Brasserie Lionne

Hans Välimäen ravintoloissa on tullut käytyä illallisilla, mutta ei aiemmin bisneslounaalla. Nyt tuli sekin ihme koettua, kun kävin tuoreimmassa tulokkaassa Brasserie Lionnessa nauttimassa vanhan kunnon pitkän – mutta ei kostean – lounaan. Otin reteästi kolmen sijasta neljän ruokalajin lounaan (55 €), koska miksei.

Heti alkuun tuli päivän erikoisin annos: maa-artisokkaa, mantelipyreetä, vihersalaattia ja hasselpähkinää. Väkevä annos oli täynnä makuelementtejä. Ne sekoittuivat toisiinsa, eikä annoksesta lopulta ottanut oikein selvää. Ei se silti toivoton ollut. Se sai pöytäseurueelta myös kehuja.

Väliruokana tarjoiltiin serranokinkulla ja karamellisoidulla sipulilla ryyditettyä pastaa. Olen suuri pastojen ystävä. Annos oli mukiinmenevä, mutta ei sen enempää. Tässäkin annoksessa vähempi olisi ollut enemmän.

Pääruoaksi nautimme grillattua meribassia beurre blanc -kastikkeessa sekä paahdettuja perunoita. Annos oli kavalkadin paras, hurmaava. Harmillisesti käymämme intensiivisen keskustelun vuoksi unohdin täysin ottaa kuvan annoksesta. Sori siitä. 

Creme caramel minttujäätelöllä toimi jälkiruoan roolissa. Pieni annos oli makumaailmaltaan vivahteikas, mutta esillepanoltaan ei kovin tyylitelty. Purutuntumaakin olisi voinut olla enemmän. Jälkiruoan yhteydessä nautimme kupposet kuumaa. Kahvikannun jättäminen pöytään santsikupin mahdollistajana ilahdutti. 

Brasserie Lionnen bisneslounas ei kokonaisuudessaan vakuuttanut. Odotin enemmän. Makuja ja yritystä tuntui olevan liikaa. Vanhaa kunnon KISS-periaatetta voisi Lionnen keittiössä harkita.  

Ruoka 3/5

Kokemus 3/5

Hinta-laatu 2/5

Brasserie Lionne

Pohjoisesplanadi 37, 00100 Helsinki

Bistro Le Coin

Kuljen jonkin verran julkisilla Hakaniemen torin ohi. Katseeni on jo pitkään kiinnittynyt Bistro Le Coiniin. Sen suuret ikkunat, valoisa punainen nimikyltti sekä miellyttävän näköinen interiööri ovat kutsuneet minua luokseen kuin seireenit Odysseusta. Toisin kuin Odysseus, en kuitenkaan pystynyt vastustamaan läheisemmän tuttavuuden tekemistä.

Kävin Bistro Le Coinissa nauttimassa lounaan. Tarjolla on normilounas (13,70 €), johon kuuluu pöytään tuotu pääruoka ja salaattipöydän antimet, kolme ruokalajia (24,90 €) tai kolmen ruokalajin luksuslounas (49 €). Vaikka kolme ruokalajia kiinnosti, menin normisetillä. Valittavana oli friteerattua tofua, haudutettua kampelaa tai ylikypsää possun kassleria. Tavoilleni epätyypillisesti en osannut tehdä valintaa etukäteen, vaan painelin ravintolan sisälle tyhjänä tauluna. Hätä ei kuitenkaan ollut kummoinen, sillä jouduin odottelemaan pöytään saattamista hyvän tovin. Siinä odotellessa katselin ohi kiikuteltavia annoksia ja ihan pelkän ulkonäön perusteella päädyin kassleriin. 

Ylikypsä porsaan kassler sinappikermakastikkeella oli muhkean valloittava annos. Tuskin olen tällaista koskaan aiemmin ajatellut, mutta annos oli mielestäni hieman epäsuhtainen, koska possua oli liikaa, muusia ja vihanneksia turhan vähän. Maut olivat joka tapauksessa kohdillaan. 

Alkusalaattipöytä oli moniulotteinen ilmestys. Tarjolla oli mm. kananuudelisalaattia, perunasalaattia, tomaatti-sipulisalaattia, punajuurta, parsa- ja kukkakaalia sekä leipää levitteineen. Ei siitä saanut kasattua kovin harmonista kokonaisuutta. En edes yrittänyt. 

Bistro Le Coin on sisältäkin tyylikäs ravintola – ei pelkästään sporasta katsottuna. Pidin erityisesti mustavalkoisesta ruutulattiasta, valaistuksesta sekä puisesta taivutetusta seinämästä, jonka yhteyteen muodostuu loosseja. Palvelu oli oikein miellyttävää. 

