Kekri Finnish Street Food (lippakioski)

Suomalaisista ruokaperinteistä ponnistavaa katuruokaa lippakioskista? Kyllä, kiitos. Mutta mitä edes on suomalainen katuruoka? Tulee mieleen yhtäältä kesätapahtumien makkaraperunat, muikut ja metrilaku, toisaalta snägärien lihikset. Ihmiset ovat olleet innokkaita ottamaan asiasta selvää, sillä Kampissa Lapinlahdenpuistikon kulmassa nököttävä lippakioski on saanut lentävän lähdön medianäkyvyyden, hyvin toimineen puskaradion sekä tietysti eksoottisen ja toimivan ideansa vuoksi. Olen kesän mittaan pannut merkille, että ruokalista on elänyt, aamiaisesta on luovuttu ja myös hinnat ovat nousseet.

Pääsin itse testaamaan kioskin antimet vasta heinäkuun puolella. Ruokalista on tiivis, mutta herkulliseksi koostettu. Tarjolla on muutamaa leipää täytteinään mm. poroa, puolukkaa, savustettua muikkua, villiyrttejä sekä paahdettua ja karamellisoitua varhaiskaalia. Leipien lisäksi voi valita friteerattua perunasalaattia, karjalanpiirakkaa vuosimallia 2019 tai leipätikkuja.

Listalta teki mieli ottaa kaikkea, mutta päädyin kiehtovan oloiseen karjalanpiirakkaan (9 €) sekä saaristolaisleipätikkuihin ja tillidippiin (4,5 €). Jälkiruokana maistoin kuusenkerkkäpehmistä (4 €).

Karjalanpiirakka – tai oikeammin Kekrin modernisoitu katuruokaversio meidän tuntemastamme ikonisesta piirakasta – oli tehty friteeratusta riisipuurosta, rapeasta ruiskuoresta, munavoivaahdosta, paahdetusta herasta, keltuaiskreemistä sekä sokerisuolatusta keltuaisesta. Huh, ei siis mikään ihan perinteinen piirakka! Silti lopputulos oli ikimuistoinen kaikessa omaperäisyydessään ja herkullisuudessaan. Ja toden totta, se maistui aivan karjalanpiirakalta. Ulkomuoto muistutti kuitenkin enemmän arancinejä eli italialaisia riisipalloja. Leipätikut olivat hyviä ja niitä oli kiva dippailla tillidippiin. Jälkiruoaksi nauttimani kuusenkerkkäpehmis ei pystynyt jatkamaan karjalanpiirakan viitoittamalla menestyksen tiellä. Kuusenkerkän maku oli turhan hentoinen, jolloin lopputulos jäi kuriositeetiksi.

Ystäväni ruis-mustikkaleivässä oli täytteinä savustettua muikkua, vaahterasiirappipekonia, omena salsa verdeä, suolaheinäranskankermaa, jauhettua katajanmarjaa sekä pikkelöityjä villiyrttejä (12,5 €). Jännät maut sulautuivat kuulemma onnistuneesti yhteen. Jälkipalana hän otti kanelipullan kombuchasiirapilla sekä jäkäläsokerilla (4 €). Pulla näytti lumoavan herkulliselta, mutta tällä kertaa ulkonäkö hieman petti, sillä vaikka lopputulos oli tahmea, ei se kuulemma ollut erityisen hyvä – vain hyvä.

Saattaa unohtua, että Kekri on tosiaan lippakioski, eikä se tämän vuoksi voi koskaan voittaa ravintoloiden välistä kauneuskilpailua. Fasiliteetit tehdä ruokaa ovat rajalliset, minkä vuoksi ne valmistellaan muualla. Kioskin terassilla on pöytiä ja istumapaikkoja reilulle kymmenelle asiakkaalle.

Isoimmat pisteet Kekri ja kioskin nuori yrittäjä Rami Nore, jonka kanssa muutaman sanan vaihdoinkin, ansaitsevat rohkeasta ideasta ja sen mukaisesta toteutuksesta. Myös ruokatuote on kunnossa, erityisesti moniulotteinen versio perinteisestä karjalanpiirakasta. Paikka ja kaveri huokuvat sellaista elämäniloa, että ne saavat muut lippakioskit liejumaan kateuden sameissa pohjavesissä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Kekri Finnish Street Food
Lapinlahdenkatu 5
00100 Helsinki

Local Bistro

Kun alkukeväästä ravintola-alan ammattilaiset valitsivat Suomen 50 parasta ravintolaa, syynäsin listan läpi normaaliin tapaan tiheällä kammalla. Sijalta 36 löytyi minulle täysin tuntematon ravintola: Local Bistro. Piirisarjan mestari, ajattelin. Sijaintikin jossakin Itä-Suomessa. Miten väärässä olinkaan! Enpä myöskään osannut silloin arvata, että kesäloman autoreissulla löytäisin itseni juurikin Joensuusta ja Local Bistrosta!

