Adzika Georgian Street Kitchen

Veri on selvästi vetänyt viime aikoina Hakaniemeen, niin ravintoloitsijoilla kuin minulla. Hakaniemi elää renessanssiaan. Adzika Georgian Street Kitchen on näillä leveyspiireillä kolmas uutuusravintola, jossa olen hiljattain käynyt (Kirsikka ja Bistro O mat ovat kaksi muuta). Adzika on näyttelijänä tutuksi tulleen, mutta sittemmin ravintoloitsijan pöksyihin hypänneen Ville Haapasalon viimeisin tyylinäyte. Haapasalo on erityisesti tunnettu juustoisista hatsapureistaan, mistä muistuttaa myös ravintolan edessä nököttävä auto.

Adzikassa Haapasalo on päässyt revittelemään oikein kunnolla, sillä listalta löytyy mm. pizzapureja ja hatsaburgereita eli hatsapurin ja pizzan sekä hatsapurin ja burgerin riettaan yhteisen illan jälkeläisiä. Jätin ne käynnilläni omaan arvoonsa ja päätin keskittyä klassisempiin georgialaisen keittiön edesottamuksiin. Tilasin lihamezen (17 €), johon kuuluu lammaskoftaa ja lule kebabia härästä, salaattia, pähkinätahnaa, kastikkeita sekä itse hatsapuria pari pikkusiivua. Ajattelin alun perin ottaa sivuun vielä originellin hatsapurin (12 €), mutta pidin sitä lopulta hullutteluna – varsinkin kun mezeannosta väitettiin kuvailussa runsaaksi. 

Pian eteeni tuotiin varsin monipuolisen oloinen lautanen. Erityisen runsaalta se ei kuitenkaan näyttänyt. Hatsapurin tunnistin lautaselta, tutut vihannekset toki myös. Lammaskoftien sijainniksi päättelin lautasen keskeltä löytyvän pikkukipon. Muiden osalta liikuttiin epävarmuuden hetteisellä maaperällä. Eipä siinä mitään, ääntä kohti vaan. Kaikki maistui ihan hyvältä, mutta olihan lautanen aikamoinen makujen sekamelska. En oikein tiennyt, miten annos olisi kuulunut oikeaoppisesti syödä; mikä maku sopii parhaiten minkäkin kanssa. No, nyt sieltä tietysti joku takapenkin irvileuka huutelee, että mitä väliä, kokeilemalla se selviää. Niin minä teinkin, mutta kokonaisuus jäi silti sekavamman puoleiseksi.

Tilaus tapahtuu kunnon pikaruokaravintolan tapaan tiskiltä. Ruoka sentään tuodaan pöytään. En ole aivan varma, olisiko välineet pitänyt aterioinnin jälkeen viedä itse pois, mutta otin mallia muista ja jätin ne reteästi pöytään. Lajittelupiste kyllä taisi löytyä ravintolan seinustalta. Kukaan ei huudellut perääni. 

Adzika Georgian Street Kitchen on värikäs, pinkkiin taipuvainen, iloisen oloinen ravintola. Mukavaa särmää muuten pehmeisiin väreihin tuovat valomainokset sisällä ja ulkona sekä tilaustiskin ja lattian eloisa kuviointi. 

Ruoka 3/5

Kokemus 3/5

Hinta-laatu 2/5

Toinen Linja 7, 00530 Helsinki

Adzika Georgian Street Kitchen

Grand Georgia

Käynnissä olevien kympin SYÖ-viikkojen ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui entinen bilelaiva Wäiski, nykyinen Grand Georgia. Hakaniemenrannassa kaikessa rauhassa viime vuoden kesästä lähtien köllötellyt yli satavuotias ravintolalaiva tarjoaa kattavan listan georgialaista ruokaa. Ravintolan taustalla häärivät samat veikot kuin Fredrikinkadun Pikku Georgiassa. Georgialainen ruoka on muutenkin viime vuosina vallannut lääniä melko väkevästi. Taannoin on muuten tullut testattua myös Kurvissa sijaitseva Georgian House.

SYÖ-viikkojen kunniaksi Grand Georgia tarjoaa kolmea erilaista kympin settiä. Valikoin niistä keskimmäisen eli Odzjahurin. Lapsellisen helposti kirjoitettava ja lausuttava annos sisältää possua, paistettuja perunoita sekä tuoreita yrttejä. Samaan kympin hintaan kuuluu myös Khachapuri imeruli eli kansallinen klassikkoleipä suluguni-juustolla täytettynä.

Hatsapuri oli makumaailmaltaan varsin yksinkertainen ilmestys, mutta silti suloisen syntisessä juustoisuudessaan herkullinen syötävä. Odzjahuri yllätti minut spydärimäisellä olemuksellaan. Simppeli annos oli konstailemattoman rehellinen, mutta maukas. Possussakaan ei ollut säästelty. Ruoan yhteydessä nauttimani ja tarjoilijan suosittelema lasillinen Mukuzani Tbilino -punaviiniä (7,5 €; 12 cl) ei hivellyt laisinkaan vaativia makuhermojani.

Ravintolaiva on kaikessa harvinaisuudessaan kiva paikka syödä, vaikka Grand Georgian sisustus ei olekaan häävi. Siitä huolimatta on miellyttävä katsella ulos syksyisiä maisemia merinäköalalla ryyditettynä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Grand Georgian
Hakaniemenranta 11
00530 Helsinki

Pikku Georgia

City-median masinoimat SYÖ Helsinki! -viikot todistavat uusiutumiskykyään saamalla mukaan parhaillaan käynnissä oleville viikoille uuden ravintolan, nimittäin Fredalla sijaitsevan Pikku Georgian! Olen oikeastaan aina jättänyt "kaikenmaailmannepalilaiset" väliin näillä viikoilla ja keskittänyt tarmoni kiehtovampiin kohteisiin. Tällä kertaa vein Georgian Housen reissultakin tutun porukan syömään saman maan ruokakulttuurista ponnistavaan Pikku Georgiaan. Näitä kahta ravintolaa onkin luontevaa vertailla. Siinä missä Georgian House on astetta formaalimpi ravintola, on Pikku Georgia huomattavasti kotikutoisempi. Meininki on rennompaa.

Viiden hengen ryhmämme tilasi monenlaista syötävää niin, että parhaimmillaan pöytään ei olisi yhtään ylimääräistä lautasta enää mahtunut. Otimme alkuun jaettavaksi hatsapuria eli hyvinkin perinteistä georgialaista lämmintä juustopiirasta. Sen mukana tuli punajuuripyörykkä, pinaattipyörykkä ja munakoisosta tehty rulla. Nämä kaikki maksoivat yhteensä 10 euroa, kuvitelkaa! Hatsapuri tosin oli niin herkullista, että oli harmillista jakaa se viiteen osaan. Todella maukasta ja upean makuista sulanutta juustoa. Vaikka pidin Georgian Housen vastaavasta, vei Pikku Georgia tässä skabassa voiton. Pyörykät ja rulla jäivät tässä katsannossa statisteiksi.

Pääruoaksi otimme omat annokset, jälleen SYÖ-viikkojen diilillä: Lihatäytteisiä khinkaleja ja vapaavalintaisen keiton ruokalistalta. Ja jälleen vain kympillä! Nyytit olivat täällä, kuten Georgian Housessakin, hyvin simppeli kokonaisuus. Tällä kertaa tosin niitä ryydittämään ei ollut edes ”dippiä”, vaan mentiin ihan puhtaasti lautasen pohjalla olevalla keittovedellä – joka tosin oli maistuvaa. Keitoksi valitsin hartsokeiton eli keiton, jossa oli nautaa, riisiä, paprikaa, tomaattia ja yrttejä. Keitto oli tuhti jo monien täytteidensä vuoksi. Maku oli aikamoinen sekamelska verrattuna khinkalien pelkistettyyn makumaailmaan. 

Juomaksi otimme perjantai-illan afterworkin kunniaksi kaksi pulloa viiniä: sopuisasti punaista ja valkoista (30 € pullo). Jokerivalintana otimme ”georgialaista vettä” Borjomia (4 €). Tarjoilija varoitteli, että siitä joko tykätään tai ei. Yksi ryhmästämme kuvasi sitä suihkulähdevedeksi(!?). Itse kuvaisin sitä avattuna aurinkoon viideksi tunniksi jääneeksi hiilihappovedeksi, johon ohikulkija on käynyt tyhjentämässä suolapurkin. You’ll be the judge!

Pikku Georgiassa on autenttinen meininki, sillä sitä pyörittää georgialaispariskunta. Mekin taisimme heidät nähdä. Menossa mukana oli myös pari nuorempaa naista, liekö pariskunnan tyttäriä? Tarjoilu olikin ystävällistä.

Pakko mainita vielä ravintolan huikaiseva hinta-laatusuhde. Viiden hengen porukkamme söi seitsemän kympin annosta, kaksi pulloa viiniä ja vielä sen herkkuveden. Hinnaksi rehellisellä tasajaolla tuli 26,80 €, minkä jokainen kulinaristi ymmärtää todella pieneksi hinnaksi kaikesta siitä määrästä hyvää ruokaa, jota nautimme. Hädin tuskin jaksoimme syödä kaiken. Menkää ja testatkaa: nyt on kynnys georgialaisen ruoan maistamiseen todella matalalla!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Pikku Georgia
Fredrikinkatu 19
00120 Helsinki

Georgian House

Georgialainen ruoka on nyt Suomessa in! Kun vielä vuosi sitten ihmeteltiin, missä kaikki Helsingin georgialaiset ravintolat luuraavat, niin nyt väännetään peistä, käydäkö Kurvin Georgian Housessa vai Ville Haapasalon Purpurissa. Vaikka vuosi 2016 vei ajasta iäisyyteen usean merkittävän muusikon, olemme saaneet vastineeksi edellä mainitut kaksi ravintolaa rakkaan pääkaupunkimme ravintolatarjontaa monipuolistamaan.

Mainittakoon knoppitietona, että Suomessa Georgia tunnettiin pitkään Gruusiana. Maan itsenäistyttyä 90-luvun alussa sitä ryhdyttiin kutsumaan Georgiaksi. Eli gruusialainen ruoka tarkoittaa georgialaista ruokaa. Omat tietoni Georgiasta ja varsinkin sen ruokakulttuurista olivat ennen vierailua Georgian Houseen hyvin vajavaiset. Arvelin, että jotain maan ruoassa on pakko olla kohdillaan, koska rakas jalkapallomaajoukkueemme raapii niin huonosti pisteitä Tbilisin reissuilta… Tietämättömyydestä huolimatta – vai peräti juuri sen takia – päätimme kuitenkin kaveriporukan kesken valita illallistreffien päämajaksi maaliskuussa 2016 avatun ravintolan.

Visiitti Georgian Housessa ei alkanut onnellisten tähtien alla. Tekemämme viiden hengen pöytävaraus oli pyytämättä ja yllättäen muuttunut neljän hengen varaukseksi. Tämän tarjoilijalle kerrottuamme hän antoi taidokkaasti kokonaisvaltaisen kehonkielensä kertoa meille, että nyt ei pojat mennyt homma putkeen. Kiusallista. Ymmärrän toki, että harmittaa, jos syömään saapuu eri määrä ihmisiä kuin mitä on varauksessa ilmoitettu, mutta näin asiat voivat muuttua elävässä elämässä, eikä muutos tässä tapauksessa ollut edes merkittävä. Alku ei siis ollut positiivisia väristyksiä herättävä – kummankaan osapuolen mielestä!

Episodin jälkeen huuhtelimme negatiiviset fiilikset pois paikallisella kuohuviinillä (39 €/pullo). Se oli kohtuullista, mutta ei jättänyt itsestään pysyvää muistijälkeä. Otin alkuruoaksi Megruli hatsapuria (7 €), jota tarjoilija meille suositteli. Suomeksi siis georgialaista tuorejuustolla täytettyä ja kuorrutettua leipää. Tuo pizzaa muistuttava juustoleipähän on tyypillinen georgialainen ruoka. Leipä olikin herkullista, mutta täytyy sanoa, että vähemmänkin olisi riittänyt (puolet tai neljäsosa). Oli nimittäin aika painava aloitus!

Pääruoaksi valitsin toisen ruokalajin, jonka nimeä olin joskus tavannut eli khinkaleja. Khinkali possun- ja naudanlihalla (15,50 €) oli pelkistetyimpiä annoksia miesmuistiin. Viisi nyyttiä ja niiden keskellä dippikulho. Khinkali on georgialaista perinneruokaa. Ulkomuodoltaan ne muistuttavat isoja pelmenejä. Maut olivat tässäkin ihan kohdillaan eikä annoksen suoraviivaisuus minua edes häirinnyt. Parempi vain, ettei annosta ollut ”pilattu” millään ylimääräisillä härpäkkeillä. Jos alkuruoka oli turhan iso annos, niin pääruoka oli sitten liiankin kevyt. Otin pääruokaa säestämään Saperavi-nimistä punaviiniä (8,50 €/16 cl). Se oli ihan suunmukaista, mutta kuten alkumaljakaverinsa, ei siitäkään jäänyt mainittavaa kerrottavaa työpaikan lounaspöytään.

Jälkiruoka kuuluu aina kokonaisvaltaiseen illalliskokemukseen. Koska en osannut lausua Churchkhelaa, otin Elina & Jonin (8 €). Yllättävän suomalaiselta kuulostava annos paljastui jäätelöpalloksi ja puristetuista viinirypäleistä valmistetuksi hyytelöksi. Erikoinen annos. Ei erityisen hyvää, mutta ei pahaakaan. Kenen muun mielestä meihin valkoisen sokerin kyllästämiin länsimaalaisiin uppoaa parhaiten muut kuin itämaiset oudohkot jälkiruoat?

Jäiset välimme tarjoilijaan olivat hieman sulaneet illan mittaan. Laskua maksettaessa jopa vitsailtiin. Tästä huolimatta tarjoilusta ei jäänyt positiivista kuvaa ja se olikin paikan suurin heikkous. Ruokapuoli ravintolassa on ihan kunnossa. Mainittakoon muuten, että lounasta Georgian House ei jostain syystä enää tarjoa, mikä on sääli alueen lounastajille. Tunnelma Georgian Housessa on kodikas, mikä johtuu ravintolan rauhoittavasta miljööstä.

Saa nähdä, tuleeko Georgian Housessa enää käytyä – varsinkin tuon lounaan puutteen takia – mutta yhden käyntikerran soisi kuuluvan jokaisen itseään kunnioittavan ravintolakävijän vyölle.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Georgian House
Hämeentie 62
00500 Helsinki