Gina

Hans Välimäellä on pitänyt kiirettä. Fine dining -vuosien jälkeen ravintola-avauksia on nähty useampia: Penélope, Bistro Bardot, Gina, The Rook, Bouchon Carême. Koska Italian ruokakulttuuri ja herkut ovat lähellä sydäntäni, tämänkertainen valinta oli reilu vuosi sitten Korkeavuorenkadulle auennut Gina.

Ginan ruokalista on laaja ja kiinnostava. Valinnanvaraa on vähintäänkin riittävästi, eikä päätöksentekoa ole tehty helpoksi. Alkudrinkkejä (Corsaro Spritz 12 €) särpiessämme päädyimme ratkaisuun, joka yllätti meidät itsemmekin: otamme alkupurtavat (spuntino), alkupalat (antipasti), pastat (primi piatti) ja jälkiruoat (dolci) – ja jätämme varsinaiset pääruoat (secondi) kokonaan väliin. 

Alkupurtavaksi otin suurena taatelien ystävänä grillattuja taateleita merisuolan ja fetajogurtin kanssa (9,50 €) vaimoni ottaessa Pinzimonio-annoksen (13,50 €), joka koostui sitruunavinegretillä marinoiduista dippivihanneksista sekä dipeistä eli tryffeliricotasta, pesto trapeneseasta ja pesto cetareseasta. Hän piti reiluhkoa annosta raikkaana avauksena. Jaoimme yhteisesti vielä parmesan”ranskalaiset” (10 €) sekä focaccian (6 €). 

Grillatut taatelit muodostivat fetajogurtin kanssa valloittavan yhdistelmän. Sen sijaan parmesaanilla ja rosmariinisuolalla ryyditetyt ”ranskalaiset” aiolilla oli veikeä yritys, mutta nuo perunamuusista tehdyt churrot eivät vetäneet vertoja aidoille ranskalaisille, vaan pettymykseksi jäi. Lisukelistan ranskalaiset naapuripöydässä näyttivät paremmilta. Talon focacciaa syödessäni tajusin, etten ehkä koskaan ole oikeasti välittänyt focacciasta.

Sitten oli varsinaisten alkupalojen aika. Olin valinnut grillattuja jättikatkarapuja (19 €), vaimoni taas klassisen Burratan (18 €). Katkaravut maukkaassa liemessä dipin ja grillatun sitruunan kera loivat suunmukaisen kokonaisuuden. Silti hieman kateellisena seurasin vaimoni herkuttelua burratan, tomaattitartarin, pistaasipeston, fenkoli-minttusuolan, basilikan ja paahdetun focaccian kanssa. Komea annos, joka maistui ja oli vaimon mukaan myös yllättävän täyttävä.

Olin etukäteen lukenut Hesarin vuoden takaisen arvostelun, jossa kehuttiin Ginan Cacio e Pepe -annos (19 €) taivaisiin. Sen saa deluxe-versiona (+5 €), minkä ottaminen oli itsestäänselvyys. Lisähinnalla sai pastan kylkeen röykkiön metsäsieniä. Elegantista pasta-annoksesta muodostui meillekin illan kohokohta. Annoksen makumaailma oli aistikas ja muhkean intensiivinen. 

Jälkiruokien kohdalla jätimme välistä perinteiset pannacotat ja tiramisut. Ne olisivat olleet liian ilmeisiä valintoja. Minun kävi niin sääliksi nukkavierulta serkulta kuulostavaa Babà Napoletanoa (12 €), että otin sen. Kysyin tarjoilijalta, jääkö Babà muiden jälkiruokien jalkoihin, minkä hän myönsi, mutta totesi, että kyllä sitäkin jonkin verran tilataan. Tummalla rommilla maustettua aprikoosia, rommirusinajäätelöä ja vaniljakermaa ei ehkä itsellenikään ollut se tyypillisin valinta, mutta en ollut pettynyt. Annoksessa oli lämminhenkistä potkua. Vaimoni valitsi Frutti di Boscon (13 €) eli marinoituja marjoja, vaniljajäätelöä ja grillattua persikkaa, mikä oli nappisuoritus. 

Ginan miljöö ei varsinaisesti herättänyt tunteita suuntaan tai toiseen. Se oli varsin huomaamaton ja neutraali. Parhaiten mieleen jäi avokeittiö, jossa kokkien edesottamuksia on aina mielenkiintoista seurata. Tarjoilu sujui sopivassa tahdissa ja ystävällisesti, vaikka ”mahtavaa” -hokeman toistaminen alkoi jo vähän naurattaa. 

Meidän loppulaskumme lähenteli 200 euroa, vaikka alkoholiannokset jäivät yhteen viinilasilliseen. Välimäki on aina osannut rahastaa. Osa lukijoista varmasti muistaa yli 10 vuoden takaisen Linnanmäen Midhillin ”watergaten”, mutta ei mennä siihen. Ei Gina silti ole mikään ryöstöhintainen paremman väen ravintola, sillä hinta-laatusuhde on ihan linjassa. Herkullisia annoksia on vain niin paljon, että mopo saattaa lähteä keulimaan, vaikka olisi kypärä päässä. Lopputulos näkyy sitten laskussa. 

