Moon

Kehitys on kehittynyt niistä ajoista, kun viimeksi olen käynyt Tallinnan Moonissa; niin itse ravintolan, ravintoloiden yleisesti kuin kaupunginkin suhteen. Moon on muuttanut Telliskiven alueelle ja ottanut massaakin lisää. Tilaa on tullut melkoisesti lisää, asiakaspaikkoja on 170. Kodinomaisuus on poissa, mutta tilalle on tullut avaruutta kiviseinineen ja taiteellista tyylikkyyttä. En pannut muutosta pahakseni, vaikka puolisoni hieman haikailikin vanhan perään. 

Käynti uudistetussa Moonissa oli Tallinnan viikonloppureissumme kulinaristinen kohokohta. Otimme alkuun paikallista leipää levitteellä (4 €). Söin yhden palan kuminan ja korianterin siemenillä ryyditettyä leipää ihan vain nälkääni, mutta en erityisemmin pitänyt siitä tai yrttilevitteestä. Sori siitä. 

Varsinaisiksi alkupaloiksi jaoimme burratan marinoiduilla vihanneksilla (13 €), tartarin adzika-aiolilla, maa-artisokkasipseillä ja briossilla (15 €) sekä suolakurkkuja (5 €) ja marinoituja luumutomaatteja (5 €).  

En muista, että burrata olisi koskaan pettänyt, eikä se tehnyt niin tälläkään kertaa. Tartarissa sivuroolin esittäjät nousivat suotta päärooliin, eikä kokonaisuus ollut paras mahdollinen. Tartaria on tullut syötyä niin paljon, että pystyn hyvin erottamaan onnistuneen kokonaisuuden hieman heikommasta esityksestä. Suolakurkut toimivat, kuten ne tuppaavat tekemään. Tomaatit olivat täynnä makua. Rakastan tomaattia. 

Pääruoaksi valitsin poliittisesti herkän Kiovan kanan (19 €). Annoksessa oli lisäksi perunamuusia sekä kyssäkaali-granaattiomenasalaattia. Otin annoksen vaikken erityisemmin pidä kyssäkaalista, saati sitten granaattiomenasta. Paneroitu kana yrttivoilla oli takuuvarma, muttei taivaita avaava kokemus.

Jälkiruoat nautimme lähistöllä sijaitsevassa frozen yogurt-paikassa. 

Ruoka 4/5

Kokemus 5/5

Hinta-laatu 4/5

Moon 

Telliskivi 60/4 (G building), Tallinna, Viro

Pobre

Olin käynyt Pobressa edellisen kerran vuonna 2019. Ja nyt heti uudestaan – tällä kertaa Annankadulla, johon Pobre avasi nykyisen ravintolan pari vuotta sitten.

Otin alkuun Calamansi Sourin (16 €). Calamansi on filippiiniläinen sitrushedelmä, joka ryyditti alkujuomani makumaailmaa bourbonin kera. Oikein suunmyötäinen ja enemmän kuin lupaava aloitus. 

Alkuruoaksi valitsin Huevos Rotos (11 €) ja seuralaiseni kanssa puoliksi Croquettas (4 kpl, 12 €). Kananmuna-annos oli velmu ilmestys. 65-asteisen kananmunan lisäksi annoksesta löytyi papuja, rapeaa perunasuikaletta, sobrasada-makkaraa, sipulia ja valkosipulia. Tarjoilija kehotti sekoittamaan koko helahoidon. Näin tein, ja hyvää oli. Ei ollut ihan perinteinen alkupala. 

Kroketit kiinnostivat, sillä ne sisälsivät Manchego-tryffeliä. Rakastan Manchego-juustoa! Kroketit killuivat kimchimajoneesin päällä. Komean talvinen ja intensiivinen annos.

Pääruokaa mietin pitkään, mutta päädyin lopulta Espanjan ja Filippiinien keittiöiden yhdistelmään: Paella Filipinianaan (26 €). Sahrami-paella erilaisilla lihoilla ja katkaravuilla sekä herneillä oli hurmaava kokonaisuus. Chorizot ja muut eläinperäiset antimet maistuivat, mutta yllättäen paistettu riisi oli taianomaisen herkullista. Kaavin jokaisen pannun pohjaan palaneen riisinmurusenkin suuhuni. 

Pobre on tyylikäs ravintola. Värimaailma nojaa punaiseen ja ruskeaan. Palvelu toimi ystävällisesti englanniksi.  

Ruoka 4/5

Kokemus 4/5

Hinta-laatu 4/5

Pobre

Annankatu 15, 00120 Helsinki

Bouchon Carême

Hans Välimäki on luonut kultamunia munivan hanhen. Hänen (ja muutaman muun) menestyvään ravintolaimperiumiin kuuluu jo useampi mainetta niittänyt ravintola Helsingissä. Ja lisää on tulossa, kun vappuna ovensa avaa Brasserie Lionne. Välimäen ravintoloista olen käynyt Bistro Bardotissa sekä Ginassa, todeten ne verrattomiksi illallispaikoiksi. Viimeisin käyntini suuntautui Bouchon Carêmeen.

