Ketolan strutsitila

Ketolan strutsitila ei varsinaisesti ole mikään ravintola, mutta ruokaa tilan kahvila kesäkaudella tarjoaa. Eikä ihan mitä tahansa perusmättöä, vaan strutsin lihasta ja strutsin munasta valmistettuja ruokia. Strutsitila perustettiin vuonna 1994, kun ensimmäiset strutsin munat haettiin ulkomailta. Sittemmin toiminta on ammattimaistunut ja laajentunut Suomen suurimmaksi strutsitilaksi noin sadan strutsin voimin. 

Strutsi on muuten melkoisen mielenkiintoinen eläin. Lentokyvytön lintu voi elää jopa 80-vuotiaaksi. Täysi-ikäinen uros voi kasvaa 2,5 metriseksi ja kerryttää elopainoaan 150 kiloiseksi. Strutsi on nopein kaksijalkainen olento maapallolla. Vaikka strutsitkin kiinnostivat kovasti, olin erityisen kiinnostunut kokeilemaan strutsista valmistettuja ruokia. Kesäkahvilassa oli tarjolla strutsivoileipiä sekä strutsinmunajäätelöä. Maistoin tietysti molempia. 

Strutsivoileipä ei ollut vitriiniin nuupahtanut käntty, vaan paikan sympaattinen emäntä teki leivän takahuoneessa tilauksesta. Paahtoleivän päällä oli strutsinlihaa, tomaattia, kurkkua, salaattia ja majoneesia pienellä pippuriripauksella. Tuore leipä oli raikas, mutta täytyy sanoa, että lihan maku ei juurikaan erottunut joukosta. Kun sitä maistoi pelkästään, mieto maku vivahti riistaan, kenties poroon, mutta ei ollut kovin voimakas. Strutsinmunajäätelö jatkoi lihan osoittamalla varsin vähäeleisellä tiellä. Maku oli omaperäisen erilainen ja eksoottinen. 

Ketolan strutsitila on kiehtova matkakohde Nurmijärven Rajamäellä. Tila tarjoaa paljon erilaista toimintaa, kuten strutsisafareita ja -vierailuita, majoitusta, kokous- ja juhlapalveluita, kesäkahvilaa ja tilamyymälää. Omistajapariskunta on leppoista, mukavaa ja tietäväistä sakkia. 

Ruoka 3/5

Kokemus 4/5

Hinta-laatu 3/5

Ketolan strutsitila

Korvenojantie 17, 05200 Rajamäki 

Ravintola Tila

Toinen peräkkäinen kotimaan matkailun kesä on loppusuoralla. Luin juhannuksen tienoilla Hesarista jutun pääkaupunkiseudun liepeillä sijaitsevista mielenkiintoisista kulinaarisista kohteista, joista merkitsin muistiin kaksi. Toinen niistä oli Sipoonkorven kansallispuistossa sijaitseva Ravintola Tila. Kesän kuluessa huomasin, että tunnettu gastronomi oli päivittänyt sosiaaliseen mediaan käyntinsä siellä, minkä lisäksi lähisukulaiseni tekivät myös päiväretken Tilaan. Olihan sinne itsekin päästävä, vielä kun kesää on jäljellä!

Ravintolaa isännöi pariskunta, joka on asunut pihapiirissä yli 30 vuoden ajan. Kolmisen vuotta sitten vanhan navetan tilalle rakennettiin uudisrakennus, josta syntyi Tila: avaran tyylikäs kaksikerroksinen ravintola isolla terassilla.

Valitsin lounaalla Palak paneer -annoksen ravintolan oman juustomeijerin leipäjuustolla sekä pinaattimuhennosta intialaisittain basmatiriisin kera (12 €) vaimoni ottaessa smetanahärän perunamuusilla, suolakurkuilla ja puolukkasurvoksella (13 €). Parivuotiaalle valitsimme puolikkaan annoksen paistettuja muikkuja kermaviilikastikkeella, perunamuusilla ja mummonkurkuilla. Saimme siis kutakuinkin täydellisen kuvan päivän lounastarjonnasta. 

Oma annokseni oli tasapainoisen miellyttävä. Makumaailma oli lempeän maistuva. Halusin nimenomaan kokeilla tilan oman juustomeijerin, Hindsbyn Juustomeijerin, juustoa. Lisäksi vaihtelun vuoksi oli kiva tilata kasvisannos. Vaimoni kehui härkäannostaan. Pääsin maistamaan muikkuannosta, enkä löytänyt siitä moitteen sijaa. Otimme aterian päätteeksi päivän jälkiruoan eli sitruunamarenkipiirasta (3,5 €) lounaan hintaan kuuluvan kahvin kylkeen. 

