Texas Cantina

Texas Cantina on rehellinen texmex-paikka – siis ravintola, joka yhdistää texasilaisen ja meksikolaisen ruoan. Se ei näin ollen ole aitomeksikolainen ravintola, jollaisia Helsinkiin syntyi viime vuosikymmenellä paljon. En muista törmänneeni aiemmin Texas Cantinaan kävellessäni vanhassakaupungissa, vaikka ravintolan taru on alkanut jo viime vuosituhannen puolella, joten ikää on kohta kunnioitettava neljännesvuosisata. Se on paljon, erityisesti huomioiden Tallinnan kovasti kehittynyt ja kehittyvä ravintolaskene. 

Jaoin ystäväni kanssa alkupalaksi nachot juustokastikkeen kera (8 €). Nachot olivat mallia aito. Juustokastikekin maistui, joten lopputulos oli toimiva. Alkumaljaksi valitsin Mezcal Mulen (8 €), joka paljastui erittäin mojovaksi pelinavaukseksi. 

Pääruoaksi otin tequilamarinoituja naudanlihafajitaksia (20 €). Muhkea annos vaati oman lisäpöytänsä, jotta jokainen kippo mahtui esille. Tortillalättyjen lisäksi annokseen kuului naudanlihasuikaleita ja vihanneksia pannulla, paputahnaa, pico de galloa, guacamolea sekä freesimpi salaatti. Yltäkylläisestä kattauksesta huolimatta jouduin turvautumaan muutamaan lisälättyyn (3 €), jotta sain nautittua kaikki täytteet asianmukaisesti loppuun. Tarjoilija yritti alussa saada kuuman pannun sisällön liekehtimään tequilan voimasta, mutta epäonnistui surkeasti yrityksessään. Kämmistä huolimatta annos oli varsin pätevä. Ei mitenkään erityinen, mutta maistuva. Fajitaksia komppasi lasillinen talon punaviiniä (12 cl, 6 €), jonka syvemmän olemuksen ruotiminen jäi muiden kiireiden jalkoihin. 

Sisäänkäynti ja ravintolan miljöö ovat ehtaa texmexiä: hyvässä ja pahassa. Ravintola osasi hommansa varmasti ja rutiinilla, mutta ei jättänyt syviä muistijälkiä tai painetta käydä piakkoin siellä uudestaan. Rentoon illanviettoon Texas Cantina joka tapauksessa sopii kuin kuono sarveen. 

Ruoka 3/5

Kokemus 3/5

Hinta-laatu 3/5

Texas Cantina

Pikk 45, Tallinna 

Taqueria Lopez ý Lopez

Tacoja kansalle, joka pimeydessä vaeltaa! Onneksi Suomesta on jo pitkään saanut laadukasta ja ”aitoa” meksikolaista ruokaa. Moni paikka on kuitenkin jo ehtinyt poistua keskuudestamme, mutta uutta yritystä pukkaa. Teurastamon urbaanissa sykkeessä toimintansa loppuvuodesta aloittanut Taqueria Lopez ý Lopez kumartaa meksikolaisella pikkukadulla sijaitsevalle tacokuppilalle. Taqueria Lopez ý Lopez saikin kunnian olla meikäläisen ensimmäinen koronarajoitusten höltymisen jälkeinen ravintola, jossa kävin. Historiallista kai sekin. Vaimoni on niin kovasti kehunut Kampissa sijaitsevan sisarravintolan lounastacoja, että piti oikein koko perheen voimin käydä testaamassa iltatarjontaakin.

