torstai 31. toukokuuta 2018

Werner

Bulevardilla Ruttopuistoa vastapäätä sijaitsee puolisentoista vuotta sitten entisen kirjakaupan tiloihin auennut ravintola Werner, joka on tullut tunnetuksi erityisesti kolme metriä leveästä avotuligrillistään. Helsingin suurimmaksikin sitä kuiskitaan. Wernerissä on pitänyt käydä jo paljon aiemmin niin lounaalla kuin illallisellakin, mutta niin vain on käynyt, että nyt vasta päästiin asiaan.


Vaikka olin pälyillyt ruokalistaa salaa jo töissä ollessani, halusin rauhassa silmäillä ruokalistaa vielä paikan päällä. Silmäilyn lomassa nautiskelin hekumallisesta Negronista (13 €). Alkuruokalista vaikutti poikkeuksellisen herkulliselta. Vai miltä kuulostavat grillattu perunarieska ruskistetun voin kera, naudan marmoriulkofileestä tehty tartar tai lajitelma ravintolan valmistamia lihoja ja makkaroita? Niinpä. Senpä vuoksi tein jotakin, mitä nykyihminen tekee vain harvoin: otin kaikki annokseni alkuruokien puolelta. Kyllä, tiedän, että avotuligrillin vuoksi olisi pitänyt valita kuusi viikkoa riiputettua naudan entrecoteeta grillatun kukkakaalin kera, mutta se jäi nyt odottamaan ensi kertaa.



Grillattu perunarieska ruskistetun voin kanssa (3 €) yhdistettynä kikhernetahnaan, jogurttiin, pinjansiemeniin ja savupaprikaan (6 €) muodostivat samaan aikaan yksinkertaisen, mutta toisaalta yllättävän moniulotteisen makumaailman. Kombo oli yksi alkuvuoden parhaimmista alkupaloista. Tartar naudan ulkofileestä, sinapinsiementen ja lipstikkamajoneesin kanssa (12 €) jatkoi herkullista ja varmaotteista linjaa. Tartaria tulee usein otettua, jos sitä on tarjolla. Wernerin versio oli leikkisä ja kokeileva, mutta mukavan simppeli ja toimiva. Neljäs annos oli lajitelma Wernerissä valmistettuja lihoja ja makkaroita (14 €). Annoksessa oli kolmenlaista lihaa, jotka kyllä asianmukaisesti esiteltiin, mutta jotka kirjoitettaessa ovat painuneet unholaan. Sääli sinänsä, sillä erityisesti alla olevan kuvan ylimpänä oleva liha oli verratonta syötävää. Oikealla oleva chilimakkara oli myös maistuvaa ja chili potki siinä asianmukaisesti.



Italialainen nebbiolo-rypäleestä tehty punaviini (11,90 €/12 cl) toimi suosituksen mukaisesti alkupalojen kanssa. Laseina muuten toimivat Riedelin jättiläislasit, joihin saanee helposti kumottua kokonaisen viinipullon (”Kulta, otin vain lasillisen”). Todettakoon vielä, että vaimoni valitsema ”oikea pääruoka” eli avotulella kypsennettyä lohta, grillattua broccolinia (mitä se on suomeksi?), sydänsalaattia ja cashew-pähkinää sahrami-sitruskastikkeella (26 €) oli esimerkillinen annos lohen paistopintaa myöten.

Werner huokuu hyvää mieltä. Ruoka, miljöö ja palvelu lyövät onnistuneesti kättä tarjoten onnistuneen illan. Puna-valkoinen laattalattia yhdistyy vaaleaan, pelkistettyyn sisustukseen. 120 asiakkaalle tilat tarjoavan ravintolan yhdessä nurkassa lämmintä hehkua luo lähes pari neliötä paistopintaa tarjoava grillihirviö. Tarjoilu oli, kuten sanottu, nuorekkaan rentoa ja ystävällistä.

