Brasserie Lionne

Hans Välimäen ravintoloissa on tullut käytyä illallisilla, mutta ei aiemmin bisneslounaalla. Nyt tuli sekin ihme koettua, kun kävin tuoreimmassa tulokkaassa Brasserie Lionnessa nauttimassa vanhan kunnon pitkän – mutta ei kostean – lounaan. Otin reteästi kolmen sijasta neljän ruokalajin lounaan (55 €), koska miksei.

Heti alkuun tuli päivän erikoisin annos: maa-artisokkaa, mantelipyreetä, vihersalaattia ja hasselpähkinää. Väkevä annos oli täynnä makuelementtejä. Ne sekoittuivat toisiinsa, eikä annoksesta lopulta ottanut oikein selvää. Ei se silti toivoton ollut. Se sai pöytäseurueelta myös kehuja.

Väliruokana tarjoiltiin serranokinkulla ja karamellisoidulla sipulilla ryyditettyä pastaa. Olen suuri pastojen ystävä. Annos oli mukiinmenevä, mutta ei sen enempää. Tässäkin annoksessa vähempi olisi ollut enemmän.

Pääruoaksi nautimme grillattua meribassia beurre blanc -kastikkeessa sekä paahdettuja perunoita. Annos oli kavalkadin paras, hurmaava. Harmillisesti käymämme intensiivisen keskustelun vuoksi unohdin täysin ottaa kuvan annoksesta. Sori siitä. 

Creme caramel minttujäätelöllä toimi jälkiruoan roolissa. Pieni annos oli makumaailmaltaan vivahteikas, mutta esillepanoltaan ei kovin tyylitelty. Purutuntumaakin olisi voinut olla enemmän. Jälkiruoan yhteydessä nautimme kupposet kuumaa. Kahvikannun jättäminen pöytään santsikupin mahdollistajana ilahdutti. 

Brasserie Lionnen bisneslounas ei kokonaisuudessaan vakuuttanut. Odotin enemmän. Makuja ja yritystä tuntui olevan liikaa. Vanhaa kunnon KISS-periaatetta voisi Lionnen keittiössä harkita.  

Ruoka 3/5

Kokemus 3/5

Hinta-laatu 2/5

Brasserie Lionne

Pohjoisesplanadi 37, 00100 Helsinki

Bardot

Tunnettujen keittiömestareiden Hans Välimäen ja Arto Rastaan tuorein yhteisen rakkauden hedelmä Bardot näki päivänvalon koronakurimuksen keskellä syksyllä 2020. Tyylikäs ravintolatila on kokenut melkoisen remontin, sillä se on rakennettu 150 vuotta vanhaan liiketilaan, jossa aiemmin toimi neljä eri kivijalkaliikettä. Sijainti Kluuvikadun ja Espan kulmassa, hotelli Kämpiä vastapäätä, on Helsingin arvokkaimpia ja ravintolatoimintaan myös ehdottomasti parhaimpia.

Bardot on Välimäelle paluu perinteiseen ranskalaiseen keittiöön, sillä tarjolla on laaja kattaus klassisia annoksia. Raaka-aineita on laidasta laitaan: ankankoipea, etanoita, mustekalaa, makrillia, kateenkorvaa, sinisimpukoita. Toisaalta ruokalistalta löytyy myös arvokkaampia aineksia, kuten ostereita, mätiä, hummeria sekä tietysti ravintolan tunnetuin annos eli paahdetussa voissa paistettua merianturaa. Tarjonnassa on syvyyden lisäksi myös leveyttä, sillä valittavana on pikkuruokia, alkupaloja, klassikoita, kala- ja liharuokia, lisukkeita sekä tietysti jälkiruokia. Monipuolisen ja herkullisen listan vuoksi on poikkeuksellisen vaikea tehdä valintoja, kun tekisi mieli maistaa vähän sitä sun tätä.