Otettiin Beef Suadero -tacot (16 €), Verdes-kanaenchiladat (16 €) sekä naposteltavaksi nachot guacamolella (9 €). Guacamole oli ensiluokkaista ja kerrankin sitä oli riittävästi. Kanatäytteiset enchiladat uivat kastikkeessa, eikä valju värimaailma herättänyt suuria odotuksia. Valitettavasti värittömyys tarkoitti myös mauttomuutta. Homma meni jotenkin mössöiseksi, eivätkä maut erottuneet toisistaan. Ei jatkoon. Olin kuitenkin onnekas, sillä sain ahtaa kyltymättömään vatsaani vaimoni neljännen tacon. Se paljasti Lopez ý Lopezin todellisen osaamisen. Samalla mieleeni nousi kysymys: jos ravintolat ykköstuote ovat tacot, miksi ihmeessä minä hidasälyinen turakainen valitsin enchiladan listalta? Tacot olivat yhtäältä pelkistettyjä, toisaalta mojovan maukkaita. Hitaasti kypsytetyssä lihassakaan ei ollut säästelty.

Lopez ý Lopez kunnioittaa sillä tavoin vaatimattomia kansankuppilaesikuviaan, että se on kaikkea muuta kuin viihtyisä. Ainoastaan värikkäät kuvat elävöittävät pientä ja ankeaa tilaa. Tunnelma on siitä huolimatta – tai juuri siksi – rennon leppoisa. Maailma on jälleen hiljalleen avautumassa.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Taqueria Lopez ý Lopez
Työpajankatu 2
00580 Helsinki

Coyoacán

Oulukin on jo päässyt texmexin jälkeiseen aikaan. Todistin tämän käydessäni kesälomareissulla syömässä aitoa meksikolaista ruokaa tarjoavassa Coyoacánissa. Pieni ravintola on idyllinen ja hauskasti sisustettu. Teemaa on haettu mm. kuolleiden päivästä, Frida Kahloakaan unohtamatta. Tykkäsin kyllä miljööstä, ei siinä mitään.

Tilasimme alkuun klassisesti nachot guacamolen, pico de gallon sekä hapankerman kera (5,90 €). Nachot olivat maistuvia, mutta lisukkeita oli annosteltu turhan kitsaasti. Tarkoituksena oli tilata alkupalalistalta myös picanha-viipaleita uppopaistetun maissikakun kera (14,90 €), mutta tässä kohtaa tapahtui jotakin perin erikoista. Saimme kyllä itsevalmistetut maissilastut alkuun, mutta lihaviipaleita ei näkynyt missään. Ajattelin, että kyllä ne sieltä tulevat. Ja niin tulivatkin. Pääruokani kanssa. Olimme Taco-tiistain (kolme tacoa -20 %!) kunniaksi ottaneet kumpikin kolme tacoa pääruoaksi (alennuksen jälkeen 14,32 €). Edessäni oli siis kaksi pääruokaa: sekä Black Angus -naudasta siivutettua picanhaa grillattujen sipulien, salaatin sekä guacamolen, hapankerman ja maissitortillojen kera (29,90 €) että kolme gratinoitua tortillaa täytteinään tinga-broileria, pastor-porsasta ja suadero-nautaa (hassuja nimiä). Onneksi nälkä oli kova, kun lounas oli jäänyt väliin!

Täytyy kuitenkin sanoa, että oma konseptini vähän hajosi kahden samanaikaisesti tuodun pääruoan edessä. Tämän vuoksi täydellisen tarkat makumuistot jäivät rekisteröimättä, kun yritti keskittyä suorittamiseen. Sen kyllä noteerasin, että picanha oli laadukasta ja hyvällä näkemyksellä paistettua. Salaatti raikasti annosta, mutta en löytänyt luontevaa roolia tortilloille. Ne jäivätkin syömättä. Koska halusin ensimmäisenä iskeä hampaani juuri picanhaan, jäivät tacot jäähtymään naapurilautaselle. Jäähtyneinä ja vähän kuivahtaneina tacoista ei saanut enää parasta irti.

