Näytetään tekstit, joissa on tunniste kreikkalainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kreikkalainen. Näytä kaikki tekstit

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Taverna Zorbas

Kreikka ja sen alavireinen talous ovat olleet monen talousprofeetan ja miksei tavantallaajankin mielessä jo useamman vuoden, kreikkalaiset ravintolat sen sijaan vähemmän. Kyllähän niistä voisi puhua enemmänkin, sillä osalle meistä stifadot ja moussakat ovat tuttuja jokavuotisilta Rodoksen matkoilta. Kreikassa en itse ole käynyt, mutta El Grecossa tuli sentään käytyä reilu vuosi sitten. Nyt oli pitkäikäisemmän kreikkalaisravintolan vuoro, nimittäin vuodesta 1981 samassa paikassa operoineen Zorbaksen. 

Ystäväni suosituksesta otin alkupalaksi annoksen nimeltä Dakos. Sitä tilattuaan saa eteensä grillattuja leipiä feta-tomaattisalsalla (7,90 €). Leivistä tuli mieleen kreikkalainen versio bruschettoista. Leipien kera halusin ehdottomasti maistaa tsatsikia (6,50 €), jossa jogurtin, oliiviöljyn, kurkun ja valkosipulin yhdistelmä olikin lyömätön. Ystäväni kanssa jaetut alkupalat muodostivat herkullisen startin illalle.

Pääruokia neljän hengen seurueemme mietti hartaudella, koska listalta oli vaikea valita vain yhtä annosta. Pitkällisen pohdiskelun jälkeen valitsin fetalla täytetyn härän ulkofileepihvin (23,90 €). Ei tarvinnut katua. Laadukkaista raaka-aineista valmistettu, suhteellisen simppeli annos, oli taidokkaasti tehty. Fetan ja härän kombinaatio toimi, vaikka vähän aluksi jännittikin. Lisukkeetkin olivat mainioita. Lihallisia pääruokiamme avittamaan otimme jumalallisen Olympos-vuoren etelärinteillä kasvanutta Rapsani-punaviiniä (pullo 35,90 €). Tasapainoinen viini ajoi hyvässä seurassa asiansa, ei enempää.


Seurueemme sai ravintolan perästä oman tilan, johon sisään astuessaan tarjoilija aina kilkutti kelloa ja lausui jotakin kreikaksi. En osaa sanaakaan kreikkaa, mutta uskoisin hänen sanoneen: ”Saanko lähestyä ja palvella tyylikästä seuruettanne, arvon herrasväki?” Tai sitten hän sanoi jotakin arkisempaa ja hymyili. Ken tietää? Zorbaksen sisustus on kliseinen, täynnä kreikkalaista tilpehööriä. Palvelu oli edellä kirjoitettuun vedoten erittäin ystävällistä, jopa sydämellistä. Vierailusta jäi kaiken kaikkiaan oikein hyvä fiilis.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu





Taverna Zorbas
Läntinen Brahenkatu 4
00510 Helsinki 



keskiviikko 6. tammikuuta 2016

El Greco

Oliiviöljy, feta ja Retsina tulevat minulle ensimmäisenä mieleen, kun suuntaan ajatukseni kohti talouskurin runtelemaa Kreikan tasavaltaa sekä sen keittiötä ja ruokatarjontaa. Kreikkalaista ruokaa ei yllättävää kyllä ole liiaksi tarjolla pääkaupunkiseudulla: Thalassa, Zorbas sekä Minos ovat tuttuja nimiä, mutta en ole niissä käynyt. En muuten ole kyllä käynyt Kreikassakaan. Sen sijaan El Grecossa – joka käsittääkseni edustaa ryhmän laadukkainta kärkeä – olen käynyt kahdesti: pari vuotta sitten illallisella ja nyt vuoden viimeisinä päivinä lounaalla.

Lounaslista on aina viikon kerrallaan voimassa. Ihan järkeenkäypä ajatus, varsinkin kun listalta löytyy variaatiota riittämiin. Vaikka kävisi viikon jokaisena päivänä syömässä, voisi aina kokeilla uutta annosta. El Grecossa eivät buffetmässäilijät pärjää. Tarjolla on vain lautasannoksia, jotka tuodaan pöytään. Valitsin listalta Biftekin eli tuoreilla yrteillä maistettuja jauhelihapihvejä sienikastikkeella sekä perunamuusia ja salaattia (12 €). Annoksia odotellessamme pöytään tuotiin myös kuivaa vaaleaa leipää ja… niin, ei mitään muuta. Ei oliiviöljyä, ei viinietikkaa, ei levitettä. Ei kovin houkuttelevaa, varsinkin kun leipä oli hyvin tavanomaista.

Jauhelihapihvit olivat kelvollisia, sienikastike ja muusi kohtuullisia, mutta salaatti naurettava: kaksi tomaattilohkoa, kaksi kurkkuviipaletta sekä pieni salaattikeko. Annoksesta tuli valitettavasti mieleen jokin moottoritien pysähdyspaikka. Nyt emme kuitenkaan olleet Vitostien ABC:llä, vaan keskellä Helsingin ravintolaskenen arvokkaimpia kulmia. Tuntuu erikoiselta, että tänä päivänä, kun kilpailu lounastajista käy kiivaana ja lounaiden taso on ylipäänsä noussut huimasti, joku vielä tarjoaa keskinkertaisen, tylsän, pienehkön ja ylihintaisen lautasannoksen. Monipuolisempi salaatti olisi pelastanut paljon. Tai ne lisukkeet leipien kanssa. Tai kahvi. Mutta ei.

El Greco oli edellä antamaani verbaaliseen slap-in-the-faceen nähden yllättävän täynnä. Ravintolan tilat ovat tyylikkäät ja muodostuvat muutamasta erilaisesta huoneesta. Palvelu oli rauhallisen formaalia. Illallisesta jäi aikoinaan ihan hyvä fiilis, mutta lounaalle en toistamiseen mene. Ei vain tarvitse, koska parempaa on tarjolla niin monessa muussa paikassa. 

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




El Greco
Ludviginkatu 3
Helsinki