Säräpirtti Kippurasarvi

Säräpirtti Kippurasarvi on Suomen mittakaavassa harvinaisuus, sillä se tarjoaa vain yhtä ruokalajia. Hyvä puoli on se, että sen tekemistä on harjoiteltu kymmeniä vuosia. Lemissä, Saimaan rannalla, sijaitseva Säräpirtti Kippurasarvi tarjoaa särää eli perinteisesti valmistettua karitsanpaistia. Ravintolan mukaan Lemin särä on Suomen vanhin ruoka historian ulottuessa tuhannen vuoden taakse. Kyse ei siis ole mistään yhden hallituskauden kokeilusta.

Minulla oli ollut jo vuosia aikomus käydä nauttimassa särää, mutta askeleeni eivät ole osuneet lankulle. Tänä vuonna onnistuin kuitenkin yhdistämään käynnin Tykkimäen ja Lappeenrannan reissuumme (lue arvostelu Kouvolan parhaasta ravintolasta Mimosan Aidosta). 

Lemin särän raaka-aineet ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan karitsanpaisti, peruna ja suola. Särän valmistus ei ole hätäisen kokin hommaa, sillä valmistaminen leivinuunilämmityksineen kestää vähintään yhdeksän tuntia. Nämä faktat saimme kuulla ennen kattaustamme pidetyssä infopläjäyksessä.

Tarjolla on perinteinen säräateria (37 €), johon kuuluu särää, perunaa, rieskaa, sekahedelmäsoppaa sekä juomana vettä tai kotikaljaa. Otimme kuitenkin juhlapaketin (42 €), kun näin kauas kerran oli tultu. Juhlapakettiin kuului edellä mainittujen lisäksi karpalo-tuorejuustokakkua ja kahvia.

Säräpirtti ei ole mikään tusinabuffetpaikka, jossa jokainen käy vuorollaan lähmimässä omat säränsä, vaan säräannokset tarjoillaan tyylikkäästi pöytään. Lautasella on kohtuullinen määrä särää, lientä ja perunaa. Ei muuta. Lisää saa pyytää. Lisää pitää pyytää. Kolme kierrosta pitäisi ainakin jaksaa. Ja minähän jaksan, juuri sen verran! Puolisoni hyytyy puolimatkassa, lapsemme aiemmin (nuorempi puputti vain leipää). Itse ruoka on simppeliä, mutta laadun näkee, tuntee ja maistaa. Tämä ruoka täällä osataan tosiaan tehdä. Särä onkin valloittavan herkullista, kulinaarinen mestariteos, lähes taianomaista. Suussa sulavaa, sanoisi Runeberg. Olen tuntenut rieskan sellaisena ohuena nostamattomana leipänä, mutta täällä Etelä-Karjalassa se on erilaista. Kyllä sekin maistui, varsinkin lapsille, kuten kuvasta näkyy. 

Särän jälkeen väliruokana tarjoiltiin leijonanpääkulhosta ”makiaa soppaa” eli mainitsemaani sekahedelmäsoppaa. En ole koskaan sylkenyt sekamete…hedelmäsoppaan, ja nytkin se maistui oikein hyvältä.

Mallikelpoinen jäädytetyillä karpaloilla ryyditetty karpalo-tuorejuustokakku kahvin kera toimi oivallisena päätöksenä muhkealle aterialle.

Lemin särä on elämys, joka alkaa jo ennen ruokailua. Se on myös oman matkansa arvoinen kokemus. 

Loppuun vielä muutamana sananen särästä lisätietoa janoaville (poimittu ravintolan nettisivuilta):

Alkuperäisessä muodossa särässä paistaminen oli ikivanha tapa säilöä lihat talven varalle. Syksyn tullessa kylän yhteiset lampaat teurastettiin, liha suolattiin ja paistettiin koivukaukalossa puilla lämmitettävissä uuneissa. Paistopäivänä herkuteltiin särällä suoraan kaukalosta ja päätarkoitus oli viedä lihat aittoihin, joissa ne säilyivät läpi talven. Pitkin talvea haettiin aitoista kuivattua lihaa keittoihin, leivän päälle ja muuhun ruuanlaittoon. Perinneruoaksi särä muodostui 1800-luvulla, jolloin peruna vakiinnutti paikkansa karitsan lisukkeena. Lemiläisittäin särän nimi tulee säröilevästä, koivuisesta paistoastiasta eli säräkaukalosta. Astia veistetään kokonaisesta koivupölkystä ja paiston aikana kaukalon alla on tuoreet leppäpulikat. Leppäpulikoiden tulee hieman savuta paiston aikana ja savu antaa omalaatuisen maun ja värin paistin pintaan.