Ruoka 4/5

Kokemus 3/5

Hinta-laatu 3/5

Gina

Korkeavuorenkatu 34, 00130 Helsinki 

Pretty Boy Wingery

Uusia siipiravintoloita on kuoriutunut viime vuosina, mutta nyt jysähti oikein kunnolla! Kauppakeskus Isoon Omenaan aukesi nimittäin puolitoista viikkoa sitten Pretty Boy Wingery, Suomen ensimmäinen wingery, laatukanaan keskittyvä ravintola. Keihäänkärkenä ovat luonnollisesti wingsit eli kanansiivet asianmukaisine sooseineen. Ravintolan ruokalista tarjoaa silti muutakin kuin siipiä, sillä valittavana on myös esim. japanilaistyylisiä kanasandwicheja eli sandoja sekä kanagyros-pitaleipiä. 

Tein varta vasten ruokamatkan kauas Espooseen entisille kotikulmilleni, sillä halusin tuoreeltaan testata Pretty Boyn antimet. Tähän oli ennen kaikkea syynä suuri kiinnostukseni premium-kanaa kohtaan (en ole kiinnostunut KFC:n Suomeen tulosta yhtään). Toisaalta toinen perustajista, Mikko Mollberg, on vanha työtuttuni, joten kiinnosti kovasti tietää, minkälainen on hänen tuorein ravintolaluomuksensa – tällä kertaa kenties kaikista omaehtoisin sellainen. 

Halusin testata wingeryn listaa mahdollisimman laajasti, enkä missään tapauksessa halunnut poistua paikalta nälissäni. Samalla kuitenkin tiedostin inhimilliset rajani – kaikkea ei vain voi maistaa. Otin 12 kpl wingsejä (13 €) tarjoilijan suosittelemalla Pretty Boy Buffalo -signaturekastikkeella sekä Katsu Sando -kanasänkkärin (10 €). Jälkimmäisen tilalle yritin ensiksi ottaa kanagyroksen (13 €), mutta sitä ei valitettavasti ollutkaan tällä kertaa tarjolla. Ranskalaisilla en halunnut vatsaani täyttää. Ruokajuomaksi – täydellisen lisämyynnin uhrina – otin alkoholittoman lonkeron (5 €). Hyvän ystäväni mukaan lonkero on maailman huonoin ruokajuoma, eikä näkemyksessään ole kovin väärässä. Silti alkoholiton lonkku oli ennakko-odotuksieni vastaisesti erittäin hyvänmakuista! Raikas ja suunmukainen juoma komppasi miellyttävästi särmikkäitä makuja (terveisiä vain Laajasaloon).

 

Pretty Boy Wingery noudattaa ”prepare slow, cook fast” -opinkappaletta. Esivalmistelut siis tehdään huolella ja ajan kanssa, jolloin lopulliseen valmistamiseen riittää muutama minuutti. Pitkään marinoituneet ja äärimmäisen mehukkaat kanansiivet olivatkin ensiluokkaisia. Niitä täydensi superherkullinen buffalokastike, joka oli juuri sopivan makeaa ja tulista. Kastikkeet ovatkin olennainen osa wingsien nauttimista. Pretty Boy Wingeryn tapauksessa kastikkeet ja marinadit ovat ravintolan omaa tuotantoa, kuten huippukanalassa odottaa sopii. Siipien kyljessä tarjoiltu coleslaw ja tuorekurkku-ruohosipulisalaatti muodostivat raikkaudellaan tärkeän osan annosta. Sandwich riisimuroilla leivitetyllä rapealla kanalla, cheddarjuustolla, suolakurkuilla, coleslawlla sekä tonkatsu-kastikkeella ja gochujang-majoneesilla oli muhkean intensiivinen kokonaisuus, jota vain oli perin hankala syödä.

Uskon, että kanassa on tulevaisuus. Tarkemmin sanottuna kotimaisessa, vastuullisesti tuotetussa ja laadukkaassa kanassa. Siinä missä erityisesti possunlihan kulutus vähenee ainakin länsimaissa entisestään, eikä naudanlihan kulutuskaan ole nousussa, arvelen, että kanan suosio vain jatkaa kasvamistaan. Pretty Boy Wingery on ajan hermolla ratsastaen tämän trendin etulinjassa. 

Pretty Boy Wingery on keskimääräistä fast casual -ravintolaa tyylikkäämpi. Koko sivuseinää koristava kukko on… no nätti ilmestys. Sen sijaan hylly, jossa oli myynnissä mm. t-paitoja ja lippiksiä oli hassu. Kokit hääräävät avokeittiössä. Erityiskiitos siitä, että käytössä ei ollut kiusallisia tuppervaara-astioita, vaan hanavesikin tarjoiltiin Iittalan tyylikkäistä laseista. 