Laskua maksaessani ihmettelin kolmenkympin ”alkuruokaa”, kun muistelin sen olleen vielä listalla 15 euron hintainen. Ystävällinen tarjoilija sanoi, että voimme tarkistaa asian ruokalistalta, jos haluan. Siinä kohtaa tein ratkaisevan virheen, kun sanoin, että annetaan olla, uskon kyllä. Jälkikäteen tarkastin ruokalistan netistä ja löysin sieltä kaksi picanha-annosta. Tarjoilija oli ilmeisesti käsittänyt, että haluan kaksi pääruoka-annosta. Tokihan olin huomannut ”alkupalani” suuren koon, mutta jotenkin sitä alkoi vain syömään, kun niin hyvältä näytti. No, se siitä. Eteenpäin.

Ruokien kanssa nauttimamme yhdysvaltalainen Grapes and Stripes Zinfandel-rypäleestä tehty punaviini (4,80 € / 12 cl) jäi pahasti statistin rooliin. Se tarjoiltiin muutenkin aivan liian (huoneen)lämpöisenä, jolloin siitä ei saanut mitään irti. Olisi pitänyt ottaa jotakin muuta, esim. mezcalia, sillä juomalista oli vakuuttava ja perin kiehtovan oloinen.

Käynnistä Coyoacánissa jäi hassu fiilis ruokasekoilun takia. Picanha oli hyvää, mutta tacojen päivän paras kunto jäi tarkistamatta. Palvelu oli ystävällistä ja huomioivaa muilta osin.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Coyoacán
Hallituskatu 27
90100 Oulu

Ahorita

Hesarin Nyt-liite testasi hiljan kaupungin parhaita tacoja. Skaban voittajaksi selviytyi pisteen erolla El Rey, mutta tiukan kisan kakkosena oli – voidaanko sanoa jopa yllättäen – Kluuvin kauppakeskuksessa tacoja myyvä Ahorita. Testimenestys ja kehutut possutacot mielessäni otin suuntiman kohti kauppakeskusta.

Ahorita ratsastaa aitomeksikolaisen ruoan trendikkyydellä, kuten esim. taannoin testaamani Eatos. Ravintola on street food -guru Richard McCormickin ja Royal Ravintoloiden yhteistyön jälkeläinen. Paikka eroaa muista tacoja tarjoavista mestoista siinä, että käytössä on Meksikosta asti raijattu tortillakone, jolla maissilätyt pyöräytetään: tuoretta ja freessiä! Kyse on pikaruokapaikasta ja meininki muistuttaakin pitkälti Subwayta, sillä annokset valmistetaan asiakkaiden silmien edessä tämän tekemien valintojen mukaan jonossa pikkuhiljaa edeten.

Olin liikenteessä isolla nälällä, joten itsestään selvä vaihtoehto oli neljän tacon setti (16 €). Enemmän pohditutti raaka-aineiden valinta. Jonossa kesti yllättävän kauan – ehkä 10 minuuttia – joten siinä oli aikaa hioa valintoja. Esimerkiksi uutuutena tarjottava uppopaistettu kala ei houkutellut. Otin yhden kanan, yhden juuston ja kaksi testimenestyjäpossua. Täytteistä ei erikseen minulta kysytty eli ilmeisesti siinä kohtaa sovellettiin lähtökohtaoletuksia. Ei siinä mitään, helpompaa minulle. Neljän tacon annokseen sisältyi vielä nachot ja dipit. Juomaksi minulle riitti vesi, vaikka tarjolla olisi ollut esim. itsetehtyä limonadaa.

Meksikolaistyyppiset taco-annokset täytyy oikeaoppisesti syödä käsin. Tein työtä käskettyä. Koin sen kuitenkin suhteellisen sottaiseksi puuhaksi, vaikka Nyt-liitteessä väitettiinkin, että tacon syöminen sormin onnistuu hyvin. No, katsokaa kuvaa ja arvioikaa itse.

Makujen puolesta lopputulos oli pienehkö pettymys. Kaikki oli ihan maistuvaa, mutta ei enempää. Ehkä makuja oli liikaa. Possutacot eivät nekään oikein jääneet erityisemmin mieleen. Dipit olivat mainioita, erityisesti kun niitä tuli kolme kippoa. Uppopaistetuista tortilloista tehdyt nachot olivat veikeitä ja mukavaa vaihtelua ruokakauppojen versioihin, mutta eivät nekään ns. breikanneet.

Ahorita on helposti lähestyttävä ja kohtuuhyvä ravintola, mutta täytyy totuuden nimissä sanoa, että Kluuvin kauppakeskuksessa naapurissa stondaava Pizzarium on kyllä voittajan valinta meksikolaiseen verrattuna.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ahorita
Aleksanterinkatu 9
00100 Helsinki
http://ahorita.fi/

Eatos

Tilintarkastajien, välillisen verotuksen asiantuntijoiden ja muiden valkokaulushiippareiden iloksi parisen vuotta sitten avautunut Eatos on osa viimevuosien aitomeksikolaisen ravintolatarjonnan vyöryä. Ravintola sijaitsee KPMG:n alakerrassa, osana uudehkoa toimistopalatsiketjua junaratojen ja Musiikkitalon välissä.

Eatos on saanut innoituksensa klassisesta Mexico cityn katuruoasta, jota on kehitetty edelleen korkealaatuisemmaksi taaten asiakkaille paras makuelämys ruoan alkuperää kunnioittaen. Näin todetaan ravintolan nettisivuilla, mikä kuulostaa kyllä oikein hyvältä. Kirjoitin hiljattain Cantina Westistä, joka tunnetusti edustaa tyystin eri koulukuntaa (old school) kuin nämä meksikolaiset nuorekkaat kilpakosijansa. Erot tulevat esiin monessa, erityisesti raaka-aineissa ja mauissa.

Eatoksessa (vai Eatosissa?) on tullut käytyä parin vuoden aikana nelisen kertaa. Tämä kirjoitus kuitenkin pohjautuu pariin viime kertaan, joista toinen ajoittui Cityn legendaaristen Syö Helsinki -viikkojen aikaan ja toinen tavalliseen arki-iltaan. Molemmilla käyntikerroilla valitsin hyvin rakennetulta listalta quesadillan: ensimmäisellä kerralla possu- ja toisella härkäquesadillan (14,90–15,90 €, Syö-viikoilla 10 €). Näiden kaikkien tacojen, tortillojen, burritojen ja quesadillojen kanssa menee helposti sekaisin, vaikka olisi kuluttanut yliopiston penkkiä keskimääräistä enemmän. Olenkin ratkaissut tämän ongelman seuraavalla kaavalla: ota aina quesadilla. Eli vielä selvennyksenä: ota aina quesadilla. Ai, miksi? Koska se on hyvää. Koska siinä on sulatettua juustoa. Quesadilla on juustolla ja muilla suolaisilla täytteillä täytetty puolikuun muotoon taitettu maissitortilla. Täytettyä tortillalettua paahdetaan tai paistetaan kunnes juusto on sulanut. Valmis quesadilla leikataan siivuiksi ennen tarjoilua.

Eatoksen (vai Eatosin?) quesadillat pelittivät, mutta niissä ei ollut tekijää, joka olisi nostanut ne selvästi tavanomaisuuden keskiarvon yläpuolelle. Kympin hinnalla diili on hyvä, mutta n. 15 euron hinta alkaa jo kieppua turhan korkealla. Palvelu sujui molemmilla kerroilla eri henkilön toimesta ns. toisella kotimaisella. Yritin tilata laskua turistiespanjallani (la cuenta por favor), mutta kömpelö hauskuuteni osui omaan nilkkaan, kun jouduin vaihtamaan kielen takaisin englanniksi. Tilat ovat suurten ikkunoiden vuoksi valoisat. Jos Cantina West on vetänyt kaiken yli kitschimäisellä sisustuksellaan, niin Eatos edustaa toista ääripäätä kylmän kolkoilla sisätiloilla.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Eatos
Töölönlahdenkatu 3
00100 Helsinki
http://eatos.fi/