Local Bistro tarjoaa lounaalla buffetin (9,70 €), pelkän salaattipöydän ja alkukeiton (8,70 €) tai Pikku-Localin eli päivän lounasannoksen (10,50 €). Buffetissa tarjolla oli mm. savulohilasagnea ja chorizo-olutrisottoa, mutta näistä herkullisen kuuloisista houkutuksista huolimatta ehdoton valinta tällaisissa vähän laadukkaammissa paikoissa on mielestäni aina lautasannos. Niinpä tilasin paistettua siikaa, kaprisperunaa, porkkanaa ja sitruunaista beurre blancia.

 

Ennen pääruokaa kävin kuitenkin keiton ja salaattipöydän kimppuun. Vaikka maissikeitto ja erityisesti ruisleipä jättivät erittäin miellyttävän makujäljen, ei alkusalaatti vielä ollut kummoinen. Mutta sitten räjähti. Samperi sentään, kun se siika-annos oli moniulotteinen täysosuma! Vuoden parhaimpia lounaita, todennäköisesti paras. En löydä annoksesta moitteen sijaa. Siika oli äärimmäisen herkullista, perunapyree samettista, naattiporkkanat ihastuttavia ja kaikkien maut hitsasi yhteen hurmaava beurre blanc -kastike. Saatoin siinä mielessä käyttää hieman dopingia, että avitin annosta entisestään ottamalla sen kylkeen lounasviinin (4 € / 8 cl), joka oli ranskalaista Viognier-rypäleestä tehtyä valkoviiniä.

Jotta ylisanat eivät päättyisi vielä tähän, on myös syytä kehua sekä paikan interiööriä että palvelua. Värimaailma oli ruskean, puun ja mustan välistä leikittelyä. Mieleen jäivät tyylikkäät lankkupöydät sekä tuolit. Koko miljöö oli rakennettu tyylikkäästi ja harkiten. Palvelu oli sydämellistä alusta loppuun.

Joensuulaisilla on Local Bistron myötä syytä olla kaupungistaan ylpeitä. Leuan voi nostaa rinnasta, eikä itsetunto ole enää riippuvainen pelkästään Katajan koripallomenestyksestä. Tällaisen ravintolan (ja tällä hintatasolla!) kun saisi Helsinkiin, niin hyvvee päevee!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Local Bistro
Koskikatu 9
80100 Joensuu

Coyoacán

Oulukin on jo päässyt texmexin jälkeiseen aikaan. Todistin tämän käydessäni kesälomareissulla syömässä aitoa meksikolaista ruokaa tarjoavassa Coyoacánissa. Pieni ravintola on idyllinen ja hauskasti sisustettu. Teemaa on haettu mm. kuolleiden päivästä, Frida Kahloakaan unohtamatta. Tykkäsin kyllä miljööstä, ei siinä mitään.

Tilasimme alkuun klassisesti nachot guacamolen, pico de gallon sekä hapankerman kera (5,90 €). Nachot olivat maistuvia, mutta lisukkeita oli annosteltu turhan kitsaasti. Tarkoituksena oli tilata alkupalalistalta myös picanha-viipaleita uppopaistetun maissikakun kera (14,90 €), mutta tässä kohtaa tapahtui jotakin perin erikoista. Saimme kyllä itsevalmistetut maissilastut alkuun, mutta lihaviipaleita ei näkynyt missään. Ajattelin, että kyllä ne sieltä tulevat. Ja niin tulivatkin. Pääruokani kanssa. Olimme Taco-tiistain (kolme tacoa -20 %!) kunniaksi ottaneet kumpikin kolme tacoa pääruoaksi (alennuksen jälkeen 14,32 €). Edessäni oli siis kaksi pääruokaa: sekä Black Angus -naudasta siivutettua picanhaa grillattujen sipulien, salaatin sekä guacamolen, hapankerman ja maissitortillojen kera (29,90 €) että kolme gratinoitua tortillaa täytteinään tinga-broileria, pastor-porsasta ja suadero-nautaa (hassuja nimiä). Onneksi nälkä oli kova, kun lounas oli jäänyt väliin!