Palvelusta jäi kaksijakoinen fiilis. Yhtäältä meitä toruttiin, kun emme olleet tajunneet säästää pöytään tuodun alkupalasalaatin kanssa tuhraamiamme aterimia, mutta toisaalta tyttäremme reipasta jäätelönsyöntiä kehuttiin. Jäi vaikutelma, että paikallisia, joita viereisessä pöydässä selvästi oli, arvostetaan enemmän kuin tavallisia turistin turakaisia, jotka käyvät ravintolassa vain kerran. 

Ostin kotiinviemisiksi pari ankanmunaa (0,8 €/kpl) sekä kahta juustoa: lampaanmaito- ja pitkään kypsytettyä kittipintaista juustoa, mutta kirjoitushetkellä en ole vielä tuliaisia ehtinyt maistamaan.

Tilan vetonaulana mainion ruoan lisäksi toimivat kotieläimet: kanat, kukot, ankat, lampaat ja koirat. Ne kiinnostivat perheen pienimpiä enemmän kuin keskustelu ruokalajien finesseistä ja hyvä niin. Ravintolan terassilta oli kiva katsella niityllä viihtyvien lampaiden edesottamuksia. 

Ravintola Tila on oivallinen lähimatkakohde, jossa on jokaiselle jotakin! Kesä on ehdottomasti sesonkiaikaa, vaikka ravintola onkin auki ympärivuoden.

Ruoka 4/5

Kokemus 4/5

Hinta-laatu 3/5

Ravintola Tila

Knutersintie 262, 04130 Sipoo

Hiljaisen Kansan Niittykahvila

Kuusamon syyslomamatkalla tuli pysähdyttyä välipalalla paikassa, jossa yhdistyvät hienolla tavalla ruokailu ja taide. Kyse on tietysti Suomussalmella viitostien varrella sijaitsevasta Hiljaisesta kansasta, joka on Reijo Kelan alkujaan jo vuonna 1988 suunnittelema ympäristötaideteos. Vuodesta 1994 lähtien turvepäät ovat ilahduttaneet matkaajia nykyisellä paikallaan heinäpellossa. Hiljaisen kansan vaatteet muuten vaihdetaan kahdesti vuodessa, alkukesällä ja syksyllä. Kesän alussa kansa saa myös uudet päät suoraan pellosta. 

 

Hetken aikaa paikalla pyörittyäni valitsin hiukopalan juustonakilla (7,90 €) eli aika pitkälle nakkihodarin ja sen kyytipojaksi vesipullon (1,90 €) ja pienen kahvin (2,50 €), jota kehuskeltiin ”kunnon nokipannukahviksi”. Hiukopalahodari oli megalomaaninen pettymys. Siinä maistui lähinnä pahvinen leipä ja ylisäännöstelty kaalisalaatti. Juustonakki, kuten myös mahdolliset muut väliin laitetut mausteet, joista minulla ei ole tarkempaa käsitystä, hukkuivat näiden makujen alle. Koleassa ulkoilmassa hodari kaiken lisäksi jäähtyi nopeammin kuin sen ehti syödä. Kahvikin tuntui olevan ihan tavallista kahvia – en tosin sitten ole aivan varma, että miltä ”kunnon nokipannukahvin” pitäisi maistua. Mainostettua lisäarvoa en kuitenkaan siitä löytänyt. 

 

Niittykahvilan ja Niittytuvan ympäristö koostuu useammasta rakennuksesta, jotka muodostavat kodikkaan pienen ”kylän” taideteoksen kyljessä. 

 

Niittykahvila on jo tämän sesongin osalta sulkenut ovensa syyskuun lopussa, mutta jos menneisyys on tae tulevasta, avaa se ovensa jälleen ensi kesäksi. Niittytupa-ravintola sen sijaan palvelee ryhmiä ympäri vuoden.  

Ruoka 1/5

Kokemus 2/5

Hinta-laatu 1/5

Hiljaisen Kansan niittykahvila

Viitostie 545

89600 Suomussalmi 

Matildankartano

Tänä kotimaan matkailun kesänä on Mathildedalin ruukkikylä noussut viimeistään koko kansan tietoisuuteen. Tutustuimme itsekin tuohon idylliseen kylään, kuuluisiin alpakoihin, mutta ennen kaikkea sen ravintoloihin ja kahviloihin yön yli kestäneellä reissullamme.

