Meillä on ollut Turku-viikonloppuina tapana käydä Tintåssa lauantaina ”lounaalla”, pitkän ja uuvuttavan Helsinki-Turku-matkan päätteeksi. Illaksi on mietitty usein joku muu paikka, tällä kertaa se oli huikea E. Ekblom ja esim. puolitoista vuotta sitten se oli jo legendaksi muodostunut ja valtavat varausjonot kerännyt Kaskis.
Vaikka Tintåssa on tullut käytyä muutamaan otteeseen, löydän itseni joka kerta pälyilemästä pizzalistaa. Eikä siinä kai mitään pahaa ole, sillä nuo soikionmuotoiset kiviarinauunissa paistetut pizzat ovat jonkinlainen käsite vähintäänkin Turun ravintolanäyttämöllä. Tällä kertaa otin pizzan, jossa oli salamia, fetaa, paahdettua paprikaa, pinjansiemeniä ja rucolaa (16 €). Aika pitkälti itseni näköinen pizza. Kokonaisuus olikin tasapainoisen herkullinen ja maut hyvin yhteen sointuvia. Suun myötäisen lounaan päätteeksi oli miellyttävä lähteä käyskentelemään rantapromenadia keväisessä auringonpaisteessa ja nauttimaan myöhemmin Cafe Artin kahvista.
Tintå alkaa kuulua jo ns. kalustoon turkulaisessa ravintolakentässä. Sen huomasi muun muassa siitä, että klo 12:ksi tekemämme varaus ei suinkaan ollut ulkopaikkakuntalaisten höpsöä liioittelua, sillä pian avaamisen jälkeen paikka oli täynnä. Ennakointikyvyttömimmät meistä jäivätkin nuolemaan näppejään. Tintån sisustus miellyttää silmääni: ei liian räiskyvää, ei liian väritöntä. Seinälle ripustetusta kartasta ja viinipulloista saa aina minulta pisteet. Baaripuoli sen sijaan on rouheampi, mikä myös toimii.
Terävimmät teistä huomasivat, että nyt ei mainittu viineistä mitään. Hyvä huomio. Vaikka viinit ovat tämän vuoden viiniravintolaksikin (vuonna 2013) valitun raflan kulmakivi, emme niitä tällä kertaa maistelleet. Ensi kerralla sitten!
Ruoka |
Kokemus |
Hinta-laatu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti