Fat Lizard

Joulubuffeteissa on tullut vuosien varrella pyörittyä paljonkin, mm. Sipulissa, Katajanokan Kasinolla sekä Pörssitalolla – aina toki asiaankuuluvasti diilillä kaksi yhden hinnalla. Tänäkin vuonna käytiin Töölönrannassa, mutta sen lisäksi myös Fat Lizardin FAT XMAS Buffetissa (56 €) – ilman diiliä. Fat Lizardin joulubuffetin menu on kenties kaikista herkullisimman kuuloinen buffetmenu ikinä. Vai mitä sanotte siianmädistä, lämminsavustetusta merilohesta, katkarapu skagenista, simpukoista, grillatuista ravuista, savustetusta kalkkunanrinnasta ja grillatusta possun sisäfileestä? Ja tuossa oli vasta osa alkupalapöydän antimista. Pääruoaksi oli tarjolla mm. paahdettua merilohta, grillattua härän sisäfileetä, kinkkua, patatas bravas -perunoita sekä pizzaa! Alatte päästä jyvälle, että kyseessä on ehkä kaikkien aikojen kattaus. 

Alkupalapöytä on usein tällaisissa buffeteissa se juttu. Sen vuoksi olen kokenut parhaimmaksi ratkaisuksi hoitaa alkupalapöydän kahden lautasen taktiikalla: ensimmäiseen vähän kaikkea, jälkimmäiseen parhaimmat maut toiseen kertaan. Pääruoka on perinteisesti ollut se heikoin lenkki, johon ei ole juurikaan tarvinnut fokusoitua. Fat Lizardissa pääruoat kuitenkin kilpailevat täysiverisesti alkuruokien kanssa, mikä aiheutti hankaluuksia lautasstrategian suunnittelussa. Yksinkertaisesti tarjolla oli liikaa kaikkea sellaista, jota halusi maistaa ja ottaa sen jälkeen lisää. 

Alkupaloista on pakko mainita keskimääräistä parempi katkarapu skagen, vihersimpukat mm. korianterilla ja chilillä sekä grillatut Black Tiger -ravut. Pääruoista nostan esille erinomaisesti paistetun härän sisäfileen ja maukkaalla Ranch-kastikkeella ryyditetyt patatas bravas -perunat. Olihan sitä pepperonipizzaakin pakko maistaa, vaikka sisäinen ekonomistini huusi ottamaan sen sijaan toisen mätitujauksen. Pizza oli erinomaista. 

Jälkiruokapöytä ei kalvennut suolaisille kanssaveljilleen. Pöydästä löytyi ”karkkitaivas”, karamellimoussea, passionpannacottaa sekä naked Rocky Road -kakku. Juustojen kohdalla oli helppo todeta: ei tänään. Jälkiruokien voittoon kirmasi kenties yllättäen raikkaan elegantti passionpannacotta Daim-muruilla, mutta jälleen kerran kaikki oli kyllä ensiluokkaista. 

En tiedä, onko Fat Lizardin rosollitonta ja sillitöntä joulubuffetia ollut aiempina vuosina, mutta suosion ja laadun perusteella arvelen sen olevan vähintään tästä vuodesta eteenpäin tarjolla jatkossakin. Jos ja kun näin on, tulee siitä meille vakiokohde tulevien vuosien joulunalusviikoille. Ainoan miinuksen annan siitä, että tarjolla oli yksinkertaisesti liikaa kaikkea hyvää. Olisin halunnut syödä enemmän, mutta fyysiset rajat tulevat aina liian nopeasti vastaan. 

Fat Lizard on heittämällä Espoon mielenkiintoisin ja hyvällä todennäköisyydellä myös paras ravintola. Olen nyt kaksi kertaa (ensimmäinen käynti) käynyt siellä ja molempina kertoina antanut ruoasta täydet viisi tähteä. 