Täytyy kuitenkin sanoa, että oma konseptini vähän hajosi kahden samanaikaisesti tuodun pääruoan edessä. Tämän vuoksi täydellisen tarkat makumuistot jäivät rekisteröimättä, kun yritti keskittyä suorittamiseen. Sen kyllä noteerasin, että picanha oli laadukasta ja hyvällä näkemyksellä paistettua. Salaatti raikasti annosta, mutta en löytänyt luontevaa roolia tortilloille. Ne jäivätkin syömättä. Koska halusin ensimmäisenä iskeä hampaani juuri picanhaan, jäivät tacot jäähtymään naapurilautaselle. Jäähtyneinä ja vähän kuivahtaneina tacoista ei saanut enää parasta irti.

Laskua maksaessani ihmettelin kolmenkympin ”alkuruokaa”, kun muistelin sen olleen vielä listalla 15 euron hintainen. Ystävällinen tarjoilija sanoi, että voimme tarkistaa asian ruokalistalta, jos haluan. Siinä kohtaa tein ratkaisevan virheen, kun sanoin, että annetaan olla, uskon kyllä. Jälkikäteen tarkastin ruokalistan netistä ja löysin sieltä kaksi picanha-annosta. Tarjoilija oli ilmeisesti käsittänyt, että haluan kaksi pääruoka-annosta. Tokihan olin huomannut ”alkupalani” suuren koon, mutta jotenkin sitä alkoi vain syömään, kun niin hyvältä näytti. No, se siitä. Eteenpäin.

Ruokien kanssa nauttimamme yhdysvaltalainen Grapes and Stripes Zinfandel-rypäleestä tehty punaviini (4,80 € / 12 cl) jäi pahasti statistin rooliin. Se tarjoiltiin muutenkin aivan liian (huoneen)lämpöisenä, jolloin siitä ei saanut mitään irti. Olisi pitänyt ottaa jotakin muuta, esim. mezcalia, sillä juomalista oli vakuuttava ja perin kiehtovan oloinen.

Käynnistä Coyoacánissa jäi hassu fiilis ruokasekoilun takia. Picanha oli hyvää, mutta tacojen päivän paras kunto jäi tarkistamatta. Palvelu oli ystävällistä ja huomioivaa muilta osin.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Coyoacán
Hallituskatu 27
90100 Oulu

Green Egg

Jyväskylässä illan ruokapaikaksemme valikoitui S-ryhmän parin vuoden ikäinen kävelykadulla sijaitseva Green Egg. Katuruokahenkinen ravintola on saanut faninsa, enkä sitä ihmettele. Ruokalista on herkullisen ja trendikkään kuuloinen, eikä hinnoitteluakaan ole vedetty överiksi asiakasomistajien ja tavan tallaajien suureksi iloksi.

Green Egg on arvatenkin saanut nimensä samannimisestä keraamisesta hiiligrillistä, joka kuulemma nostaa grillaamisen sille kuuluisalle nextille levelille. Kovat on ainakin puheet!

Tilasin friteerattua halloumia sweet chilikastikkeella (7 €) sekä kanakebab-bunin (14,50 €), jonka kylkeen tulevat ranskalaiset vaihdoin batuihin eli bataattiranskalaisiin (vaihto 1 €). Halloumi teki kauppansa hyvällä ruokahalulla, kuten olettaa sopi. Syntistä, mutta hyvää. Bun eli suomeksi täytetty sämpylä sisälsi kanakebabia, kimchiä, pikkelöityä punasipulia, makeaa chilikastiketta sekä lime-korianterijogurttia. Vahvojen makujen sekamelskasta ei ollut helppo erottaa esim. kanakebabia, mitä harmittelin. Silti kokonaisuus oli maistuva. Bataattiranskalaiset olivat ensiluokkaisia.

Green Eggin miljööstä jäi mieleen tilan peräosan täyttävä avokeittiö, josta pystyi halutessaan tarkistamaan kokkien edesottamukset. Terassin ruohomatto oli hauska idea, vaikka terassilla syömistä ei Suomen kesä tällä kertaa mahdollistanutkaan.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Green Egg
Kauppakatu 27
40100 Jyväskylä

Solo Sokos Hotel Paviljonki Jyväskylä (aamiainen)

Päivitys 20.6.2021 käynnin perusteella: edelleen todella vahvaa suorittamista Jyväskylän Solo Sokos Hotel Paviljongilta! Hyvin samankaltainen laatua ja lähituotteita pursuava aamiaiskokonaisuus oli tarjolla tälläkin kertaa. Kaikki oli vähän parempaa ja mietitympää kuin hotellien perusaamupaloilla. Jos yövyt Jyväskylässä, valitse Solo Sokos Paviljonki. Aamiainen on Suomen paras.

Niinhän se on, että hotelliyöpymisissä parasta on aamiainen. Viime aikoina on tullut testattua eri hotellien aamiaisia (mm. Radisson-ketjun eri hotellien) ja täytyy sanoa, että laatua löytyy laajalla rintamalla. Vaikka hotellin perusaamiaisellakin tulee toimeen, on silti hienoa, jos pöydästä löytyy jotakin lisäarvoa tuovaa. Jyväskylän Paviljonki-hotellin Solo-aamiainen sitä toden totta tarjosi!