Mathildedalin ruukin vanha päärakennus muuntui remontin jälkeen kahvila-leipomoksi ja avasi uudistuneena Matildankartanona ovet viime vuoden keväällä. Vierailimme kartanossa lauantaina lounasaikaan, jolloin tarjolla oli muutama ruokavaihtoehto. Päädyin frittataan eli uunimunakkaaseen salaatilla (14 €). En itse asiassa muista aiemmin edes syöneeni tuota varsin harvinaislaatuista ruokalajia, mikä tietysti oli jo itsessään pätevä syy valita vaihtoehdoista juuri se. Frittata olikin hyvää, kuten myös raikas salaatti sen kyljessä. Annos täydentyi vielä parilla paahdetulla ja oliiviöljyllä sivellyllä leivänpalalla. Vaimoni otti leivän (8 €), joka koostui erittäin maukkaista tomaateista, vuohenguodaviipaleista, pestosta ja basilikasta. Lopputulos oli tyylikkään herkullinen.

Leipomo myy juurileipiä ja mm. juureen leivottuja pullia, jotka muuten eivät olleet yhtä makeita kuin tavalliset pullat. Viikonlopun oluet ja siideritkin oli helppo hoitaa samalla reissulla, sillä kartanon puoti myy lähitienoon tuotteita.

Matildankartano on parhaimmillaan takapihalla: nurmikolla kukkapuskan vieressä, omenapuiden varjossa, rennosti kesästä ja ruoista nauttiessa.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Matildankartano
Bremenintie 4
25660 Mathildedal

Ravintola Vispilä

Mitä tulee mieleen Forssasta? Ei paljon mitään, vai? Vaikka teollisuuskaupunki on ottanut osumaa talouden rakennemuutosten myötä, on Forssassa ravintola-asiat kuitenkin olleet hyvällä tolalla jo useamman vuoden. Tästä voidaan kiittää edesmennyttä Köökkiä ja nyttemmin sen paikan kaupungin ykkösraflana ottanutta Vispilää. Olemme muutama vuosi sitten testanneet Köökin ja todenneet sen erittäin laadukkaaksi paikaksi. Nyt oli testivuorossa loppukeväästä ovensa avannut Vispilä. Se täytynee kuitenkin totuuden nimissä todeta, että emme me nyt aivan pelkästään gastroturisteina pelmahtaneet paikalle, vaan todellinen syy Forssan visiittiin oli siellä asuva ystävämme.

Vispilän ruokalista on ällistyttävän herkullisen kuuloinen ja hyvin rakennettu. Valinnanvaraa ei ole ylettömästi, mutta aivan riittävästi. Kaiken lisäksi tekisi mieli maistaa melkeinpä kaikkea! Alkuun otimme kuitenkin iloisella päällä olleelle seurueellemme pullollisen talon samppanjaa (Taittinger Réserve, 60 €). Asiaan vihkiytyneet kuiskuttelevat, että kyse olisi pohjoisen pallonpuoliskon halvimmasta pullo- ja lasihinnasta (lasi 8 €), mutta ehkä ei lähdetä keulimaan, vaan todetaan vain, että kyse on joka tapauksessa äärimmäisen asiakasystävällisestä hinnoittelusta.

Samppanja sai aivosoluni rentoon moodiin ja pystyin lopulta tekemään ruokiin liittyvät valintani: alkuun tartarpihvi ja paahdettua leipää (9 €) sekä patatas bravas (5 €), pääruoaksi tuliset lehtipihvit vartaassa, kauden kasviksia ja savustettu chilivoi (24 €). Tartar-annos oli yksinkertaisesti kaikessa herkullisuudessaan taivaallinen. Parhaimpia alkupaloja pitkään aikaan! Myös perunat olivat erinomaisia ja voittaisivat helposti n. 90 % espanjalaisista ”aidoista” virkaveljistään. Pääruokana tarjoiltu lehtipihvi-annos oli sekin maukas ja raikas kokonaisuus. Sen kanssa tarjoiltu punaviini sopi annokseen erinomaisesti. Vaikka vatsa alkoi täyttymään ruoista, en voinut vastustaa jälkiruokaa. Otin rohkeasti listan vaikeimmin lausuttavan annoksen eli raparperi clafoutiksen (8 €). Kyse oli kuitenkin ranskalaisesta pannarista jäätelön kera. Tämäkin annos oli makuhermoja hyväilevä kokonaisuus ja kruunasi loistavasti sujuneen illallisen.