Ruoka 5/5

Kokemus 4/5

Hinta-laatu 4/5

Fat Lizard

Tietotie 1, 02150 Espoo

Wanha Sataman Makasiinijoulubuffet

Tänä vuonna tuli käytyä ensimmäisen kerran Wanhan Sataman joulubuffetissa. En tosin ole varma, onko se aiemmin edes sellaista tarjonnut. Marraskuun lopussa ehdin käydä testaamassa Katajanokan Kasinon joulupöydän, joten tuoretta vertailupohjaa löytyy. Molemmat ravintolathan sijaitsevat Katajanokalla, suhteellisen lähellä toisiaan.

Alkuun nostimme maljan tuleville joulunpyhille kuohuviinilasillisilla (9 €), joihin oli laitettu tujaus glögiä tuomaan jouluntuntua. Juoma kävi sunnuntaipäivän aperitiiviksi oikein hyvin. Wanhan Sataman joulubuffassa on tarjoilupöytiä vaikka muille jakaa: kolme alkupalapöytää (kaksi kalapöytää, yksi lihapöytä), juustopöytä, jälkiruokapöytä sekä pääruokapöytä, jonka takana operoi kokki. Luontevaksi lähestymistavaksi loimme ns. neljän lautasen strategian: alkukala-, alkuliha-, pääruoka- ja jälkiruokalautaset.

Tunnettu tosiasiahan näissä kinkereissä on se, että alkuruoat ovat se kulinaarinen kohokohta. Niin nytkin. Mädin, smetanan ja sipulin aina toimiva kombinaatio loi hyvän pohjan ensimmäiselle lautaselle. Graavilohi tilli-sinappikastikkeella toimi hyvin, kuten myös lämminsavustettu kirjolohi remoulade-kastikkeella. Katkarapu Skagen on mätiin verrattavissa oleva instituutio – löytyy aina lautaseltani. Kalapöydät olivat Wanhassa Satamassa kovassa iskussa. Lihapöydästä mainitsen paahtopaistin tymäkän maukkaalla piparjuuricremellä. Paahtopaisti toimi, mutta arvioisin, että Kasinon paisti toimi paremmin.

Pääruokaa oli pakko maistaa, vaikkei tässä vaiheessa nälkä enää kurninutkaan vatsanpohjassa. Härän seläke portviinikastikkeessa sekä rosmariinilla maustetut juurekset olivat varmaa suorittamista ilman suuria ilonkiljahduksia. Välijuustot jätin suosiolla väliin, mutta jälkiruokapöydän esittämään haasteeseen halusin vastata. Rommirusinat vaniljavaahdolla oli uusi, joskin miellyttävä, tuttavuus. Maitosuklaa-hasselpähkinäkakku, piparkakkupannacotta karpalokastikkeella sekä jo tutuiksi käyneet marmeladit pelasivat odotusten mukaisesti.

Palvelu oli tehokasta ja sydämellistä. Puitteet Wanhassa Satamassa olivat myös kohdillaan. Tosin alussa suuressa tilassa oli melko hämärää, minkä huomaa alkuruokakuvista, mutta jossakin kohtaa joku taisi nojata valokatkaisijaan, sillä tilaan tuli valoa, minkä puolestaan huomaa pääruoka- ja jälkkärikuvista. Olin tuttuun tapaan puoleen hintaan liikkeellä, mutta vaikka ruoat sai hyvällä alennuksella, loppulaskua nostivat alkuskumppa (9 €), kahvi (3,90 €) sekä narikka (3 €).

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Wanha Satama
Pikku Satamakatu 3-5

00160 Helsinki

Katajanokan Kasinon joulupöytä

Joulubuffeteissa (puoleen hintaan!) käymisestä on vuosien mittaan tullut tapa, koska ei joulua ilman buffetia! Pari vuotta sitten kävin Sipulin, viime vuonna Pörssin ja tänä vuonna ainakin Katajanokan Kasinon joulubuffetissa. Kasinolla on muuten viimeksi tullut käytyä, kun vietimme siellä iltaa ns. pimeän illallisen merkeissä. Jos muuten eteen tulee mahdollisuus osallistua sellaiseen, niin ehdottomasti kannattaa kokeilla!