Cantina West

Näinä päivinä, kun autenttisen meksikolaisen ruoan hype tavoittelee Helsingissä kovasti jo saturaatiopistettään, on helppo naureskella Cantina Westin tuomalle tuulahdukselle rehellistä 90-luvun texmexiä. Sehän on jo tiedostettu, että aitomeksikolainen ja perinteinen yhdysvaltalais-meksikolaisen ruokafuusion ristisiitoksena syntynyt texmex eroavat toisistaan kuin tropiikin yö ja suomalainen talvipäivänseisaus. Sille tosiasialle ei kuitenkaan mahda kukaan mitään, että Suomen ensimmäinen ja suurin texmex-saluuna Cantina West porskuttaa kuin parhaimpina aikoina konsanaan, eikä ravintolalle kunnioitettava 26 vuoden ikäkään tunnu vähentävän kierroslukumittarin arvoja.

Ravintolassa on tullut käytyä vuosien mittaan säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta aina jotenkin vähän häpeillen. Kehtaanko mainita, että illalla mennäänkin Cantina Westiin? Mitä ravintolapuristit minusta oikein ajattelevat? Tällainen huoli on turhaa. Cantina Westille on oma paikkansa Helsingin ravintolaskenessä.

Kävin lyhyen ajan sisällä pari kertaa testaamassa lounaan. Jonotin kiltisti yhdessä työmiesten kanssa klo 11 avausruuhkassa tiskille maksamaan. Sen jälkeen seurasin suuntaviivoja yläkertaan varsinaisen lounastilan luo. Kun eteeni avautuivat suuret ruokavadit, ymmärsin, miksi rafla on niin suosittu haalariosaston keskuudessa. Valinnanvaraa on ja hintaan kuuluu keitto, alkusalaattipöytä, pari eri pääruokaa, jälkkäri ja kahvi (10,20 €). Siinä riittää sulateltavaa toimistosankarille. Lautasannoksiakin toki saa ja ne vaihtuvat päivittäin (15,90 €).

Ruokavaihtoehdot ovat mukavan rehellistä kotiruokaa eikä viimeisimpien muotihömpötysten matkaan ole lähdetty. Otin ensimmäisellä kerralla häränlihamureketta pippurikastikkeella ja jälkimmäisellä kerralla lindströminpihvejä. Eivät sinänsä mitään makuelämyksiä, mutta puolustivat paikkaansa. Alkusalaattipöytä on ollut jotenkin riitasointuinen. Tuntuu, että eri raaka-aineita on vain laitettu esille miettimättä kokonaisuutta. Oikeastaan kaikkea maistamaani lounasruokaa vaivaa sama tasapaksuisuus. Mikään ei oikein maistu miltään, mutta mikään ei toisaalta ole täysin epäonnistunuttakaan. Turvallista lounasruokaa siis. Luulen, että Cantina West panostaa tarkoituksella laadun sijasta määrään – varsinkin lounaalla, sillä illalla käydessäni mauista on saanut enemmän irti. Ruoan suhteen tähdet jäävät lounaan perusteella kahteen, mutta hyvät iltakokemukset nostaisivat ne kolmeen.

Käsittääkseni ravintolan sisustus on pysynyt samanlaisena koko sen eliniän ajan. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Ajan hammas on purrut pahasti, mutta onko asetelma jo kääntynyt ympäri? Onko kierretty alun perin trendikkäästä interiööristä ensin lattean ja jopa irvokkaan kautta kohti nykyistä retroa? 

