Käydessään Nilgirissä syömässä ”oikea” ravintolakriitikko olisi varmaankin ottanut mukaansa entisen Suomen Nepalin suurlähettilään tai vähintäänkin siellä pari vuotta chillailleen ja Mount Everestin perusleirin valloittaneen tyypin. Minä tunnen muutaman Nepalissa käyneen, mutta syömässä kävin ilman heitä.
Nilgirin lounaslista on tiivis: valittavana on viittä ruokalajia (á 8,50 €) tai sitten klassinen porvarivaihtoehto, jossa voi yhdistellä kahta makua (9,50 €). Olen kokeillut molempia vaihtoehtoja, mutta tässä päästäänkin juuri siihen, mikä on minusta nepalilaisen keittiön heikkous: on ihan sama mitä valitset. Kaikki annokset edustavat samaa makumaailmaa eivätkä juuri eroa toisistaan. Naan-leipää, riisiä, lihaa, kastiketta. Syötävää toki, mutta makuelämykset haetaan muualta. Pakko mainita vielä Nilgirin ”salaattipöytä”. Se on kaikessa köykäisyydessään jopa hieman huvittava. Mikä funktio sillä on?
Kaiuttimissa soi geneerinen nepalilainen(?) joikaus, jonka toivoisi loppuvan. Miljöö on aika korni, mutta toisaalta siinä on myös häivähdys kodikkuutta. Johtuneeko sitten siitä, että tilat ovat hyvin pienet. Palvelu on normaalin ystävällistä ja ripeää.
Tiesittekö muuten, että Nepalin lippu on maailman ainoa valtion lippu, joka ei ole suorakaiteen muotoinen?
Ruoka |
Kokemus |
Hinta-laatu |
Nilgiri
Kulmavuorenkatu 4
00500 Helsinki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti