Gastropub Mylly

Myönnetään se nyt tähän ihan alkuun. Meidän piti Lahden vierailulla käydä Taivaanrannassa blinibuffetissa, mutta valitettavasti pöytää lennosta sieltä ei meille lohjennut. Hätä ei kuitenkaan ollut kummoinen, sillä vain muutamalla reippaalla kävelyaskeleella olimmekin anopin vihjaamassa Gastropub Myllyssä.

Blinibuffetin vielä kaihertaessa mieltä otimme alkuun molemmille varsin hyvänkokoiset blinit (17,50 €); meikäläiselle savulohitäytteellä, ystävälleni mädillä. Blinit olivat herkullisia ja täytteet perinteisen toimivia. Päätäytteitä täydensivät asiaankuuluvasti smetana, punasipuli ja suolakurkku. 

Pääruoaksi otimme molemmat simpukat (18 €), joita tulee perin harvoin syötyä. Vaikka simpukat vaativat hieman käsityötä, jonka roolin ruokapöydässä pyrin minimoimaan, oli hauska askarrella niiden parissa. Annos itsessään ei ylittänyt odotuksiani, sillä ranskalaiset olivat tavanomaisia, eivätkä annoksen maut mielestäni pelanneet kovin hyvin yhteen. 

Schloss Koblenzin kuiva riesling (28 € pullo) ryyditti kivasti iltaamme, mutta ei aiheuttanut suurempia nautinnon väristyksiä tai jättänyt pysyviä muistijälkiä. Jälkiruoan korvasimme illan teeman mukaisesti italialaisella anislikööri Sambucalla (5 €), minkä jälkeen olimmekin valmiita ottamaan koronan sulkeman Lahden yön haltuun.

Gastropub Mylly oli iltamme kakkosvaihtoehto, mutta hankalista lähtökohdista huolimatta se ajoi asiansa. Ruoka oli hyvää ja juomat toimivat. Palvelu oli ystävällistä, mutta vähän hapuilevaa. Sain aluksi väärän pääruoan, mutta viiden minuutin odottelun jälkeen edessäni olivat tilaamani simpukat. Ravintolan interiööri on karuhko, eikä miellyttänyt omaa silmääni. 

Ruoka 3/5

Kokemus 3/5

Hinta-laatu 4/5

Gastropub Mylly

Vuorikatu 35, 15110 Lahti 

Panimoravintola Plevna

Jouluisesta tunnelmasta ei ollut tietoakaan, kun rynnistimme tihkusateen avittamana kohti Finlaysonin perinteistä tehdasaluetta. Ilo palasi kuitenkin huulille ja väri naamatauluun, kun avasimme Panimoravintola Plevnan ulko-oven ja heittäydyimme keskieurooppalaiselta vaikuttavan olutkellarin hellittäväksi.

Panimoravintolaan on turha mennä pikkunälässä salaatinlehteä järsimään. Otinkin alkuun Plevnan omenasiiderin (8,10 €) sekä Olutlautasen (13,80 €). Plevnan panimon pannuissa tekeytynyt aito omenasiideri meni ikeniin, kuten hyvänä menoiltana kuuluukin. Olutlautasen pikkupurtavat toimivat nekin, saksalainen kinkku ja halsteripossu etunenässä. Lautasessa oli hyvä tasapaino tuhtien ja raikastavien makujen välillä, vaikka remoulade jäi vähän irralliseksi. Ainoastaan raa’at sipulit jäivät lautaselle.

Pääruokavalinta oli vaikea. Täytyi ottaa argentiinalaista punaviiniä päätöksentekoa helpottamaan. Päädyin lopulta Plevnalaiseen (13,90 €), jossa oli pariloitua possumakkaraa ja fleischwurstia sekä hapankaalia ja perunasalaattia. Klassinen saksalaisen oluttuvan annos! Konstailemattoman annoksen makkarat olivat laadukkaita ja perunasalaatin miellyttävästä tekstuurista annan plussaa. Hapankaali jäi annoksessa sivuosaan. Ystäväni otti hekumallisen herkulliselta näyttävän Plevnan pyttipannun (13,90 €), jota hieman kateellisena silmäilin kulmieni alta. Oli kuulemma hyvää.

Joulukuun viimeisenä pikkujouluviikonloppuna väkeä oli Plevnassa paljon ja meininki sen mukaisesti katossa. Hyvää fiilistä ryydittivät tuhdit maut ja laaja juomavalikoima.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Panimoravintola Plevna
Itäinenkatu 8
33210 Tampere

Mullikka

Mullikka ei ole peruslähiöräkälä, se on tullut selväksi ohikulkumatkoillani. Kunnianhimoa riittää keittiötä myöten. Sitä ilmentävät mm. erilaiset ruokien teemaviikot. Toki löytyy tavanomaista afterwork-tarjousta sekä tietovisaa. Oluttakin kuulemma saa laajalti.

Olin liikkeellä rehellisellä burgeri & punkkupullo -kärjellä. Siis kaverin kanssa, luoja paratkoon. Ei kai kukaan yksin pulloa juo, eihän? Meat Lover -burgeri (12 €) oli koostettu rotukarjapihvistä, cheddarista, jääsalaatista, pekonihillosta, salsaketsupista sekä savu-chilimajoneesista. Hommaa piti kasassa spretzelsämpylä. Hampurilainen oli tukevaa keskitasoa, ei millään enempää. Pihvi oli omaan makuuni turhan tiivis, pidän enemmän mehevämmästä meiningistä. Sama koski spetzelsämpylää, turhan tiukka paketti. Rohkea valinta, mutta ei kovin onnistunut. Jääsalaatti burgerin välissä oli turha kädenojennus vihreitä kanssasisariamme kohtaan. Sen sijaan burgerin parasta antia edusti särmikäs kolmikko: hillo, majoneesi ja ketsuppi. Ne toivat miellyttävää vastapainoa ja kaivattua raikkautta. Erityisesti ihastuin pekonihilloon! Kylkeen otetut bataattiranskalaiset (3 €) paahdetun valkosipulimajoneesin (1,5 €) kera olivat hyviä.

Portugalilainen punaviini (21,50 €) ajoi asiansa, muttei jäänyt erityisesti mieleen. Se oli sinänsä kummallista, sillä olen oppinut tuntemaan portugalilaiset punaviinit konstailemattoman kiehtovina. Erityisesti hinta-laatusuhteeltaan ne edustavat kärkeä koko maapallon punaviinien mittakaavassa. Ehkä Mullikan tapauksessa vaikutti myös temperointi – tai oikeammin sen puute – sillä huoneenlämpöinen punaviini harvoin antaa itsestään parasta puolta.

Mullikka on keskimääräistä nuhjuista ”kulmakuppilaa” selkeästi parempi vaihtoehto. Ideaa ja potentiaalia on, vaikkei burgeri edustanutkaan lajinsa ylintä kastia.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Mullikka
Mannerheimintie 130
00270 Helsinki

Vltava

Joskus fiksuudesta on hyötyä. Tai kavereiden fiksuudesta. Oli miten oli, tietovisajoukkueemme finaalivoitto toi meille illanvieton tsekkiläisestä keittiöstä ponnistavasta Vltavasta. Elielinaukion sydämessä majaileva ravintola lienee tuttu monelle bussimatkailijalle. En ollut aiemmin ennen Havel-kabinetissa vietettyä iltaamme syönyt Vltavassa. Ravintola on tuntunut kalliimman puoleiselta, eikä ruokalistakaan ole herättänyt suurempaa mielenkiintoa.

Lahjakorttiimme kuului Havel-menu (41,30 €), jossa tarjolla oli kahta vaihtoehtoista alku-, pää- ja jälkiruokaa sekä juomamenu, jonka sai valita kolmesta vaihtoehdosta. Juomapaketiksi valikoitui kallein (yllätys), johon kuului lasilliset kuohuviiniä, valko- tai punaviiniä sekä jälkiruokaviiniä (koko paketti 25,90 €).

Alkuruoaksi valitsin kirkkaaseen häränlihaliemeen tehdyn valkosipulikeiton leipäkrutongeilla ja juustolla. Talvisen oloinen annos oli kaikessa valkosipulisuudessaan tymäkkä ja ronskin maistuva kokonaisuus. Pääruoaksi otin rapeaksi paistettua häränrintaa, valkosipuliperunagratiinia, pinaattimuhennosta ja omena-piparjuuriraastetta. Itäeurooppalaiseen tyyliin härässä ei oltu säästelty. Lautasella sitä oli kaksi hyvänkokoista siivua. Valkosipuliteema jatkui oivallisessa perunagratiinissa. Omena-piparjuuriraaste toi pientä raikkautta isoihin makuihin. Jälkiruoaksi valikoitui Marlenka-niminen annos, joka koostui hunaja-kinuskikakusta, vaniljajäätelöstä sekä karamellikastikkeesta. Varmaotteinen ja yllätyksetön linja jatkui loppuun saakka ilman turhia krumeluureja. Viinit ajoivat ruokien kyljessä asiansa. Erityisesti härän kanssa tarjoiltu talon punaviini Argentiinasta oli sen verran makoisaa, että sitä piti vaatia uusi kaato hauskaa illanviettoa ryydittämään.