Riehakkaan illanvieton (paikallinen yökerho & karaoke & paljon kuitteja) ja sitä vaisumman aamun jälkeen löysimme itsemme seuraavana päivänä jälleen Vispilästä, tällä kertaa sen terassilta ja edestämme sangriakannun (18 €). Nälkää kerättyämme olikin luontevaa ”siirtyä” lounaan kimppuun. Olin seurueemme ainoa, joka valitsi buffetista tarjoillun kotiruokalounaan (10 €) muiden kohdistaessa valintansa normilistan tarjontaan. Kotiruokalounaana oli possunniskaa ja haudutettua kaalia. Vaikka annos oli perin oivallinen, ei se päässyt lähellekään edellisillan edesottamuksia. Vaimoni tekikin viisaammin: tartarpihviannos pääruokakokoisena (15 €) oli seuraavanakin päivänä voittajan valinta. Onneksi pääsin osingoille!

Vispilän miljöö on miellyttävän kodikas. Terassilta oli lounasaikaan hauska tiirailla kylänraitin menoa ja meininkiä. Palvelu oli illallisen aikana rentoa ja nauravaista. Lounaalla palvelu oli sen sijaan kokemattomamman oloista ja hiukan hapuilevaa. 

Vispilä on taivaan lahja forssalaisille hyvän ruoan ystäville. Harvassa tämän kokoluokan pitäjässä on näin hyvä laaturavintola. Vispilässä kannattaa ehdottomasti poiketa pidemmänkin matkan takaa!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ravintola Vispilä
Hämeentie 11
30100 Forssa
http://www.vispila.fi/

Nokka

Ari Ruohon houstaamassa ravintola Nokassa on pitänyt käydä jo pitkään syömässä, mutta ”sopivan illan” odottelussa on kestänyt vuosia… Mikä mahtaisikaan olla täydellinen ilta yhdelle Helsingin parhaimmista ravintoloista? Loogisina ihmisinä päädyimme lopulta menemään ravintolaan aivan tavallisena kesäisenä arki-iltana. Emme katuneet ja uudestaan pitää päästä suhteellisen pian.

Jaoimme aluksi Nokan pientilalautasen. Kauniissa annoksessa oli muutamaa lihaa ja paria kalaa sekä mm. sieniä. Kaikki oli taidokkaasti tehtyä ja pienet annokset toivat esiin upeasti alkuperäiset maut. Sehän lienee lähiruoan tarkoituskin! Vaikka estetiikkaan oli panostettu, ei homma mennyt liiaksi kikkailuksi. Pääruoaksi seuralaiseni otti Sipoon minun päätyessä pienen Jaakobin painin jälkeen Vihtiin. Hmm… outoja nimiä näillä annoksilla. Suomeksi sanottuna seuralaiselleni siis grillattua naudan marmorifileetä, minulle paistettua karitsan ulkofileetä ja ylikypsää karitsaa. Annokset jatkoivat keittiön varmaotteista ja korkealla osaamistasolla operoivaa linjaa. Tosin rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että seuralaiseni marmorifilee oli täyden viiden tähden annos, kun taas oma karitsani jäi neljään tähteen. Lisukkeina molemmissa annoksissa oli käytetty mm. naattiporkkanoita ja muita sesongin herkkuja. Lisähuomio vielä seuralaiseni annoksen jonkinlaisista sour cream -perunoista, jotka olivat yksinkertaisesti parasta perunaa, mitä olen koskaan syönyt.

Viinivalinnoissa pitäydyimme suosituksissa. Nostamme hattua naudan kanssa suositellulle rieslingille, joka osui ja upposi. Ei aivan tyypillisin valinta naudalle! Karitsani kanssa sopi mainiosti Rhônen punainen. Tarjoilu oli huippulaadukasta, ystävällistä ja rentoa. Ruoat esiteltiin asianmukaisesti ja viineistä kerrottiin kivasti myös mielenkiintoisia taustatarinoita. Nokan miljöö on oman näkemykseni mukaan yksi Helsingin hienoimmista. Pisteet myös siitä, että keittiöön näkee osista pöydistä. Ammattilaisia työssään on aina hienoa katsella, oli työ mitä tahansa. No, ehkä kokin työtä on miellyttävämpi katsella kuin esim. itseäni toimistopöydän takana…

Nokka on yksi Helsingin laadukkaimmista ravintoloista, minkä huomasi myös lukuisista ulkomaanvieraista, joita suomalaiset illan mittaan toivat sisään.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ravintola Nokka
Kanavaranta 7 F
00160 Helsinki
http://www.ravintolanokka.fi/