Werner lunasti ne lupaukset, jotka sille olin etukäteen asettanut. Ensi kertaa jäi odottamaan se kuusi viikkoa riiputetusta naudasta valmistettu herkkupihvi. Werner, we’ll meet again.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Werner
Bulevardi 12
00120 Helsinki

perjantai 25. toukokuuta 2018

Weeruska

Weeruska valikoitui Roskapankin aurinkoisella terassilla aloitetun afterworkin luontevaksi jatkoruokapaikaksi. Olen joskus takavuosina käynyt ravintolassa, mutta siitä on tosiaan aikaa. Weeruskan kaltaisia rehellisiä ja kunnioitettavaan ikään ehtineitä kortteliravintoloita on vähän. Viimeaikaisista käynneistäni tällaisiin vastaaviin perinteisiin ravintoloihin voisi mainita visiitit White Ladyyn.

Homma ravintolassa alkoi skumppapullon kristillisellä tasajaolla, mutta sen jälkeen olikin aika miettiä ruokavalintoja. Vaikka käynnissä oli parsaviikot, mieleni teki klassista pihviä ja sen kylkeen tuhdimpaa punaviiniä. Näillä ajatuksilla päädyin Caesarpihviin (26 €) ja australialaiseen shiraziin (6,70 € 12 cl). Seurueessamme kyllä päädyttiin myös mm. hyvältä kuulostaneeseen parsarisottoon. Tilaukset tehtyämme tarjoilija muistutti alkusalaattipöydästä, jonka olemassaolo ainakin itselleni tuli yllätyksenä. Luulin niiden rajoittuneen vain lounasaikaan, mutta mikäs siinä. Salaattipöytä yllätti runsaudellaan, sillä odotin jonkinlaista raastepöydän variaatiota. Antimista sai koostettua ihan kohtuullisen setin. Sitä jäin kuitenkin miettimään, että eivätkös tällaiset alkusalaattipöydät syö asiakkaiden tarvetta ja halua tilata listalta alkupaloja?



Pihvini varasti pöytään saapuessaan pöytäseurueen huomion jo pelkällä fyysisellä olemuksellaan. Parisataa grammainen naudan ulkofileepihvi valkosipulivoin, caesarsalaatin ja bataattiranskalaisten kera oli kieltämättä vaikuttava ja mieltäylentävä näky. Kaikesta fyysisyydestään huolimatta annos oli kuitenkin todella herkullinen. Pihvi oli mainio paistoastetta myöten. Lisukkeissakaan ei ollut moitteen sijaa. Caesarsalaatti raikasti kokonaisuutta, jota oivalliset bataattiranut vielä monipuolistivat.

Weeruskan nettisivut lupaavat, että ravintolan fiilis syntyy reilusta ruoasta ja rennosta palvelusta. Voin yhtyä tähän. Weeruskasta ei tarvinnut lähteä nälissään eikä oman annokseni kilohintakaan tavoitellut troposfääriä. Visiitistä perinteiseen kortteliravintolaan jäi hyvä fiilis, johon kieltämättä vaikutti myös miellyttävä seura.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Weeruska
Porvoonkatu 19
00510 Helsinki

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Ton Khaow

Ton Khaow ei ole vakuuttanut minua. Sanotaan se heti kärkeen. Olen käynyt mestassa kahdesti ja se oli nyt tässä. No más, kuten Meksikossa sanottaisiin.




Ravintolassa on tarjolla lounasbuffet (9,90 €), joka sisältää lähes kaiken maan ja taivaan väliltä. Valinnanvaraa siis löytyy, mutta laadun kanssa on hiljaisempaa. Salaattiosasto on pieni ja kuivan oloinen, eikä houkuttele mitenkään. Sushiosasto on myös surumielisen oloinen. Se vakuuttelee olemassaoloaan vain sillä, että ”kaikissa muissakin ravintoloissa sellainen on”. Ei kiitos. Ton Khaowin thairuokapuoli on sentään hieman edellisiä paremmalla tolalla. Erityisesti satay-kanan pähkinäinen kastike maistui. Pad cha -naudanlihassa oli potkua, kuten luvattiin. Currykana menetteli, kuten pad thai -nuudelit. Ikävästi tuntui kuitenkin siltä, että suurin osa ruoista oli ehtinyt kuivua ja jäähtyä lämpökuvuissaan ruokailijoita odotellessa. Jälkiruoaksi saa kahvin ja kaurasuklaakeksiä. Keksit olivat hyviä.

Ton Khaowin lehtitilauksiin eivät sisustuslehdet kuulu. Paikka on aikamoisen sekasikiön oloinen, eikä erityisen viihtyisä. Lounastajia kyllä riittää kaikesta huolimatta. Ehkä ravintolan hyvä sijainti lähellä Kurvia ja laaja valikoima aasialaista mättöä saavat kansan liikkeelle.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Ton Khaow
Helsinginkatu 4
00500 Helsinki


tiistai 15. toukokuuta 2018

Kuja

Hakaniemen torin kupeessa sijaitseva Kuja ei pidä itsestään meteliä, vaikka lounasaikaan kävijöitä riittää. Tuntuukin siltä, että ravintola on paikallisten suosikki, oma pikkusalaisuus. Paikan burgereita olen kuullut kehuttavan ja olenpa joskus sellaisen tainnut käydä testaamassakin. Mutta siitä on vuosia. Viime aikoina olen sen sijaan käynyt Kujassa muutamaan otteeseen lounaalla, vaikkei se ihan omilla kulmilla olekaan.

Kujan lounaassa parasta on kenties alkusalaattipöytä. Arvostan herkullisen omaperäistä alkusalaattipöytää. Tavaraa ei tarvitse olla paljoa tarjolla, mutta sen vähän on parasta olla laadukasta ja hyvää. Kujassa homma toimii. Olen maistanut siellä mm. kasvispiirakkaa, leipäjuustoa, marinoituja vihanneksia, sienisalaattia, couscous-pohjaista salaattia, perunasalaattia ja pastasalaattia. Viimeisimmällä käyntikerrallani eteeni osui myös ihastuttavaa pähkinäistä myslileipää.



Lounaan pääruoat (normiannos 10 €, burgeri 10,40 €) tilataan ja maksetaan tiskillä sisään tultaessa. Pääruokina olen syönyt savulohi-perunasalaattia sinappikastikkeella, jauhelihaburriton ranskankermalla ja ananassalsalla sekä tattirisoton. Kaikki annokset ovat olleet tasokkaita nappisuorituksia. Keittiössä selvästi osataan tehdä herkullisia annoksia maailman eri kolkkien keittiöiden vaikutteista. Monipuolista ja veikeää. Kahvi kuuluu lounaan hintaan, kuten asiaan kuuluu. Kävipä kerran maanantailounaalla niinkin, että oli tainnut edellisviikonlopun brunssilta jäädä jonkinlainen kakkupala, jota oli kiva järsiä kahvikupposen kera.




Ruuhkaisimpaan lounasaikaan meininki Kujassa voi olla ahdasta. Joka kerta on kuitenkin paikka löytynyt. Miljöön silmäily on noilla kerroilla jäänyt vähemmälle. Baaritiski jakaa tilaa ja luo jonkinasteisen pullonkaulan. Salaattipöytä on perätuhdolla. Palvelu on tehokasta ja vähäeleistä. Homma toimii.

Kujan lounas on vakuuttanut joka kerta. Näkemykseni perusteella se onkin Hakaniemen torin lähialueiden lounaiden ykköspaikka.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Kuja
Hakaniemenkatu 7
00530 Helsinki

torstai 10. toukokuuta 2018

Kööpenhaminan ravintolat

Kööpenhamina tarjosi mukavat puitteet pienelle keväiselle irtiotolle arjesta. Tanskanmaalla tuli myös syötyä hyvin, kuten arvata saattaa. Olin etukäteen tapojeni mukaisesti tsekkaillut ravintolatarjontaa Tripadvisorista ja tehnyt yhden pöytävarauksenkin. Tässä joitakin vinkkejä Köpiksen ravintolamaailmaan.


Ei Köpiksen reissua ilman smörrebrödiä! Kohteeksi valikoitui ihastuttavissa ”Torvihalleissa” (tanskalaisittain Torvehallerne) sijaitseva Hallernes Smorrebrod. Tuon käynnin kuitti on hävinnyt jonnekin sumuiseen iltaan, mutta leipien hinnat pyörivät kymmenen euron hujakoilla. Oma valintani oli jonkinlainen tanskalainen lihapullaleipä, joka ei aivan kolahtanut. Olihan leipä sinänsä taideteos, mutta kylmä ja seisonut makumaailma ei säväyttänyt. Hintakin oli yläkanttiin. Silti ne ”Torvihallit” ovat ehdottomasti käymisen arvoisia paikkoja!


