Hans Välimäellä on pitänyt kiirettä. Fine dining -vuosien jälkeen ravintola-avauksia on nähty useampia: Penélope, Bistro Bardot, Gina, The Rook, Bouchon Carême. Koska Italian ruokakulttuuri ja herkut ovat lähellä sydäntäni, tämänkertainen valinta oli reilu vuosi sitten Korkeavuorenkadulle auennut Gina.
Ginan ruokalista on laaja ja kiinnostava. Valinnanvaraa on vähintäänkin riittävästi, eikä päätöksentekoa ole tehty helpoksi. Alkudrinkkejä (Corsaro Spritz 12 €) särpiessämme päädyimme ratkaisuun, joka yllätti meidät itsemmekin: otamme alkupurtavat (spuntino), alkupalat (antipasti), pastat (primi piatti) ja jälkiruoat (dolci) – ja jätämme varsinaiset pääruoat (secondi) kokonaan väliin.
Alkupurtavaksi otin suurena taatelien ystävänä grillattuja taateleita merisuolan ja fetajogurtin kanssa (9,50 €) vaimoni ottaessa Pinzimonio-annoksen (13,50 €), joka koostui sitruunavinegretillä marinoiduista dippivihanneksista sekä dipeistä eli tryffeliricotasta, pesto trapeneseasta ja pesto cetareseasta. Hän piti reiluhkoa annosta raikkaana avauksena. Jaoimme yhteisesti vielä parmesan”ranskalaiset” (10 €) sekä focaccian (6 €).
Grillatut taatelit muodostivat fetajogurtin kanssa valloittavan
yhdistelmän. Sen sijaan parmesaanilla ja rosmariinisuolalla ryyditetyt
”ranskalaiset” aiolilla oli veikeä yritys, mutta nuo perunamuusista tehdyt churrot eivät vetäneet vertoja aidoille
ranskalaisille, vaan pettymykseksi jäi. Lisukelistan ranskalaiset naapuripöydässä näyttivät paremmilta. Talon focacciaa syödessäni tajusin, etten
ehkä koskaan ole oikeasti välittänyt focacciasta.
Sitten oli varsinaisten alkupalojen aika. Olin valinnut grillattuja jättikatkarapuja (19 €), vaimoni taas klassisen Burratan (18 €). Katkaravut maukkaassa liemessä dipin ja grillatun sitruunan kera loivat suunmukaisen kokonaisuuden. Silti hieman kateellisena seurasin vaimoni herkuttelua burratan, tomaattitartarin, pistaasipeston, fenkoli-minttusuolan, basilikan ja paahdetun focaccian kanssa. Komea annos, joka maistui ja oli vaimon mukaan myös yllättävän täyttävä.
Olin etukäteen lukenut Hesarin vuoden takaisen arvostelun, jossa kehuttiin Ginan Cacio e Pepe -annos (19 €) taivaisiin. Sen saa deluxe-versiona (+5 €), minkä ottaminen oli itsestäänselvyys. Lisähinnalla sai pastan kylkeen röykkiön metsäsieniä. Elegantista pasta-annoksesta muodostui meillekin illan kohokohta. Annoksen makumaailma oli aistikas ja muhkean intensiivinen.
Jälkiruokien kohdalla jätimme välistä perinteiset pannacotat ja tiramisut. Ne olisivat olleet liian ilmeisiä valintoja. Minun kävi niin sääliksi nukkavierulta serkulta kuulostavaa Babà Napoletanoa (12 €), että otin sen. Kysyin tarjoilijalta, jääkö Babà muiden jälkiruokien jalkoihin, minkä hän myönsi, mutta totesi, että kyllä sitäkin jonkin verran tilataan. Tummalla rommilla maustettua aprikoosia, rommirusinajäätelöä ja vaniljakermaa ei ehkä itsellenikään ollut se tyypillisin valinta, mutta en ollut pettynyt. Annoksessa oli lämminhenkistä potkua. Vaimoni valitsi Frutti di Boscon (13 €) eli marinoituja marjoja, vaniljajäätelöä ja grillattua persikkaa, mikä oli nappisuoritus.
Ginan miljöö ei varsinaisesti herättänyt tunteita suuntaan tai toiseen. Se oli varsin huomaamaton ja neutraali. Parhaiten mieleen jäi avokeittiö, jossa kokkien edesottamuksia on aina mielenkiintoista seurata. Tarjoilu sujui sopivassa tahdissa ja ystävällisesti, vaikka ”mahtavaa” -hokeman toistaminen alkoi jo vähän naurattaa.
Meidän loppulaskumme lähenteli 200 euroa, vaikka alkoholiannokset jäivät yhteen viinilasilliseen. Välimäki on aina osannut rahastaa. Osa lukijoista varmasti muistaa yli 10 vuoden takaisen Linnanmäen Midhillin ”watergaten”, mutta ei mennä siihen. Ei Gina silti ole mikään ryöstöhintainen paremman väen ravintola, sillä hinta-laatusuhde on ihan linjassa. Herkullisia annoksia on vain niin paljon, että mopo saattaa lähteä keulimaan, vaikka olisi kypärä päässä. Lopputulos näkyy sitten laskussa.
Ruoka 4/5
Kokemus 3/5
Hinta-laatu 3/5
Korkeavuorenkatu 34, 00130 Helsinki