Katajanokan Kasino on ollut sijoillaan yli sata vuotta ja se näkyy. Talo ja sen sisuskalut ovat pikkaisen kulah… patinoituneet aikojen saatossa. Toisaalta välillä on ilo kokea vanha talo ja sen arvokas miljöö kaiken maailman revittyjen industrial-henkisten betoniseinien viidakossa tai vaihtoehtoisesti skandinaavisen vaalean ja riisutun interiöörin kyllästämissä ruokasaleissa.

Kasinon joulubuffet (59 €) on mallia perinteinen. Alkupalapöydästä löytyy mm. graavattua ja lämminsavustettua lohta, sillejä, mätiä, maalaisterriiniä, häränpaahtopaistia, metsäsienisalaattia, perunasalaattia ja rosollia. Pääruokana tarjoillaan ainakin kinkkua, glaseerattua härkää, paahdettuja juureksia, makkaroita ja paria laatikkoa. Erilaisia vaihtoehtoja, joilla lautasensa pariin otteeseen täyttää, on niin monia, että varmasti krantumpikin yksilö löytää mieleistänsä suuhunpantavaa. Nostaisin kuitenkin esiin alkupaloista poikkeuksellisen toimivan häränpaahtopaistin piparjuurikastikkeella, lämminsavustetun lohen ruohosipulikastikkeella sekä talon oman perunasalaatin. Lisäksi mädin, smetanan ja sipulin pyhällä liitolla on sivelty monta onnistunutta buffet-iltaa. Pääruokapuolelta hain käytännössä vain lihat lautaselle ja loput noudin alkupalapöydästä. Kinkku oli sinapin kera kohtuullista, vaikka seuralainen moitti sitä turhan kuivaksi. Kinkun voittikin glaseerattu härän ulkoseläke, joka tryffelikastikkeen kanssa oli maukas kombo. Todettakoon, että illan aikana iloista seuruettamme ryyditti vieläkin iloisempaan meininkiin Ayler Kupp Riesling (59 €) Saksanmaalta. Se täytti tehtävänsä, mutta ei välttämättä ollut paras vaihtoehto läpi aterian.

Sen verran on joulubuffetkäyntejä vyöllä, että nälkää oli osattu jättää vielä jälkiruokapöydän kimppuun käymiselle. Poimin sieltä hedelmäkuivakakkua (erehdyksessä, näytti suklaakakulta), kirsikka-suklaakakkua, suklaabrownien sekä iki-ihania marmeladeja. Kuivakakut eivät ole minun juttuni, brownie oli melko yhdentekevä, mutta kirsikka-suklaakakku yllätti positiivisesti. Marmeladit onkin testattu herkullisiksi jo aiemminkin.

Kasinon palvelu salissa oli oudointa vuosikausiin. Siis älkää käsittäkö väärin: se oli sinänsä ystävällistä ja tehokasta, mutta vain… todella outoa. Se olikin yksi illan puheenaiheista pöydässämme.

Katajanokan Kasinon ruokatarjonta menee samaan linjaan aiempien joulubuffetkäyntieni kanssa: neljä tähteä. Ruoka on hyvää ja valinnanvaraa tosiaan riittää. Kun siitä vielä nauttii puoleen hintaan, myös hintalaatu-asteikko värähtää yli keskitason.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Katajanokan Kasino
Laivastokatu 1
00160 Helsinki

Pörssin joulupöytä

Ihmisellä pitää olla perinteitä, koska ne ovat kivoja ja luovat elämään mukavasti turvallisuuden illuusiota säännöllisyydellään. Meillä on vaimon kanssa perinteenä käydä ravintola Pörssin joulupöydässä hakemassa fiilistä joulunodotukseen. Perinteistä puheen ollen – niitä taitaa olla muutamalla muullakin. Tai ainakin aina Pörssissä käydessä tilat ovat pursunneet nälkäistä väkeä. Jouduimme tällä kertaa jonottamaan vartin verran, kunnes meidät ohjattiin pöytään.