Jugend-tyylisessä rakennuksessa on neljä kerrosta, mutta meno laantuu kovin yläilmoja kohti mentäessä. Vaikka Vltavan ruokatuotteen pystyi todentamaan hyväksi, arvelen, että pysyn jatkossakin alakerrassa hanojen läheisyydessä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Vltava
Elielinaukio 2
00100 Helsinki

Siipiweikot

Vaikka olenkin aistinut herkästi väreilevän wings-villityksen pääkaupungissamme, niin tosissaan heräsin siihen vasta elokuussa luettuani Nyt-lehden perusteellisen makutestin kanansiipiä tarjoilevista ravintoloista. Samalla sain luettua sivuaineen kokoisen oppimäärän siivistä ylipäätään. Mielenkiintoista.

Suomen itseoikeutettu siipipääkaupunki on Tampere, mutta niin vain Helsinkiinkin on viime aikoina rantautunut alan suomalaiset pioneerit Hook ja Siipiweikot. Molempien siipiravintoloiden historia ulottuu pitkälti kultaiselle 90-luvulle. Kahdesta Helsingin tulokkaasta testattavaksi valikoitui Siipiweikot lähinnä sen keskeisemmän lokaation vuoksi.

Otin alkuun kaksi mozzarellatikkua (2,40 €) ja saman verran chili cheese nugetteja (2,40 €) pahinta nälkää kurittamaan. Ne hoitivatkin hommansa asianmukaisesti. Pääruokavalinta siipiravintolassa on itsestään selvä, joten kysymys kuului enää, että kuinkas monta laitetaan. Erinäisten päässä tehtyjen kalkyylien lopputuloksena tilasin siipiä 16 kpl (12,80 €). Siipien kastikejana alkoi vastasyntyneille tarkoitetulla mildillä jatkuen japanilaisiin itsemurhapommittajiin viittaavaan kamikazeen. Jossakin siinä välissä majaili hot-vaihtoehto, johon itse päädyin. Todettakoon, että äijämäisempiä vaihtoehtoja jäi vielä kolme (extra hot, exxtra hot ja se kamikaze).

Sain eteeni vadillisen siipiä, jotka lilluivat kastikkeessa. Niitä säestämässä oli pari pientä porkkanasuikaletta ja yksinäinen sellerisuikale, jonka kaino missio on avittaa vatsaa rauhoittumaan tulisten siipien syömisen yhteydessä. Annoksen nähtyäni heitin jo mielessäni hyvästit kauluspaitani puhtaudelle ja lähdin työstämään annosta fyysiseen työhön tottumattomilla käsilläni. Vaikka homma oli kaikin puolin sotkuista, oli se hauskaakin. Kanansiivet olivat miellyttävän rapeita ja maukkaita. Viisaammat sanovat, että varsinaisten siipien lisäksi kastike on vähintään yhtä tärkeä osa-alue annoksessa, ja täytyykin sanoa, että Siipiweikkojen soosi toimi upeasti tulisuuden sopivuutta myöten. Ruokailun jälkeen sormet olivat tahmeat, tulisuus poltteli kivasti suuta ja hampaanvälit oli täytetty kanansiivuilla. Serviettejäkin täytyi hakea matkan varrella muutama lisää. Fiilis oli syömisen jälkeen yltäkylläinen ja tyytyväinen.

Siipiweikkojen tilat ovat vaalean kliiniset, aika mitäänsanomattoman haljut. Jotenkin hassun steriili ympäristö näin äijämäiseen menoon. Ravintola sijaitsee Fenniapasaasin ravintolakeskittymässä, mutta on tilana oma ravintolansa. Palvelu oli nuorekkaan ystävällistä.