Cantina West on jo instituutio, joka jokaisen ravintolakävijän tulee testata, eikä sitä näillä kilometreillä tarvitse hävetä. Erityisesti niiden, jotka ovat ihastuneet uuden aallon meksikolaisiin ravintoloihin, tulee kyseinen saluuna testata. Kummisedälle pitää antaa mahdollisuus.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Cantina West
Kasarmikatu 23
00130 Helsinki
http://www.cantinawest.fi/

Lucha Loco

Aitomeksikolainen ruoka- ja ravintolabuumi on jyllännyt täällä peräpohjolassa jo jonkin aikaa eikä hype tunnu millään laantuvan. Suosiota siis riittää ja hyvä niin.

Lucha Loco avasi ovensa Korkeavuorenkadulla viime keväänä. Rekisteröin tapauksen, mutta syrjäisen sijainnin (anteeksi vain punavuorelaiset) vuoksi ei ravintolassa tullut käytyä kuin vasta nyt – vapaapäivänäni. Himojeni kohde oli lounasaikaan tarjoiltava taco buffet. Vanhempieni sukupolvelle buffetista tuli ensimmäisenä mieleen ruotsinlaivan ähkybuffet, minun sukupolvelleni kenties Raxin pizzabuffet, mutta toivottavasti jo uudelle sukupolvelle tämän kaltaiset laatubuffetit.

Olin yksin liikenteessä eikä aikatauluni ollut täysin selvä, joten en normeistani poiketen ollut tehnyt varausta. Kuka niitä lounaalle muutenkaan tekee? Kyllähän lounasaikaan aina yhdelle henkilölle pitäisi joku soppi löytyä. Kyllä se juuri ja juuri löytyikin, vaikka paikka oli lähes täynnä vielä yhden aikaan iltapäivällä. Ravintolahan ei ole suuren suuri, tilaa on ehkäpä noin 25 henkilölle.

Maksoin kassalla lounaani (11,50 €) ja sain ohjeet ruokailuun. Nämä tapahtuivat englanniksi, kuten kaupungin koleimmissa paikoissa on viime vuosina ollut tapana. Perähuoneesta löytyi sitten se kauan kaivattu taco-paratiisi. Seurasin kokeneempia: ensin lautaselle kolme pientä taco-lettua (sen verran niitä mahtuu juuri ja juuri), niiden päälle erilaisia lihoja (nautaa, possua, kanaa…), sitten salaatteja (papuja, paprikaa, tomaattia, maissia, sipulia…) ja lopuksi vielä maistuvat kastikkeet. Lopputulos oli syntisen ylitsepursuava ja vain alleviivasi sitä, että tässä oltiin ensi kertaa taco-junan kyydissä. No, täytyy myöntää, että kotona sama tapahtuu aina. Sanotaan, että ahneella on ahneen loppu, mutta tässä tapauksessa toinen käyntikertani ruoka-astioiden luo oli maltillisempi, sivistyneempi ja sitä kautta myös onnistuneempi. Tiesittekö muuten, että vähemmän on joskus enemmän? Sillä tavoin mm. maut erottuvat toisistaan paremmin ja itse ruokailukin onnistuu esim. käsin, kuten viereisessä pöydässä istuva tunnettu muusikko-näyttelijä näytti esimerkkiä. Runsas ruokatarjonta ja vaihtoehdot kuitenkin luovat riskin edellä mainitsemaani äärikäytökseen, joten olkaa tarkkana!

Lucha Locon miljöö on moderni ja raikas: meksikolaishenkinen kyllä, mutta ei alleviivatusti tai päälleliimatusti. Ravintolan nettisivut ovat muuten tyylikkäät, mutta ne eivät toimi – asia, joka tulisi saattaa kuntoon välittömästi. Palvelu oli ystävällistä, kyselevää ja rentoa. Kehuttua juomalistaa ei nyt lounaalla tullut testattua. Kauas ovat onneksi jääneet (maku)muistot nykyään ihastuttavan retroista tex mex -ravintoloista, kun tilan ovat vallanneet tällaiset laatuun, aitoihin makuihin ja kokemuksiin panostavat ravintolat.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Lucha Loco
Korkeavuorenkatu 4, Helsinki
www.luchaloco.fi