Kuten niin kovin usein tällaisissa pidoissa, alkupalapöytä on Pörssissäkin se juttu. Parin lautasen taktiikalla saa hyvän kokonaisnäkemyksen alkupaloista. Tällä kertaa toimin niin, että muodostin ensimmäisestä alkupalalautasesta kala- ja jälkimmäisestä lihapainotteisen. Kalapuolen kruununjalokiviä olivat luonnollisesti siianmäti smetanalla ja sipulilla, kuminalla maustettu lohitartar sekä kurkku-katkarapuskagen. Lihapuolen parasta antia olivat aladobi, jota ei muutoin tulekaan syötyä sekä oivallinen glaseerattu maissikananrinta savupaprikakastikkeella. Molempia lautasia täydensin vielä herkullisilla hunaja-rosmariinipaahdetuilla puna- ja keltajuurikkailla sekä parilla pikkusuupalalla joululimppua.

Pääruoka on usein se pakollinen välikierros ennen jälkiruokia – niin nytkin. Häränsisäfilee madeirakastikkeessa kuulosti paremmalta kuin itse asiassa olikaan. Pahoittelut muuten hämyisistä valokuvista. Kuten vaimoni sanoi: ne kertovat enemmän minusta kuin ravintolan ruoista.

Aiempina vuosina suosikkijälkiruoaksi on noussut jokerikortti: marinoidut luumut kermalla. Tällä kertaa luumuja höysti viskikerma, yhtenä vuotena tarjolla oli liköörillä marinoituja luumuja ja kanelivaahtoa. Hyviä olivat tänäkin vuonna, mutta jotain jäi puuttumaan, ehkäpä marinoinnin suhteen… Jouluhalko oli yllättävän raikasta, kun taas piparivanukas marjakastikkeella jäi lussuksi. Ai niin, marmeladit toimivat aina! Juustoja ei hullukaan jaksa syödä enää tässä vaiheessa iltaa.

Pörssisali on miljöönä näyttävän ylväs kivilinna ja tänäkin vuonna siitä oli erilaisilla valohässäköillä ja muilla koristeilla tehty vaikuttava. Aiempina vuosina olen nuoruuden intoa puhkuen haukkunut sitä ”suht tyylikkääksi ruotsinlaivaksi”, mutta näin kolmenkympin rajapyykin ylitettyä voi jättää turhat elämöinnit nuorukaisille. Ihan tyylikäs paikka siis, vaikkakin aina täynnä. Pöydät ovat lähekkäin toisiaan ja täyden lautasen kanssa joutuu varomaan, ettei heitä sinappisia joulumakkaroita vierustoverin syliin. Tarjoilijat ovat vuosien varrella olleet melko lailla örmyjä ilmestyksiä, vaikkakin tehokkaita työssään. Tällä kertaa meitä kuitenkin onnisti: saimme sydämellisen vanhemman naisen, joka ei edes pahoittanut mieltään siitä, että jätimme tällä kertaa viinit väliin.

Tapana on ollut käydä näissä Royal Ravintoloiden joulupöydissä kaksi yhden hinnalla -diilillä, mikä tekee käynnistä aina hinta-laatusuhteeltaan mainion. Hinta kahdelta on tällöin 59 €, mutta sen päälle tulee vielä narikkamaksu, joka muistaakseni oli melko suolainen 3,5 € henkilöltä. Täydellä buffethinnalla joutuisi hinta-laatusuhdetta miettimään tarkemmin, mutta puolella hinnalla diili on ohittamaton.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ravintola Pörssi
Fabianinkatu 14
00100 Helsinki