Ruoka 5/5

Kokemus 5/5

Hinta-laatu 4/5

Säräpirtti Kippurasarvi 

Rantatie 1, 54710 Lemi

Vuoden 2023 parhaat ravintolat

Taas on yksi vuosi takana. Koronapaniikista päästiin, mutta erilaisia haasteita on muutoin riittänyt kuluttajia kurittavasta inflaatiosta turistikatoon. Tuntuukin, että ravintolakentällä tapahtuu. Tunnettuja – perinteisempiä tai uudempia – ravintoloita lopettaa, mutta toisaalta uusia tuttavuuksia ilmestyy katukuvaan kuin sieniä sateella. Alan seuraajanakin tuntuu hankalalta pysyä uusien tuulien perässä. Vaihtuvuutta siis on, ja vain parhaat porskuttavat eteenpäin. Niinhän sen tietysti kuuluukin mennä.

Vuoden aikana tuli kirjoitettua 38 arvostelua ravintoloista. Se ei ole ihan vähäinen määrä. Uumoilin etukäteen niitä tulevan vähemmän. Niin olen tosin tehnyt parina aiempanakin vuonna. Blogini pulssi sykkii jatkossakin, mutta ei samassa määrin kuin hulluina vuosina 2016–2019. Tänä vuonna rikottiin myös 500 kirjoituksen rajapyykki. Upea saavutus, vaikka itse sanonkin.

Tänä vuonna en jaa ravintoloita kategorioihin, vaan nimeän vain reteästi vuoden parhaat ravintolat. Tulin, näin ja söin -laatuleiman saa kaikkiaan seitsemän laaturavintolaa.

Edellisvuosien parhaat ravintolat löydät näistä linkeistä: 2022, 2021, 2020, 2019, 2018, 2017 ja 2016.

Näillä sanoin kohti vuotta 2024!

 

Forza

Kolmeakymmentä euroa lähestyvän pizzan on oltava superhyvää – ja se on! 

Villa Severino

Kehuja saanut Villa Severino oli kaikkien kehujensa arvoinen. Erityismaininta älyttömän hyvistä pizzan reunoista. 

Kirsikka

Uudistetun Hakaniemen hallin helmi. Laadukas ruoka, pätevä palvelu, upea miljöö.

Chéri

Vuoden paras ja kokonaisvaltaisin illallinen. Kuriositeettina elämäni paras mocktail. 

Kultá Kitchen

Vuoden paras aamiainen on samalla kaikkien aikojen parhaimpien aamiaisten listalla. Kaiken odotuksen ja ennakkofiilistelyn arvoinen visiitti. 

Box Café & Grill

Yllättävässä paikassa, tiettömien taipaleiden takana, nautin ehkäpä vuoden parhaimman burgerini. 

JJ’s BBQ

Vuoden maukkaimmat käyntini tein Vallilassa tovin majaansa pitäneeseen JJ’s BBQ -ravintolaan. Valitettavasti pop up -toiminta päättyi, eikä bbq-herkkua saa enää kuin Salosta. Jos olet Salon liepeillä, olisi sulaa hulluutta olla käymättä JJ:ssä. 

Kultá Kitchen (Lapland Hotels, Bulevardi)

Lapland-hotellien aamiaista (35 €) on kehuttu kovasti. Sen testaaminen onkin pitkään ollut tavoitteenani, mutta vasta nyt pääsin kyseisen hotellin aamupalaa nauttimaan. Mitä muuta ihminen voisikaan toivoa kesälomansa alkajaisiksi kuin rauhallista ja kiireetöntä aamiaista?

Bulevardin Lapland-hotellin Kultá Kitchen -ravintola hakee inspiraationsa hotelliketjun tavoin Lapista. Sisustuksessa teema näkyy, kuten jäljempänä tuon esiin. Aamiaisella lappilaisuus näkyy erityisesti poron, mutta vaikkapa myös lakkojen ja leipäjuuston olemassaololla. 