Bouchon Carême kumartaa vahvasti Ranskan keittiöperinteen ja maan klassikoiden suuntaan. Ruokalista on totuttuun tyyliin muhkea, mutta äärimmäisen herkullisen kuuloinen. Valintojen tekeminen on haastavaa, koska haluaisi tilata enemmän kuin pystyy syömään (tai maksamaan). 

Tilasimme alkuun mocktailit. Mausteinen Banana Bread (12 €) oli pirun hyvä, yksi parhaista koskaan maistamistani. Ystäväni, joka kutsuu mocktaileja vain kalliiksi mehuksi, on väärässä. Ruokien suhteen päädyimme lopulta omatoimiseen ”neljän ruokalajin illalliseen”. Hieman epäortodoksinen illallisemme koostui kahdesta alkuruokakierroksesta, pääruoista ja jälkiruoista.

Ensimmäisellä kierroksella tilasimme talon juurileipää paahdetun voin kera (6 €), tomaattitartarin burratalla (11 €), kukkakaalikreemillä ja tryffelillä täytetyn ja parmesaanilla hunnutetun tuulihatun (10 €) sekä suupalaksi marinoitua ankanmaksaa, karamellisoitua saksanpähkinää, tummaa suklaata ja kristallisuolaa (5 €). Alkupalojen kuninkaaksi nousi ehkä yllättäenkin tuulihattu, joka oli hekumallista. Ankanmaksasuupala oli veikeä kuriositeetti, mutta makumaailmaltaan turhan moninainen. 

Toisella kierroksella eteeni kannettiin Soupe de Homard (22 €). Hummerikeitto grillatun hummerin kera oli elegantti ja äärimmäisen herkullinen annos. Omena-remoulade toimi myös erinomaisesti. Sen sijaan hummeriglazeella höyrytetty bun oli mautonta. Vaimoni sai osakseen iltamme ensimmäisen ohjelmanumeron tilaamallaan tartarilla (26 €). Sen suhteen toimittiin nimittäin service au chariot. Toisin sanoen annos valmistettiin tarjoilukärryssä silmiemme edessä. Naudanliha jauhettiin lihamyllyn läpi. Veivaamista oli hauska katsella viinilasin takaa hymyillen. Tartarissa oli potkua, mutta vaimoni piti annoksesta. 

Pääruoaksi valikoin pihviklassikko chateaubriandin (49 €), joka sekin tarjoiltiin tarjoilukärrystä – tällä kertaa korkeiden konjakkiliekkien kera! Härän sisäfile konjakki-pippurikastikkeella ja juustoperunapyreellä oli odotetusti nappisuoritus. Ensiluokkaista pihviä ryyditti oivallinen kastike ja mojova juustoperunapyree. Annos oli simppeli, mutta makumaailmaltaan intensiivinen. Vaimoni otti tryffelignoccheja (29 €), mutta annos paljastui illan heikoimmaksi ollen turhan tuhti ja yksiulotteinen. Raikastava elementti olisi tehnyt annokselle hyvää. 

Muutama sananen viineistä. Niissä luotimme pitkälti tarjoilijan suosituksiin. Klassinen chablis (12 cl / 19 €), burgundilainen pinot noir (12 cl / 21 €) sekä tempranillo Ribera del Duerosta (12 cl / 14 €) saivat hinnallaan sisäisen ekonomistini parahtamaan. Ne olivat suunmyötäisiä, mutta jäivät kovassa seurassa auttamatta ruokien varjoon. 

Lopuksi oli jälkiruokien aika. Valintani kohdistui päärynäiseen tarte tatiniin (15 €) vaimoni ottaessa crème caramelin mehustetuilla vadelmilla (14 €). Oma annokseni oli maukas päätös onnistuneelle illalle, mutta suolaisempien makujen ystävänä jälkiruoka ei koskaan kohdallani voi nousta illan kohokohtien joukkoon. Vaimoni créme caramel oli raikkaudessaan juuri sitä mitä hän jälkiruoaltaan kaipasi. 

Bouchon Carême sijaitsee vanhan vaatekauppa Aleksi 13:n tiloissa toisessa kerroksessa Aleksanterinkadulla. Aleksin hälinä jää kivasti katutasoon ja muutenkin on kiva tutkailla arvotaloja yksityiskohtineen toisen kerroksen korkeudelta. Miljöö on viihtyisän tyylikäs. Valaistus sopii tunnelmaan. Palvelu oli nuorekkaan rentoa, mutta toimivaa. 

Ruoka 4/5

Kokemus 4/5

Hinta-laatu 3/5

Bouchon Carême

Aleksanterinkatu 13, 00100 Helsinki