torstai 22. marraskuuta 2018

Gurans

Ruskeasuon ja Pikku Huopalahden alueita ei tunneta kulinaarisista edesottamuksista ravintolarintamalla. Alueiden jonkinlaisena lounaskehtona taitaakin olla pitkän linjan nepalilainen Gurans, joka on saattanut tulla monelle tutuksi esim. bussin ikkunasta, kun matka on käynyt kohti keskustaa. Toisaalta uskon, että aika moni on myös käynyt syömässä siellä. Omalla käynnilläni ovi ainakin kävi tiuhaan. Takavuosina kävin siellä kertaalleen ilta-aikaan, mutta tämänkertainen reissu osui lounasaikaan.

Guransissa tarjolla on päivittäin – mutta ei viikoittain – vaihtuva lounaslista. Lounasannoksensa voi valita seitsemästä eri vaihtoehdosta, hintahaitarin ollessa yhdeksästä eurosta yhteentoista. Kerran sitä vain näillä kulmilla ollaan lounasaikaan, joten valitsin päivän erikoisen eli Chicken Karain (11 €): tandooriuunissa grillattua broilerin rintafilettä ja tuorejuustoa curry-kermakastikkeessa. Kana oli varsin hyvää ja lisukkeet naan-leipää myöten taattua tasoa. Kastikkeet sun muut soosit voittivat ainakin Nilgirin vastaavat. Edes riisikasan päällä ennen kuvausta loikoillut pitkä hius ei tahtia haitannut.



Lounaaseen kuuluu alkusalaattipöytä, mutta siihen ei kannata mustetta käyttää – sen verran köykäinen ja turhanpäiväinen se oli. Toisaalta kaikessa yksinkertaisuudessaan vesimelonista ja säilykeananaksesta sai koostettua kohtuullisen raikkaan avauksen.

Guransin lounaan valttikortti kuitenkin odotteli syömisen jälkeistä aikaa. Kahvipistettä koristi verrattain suuri kyltti, joka kehotti ottamaan kupillisen nepalilaista teetä. Käteni kopeloi jo kovaa vauhtia kahvipannua, mutta päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista. Se olikin sen päivän paras päätös. Ihastuttava nepalilainen maitopohjainen tee, mausteinaan mm. inkivääri ja kardemumma, oli kutakuinkin parasta maistamaani teetä ikinä! No, laitetaan selvyyden vuoksi asiat oikeaan kontekstiin: juon teetä nimittäin noin kaksi kertaa vuodessa, enkä ole suurin surminkaan minkäänasteinen teekonossööri. Mutta todella herkullista se oli, sen osaan minäkin sanoa!


Ravintolan miljöö on violettivoittoinen. Seiniltä löytyy yksittäisiä tauluja, sohvien päädyissä väijyy Himalajan vuoristo. Manskun puoleiselta seinustalta voi ihmetellä ohi lipuvaa bussiliikennettä. Palvelu oli rauhallisen tehokasta.

Gurans puolustaa paikkaansa Helsingin yllättävänkin tiukassa nepskuraflaskabassa.


Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Gurans
Mannerheimintie 168 B
00300 Helsinki

2 kommenttia:

  1. Lue HS 8.3. artikkeli Nepalilaisista niin saatat jättää tämän tulevaisuudessa väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen sen toki lukenut, kuten myös sitä edeltävän samaa aihetta käsittelevän artikkelin. Gurans-arvostelu onkin ollut parin viimeisen päivän luetuin kirjoitus blogissani. Olen pitänyt blogia kohta viisi vuotta ja takana on kaikkiaan kaksi käyntiä nepalilaisessa ravintolassa. En siis ole kyseisten ravintoloiden suurin kuluttaja tahi ystävä.

      Poista