Jos chicken wingsejä ei ole vielä ehtinyt maistamaan, niin nyt on korkea aika käydä selvittämässä siipihypen perusteet! Sitä paitsi ravintola osallistuu Cityn legendaarisille SYÖ-viikoille 6.–19.10.2017 tarjoten esim. 20 siipeä kympin edeskäypään hintaan.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Siipiweikot
Mikonkatu 17B / Kaisaniemenkatu 4
Fenniapasaasi (Food Court)
00100 Helsinki

Favela

Vaikkei Mechelininkatu aivan jonon keulilla ollut silloin, kun kaduille kauneutta jaettiin, ei siitä slummia tule ensimmäisenä mieleen. Siitä huolimatta kolmisen vuotta sitten kyseiselle kadulle avattiin Brasilian slummeihin viittaava Favela-niminen katuruokabaari. Favela on ollut muistilistallani pitkään, mutta se ei millään ole osunut luontaisten kävelyreittieni varteen. Senpä vuoksi kului kohtuuttoman pitkä aika ennen kuin pääsin testaamaan paikan ja sen tarjoamat antimet.

Favelan ruokalista on lyhyt kuin kultakalan muisti. Tästä huolimatta kysyin tiskillä suosituksia tarjoilijalta, joka niitä ryhtyikin auliisti jakamaan. Niiden perusteella päädyin härkäleipään (8 €) ja talon perunoihin (5 €). Ruoka tuotiin pöytään lyhyen odottelun jälkeen. Pariin otteeseen paistetut ranskalaiset olivat herkullisen maukkaita, oikein hyvin tehtyjä. Niitä komppaamassa oli paria soosia, avokado- ja tomaattihenkistä. Avokado oli parempi. Viiden euron hinta kokonaisuudesta tuntui vähintäänkin kohtuulliselta. Burg… anteeksi leipä oli myös veikeä setti. Ylikypsä härkä ja muut tilpehöörit muodostivat oivallisen tasapainon: sopivasti makuja ja tulisuuttakin oli. Itse tehty leipä toimi burg… öö leivässä hienosti.

Favela on miljööltään hieman skitsofreenisen oloinen. Lopputulos näyttää siltä kuin teini-ikäinen Salvador Dalí olisi jätetty kotiin, kun vanhemmat lähtivät sunnuntaikirkkoon. Värejä on monenlaista ja kokonaisvaikutelma lähinnä sekava. Seiniltä löytyy ostettavaa taidetta (Dalía en löytänyt), tosin omaan kotiini en mitään kivaa löytänyt. Miksipä ei tuollaisessa ympäristössä viihtyisi pidempäänkin ja useammin. Myös ulkoapäin Favela erottuu. Ajanhenkeen sopivaa rouheutta on siis niin ulkona kuin sisätiloissa.

Favelan omistaja Niko Peltomaa on sanonut, että ravintolan tiloissa aiemmin toimineessa Mechessä oli vielä sellainen meininki, että piti olla joku syy mennä sinne syömään. Favelassa sen sijaan syyksi riittää se, että sattuu kävelemään ohi. Se on minusta hienosti sanottu! Harmi vain, etteivät omat askeleet tosiaan kovin usein osu Mechelininkadulle.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Favela
Mechelininkatu 13
00100 Helsinki

Tenho Restobar

Tenhon edeltäjä, legendaarinen Pacifico tuli minulle tutuksi 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Sittemmin Tenhokin on käynyt tutummaksi, kun olen käynyt siellä muutamaan otteeseen. Nyt samoissa tiloissa tosin täytyy käyttäytyä paria astetta säädyllisemmin kuin nuoruusvuosina. Tenhon taustalla ovat töölöläisestä Linko-pizzeriasta tutut tyypit. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Linko on sitten edelliskäyntini muuttanut Ruusulankadulle.

Helsingissä on liian vähän paikkoja, joissa yhdistyy mielenkiintoinen juomavalikoima pätevään ruokatarjontaan. Sitä joko ollaan baari tai sitten sitä ollaan ravintola. Molempia ei voida olla, tunnutaan yhä yleisesti ajateltavan. Tähän baarin, ravintolan ja musiikkiklubin muodostamaan kolmiyhteyteen ja samalla selvään markkinaväliin, Tenho Restobar on puskenut itseään nyt reilun vuoden verran. 