Minulle laadukas leipä juustoineen, leikkeleineen ja vihanneksineen on aamupalani ylivoimaisesti tärkein komponentti. Kultá Kitchenissä tämä osio toimii ensiluokkaisesti. Leipiä oli lukuisia erilaisia, joista päädyin tummaan rieskaan ja hapanjuurileipään. Tahnojakin oli jos jonkinmoisia. Testasin poropateeta ja jotakin toista, jonka jo näköjään unohdin. Leipäni täytin Kuusamon Juuston savujuustolla, possuleikkeleellä sekä kurkuilla. Höystin leipälautastani rakastamillani Myrttisen suolakurkuilla, punaisilla ja keltaisilla kirsikkatomaateilla sekä valkohomejuustolla pienellä hillonokareella.

Lapland-hotellien aamiaisella on käsittääkseni kaksi juttua: omeletti ja pitkään hautunut kaurapuuro. Maistoin tietysti molempia. Omelettiin sai valita itse täytteet, kuten asiaan kuuluu. Valitsin poroa, juustoa ja osterivinokasta. Lopputulos oli taidokkaasti tehty, esimerkillinen, primus inter pares. Joissakin muissakin hotelleissa kokki tekee pyynnöstä omeletin, mutta kyllä tämä versio oli omaa luokkaansa. Sen sijaan kovasti kehutun kaurapuuron kohdalla löi tyhjää. En ole puurojen suurin ystävä, mutten silti löytänyt mitään magiaa puurosta. 

”Pääruoaksi” otin porosta tehtyä mustaamakkaraa puolukkahillon kera, paistettua perunaa ja lehtikaalia sekä palat porkkanaa, retiisiä ja suolakurkkua raikastamaan kokonaisuutta. Perunat maistuivat, mutta mustamakkara jää jatkossa tarjoiluvadille – sen verran monta kertaa olen sitä kokeillut, enkä juurikaan siitä pitänyt. 

Pari sanaa juomista tähän väliin, jos sallitte. Hotelliaamiaisilla on mehuja ja sitten on mehuja. Laatumehua ja bulkkimehua siis. Tiedätte kyllä. Kultá Kitchen tarjoaa edellistä. Maistoin kaikkia kolmea tarjolla olevaa mehua (omena, appelsiini, mustikka) ja totesin ne kaikki erittäin hurmaaviksi. Kahvi tarjoiltiin pannussa pöytään, mikä aina ilahduttaa, vaikka soisin sen olevan normaali toimintamalli. Kyllä nimittäin kahvia pitää pystyä santsaamaan oman aikataulun ja tarpeiden mukaan. Muistan senkin kerran alkukesästä toisaalla, kun pelkästään kahvia jonottaessa aikaa kului yli viisi minuuttia… 

Ennen aamupalaani kuuluvaa makeaa päätöstä otin väliruoaksi leipäjuustoa lakkahillolla. Tuttuun tapaan kokonaisuus on aina napakymppi, niin nytkin. Jälkipalatarjonta ei vetänyt vertoja muulle tarjonnalle, mutta ilahduttavan erilainen se oli jälleen kerran muihin hotelliaamiaisiin nähden. Ero näkyi erityisesti jälkipalojen koossa. Ne olivat nimittäin suupalan kokoisia! Palsternakka- ja piimäkakkupalan sekä kokonaisen korvapuustin pystyi kirjaimellisesti syömään yhdellä haukkauksella. Piimäkakku pelasi muiden kuivakakkujen tapaan kakkujen divarissa, mutta palsternakkakakku oli lähes porkkanakakun veroista. Korvapuustin kohdalla pieni koko näkyi maussa, sillä samaan lentoon se ei päässyt kuin isommat ja maukkaammat sisaruksensa.

Kultá Kitchenin miljöö on seesteinen ja varsin harmoninen. Valkoinen, musta ja puu lyövät onnistuneesti kättä. Lappiteema näkyy yhtäältä seinillä mm. ”poronsarvina” ja muina teemaan sopivina esineinä, toisaalta sieltä täältä lattialta voi bongata halkotelineitä pohjoista tunnelmaa luomaan. Männynkävyt pöydästä olisin kuitenkin siirtänyt toisaalle, sillä pienessä pöydässä ne veivät turhaan tilaa. 

Palvelu aamupalalla sujui erittäin ystävällisesti. Alussa kerrottiin, miten homma toimii ja mitä löytää mistäkin. Välillä käytiin kysymässä, että maistuuko. Äidyin siinä sitten kehumaan, että ihan huippuluokan aamiaistarjonta ja -kokemus. Yksi miellyttävimmistä aamiaisista koskaan. 

Ruoka 5/5

Kokemus 5/5

Hinta-laatu 4/5

Kultá Kitchen

Bulevardi 28, 00120 Helsinki