuudeleita, vihanneksia ja chiliä. Ensimmäisessä annoksessa pääraaka-aineena oli rapuja, toisessa naudanlihaa. Edellinen annos toimi kaikin puolin jälkimmäistä paremmin. Keittoliemi ei ole ollut erityisen maukasta, mutta chilipotkua on löytynyt senkin edestä. Jura-keittimestä tuleva kahvi keksin kera antaa sekin potkua loppupäivän aherrukseen.



Sisustus Poompuissa on vaalean valoisa, avara ja freesi. Seinillä on kohtuullisesti, mutta ei mauttoman paljon, erilaista thaihenkistä taidetta. Isossa tilassa vapaita pöytiä on aina löytynyt, mikä ilahduttaa entistä Pinton ovensuussa ympäripyörähtäjää. Tarjoilu on pelannut ystävälliseen ja nauravaiseen tyyliin.

Siskoksia on vertailtu maailmansivu. Poompuikin vertautuu siskoonsa Pintoon. Käytyäni pari kertaa molemmissa julistan Pinton piirun verran paremmaksi ruokatuotteen puolesta. Miljööltään taas Poompui vie pidemmän korren.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu





Poompui B'staurant
Hämeentie 28
00530 Helsinki