Café Berry

Vaikken ole suuri kahvilagenren tuntija, olen ymmärtänyt, että vajaan vuoden Annankadulla majaillut Café Berry on kerännyt ison fanijoukon taakseen. Jonoakin on kuulemma ollut. Ilmeisesti suosion takana ovat aidoilta hedelmiltä ja marjoilta näyttävät leivokset, jotka ainakin vuosi sitten olivat perin harvinainen näky näillä leveysasteilla.

Koska olen erilainen nuori, päädyin kuitenkin arkisempaan vaihtoehtoon eli San Sebastian -juustokakkuun (10,90 €), suodatinkahvi (4,90 €) toki kylkeen. Valintaani vaikutti ennen kaikkea se, etten tiennyt, mitä kauniit hedelmäleivokset olivat syöneet sisäänsä. Epäilytti. Hain turvaa ja lohtua juustokakusta, joka ei ollut huono sekään. Ehkä kuitenkin vähän tavanomainen, tylsähkö. Kahvissa sai valita tumma- tai vaaleapaahtoista. Ja mikä parasta: santsikuppi kuului hintaan. 

Café Berry on edelleen suosittu, ovi kävi tiuhaan. Kahvilan tilaa hallitsevat komeat kaariholvet ja valkoinen väri; niin seinissä kuin laattalattiassa. Melutaso oli kova huonon akustiikan vuoksi. Asiaa ei auttanut rauhattomuus, joka syntyi yleisestä hälinästä ja asiakasvaihtuvuudesta. Pöydistäkin oli pulaa. Puitteet eivät siis olleet optimaaliset rauhalliseen kahvihetkeen. 

Ruoka 3/5

Kokemus 2/5

Hinta-laatu 2/5

Café Berry 

Annankatu 27, 00100 Helsinki

The Tart

En koskaan saanut aikaiseksi käydä Hans Välimäen The Rook -ravintolassa, mutta nyt olin sopinut työpäivän jälkeiset tärskyt vajaan vuoden ikäiseen The Tartiin. Ei se Rookin seuraaja ole, mutta sekin nojasi brittikeittiön antimiin siinä missä The Tartin ruokalistalla on kyseisen maan klassikoita ja muita brittiläisen kansainyhteisön herkkuja. Molemmat ravintolat ovat siinä mielessä rohkeita avauksia, että monelle tulee brittiläisestä ruoasta mieleen lähinnä ei mitään tai fish and chips, eikä kyseinen ruokalaji kuulu omiin suosikkeihini, vaikka olen sitä sumuisella saarella asti käynyt syömässä. 

Ruokalistan valintoja helpottaakseni turvauduin ihan aluksi vanhaan ystävääni, varakreivi Henry Westonsin tunnetuksi tekemään Vintage-malliseen siideriin, jonka voimakkaan herkullisesta mausta olen pitänyt aikuisikäni. Toimii aina ja kaikkialla.

The Tart tarjoaa – nimensä mukaisesti – suolaista ja makeaa piirakkaa, ja minä satun olemaan pohjoisen pallonpuoliskon suurin suolaisen piirakan ystävä. Valitsin siis ilmeenkään värähtämättä päivän suolaisen piirakan sivusalaatilla (12 €). Sen kaveriksi otin vielä grillatun juustoleivän kimchillä (14 €) ja pikkelöidyt kasvikset (6 €). Olipahan erikoiset valinnat, vaikka itse sanonkin! Varsinaiset pääruoat jätin tällä kertaa kokonaan väliin. 

Päivän piirakka oli koostettu cheddarista, perunasta ja purjosta. Jälkimmäiset raaka-aineet eivät välttämättä kuuluisi itse tekemääni piirakkaan (okei, en oikeasti itse valmistaisi, mutta ehkä vaimo pyynnöstäni). Kokonaisuus oli mutkaton ja hieman yksioikoinen, mutta oikein syötävä. Vihreitä salaatteja olen oppinut arvostamaan vasta aivan viime vuosina; niillekin on raikastava paikkansa, ja näin myös tässä annoksessa.

Grillattu juustoleipä olikin sitten aikamoinen jötkäle. Se olisi voinut käydä melkeinpä pääruoasta. Leipäannos oli muhkea ja runsas. Kimchi toi avaruutta makumaailmaan. Pikkelöidyt kasvikset jäivät isompien jalkoihin, mutta toimivat oivallisena lisukkeena.

The Tartissa on tosiaan tarjolla myös päivän makea piirakka, mutta siihen taisteluun en enää osallistunut – alkuruoat olivat tehneet tehtävänsä. 

Ravintola ei ole hämyisin brittiravintola tai -pubi, mutta interiööristä löytyy tummaa puuta. Tyylikäs ruutulattia jäi mieleen. Palvelu sujui ystävällisesti. 

Ruoka 3/5

Kokemus 3/5

Hinta-laatu 3/5

The Tart 

Yrjönkatu 2, 00120 Helsinki

Brasserie Lionne

Hans Välimäen ravintoloissa on tullut käytyä illallisilla, mutta ei aiemmin bisneslounaalla. Nyt tuli sekin ihme koettua, kun kävin tuoreimmassa tulokkaassa Brasserie Lionnessa nauttimassa vanhan kunnon pitkän – mutta ei kostean – lounaan. Otin reteästi kolmen sijasta neljän ruokalajin lounaan (55 €), koska miksei.

Heti alkuun tuli päivän erikoisin annos: maa-artisokkaa, mantelipyreetä, vihersalaattia ja hasselpähkinää. Väkevä annos oli täynnä makuelementtejä. Ne sekoittuivat toisiinsa, eikä annoksesta lopulta ottanut oikein selvää. Ei se silti toivoton ollut. Se sai pöytäseurueelta myös kehuja.

Väliruokana tarjoiltiin serranokinkulla ja karamellisoidulla sipulilla ryyditettyä pastaa. Olen suuri pastojen ystävä. Annos oli mukiinmenevä, mutta ei sen enempää. Tässäkin annoksessa vähempi olisi ollut enemmän.

Pääruoaksi nautimme grillattua meribassia beurre blanc -kastikkeessa sekä paahdettuja perunoita. Annos oli kavalkadin paras, hurmaava. Harmillisesti käymämme intensiivisen keskustelun vuoksi unohdin täysin ottaa kuvan annoksesta. Sori siitä. 

Creme caramel minttujäätelöllä toimi jälkiruoan roolissa. Pieni annos oli makumaailmaltaan vivahteikas, mutta esillepanoltaan ei kovin tyylitelty. Purutuntumaakin olisi voinut olla enemmän. Jälkiruoan yhteydessä nautimme kupposet kuumaa. Kahvikannun jättäminen pöytään santsikupin mahdollistajana ilahdutti. 

Brasserie Lionnen bisneslounas ei kokonaisuudessaan vakuuttanut. Odotin enemmän. Makuja ja yritystä tuntui olevan liikaa. Vanhaa kunnon KISS-periaatetta voisi Lionnen keittiössä harkita.  

Ruoka 3/5

Kokemus 3/5

Hinta-laatu 2/5

Brasserie Lionne

Pohjoisesplanadi 37, 00100 Helsinki