Ei reissua ilman laatupizzaa! Pizzeriaksi valikoitui La Fiorita laajan listansa ja hyvän Tripadvisor-sijoituksensa vuoksi. Pöytävarausta ravintolaan ei pysty tekemään. Sen kyllä ymmärtää paikan päällä, sillä tohinaa ja asiakkaita näytti riittävän pienessä tilassa. Mekin jouduimme lähes hotkimaan viimeiset pizzanpalaset poskeen, kun prässi selän takana alkoi käydä liian kovaksi. Ruokatuote ravintolassa on kyllä kondiksessa. Otin Speck Tirolese -nimisen pizzan (70 kruunua, n. 9,40 €). Valkoisen pizzapohjan päällä oli mozzarellaa ja taleggio-juustoa sekä tirolilaista kinkkua. Kokonaisuus oli hekumallisen juustoinen ja rasvainen sekä samalla äärimmäisen herkullinen.



Ei Köpiksen reissua ilman Tivolissa käyntiä! Tivoli on kööpenhaminalainen instituutio, maailman toiseksi vanhin huvipuisto sanovat netissä. Tivolissa on myös ravintolamaailma, josta melko pian löysimmekin itsemme. Tarjolla oli ruokaa laidasta laitaan ja monta ravintolaa. Meitä hotsitti kuitenkin vaihteeksi aito meksikaaniruoka, joten päädyimme Zócalo Tivoli -nimiseen meksikolaiseen. Otin listalta El Barrio Barbacoa -quesadillat (105 kruunua, n. 14 euroa) ja niitä siivittämään nachot tilpehööreineen (45 kruunua, n. 6 €). Quesadillat olivat tasokas esitys. Naudanliha, juusto, pico de gallo sekä muut lisätäytteet pelasivat onnistuneesti yhteen.


Reissun edullisimman ruokailun tarjosi Grams Laekkerier matkalla juna-asemalta hotelliin. Syy paikan valintaan oli sen sija Tripadvisorissa (3/2136). Yllättävän piskuinen (pöytiä oli ehkä neljä) ravintola tarjoaa sänkkäreitä, salaatteja ja keittoja. Otin kana-mangochutneyleivän cashew-pähkinöillä (60 kruunua, noin 8 €). Leipää oli sotkuista syödä, mutta se oli kohtuullisen maukasta, ei kuitenkaan mitään ihmeellistä. Korkean Tripadvisor-sijoituksen selittääkin äärimmäisen ystävällinen palvelu. Meitä autettiin niin painavan matkalaukun kanssa kuin viikonlopun vierailukohteiden valinnassa ja tarjottiinpa vielä keittiön tervehdyksenä pienet smoothiet jälkiruoaksi. Lopuksi toivottivat tervetulleiksi seuraavan päivän lounaalle. Ei menty.




Lauantai-illaksi – eli reissun kärkiravintolaksi – oli varattu Spisestedet FEED -niminen ravintola Nørrebron kaupunginosassa. Alkuun valittu ”lohitasting” (95 kruunua, n. 12,75 €) oli jo ensi näkemältä voittajan valinta. Lohitartar, graavilohi, creme fraiche ja ruisleipäcrostinit veivät kielen mennessään. Pääruoan osalta pysyttäydyin merenelävissä ottamalla lohi-kampasimpukkacannelonit pinaatin ja ricotta-juuston kera (160 kruunua, n. 21,50 €). Painavalta kuulostava annos käsitti kaksi tuhtia cannelonipökälettä, jotka suuresta koostaan ja raskaasta olemuksestaan huolimatta jaksoin syödä kokonaan. Moninaisesta makumaailmasta yksi maku ei kuitenkaan juuri erottunut toisesta, mikä himmensi kokonaisuutta. Yritystä oli turhan paljon, simppelimpi setti olisi riittänyt. Jälkkäriksi vedetty omenacrumble (65 kruunua, n. 8,70 €) pelasi varman päälle. Ravintolan juomapuoli niin viinien kuin drinkkien osalta hoidettiin ammattitaitoisesti ja herkullisesti.