Pretty Boy Wingery nostaa wingsit sinne, mihin Putte’s, Via Tribunali (keskusta, Kallio) ja Capperi nostivat pizzan ja Social Burgerjoint ja Bites burgerin. Käynti Espooseen oli siis ehdottomasti oman matkansa arvoinen, joten vahva suositus laatukanan ystäville! 

Ruoka 5/5

Kokemus 4/5

Hinta-laatu 4/5

Pretty Boy Wingery

Piispansilta 11, 00230 Espoo (Kauppakeskus Iso Omena, 1. kerros) 

Vuoden 2020 parhaat ravintolat

Tämä vuosi tullaan muistamaan koronaviruksen runtelemana vuotena. Rakas ravintola-alamme on yksi eniten osumaa ottaneista toimialoista. Moni toivoisi menneensä talviunille helmikuun pakkasilla ja heräävänsä koronattomaan maailmaan kenties joskus ensi keväänä. Vaikeasta vuodesta huolimatta olen käynyt ravintoloissa varsin hyvään tahtiin. Kirjoituksia on kasassa tämä mukaan lukien 58.

Tänä vuonna parhaiden ravintoloiden kannut jaetaan kolmessa kategoriassa: 1) lounas, 2) illallinen ja 3) random. Palkittuja ravintoloita, joista jokainen saa alalla suuresti arvostetun Tulin, näin ja söin -laatuleiman, on kaikkiaan 12 kappaletta.

Edellisvuosien parhaat ravintolat löydät näistä linkeistä: 2019, 2018, 2017 ja 2016.

Blogini kirjoitusten kokonaismäärä syksystä 2015 alkaen lähestyy jo kunnioitettavaa neljänsadan rajapyykkiä. Samaan hengenvetoon on todettava käsillä oleva tosiasia: tahti tulee hiipumaan. Telakalle en blogiani laita, mutta jonkinlaiselle hiljaiselolle kyllä. Perheemme kasvaminen entisestään sekä työskentelyn muuttuminen vahvasti etätyöpainotteiseksi ovat suurimmat syyt, ehkä myös energian kohdistaminen muihin tärkeisiin asioihin. Silti jatkossakin käyn ahkerasti ravintoloissa, nautin niiden kiehtovista antimista ja myös kirjoitan kokemuksistani.

Maukasta vuodenvaihdetta ja parempaa vuotta 2021!

 

Lounas

Café Amore

Kotoisa pastellinvärinen miljöö yhdistettynä herkulliseen keittolounaaseen ja makeisiin herkkuihin, joita ilman et vain voi kävellä ulos kahvilasta. 

BAD (Lintu 10)

Erilainen ja parempi lounasravintola, par excellence. Jäätelöbuffasta lisäpisteet. 

Ristorante Ravello

Kaupungin parhaimpia alkusalaattipöytiä, eikä pääruoassakaan ole moitteelle sijaa.  

Kerho

Tuusulan lahja maailman kulinaristeille. Erinomaisen monipuolinen lounas historiallisessa miljöössä.

 

Illallinen

Madonna

Helsingissä on liian vähän hyviä italialaisia ravintoloita. Madonna täyttää jo itsessään tuota aukkoa hienolla tavalla. Loistava ruoka, loistava palvelu. 

Kokka

Vuoden paras illallinen, eikä vähiten hurmaavien annosten ja drinkkien vuoksi. 

Gusto

Vuoden yksi suurimmista yllätyksistä tapahtui forssalaisessa Gustossa, jossa nautin mm. arancineja ja pizzaa. Kaikki hyvä ei tapahdu kehäteiden sisäpuolella. 

Random

Täysin uusi, mutta tarpeellinen kategoria, kun kaikki erinomaiset kokemukset eivät solahda luontevasti mihinkään kategoriaan. Kaatoluokka kyllä, mutta laadukas sellainen. 

Fat Lizard

Kaikkien aikojen paras buffet, ei lisättävää. Voiko varata jo pöydän ensi vuodelle?

Viinibaari Apotek

Teimme emämunauksen, kun otimme Apotekissa vain aperitiivit alkupalojen kera ja söimme illallisen toisaalla. Olisi tietysti pitänyt vetäistä koko setti Apotekissa. Aivan pakko käydä ensi vuonna syömässä lista läpi. 

Café Bar No 9

Yksi kaupungin legendaarisimmista ja eniten myydyistä annoksista ei ole legenda ja suosittu suotta. Ladies and gentlemen, Ysibaarin Pollo Limonello. 

Kado Sushi Bar

Laadukkaan sushin koti löytyy Turun Kauppahallista.

Wanha Pehtoori

Haltialan tilalla sijaitsevan Wanhan Pehtoorin brisketti kesäisenä päivänä oli muhkea täysosuma.