Ravintolatilan toisessa laidassa on pienehkö, mutta elegantti drinkkibaari, josta aloitimme illanviettomme. Valintani oli Negroni (14 €) – kuinkas muuten – joka oli ensiluokkainen. Hors d’œuvres -listalta eli pikkupurtavista valitsimme perunalastuja, savustettua siianmätiä ja creme fraichea (9 €) sekä tryffelillä ja comté-juustolla täytettyjä tuulihattuja (12 €). Sipsit siianmätivaahdolla oli leikkisä, mutta laadukas aloitus, jolle Raffelit American-dipillä kalpenevat. Tryffelillä ja juustolla täytetyt tuulihatut olivat parhaimpia tuulihattuja, joita olen syönyt. Syntisen juustoista ja herkullista tavaraa.

Varsinaiseksi alkupalaksi otin klassikkolistalta Bardotin skagenin (23 €). Annos koostui katkarapu-skagenista, perunavohvelista, uppomunasta, piparjuuresta sekä taimenenmädistä ja oli eleganteimpia maistamiani skageneita. Perunavohvelipohja oli oiva veto. Vaimoni valitsi samaiselta klassikkolistalta klassisista klassisimman eli tartarin (19 €). Häränlihatartaria komppasivat keltuainen, piparjuuri ja vihersalaatti. Varsinainen tartar oli tasapainoisen pröystäilemätön, jota vihreä salaatti raikasti kivasti.

Pääruokiemme kohdalla taso valitettavasti hieman kyykkäsi tai sitten vain valitsimme pitkältä listalta väärin. Pitkällisen jaakobinpainin jälkeen päädyin pasta primaveraan (41 €), jossa oli vaikka ja mitä: valkosipulivoissa paistettua hummerinpyrstöä, paistettuja kauden sieniä, hummeri”toffeeta”, kesävihanneksia, peperoncino-chiliä sekä gremolataa. Kuten kenties kuvastakin näkyy, annoksessa tapahtui liikaa: liian monta makua, jotka eivät pelitä yhdessä. Kokonaisuus kaatui omaan mahdottomuuteensa. Vaimoni valitsi ahvenannoksen (32 €), jossa oli pähkinävoissa haudutettua ahventa ”barigoule”, kevätvihanneksia, latva-artisokkaa sekä sitruuna-gnoccheja. Annos oli oivallinen, mutta liiallista suolankäyttöä moitittiin.

 

 Pari sanaa viineistä, jos sallitte. Viinilista on luonnollisesti vahvasti kallellaan Ranskaan. Otimme suositusten mukaiset lasilliset sekä alku- että pääruoille. Viinit säestivät miellyttävästi ruokia, mutta eivät nousseet päärooliin tai jättäneet vahvoja muistijälkiä. Kolme 12 sentin annosta valkoviiniä ja yksi annos punaviiniä kustansivat yhteensä 74 euroa. Laatu maksaa, erityisesti ranskalainen viinilaatu. Vedestä ei sentään veloitettu erikseen mitään, vaikka Välimäki onkin tunnettu veden laskuttaja. 

Vaikka yleensä annan kaikkeni alku- ja pääruokien sekä mahdollisten lisukkeiden kanssa painiessa, en juuri koskaan jätä jälkiruokaa välistä. Tällä kertaa otin sitruunapiirasta (12 €). Sen lisäksi annoksesta löytyi italialaista marenkia sekä sitruunalla maustettua fromage blanc -sorbettia. Lopputulos oli kaunis kuin morsian hääyönä. Maussakaan annos ei hävinnyt piiruakaan. Makuja oli jälleen useita, mutta toisin kuin kaoottisessa pääruoassa, jälkiruoassa homma toimi. Erityisesti sitruunapiiras päällään marenkia hyväili ihanasti herkkuihin tottunutta suutani. 

Bardotin miljöö on vertaansa vailla. Arvioisin, että se on yksi kaupungin tyylikkäimmistä. Palvelu saatteli erinomaisesti kahdenkeskistä illanviettoamme. Paremmalla pääruokavalinnalla – olisi pitänyt ottaa sitä merianturaa – Bardot olisi saanut myös ruoasta viisi tähteä. Käynnistä ravintolaan jäi silti todella hyvä fiilis.