Ruoka 4/5

Kokemus 4/5 

Hinta-laatu 4/5

Bistro Le Coin

Siltasaarenkatu 10, 00530 Helsinki

Bouchon Carême

Hans Välimäki on luonut kultamunia munivan hanhen. Hänen (ja muutaman muun) menestyvään ravintolaimperiumiin kuuluu jo useampi mainetta niittänyt ravintola Helsingissä. Ja lisää on tulossa, kun vappuna ovensa avaa Brasserie Lionne. Välimäen ravintoloista olen käynyt Bistro Bardotissa sekä Ginassa, todeten ne verrattomiksi illallispaikoiksi. Viimeisin käyntini suuntautui Bouchon Carêmeen.

Bouchon Carême kumartaa vahvasti Ranskan keittiöperinteen ja maan klassikoiden suuntaan. Ruokalista on totuttuun tyyliin muhkea, mutta äärimmäisen herkullisen kuuloinen. Valintojen tekeminen on haastavaa, koska haluaisi tilata enemmän kuin pystyy syömään (tai maksamaan). 

Tilasimme alkuun mocktailit. Mausteinen Banana Bread (12 €) oli pirun hyvä, yksi parhaista koskaan maistamistani. Ystäväni, joka kutsuu mocktaileja vain kalliiksi mehuksi, on väärässä. Ruokien suhteen päädyimme lopulta omatoimiseen ”neljän ruokalajin illalliseen”. Hieman epäortodoksinen illallisemme koostui kahdesta alkuruokakierroksesta, pääruoista ja jälkiruoista.

Ensimmäisellä kierroksella tilasimme talon juurileipää paahdetun voin kera (6 €), tomaattitartarin burratalla (11 €), kukkakaalikreemillä ja tryffelillä täytetyn ja parmesaanilla hunnutetun tuulihatun (10 €) sekä suupalaksi marinoitua ankanmaksaa, karamellisoitua saksanpähkinää, tummaa suklaata ja kristallisuolaa (5 €). Alkupalojen kuninkaaksi nousi ehkä yllättäenkin tuulihattu, joka oli hekumallista. Ankanmaksasuupala oli veikeä kuriositeetti, mutta makumaailmaltaan turhan moninainen. 

Toisella kierroksella eteeni kannettiin Soupe de Homard (22 €). Hummerikeitto grillatun hummerin kera oli elegantti ja äärimmäisen herkullinen annos. Omena-remoulade toimi myös erinomaisesti. Sen sijaan hummeriglazeella höyrytetty bun oli mautonta. Vaimoni sai osakseen iltamme ensimmäisen ohjelmanumeron tilaamallaan tartarilla (26 €). Sen suhteen toimittiin nimittäin service au chariot. Toisin sanoen annos valmistettiin tarjoilukärryssä silmiemme edessä. Naudanliha jauhettiin lihamyllyn läpi. Veivaamista oli hauska katsella viinilasin takaa hymyillen. Tartarissa oli potkua, mutta vaimoni piti annoksesta. 

Pääruoaksi valikoin pihviklassikko chateaubriandin (49 €), joka sekin tarjoiltiin tarjoilukärrystä – tällä kertaa korkeiden konjakkiliekkien kera! Härän sisäfile konjakki-pippurikastikkeella ja juustoperunapyreellä oli odotetusti nappisuoritus. Ensiluokkaista pihviä ryyditti oivallinen kastike ja mojova juustoperunapyree. Annos oli simppeli, mutta makumaailmaltaan intensiivinen. Vaimoni otti tryffelignoccheja (29 €), mutta annos paljastui illan heikoimmaksi ollen turhan tuhti ja yksiulotteinen. Raikastava elementti olisi tehnyt annokselle hyvää. 

Muutama sananen viineistä. Niissä luotimme pitkälti tarjoilijan suosituksiin. Klassinen chablis (12 cl / 19 €), burgundilainen pinot noir (12 cl / 21 €) sekä tempranillo Ribera del Duerosta (12 cl / 14 €) saivat hinnallaan sisäisen ekonomistini parahtamaan. Ne olivat suunmyötäisiä, mutta jäivät kovassa seurassa auttamatta ruokien varjoon. 

Lopuksi oli jälkiruokien aika. Valintani kohdistui päärynäiseen tarte tatiniin (15 €) vaimoni ottaessa crème caramelin mehustetuilla vadelmilla (14 €). Oma annokseni oli maukas päätös onnistuneelle illalle, mutta suolaisempien makujen ystävänä jälkiruoka ei koskaan kohdallani voi nousta illan kohokohtien joukkoon. Vaimoni créme caramel oli raikkaudessaan juuri sitä mitä hän jälkiruoaltaan kaipasi. 

Bouchon Carême sijaitsee vanhan vaatekauppa Aleksi 13:n tiloissa toisessa kerroksessa Aleksanterinkadulla. Aleksin hälinä jää kivasti katutasoon ja muutenkin on kiva tutkailla arvotaloja yksityiskohtineen toisen kerroksen korkeudelta. Miljöö on viihtyisän tyylikäs. Valaistus sopii tunnelmaan. Palvelu oli nuorekkaan rentoa, mutta toimivaa. 

Ruoka 4/5

Kokemus 4/5

Hinta-laatu 3/5

Bouchon Carême

Aleksanterinkatu 13, 00100 Helsinki