Mistä sitä aloittaisi? No, aloitetaan siitä, että kahvipannu tuodaan pöytään ja kaadetaan kuppeihinkin, jos niin tahdotaan. Valita saa joko vaalea- tai tummapaahtoista kahvia. Mansikka-raparperimehu voittaa herkullisen makoisassa raikkaudessaan perushotellien iPadeilla operoitavien mehuautomaattien bulkkimehut 6-0. Eksklusiivista ja erittäin laadukasta linjaa täydentävät myös mm. omena-banaani-mansikkasmoothie, tyrni-inkiväärishotti, päärynätuorepuuro, perunarieskat sekä karpalohunaja. Leivän päälle ei tarvinnut laittaa peruskinkkua tai meetvurstia, vaan ilmakuivattua kinkkua tai salamia. Jopa sellainen perustuote kuin pekoni oli Solo-aamiaisella ”sitä paksumpaa ja maistuvampaa tavaraa”. Jälkiruokana toimi ensiluokkaiset pannarit vaahterasiirapin kera, miksei myös suklainen cookie.

S-ryhmän Solo-hotellien aamiaiset ovat yleensäkin keskimääräistä parempia, mutta Paviljongin Solo-aamiainen saattoi olla paras nauttimani hotelliaamiainen Suomessa. Paviljongin aamiaista pääsee nauttimaan myös ilman majoittumista hintaan 21,50 € (tai S-Etukortilla 19,50 €).

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Solo Sokos Hotel Paviljonki
Lutakonaukio 10
40100 Jyväskylä

Silvoplee

Näinä aikoina, kun ravintolan elinkaaren voi laskea ennemminkin kuukausissa kuin vuosissa – vuosikymmenistä puhumattakaan – on syytä arvostaa Silvopleen 20-vuotista taivalta kasvisruoan sanansaattajana. Ravintolasta onkin tullut vuosien mittaan jonkinlainen instituutio, johon muita kasvisravintoloita verrataan. Silvoplee on tullut tunnetuksi monipuolisesta kasvisruokanoutopöydästä, mutta myös siitä tosiasiasta, että laatu maksaa (buffet 22,80 €/kg). Totuus nimittäin lävähtää silmille kassalla, kun omat valinnat ja niiden määrä punnitaan vaa’alla.

”Silvopleen noutopöytä tarjoaa kaupungin monipuolisimman ja laajimman kasvisruokavalikoiman. Päivittäin vaihtuva buffet koostuu yli kolmestakymmenestä käsintehdystä herkullisesta ruokalajista.” Kahden käyntikerran perusteella tätä laatulupausta ei missään tapauksessa ole syytä epäillä. Tarjolla on ollut nimittäin monenkirjavaa särvintä, suurin osa salaatteja ja yksittäisiä raaka-aineita, mutta joukossa on ollut myös muutamaa lämmintä ruokaa. Kastikkeita ja tahnojakin on löytynyt riittävästi. Ruoat ovat olleet harkittuja ja kekseliäitä. Silvopleessa ei olla menty sieltä mistä aita on kaatunut, vaan kunnianhimon taso on säädetty muutaman piirun keskitason yläpuolelle.

Lounaani maksoivat n. 12 ja 13,5 €. Sillä sai 500-600 g laatukasvisruokaa. Pari kuivahkoa leivänkänttyä ja vettä sai ns. kaupan päälle. Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mukaan onnistuneen lounaskokemuksen päättää kahvi. Jotenkin vain se toimistokahvi oman pöydän äärellä ei ole sama juttu. Silvopleessa lounaskahvi maksaa erikseen (2 €), mistä tietysti iso miinus.

Silvopleen sisustus on mallia kasvispaikassa-kaiken-pitää-olla-vihreää-ja-oranssia-tai-muuten-vaan-värikästä. Itseään kunnioittava kasvisravintola voi kantaa roolinsa ylpeydellä ja näyttää sen myös interiöörillään. Turhan värikkäät mahalaskut on syytä jättää epävarmoille yökastelijoille. Palvelu näyttäytyy vain punnitus- ja maksatustiskillä. Jälkikäteen asiakas nimittäin joutuu korvat luimussa viemään omat tiskinsä keräyspisteelle.

Silvopleen kasvislounaalla on selkeä paikkansa sekä Helsingin ravintolakentässä että jokaisen sekasyöjän ruokavaliossa.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Silvoplee
Toinen Linja 7
00530 Helsinki