Sipuli

Ravintola Sipuli ja joulubuffet. Tämän vuoden käynti taisi olla jo kolmas vuosi putkeen. Tästähän alkaa muodostua pikkuinen perinne. Onneksi porukka ympärillä on vaihtunut joka vuosi, hehe!
Sateisena ja synkkänä joulukuun alun iltana oli miellyttävä paeta arkea vanhan tiilimakasiinin suojiin. Sipulin sisätilat ovat muutamasta käyntikerrasta huolimatta jääneet hieman mystisiksi. Ensin pari kerrosta yläkertaan, siellä vielä pikkukävely parin eri tilan läpi, kunnes aukeaa näkymä Talvipuutarhaan, jossa tarjoillaan joulubuffet. Tila on avara ja erilaisin valoin täytetty. Vähän ruotsinlaivamainen, mutta ihan tyylikäs.

Kuten lähes aina tämän kaltaisissa kinkereissä, on alkupalapöytä se juttu täälläkin. Parin lautasen strategialla siitä saa hyvän kokonaiskuvan. Alkuruoista nostaisin korokkeelle mainion sokerisuolatun härän, pähkinäisen hanhiterriinin sekä hunajapaahdettun punajuuren kera sinihomejuuston. Eikä toki sovi väheksyä siianmätiä ruohosipuli-smetanamoussella, koska sitä reilusti lautaselle laittamalla lohkaisee kivasti loppulaskusta euroja pois, ainakin siis noin kuvaannollisesti. Tämän vuoden käyntikerralta jäi kuitenkin fiilis, että olisiko alkupalapöytä ollut vieläkin runsaampi aiempina vuosina.

Pääruoan kanssa ei pidä lähteä keulimaan, koska silloin ilta saattaa päättyä ennen maaliviivaa. Tarjolla on niin lihaa (karitsan paahtopaistia) kuin kalaa (paahdettua lohta) sekä niiden kaveriksi paahdettuja juureksia ja perunaa. Karitsa oli takuuvarmaa, mutta se ehti nopeasti jäähtyä lautasella. Juurekset, rosmariiniperuna ja savupekonikastike komppasivat oivasti karitsaa.

Väliruokana nautimme ranskalaisia juustoja, joita oli esillä sen seitsemää sorttia. Tässä kohtaa kuitenkin mieli oli ehtinyt livahtaa jo jälkkäripöydän puoleen, joten meiningissä oli hieman pelailun makua. Juustojen rinnalle tarjottiin mm. karamellisoituja pähkinöitä tryffelihunajassa, mikä osoittautuikin mielenkiintoiseksi tuttavuudeksi – siis hyvässä tarkoitan.

Jälkiruokapöytä on oleellinen osa tasapainoista illallista, joten sitä kohti. Tällä kertaa keskityin kuitenkin vain muutamaan tuotteeseen, sillä jätin kokonaan väliin suklaa-kirsikkakakun sekä maustekakun. Kuka jälkimmäistä edes ottaa, käsi pystyyn? Valintani osoittautui enimmäkseen oikeaksi, sillä tähtianiksella maustettua jogurttimoussea ja marinoituja mangonpalasia olisi voinut syödä ravintolan sulkemisaikaan saakka. Sen verran hyvää nimittäin oli. Marmeladit ovat myös varma hitti, ainakin minusta. Niiden makuun onkin hyvä lopettaa illan syömiset. Ai niin, kuivuneet macaronit maistuvat sitten pahvilta, joten ne voi jättää turvallisesti hienoon asetelmaansa, jossa ne noutopöydässä ovat. Meiltä ne jäivät yhden puraisun jälkeen syömättä.

Sipulin joulubuffet ei tuota ikinä pettymystä, varsinkaan kun siitä nauttii puolella hinnalla normaalista. Silti jäi fiilis, että taidan jättää ensi vuonna nämä pidot väliin.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ravintola Sipuli
Kanavaranta 7
00160 Helsinki
http://www.ravintolasipuli.fi/