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Bacco

Bacco on helmikuun alussa Lönnrotinkadulle auennut italialaistulokas. Ravintolan nimi viittaa roomalaiseen viinin jumalaan, mikä entisestään nostaa odotuksia paikkaa kohtaan. Helsingissä ei muutenkaan liiaksi ole italialaisia ravintoloita, siis muita kuin pizzapaikkoja. Laadukasta pizzaa sen sijaan kaupungissa on tarjolla enemmän kuin koskaan aiemmin. Voidaankin ajatella, että Bacco on luontevaa jatkumoa pizzakiimalle, jota ovat saatelleet niin Via Tribunali, Capperi kuin Daddy Greens.

Baccon erikoisuus on pizzataikina. Pizzataikina valmistetaan kuuden jauhon seoksesta ja sitä nostatetaan 96 tuntia, jolloin hiivan käymisprosessi ehtii loppuun asti. Tällöin taikinasta tulee mahdollisimman helposti sulavaa (”highly digestible”). Ravintolassa on lisäksi pizzoihin vihkiytynyt Roomasta kotoisin oleva pizza master, mikä on aika kova veto.

Baccon ruokalista koostuu neljästä osiosta: juustoista ja leikkeleistä, joita saa erikokoisina annoksina, antipasto-henkisistä annoksista eli spuntineista, pizzoista sekä jälkiruoista. Mieli olisi tehnyt nautiskella pitkän kaavan mukaan, mutta kireähkö aikataulu ei antanut myöden. Kuulun siihen heimoon, joka uskoo, että ravintolan nimi ruoka-annoksessa on laadun tae. Tähän uskomukseeni vedoten otin alkudrinkiksi Nero di Bacco -nimisen juoman (13 €) sekä Bacco-pizzan (17,90 €).


Drinkkini, joka oli rakennettu mm. punaisesta vermutista, rommista ja sitruunamehusta, tuotiin ihastuttavasti pecorino-juustopalan kanssa. Tarjoilija kertoi, että juuston maistamisen jälkeen juoma nousee omiin sfääreihinsä. Kutakuinkin näin tapahtuikin. Hyvää oli ja oikein tyylipuhdas avaus.

Pizzani koostui mozzarellasta, sinihomejuustosta, herkkusienistä, parmankinkusta ja rucolasta. Vahvasta ja suolaisesta makumaailmasta erottui voimakkaimmin sinihomejuusto, mutta kokonaisuus oli siitä huolimatta varsin tasapainoinen ja maukkaan herkullinen. Herkkusienissä ja kinkussa ei ollut säästelty. Pizzan pohja oli esimerkillinen, sopivasti rapea ja pehmeä. Näinä roomalaisen ja napolilaisen pizzakoulukunnan rajakiistojen aikoina on miellyttävä nauttia pizzasta, joka ei erityisemmin kumarra mihinkään ilmansuuntaan, vaan menee puhtaasti laatu edellä. Baccon nimikkopizza ei tästä huolimatta nouse aivan Capperin ja Via Tribunalin pizzojen rinnalle kaupungin kärkipizzaksi.


Baccon miljöö on tyylikäs mm. tiiliseinän ja valaistuksen myötä. Värimaailma on harkitun elegantti. Mainittakoon yksityiskohtana, että tuolit olivat nekin tyylitajulla valittuja, mutta selkäni mielestäni niiden funktionaliteettiarvot olivat jääneet esteettisten arvojen polkemaksi. Tarjoilu sujui tehokkaasti monen tarjoilijan toimesta, sillä henkilöstökustannuksia ei ainakaan meidän käyntikerralla ollut liiaksi mietitty. Laskin nimittäin jossakin kohtaa, että näin kahdeksan työntekijää yhdellä silmäyksellä. Palvelu oli ylitsepursuavan ystävällistä – muistaakseni kolme eri tarjoilijaa kävi kysymässä meiltä pizzojen onnistuneisuudesta ja kaksi drinkkini oivallisuudesta.

Bacco jätti itsestään erittäin positiivisen kuvan, vaikka käyntimme oli verrattain hätäinen ja keskittyi pizzaan. Muu jäi odottamaan ensi kertaa, joka on ehdottomasti tulossa – sen verran herkulliselta nimittäin kuulostavat spuntinit, kuten mozzarellalla täytetyt riisipallot sekä punaviinirisotto fenkoli-tuoremakkaralla!

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Bacco
Lönnrotinkatu 18
00120 Helsinki