Ruoka 4/5

Kokemus 5/5

Hinta-laatu 3/5

Bardot

Kluuvikatu 1, 00100 Helsinki 

Brasserie Kämp

Hotelli Kämp ja sen ravintola Brasserie Kämp ovat instituutioita. Hotelli on Suomen ykkönen, ravintola ei aivan. Juhlimme hääpäiväämme Kämpin arvokkaissa maisemissa, sillä meitä oli muistettu lahjakortilla, joka oikeutti kolmen ruokalajin illallismenuihin (á 42 €). Kosteimmissa unelmissamme saatoimme kuvitella harhaisesti, että saisimme valita ruoat listalta itse. Totuus oli kuitenkin toinen, sillä selvisi, että lahjakortti oikeutti päivän menuun. Pettymykset muuttuivat sarjatuleksi, kun päivän menu paljastui ei-niin-vakuuttavaksi listalta silmäiltynä. Tuhat tulimmaista sentään! No, onneksi kirjastobaarin puolella nautittu herkullinen Negroni (15 €) hillitsi lievää alakuloa.

Saimme alkajaisiksi leipävadin, jossa oli traditionaalisesti vaaleaa ja tummaa voin kera. Nälkäisenä leivät tekivät tehtävänsä, mutta kymmeniä kertoja vastaan on tullut kiehtovampiakin leipälajitelmia. Varsinainen alkupala oli endiiviä, sinihomejuustoa, päärynähilloketta ja pekonia. Annos tavoitteli ehtaa eleganssia, mutta ei sitä koskaan tavoittanut. Vaikka juusto ja hilloke pelasivat hyvin yhteen, oli lopputulos varsin tylsä.

Pääruokana saimme haukiterriiniä hummerikastikkeella, katkarapuja ja fenkolia. En kuunaan itse valitsisi haukiterriiniä. Terriini on aina ollut mitäänsanomatonta ja mautonta, turhaa. Siksi yllätyin siitä, että annos oli kohtuullisen onnistunut. Se tosin ei johtunut tyhjänpäiväisestä haukiterriinistä, vaan oivallisista katkaravuista, joita löytyi annoksesta verrattain paljon. Jälkiruoaksi saimme listan mukaan Paris Brest, praliinikreemiä. Annos paljastui kutakuinkin rapeapintaiseksi tuulihatuksi, jonka sisällä oli kreemiä ja päällä suklaajäätelöä sekä pari marjaa. Monipuolinen annos oli makujen sekamelska, mutta ei suinkaan toivoton tapaus. Tuulihattu oli kiva yhdistelmä rapeaa pintaa ja pehmeää kreemiä. Annos ei kuitenkaan noussut klassikoiden joukkoon, vaan sen pystyi unohtamaan pian syömisen jälkeen.

Ravintolan tarjoilu toimi ilman moitteita ollen huomioivaa sekä ystävällistä. Kämpin miljöö on arvokkaan oloinen. Sisustuksesta löytyy kristallikruunuja, peilejä, pylväitä ja tietysti näkymät Espalle.

Koreista puitteista ja välittävästä palvelusta huolimatta kokeilemamme päivän menu ei vakuuttanut meitä. Ehkä ruokien suhteen meillä kävi vain huono flaksi? Siltikin karu totuus on se, että seuraava käyntikerta Brasserie Kämpiin jää jonnekin Kristillisdemokraattien hallitusvastuun ja Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen EM-kisoihin pääsyn hujakoille.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Brasserie Kämp
Pohjoisesplanadi 29
00100 Helsinki

Lumière Vin & Cuisine

Tietokilpailukysymys: mistä ravintolan nimi Lumière juontaa juurensa? Ei, se ei ole SI-järjestelmän yksikkö valaistusvoimakkuudelle. Lumièren veljekset Auguste ja Louis olivat elokuva-alan uranuurtajia 1890-luvun Ranskassa. Ja mikä olisikaan osuvampi nimi elokuvateatterissa sijaitsevalle ravintolalle? Viime vuoden syksyllä Tennispalatsin toiseen kerrokseen avasi ovensa Lumière. Tai siis varsinaisesti mitään ovia ei avattu, koska niitä ei ravintolassa ole yhtäkään. Sijaitseehan se Tennarin yhdessä nurkkauksessa, siellä liukuportaiden alla.

