Café Berry

Vaikken ole suuri kahvilagenren tuntija, olen ymmärtänyt, että vajaan vuoden Annankadulla majaillut Café Berry on kerännyt ison fanijoukon taakseen. Jonoakin on kuulemma ollut. Ilmeisesti suosion takana ovat aidoilta hedelmiltä ja marjoilta näyttävät leivokset, jotka ainakin vuosi sitten olivat perin harvinainen näky näillä leveysasteilla.

Koska olen erilainen nuori, päädyin kuitenkin arkisempaan vaihtoehtoon eli San Sebastian -juustokakkuun (10,90 €), suodatinkahvi (4,90 €) toki kylkeen. Valintaani vaikutti ennen kaikkea se, etten tiennyt, mitä kauniit hedelmäleivokset olivat syöneet sisäänsä. Epäilytti. Hain turvaa ja lohtua juustokakusta, joka ei ollut huono sekään. Ehkä kuitenkin vähän tavanomainen, tylsähkö. Kahvissa sai valita tumma- tai vaaleapaahtoista. Ja mikä parasta: santsikuppi kuului hintaan. 

Café Berry on edelleen suosittu, ovi kävi tiuhaan. Kahvilan tilaa hallitsevat komeat kaariholvet ja valkoinen väri; niin seinissä kuin laattalattiassa. Melutaso oli kova huonon akustiikan vuoksi. Asiaa ei auttanut rauhattomuus, joka syntyi yleisestä hälinästä ja asiakasvaihtuvuudesta. Pöydistäkin oli pulaa. Puitteet eivät siis olleet optimaaliset rauhalliseen kahvihetkeen. 

Ruoka 3/5

Kokemus 2/5

Hinta-laatu 2/5

Café Berry 

Annankatu 27, 00100 Helsinki

Säräpirtti Kippurasarvi

Säräpirtti Kippurasarvi on Suomen mittakaavassa harvinaisuus, sillä se tarjoaa vain yhtä ruokalajia. Hyvä puoli on se, että sen tekemistä on harjoiteltu kymmeniä vuosia. Lemissä, Saimaan rannalla, sijaitseva Säräpirtti Kippurasarvi tarjoaa särää eli perinteisesti valmistettua karitsanpaistia. Ravintolan mukaan Lemin särä on Suomen vanhin ruoka historian ulottuessa tuhannen vuoden taakse. Kyse ei siis ole mistään yhden hallituskauden kokeilusta.

Minulla oli ollut jo vuosia aikomus käydä nauttimassa särää, mutta askeleeni eivät ole osuneet lankulle. Tänä vuonna onnistuin kuitenkin yhdistämään käynnin Tykkimäen ja Lappeenrannan reissuumme (lue arvostelu Kouvolan parhaasta ravintolasta Mimosan Aidosta). 

Lemin särän raaka-aineet ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan karitsanpaisti, peruna ja suola. Särän valmistus ei ole hätäisen kokin hommaa, sillä valmistaminen leivinuunilämmityksineen kestää vähintään yhdeksän tuntia. Nämä faktat saimme kuulla ennen kattaustamme pidetyssä infopläjäyksessä.

Tarjolla on perinteinen säräateria (37 €), johon kuuluu särää, perunaa, rieskaa, sekahedelmäsoppaa sekä juomana vettä tai kotikaljaa. Otimme kuitenkin juhlapaketin (42 €), kun näin kauas kerran oli tultu. Juhlapakettiin kuului edellä mainittujen lisäksi karpalo-tuorejuustokakkua ja kahvia.

Säräpirtti ei ole mikään tusinabuffetpaikka, jossa jokainen käy vuorollaan lähmimässä omat säränsä, vaan säräannokset tarjoillaan tyylikkäästi pöytään. Lautasella on kohtuullinen määrä särää, lientä ja perunaa. Ei muuta. Lisää saa pyytää. Lisää pitää pyytää. Kolme kierrosta pitäisi ainakin jaksaa. Ja minähän jaksan, juuri sen verran! Puolisoni hyytyy puolimatkassa, lapsemme aiemmin (nuorempi puputti vain leipää). Itse ruoka on simppeliä, mutta laadun näkee, tuntee ja maistaa. Tämä ruoka täällä osataan tosiaan tehdä. Särä onkin valloittavan herkullista, kulinaarinen mestariteos, lähes taianomaista. Suussa sulavaa, sanoisi Runeberg. Olen tuntenut rieskan sellaisena ohuena nostamattomana leipänä, mutta täällä Etelä-Karjalassa se on erilaista. Kyllä sekin maistui, varsinkin lapsille, kuten kuvasta näkyy. 