Olen käynyt Tenhon lounaalla kolmesti. Kahdella ensimmäisellä kerralla ihmettelin alkusalaattipöydän puutetta. Lounaaksi tarjottiin vain listan mukainen annos, joka ensimmäisellä käynnillä oli pasta puttanesca (10,20 €). Tässä huor… hmm… ilotytön nimellä kulkevassa pastassa oli tomaattia, oliivia, kapriksia, persiljaa ja parmesaania päällä. Oikein hyvä annos. Toisella kerralla otin pizzaa, jonka nimen olen jo ehtinyt unohtaa. Saksalaishenkisessä pizzassa (13 €) oli mm. lammasta, hapankaalia, majoneesia ja rucolaa. Ihan ok, ei enempää. Pohja ei ollut onnistunein mahdollinen.

Kolmannella kerralla huomasin lounaskonseptin kehittyneen. Tervehdin muutosta ilolla, sillä kyllähän lounaalla täytyy alkuun saada maistaa salaattipöydän antimia. Se toimii kivana ruokahalun herättäjänä eikä muutenkaan tarvitse tyhjin suin odottaa keskipäivän kohokohtaa. Alkusalaattipöytä oli köykäisen oloinen äkkiseltään vilkaistuna, mutta paljastui tarkemmassa katsannossa varteenotettavaksi ja jopa laadukkaaksi. Löytyi pizzasta tuttua hapankaalia, kikherne-tomaatti-persiljasekoitusta sekä paprika-kesäkurpitsa-aurinkokuivattu tomaatti-oliivisekoitusta. Myös focacciaa sai. Pääruoaksi valitsin karitsaburgerin (13 €) ilman ranuja. Olisivat kustantaneet vain kohtuulliset kaksi euroa päälle. Burgeri oli riittävän simppeli, karitsapihvi maukasta ja tsatsiki toi kivaa lisäbuustia annokseen, mutta niistä huolimatta kokonaisuus ei noussut burgerien mediaaniasteikon yläpuolelle, vaan rima jäi väpättämään juuri siihen kohdalle.

Tenhon tilat ovat Kallion seudulle tyypillistä ”taattua laatua” – siis suunniteltua hällä väliä. Värejä on miljoona, huonekalut on jätelavalta poimittuja (kuvainnollisesti toivottavasti) eikä mikään oikein tunnu sopivan keskenään yhteen. Eli kaikki on kutakuinkin täydellisesti! Iso marmorinen puoliympyrämäinen baaritiski on tilan jakaja. Se onkin sinänsä hieno elementti.

Tenho Restobarissa on tullut käytyä myös alkuillasta. Silloin porukkaa oli enemmän ja meno luonnollisesti lounasaikaa tymäkämpää, mutta vielä myöhempää iltaa odottavaa. En maistanut iltalistan antimia. Kaiken kaikkiaan Tenho on kiehtova ravintola ja oivallinen lisä alueen lounastarjontaan.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Tenho Restobar
Helsinginkatu 15, 2. kerros
00500 Helsinki

Viisi Penniä

Viidellä Pennillä on pitkä historia: perinteinen krouvi aloitti toimintansa samana vuonna kuin Kekkosesta tuli Suomen kahdeksas presidentti eli vuonna 1956. Ravintolan nimi muuten juontaa juurensa rahasummasta, joka perittiin vuonna 1865 tullimaksuna Helsinkiin tulevilta kauppiailta.

Pari vuotta sitten ravintola koki täydellisen uudistuksen. Kävin ennen remonttia kertaalleen siellä syömässä, mutta sen reissun muistikuvat ovat hatarat. Nyt muutaman vuoden tauon jälkeen kävin Viidessä Pennissä lounaalla. Yritinhän minä kerran tässä välissäkin mahtua sisään, mutta mesta oli tupaten täynnä, koska paikallisen lätkäjengin peli oli alkamassa. Silloin mentiin muuten Linkoon pizzalle.

Olin ravintolassa puoli kahden aikaan. Edessäni tiskillä oli vain yksi vanhempi naisasiakas… Mutta hänpä ei ollutkaan mikä tahansa lounastaja, vaan jonkinasteinen kanta-asiakas, joka kertoi kyllä vaivoistaan ja vastoinkäymisistään tarjoilijalle, mutta tilausta oli perin vaikea tehdä. Lopulta hän otti yhden oluen. Niin, ilman kenkiä ja sukkia. Lounaslistalla oli valinnanvaraa, mutta päädyin itselleni harvinaisempaan vaihtoehtoon eli metsästäjänleipään ranskalaisilla (9,90 €). Lounaaseen kuului myös keitto ja salaattipöytä. Borssikeitto oli epämääräistä eivätkä maut erottuneet toisistaan. Lihaakaan siinä ei tainnut olla. Salaattipöytä oli melko vaatimaton, mutta pastasalaatti salamilla ja kapriksilla oli todella mainio!