Herää luonnollinen kysymys, mitä herkullisen laadukasta ranskalaista arkiruokaa tarjoava ravintola tekee popparin hajuisessa ja pelikoneiden kyllästämässä viihdeympäristössä. Tällaisissa ympyröissä on totuttu ennemmin mutustelemaan pepperonipizzaslaissia tai jonottamaan pehmistä. Tai niitä jättipoppareita. Joku tietysti äkkää kysyä vastakysymyksen: miksipä ei? Niinpä. Leffateatterikansalle paikka on helposti saavutettavissa, eivätkä kaikki halua syödä epäterveellisiä herkkuja. Tietenkään ravintola ei tarjoa luomuksiaan pelkästään elokuvissa kävijöille, vaan on avoin myös ns. korkeamman kulttuurin ystäville – jos tällainen lapsellinen vastakkainasettelu sallitaan. Onhan samassa kerroksessa myös uudistettu HAM eli Helsingin taidemuseo. Johdantona kerrottakoon vielä se, että elokuvat ja leffateatterit ovat olleet aina lähellä sydäntäni. Olen työskennellyt opiskeluaikanani Turun Kinopalatsissa. Silloin tuli käytyä 87 kertaa leffassa 11 kuukauden työskentelyn aikana, kun kerran ilmaiseksi pääsi. Myöhemmällä iällä on tullut neuvoteltua alan työehtosopimusta.

Palataan sitten taas asiaan. Kävin Lumièressä lounaalla. Kampin kauppakeskuksen välitön lähiympäristöhän on siitä surullista aluetta, että hyviä lounasspotteja joutuu miettimään oikein ajan kanssa. Onneksi tuli tämä ravintola mieleen. Tarjolla on erikokoisia ja erihintaisia lounassettejä, mutta itse päädyin ”Formule 2:een”, johon kuuluivat pääruoka, lisuke, jälkkäri ja tsuffe (13,5 €). Valitsin pääruoaksi Toulousen grillattua makkaraa, karamellisoitua sipulia ja dijon-kaalia, lisukkeeksi mansikka-sinihomejuustosalaattia ja jälkkäriksi polenta-sitruunakakkua vaniljatuorejuustolla. Pääruoka oli kaikessa hienostelemattomuudessaan erinomainen ja rustiikkisen rehellinen. Makupaletti oli harkittu. Raikas salaatti kävi oivasti alkupalasta laadukkaan juureen tehdyn leivän kera. Vielä kun muutaman suupalan kokoinen sitruunainen jälkiruoka osui yksiin makumieltymysteni kanssa, ei kokonaisuudesta ole varsinaisesti mitään nillitettävää.

Tarjoilija ojentaa lounasannokset suoraan vitriinistä lasipurkeissa, joista ne myös nautitaan. Nopeaa ja hauskaa. Palvelu on muutenkin ystävällistä ja homma selitetään ensikertalaiselle. Miljöö on valoisa ja avara. Isot ikkunat aukeavat Kampin hyörinään. Seuraavalla kerralla täytyy mennä ilta-aikaan ja maistella myös ravintolan itse maahantuomaa viinitarjontaa tai mennä kehutulle brunssille. Menkääpä tekin, esirippu on nostettu, s’il vous plaît.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Lumière Vin & Cuisine
Tennispalatsi 2. krs.
Salomonkatu 15
00100 Helsinki
http://www.brasserielumiere.fi/fi/etusivu/