Särän jälkeen väliruokana tarjoiltiin leijonanpääkulhosta ”makiaa soppaa” eli mainitsemaani sekahedelmäsoppaa. En ole koskaan sylkenyt sekamete…hedelmäsoppaan, ja nytkin se maistui oikein hyvältä.

Mallikelpoinen jäädytetyillä karpaloilla ryyditetty karpalo-tuorejuustokakku kahvin kera toimi oivallisena päätöksenä muhkealle aterialle.

Lemin särä on elämys, joka alkaa jo ennen ruokailua. Se on myös oman matkansa arvoinen kokemus. 

Loppuun vielä muutamana sananen särästä lisätietoa janoaville (poimittu ravintolan nettisivuilta):

Alkuperäisessä muodossa särässä paistaminen oli ikivanha tapa säilöä lihat talven varalle. Syksyn tullessa kylän yhteiset lampaat teurastettiin, liha suolattiin ja paistettiin koivukaukalossa puilla lämmitettävissä uuneissa. Paistopäivänä herkuteltiin särällä suoraan kaukalosta ja päätarkoitus oli viedä lihat aittoihin, joissa ne säilyivät läpi talven. Pitkin talvea haettiin aitoista kuivattua lihaa keittoihin, leivän päälle ja muuhun ruuanlaittoon. Perinneruoaksi särä muodostui 1800-luvulla, jolloin peruna vakiinnutti paikkansa karitsan lisukkeena. Lemiläisittäin särän nimi tulee säröilevästä, koivuisesta paistoastiasta eli säräkaukalosta. Astia veistetään kokonaisesta koivupölkystä ja paiston aikana kaukalon alla on tuoreet leppäpulikat. Leppäpulikoiden tulee hieman savuta paiston aikana ja savu antaa omalaatuisen maun ja värin paistin pintaan.

Ruoka 5/5

Kokemus 5/5

Hinta-laatu 4/5

Säräpirtti Kippurasarvi 

Rantatie 1, 54710 Lemi

Mimosan Aito

Kesäisellä huvipuistoretkellä myös aikuiset kaipaavat jotain mitä päivältä erityisesti odottaa. Useimmiten se liittyy ruokaan; niin nytkin. Kouvolassa sijaitsee Tykkimäen lisäksi Mimosan Aito, joka on merkitty gastronomisten herkkusuiden kartalle isoilla kirjaimilla. Olin myös jutellut puolisoni kanssa ravintolan perustajan Mimosa Koskipuron kanssa eräässä tapahtumassa viime vuonna. 

Mimosan Aito on perustettu kahdeksan vuotta sitten ja se on jo kertaalleen ehtinyt muuttaa isompiin tiloihin. Ravintolan lounas on saanut kansallista tunnustusta pitkin 20-lukua. Lounas rakentuu buffetin varaan, mutta valittavana on eri vaihtoehtoja. Koko helahoito kustantaa 14,90 euroa, ja sen luonnollisesti valitsimme. 

Alkusalaattipöydässä tarjolla oli simppeleitä, mutta varsin maistuvia salaatteja (raaka-aineina mm. porkkanaa, kukka- ja parsakaalia, punajuurta, tomaattia). Pääruokana tarjoiltiin tomaatti-fetarisottoa yrttimarinoiduilla herkkusienillä. Annosta kuvailtiin seuraavasti: ”Tomaatin ylistysrisotto, jossa valkosipulin ja tuoreen timjamin kera uunissa paahdettuja tomaatteja, paistettuja yrttisiä herkkusieniä, vegen fetajuustoa ja talon vihreää pestoa.” Risotto olikin lounaani kohokohta – valloittavan herkullista. Toisena pääruokana oli gorgonzolalla, tomaatilla ja yrteillä maustettuja jauhelihapihvejä sekä paahdettuja valkosipuliyrttiperunoita. Kylkeen talon remouladekastiketta. Mehevät pihvit olivat taidokkaan hurmaavia. Myös perunat toimivat, mutta kevätsipulilla, yrteillä ja maustekurkulla ryyditetty kermaviili- majoneesikastike ei ollut mieleeni. 

Mimosan Aito on tyylikäs ravintola. Suuret ravintolaa kiertävät ikkunat antavat tilaan luonnonvaloa. Viherkasveja on käytetty runsaasti, mikä luo kodikkuutta. Tunnettu tosiasia on, että ravintolan tason tunnistaa siitä, millaiset on wc-tilat: Mimosan Aidossa korkean tason huomasi myös niistä. 

Oli ilahduttavaa huomata, että ravintola oli lähes täynnä heinäkuisena arkipäivänä. Onnekkaita ovat kouvolalaiset, kun tällainen helmi kaupungin kovan betonikuoren sisuksista löytyy. 

Ruoka 5/5

Kokemus 4/5

Hinta-laatu 4/5

Mimosan Aito 

Keskikatu 7, 45100 Kouvola