Metsästäjänleipä oli tehty paahtoleivälle. Sen päältä löytyi kastikkeessa sieniä ja pieni pihvi. Vähän valjua ja mitäänsanomatonta. Ranskalaiset olivat peruskamaa. Onko muuten niin, että niitä voi nykyään käyttää annoksessa kuin annoksessa? Minusta ne eivät oikein tämän annoksen kylkeen sopineet, mutta toisaalta syöhän niitä aina kohtuullisen hyvillä mielin.

Kahvia särpiessä oli aikaa katsella ympärilleen. Klassinen pubiympäristö, jonka laajan juomavalikoiman testaaminen jäi ensikertaan. Voi kuitenkin olla, että lounaalla ei enää tule käytyä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Viisi Penniä
Mannerheimintie 55
00250 Helsinki

Woolshed Bar & Kitchen

Töölönlahden toimistotalot ovat ihastuttaneet ja vihastuttaneet silmiämme parin vuoden ajan. Toimistotilat itsessään ovat jääneet minulle melko tuntemattomiksi, mutta olenpa kuitenkin tainnut testata tänä aikana lähes kaikki ravintolat – muutamat useampaankin kertaan: Basti’s, Jufu, NOM, Eatos ja Woolshed. Kaikilla näillä ravintoloilla on oma juttunsa, mutta yksi mielenkiintoisimmista ja varmasti letkein on aussikundien perustama Woolshed.

Woolshed tarjoaa rentoa aussimeininkiä, hyvän hanajuomavalikoiman sekä burgereita, pihvejä ja hummeria. Not bad, mate! Olen aiemmin testannut muutamaa burgeria ja todennut ne kohtuuhyvän keskitason edustajiksi. Viimeisillä kahdella kerralla en kuitenkaan lähtenyt hamppareita hotkimaan, vaan pistin testiin mestan pihvienpaisto-osaamisen. Kansainvälisessä afterwork-hengessä saa muuten maanantaisin ja tiistaisin osan listan burgereista ja pihveistä sileällä kympin setelillä (10 €). Hyvä diili, sanoisin!

Diilillä voi valita pihvin kahdesta vaihtoehdosta. Perusteellisena bloggaajana kävin raflassa peräkkäisinä päivinä kokeilemassa molemmat pihvit. Ensimmäisellä kerralla otin ”normipihvin” eli parisataagrammaisen palan härkää, joka tarjoiltiin tylsän salaatin ja perushyvien ranujen kera. Pihvi oli kivanmakuinen jässikkä, jota oli miellyttävä pureskella. Ei mitään liian ihmeellistä, mutta varmaa suorittamista. Seuraavana päivänä valitsin sitten sen toisen pihvin. Se tuntui muuten olevan samanlainen setti, mutta pihvi oli himpun verran pienempi ja tällä kertaa sitä koristivat pari katkaravunpyrstöä. Vaikka ravut maistuivat, tuntui, että ne olisi voitu jättää mereen uiskentelemaan ja keskittyä pihviin itsessään. Lisukkeet olivat lähes identtiset, tosin ensimmäisen käyntikerran pippurikastike voitti béarnaisen mennen tullen.

Diileistä vielä, kun niistä nyt kerran innostuin. Keskiviikkoisin tarjotaan alennettuun hintaan viinipulloja ja skumppaakin voi imutella parin euron oivaan lasihintaan. Torstaisin puolestaan on pihvi&hummeri-päivä. Osaan kyllä arvostaa tällaisia houkuttimia ja ne myös aika usein toimivat, kun vaakakupissa on kaksi tasavahvaa ehdokasta töiden jälkeiselle sosiaaliselle tapahtumalle.

Vaikka näkymät Woolshedin terassilta eivät ole kaksiset, on se aurinkoisina päivinä usein täynnä. Sisätiloista tulee eniten mieleen sporttipubi. Palvelu sujuu useimmiten englanniksi. Woolshedin menestyskulku on alkukesästä saanut jatkoa, sillä sisarravintola on perustettu Suomen Turkuun.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Woolshed
Töölönlahdenkatu 3 B 1
00100 Helsinki
http://www.woolshed.eu/