Pobre

Olin käynyt Pobressa edellisen kerran vuonna 2019. Ja nyt heti uudestaan – tällä kertaa Annankadulla, johon Pobre avasi nykyisen ravintolan pari vuotta sitten.

Otin alkuun Calamansi Sourin (16 €). Calamansi on filippiiniläinen sitrushedelmä, joka ryyditti alkujuomani makumaailmaa bourbonin kera. Oikein suunmyötäinen ja enemmän kuin lupaava aloitus. 

Alkuruoaksi valitsin Huevos Rotos (11 €) ja seuralaiseni kanssa puoliksi Croquettas (4 kpl, 12 €). Kananmuna-annos oli velmu ilmestys. 65-asteisen kananmunan lisäksi annoksesta löytyi papuja, rapeaa perunasuikaletta, sobrasada-makkaraa, sipulia ja valkosipulia. Tarjoilija kehotti sekoittamaan koko helahoidon. Näin tein, ja hyvää oli. Ei ollut ihan perinteinen alkupala. 

Kroketit kiinnostivat, sillä ne sisälsivät Manchego-tryffeliä. Rakastan Manchego-juustoa! Kroketit killuivat kimchimajoneesin päällä. Komean talvinen ja intensiivinen annos.

Pääruokaa mietin pitkään, mutta päädyin lopulta Espanjan ja Filippiinien keittiöiden yhdistelmään: Paella Filipinianaan (26 €). Sahrami-paella erilaisilla lihoilla ja katkaravuilla sekä herneillä oli hurmaava kokonaisuus. Chorizot ja muut eläinperäiset antimet maistuivat, mutta yllättäen paistettu riisi oli taianomaisen herkullista. Kaavin jokaisen pannun pohjaan palaneen riisinmurusenkin suuhuni. 

Pobre on tyylikäs ravintola. Värimaailma nojaa punaiseen ja ruskeaan. Palvelu toimi ystävällisesti englanniksi.  

Ruoka 4/5

Kokemus 4/5

Hinta-laatu 4/5

Pobre

Annankatu 15, 00120 Helsinki

Bar Teos

Näinä päivinä, kun ravintolan elinkaari lasketaan jopa kuukausissa, on Bar Teoksen pitkää ikää pakko kunnioittaa. Vuodesta 1997 porskuttanut töölöläinen ravintola on tehnyt selvästi jotakin oikein. Menestystä ovat siivittäneet arvatenkin aina maistuvat tapakset, näille kulmille epätyypillisen edullinen hintataso sekä hauska miljöö ”antiikkisine” seinämaalauksineen. 

Kävin vuosien tauon jälkeen Teoksessa ennen Seagullsin pudotuspeliä Kisahallissa. Konsepti oli selvä: tapaksia, pari rentouttavaa työpäivän jälkeen ja matsiin. Avasin pelin Negronilla (9,75 €), joka oli valitettavasti ehkä heikoin koskaan maistamani yksilö. Avausheitto jäi helaksi.

Tapaksia löytyy neljästä kategoriasta ja kaikki maksavat 3,20 € kappale. Mukavan simppeliä! Kategoriat ovat kylmät ja lämpimät tapakset, lisäketapakset sekä jälkiruokatapakset. Kylmistä tapaksista otin tonnikalacrepen, lämpimistä mozzarella-serrano-crostinin, tulisen lihamurekkeen, chorizo-sieni-artisokka-tapaksen, boquerones-pikkukaloja, chipirones-mustekaloja sekä lisäketapaksista yrttiperunaa aiolilla. Parasta antia olivat tonnikalacrepe ja lihamureke. Heikointa puolestaan ehkä yllättäenkin pikkukalat ja mustekalat. Edelliset eivät yksinkertaisesti maistuneet hyviltä, kun taas mustekalat olivat kuivia. Ne olisivat kaivanneet seurakseen dippiä. Muut tapakset olivat siitä väliltä. Pikkuannoksia ryydittämään otin lasillisen crianzaa (5,90 €). Viini olisi saanut olla viileämpää, jolloin sen maut olisivat avautuneet paremmin.

Bar Teoksen paras puoli on laaja valikoima tapaksia, joita ei ole hinnalla pilattu. On kiva tilata useita erilaisia tapaksia, kun ei tarvitse koko ajan vahdata hinnan kohoamista kipurajoille. Tapakset itsessään eivät kuitenkaan olleet kaksisia. Juomapuolikin operoi selvästi keskimääräistä edullisemmalla hintatasolla. Sanoisin, että molemmissa laatu kuitenkin vastasi hintaa. Teoksen cocktail-osaaminen ei vakuuttanut, eikä espanjalainen punaviini jättänyt muistijälkiä. 

Palvelu oli hapuilevaa. Viinitoimitus ei vastannut tilausta ja laskun kanssa oli sähläystä. Bar Teoksen interiööri on… hmm… rohkean erilainen moneen skandityyliseen ravintolaan verrattuna. Verrattain mahtipontisesta sisustuksesta tulee mieleen Villa Severinon antiikista vaikutteensa ottavat taulut.

Kulinaariseen illanviettoon kannattaa valita toinen ravintola, mutta jos on kostealla (ja edullisella) jalalla liikkeellä ja siinä sivussa haluaa haukata jotain pientä, on Bar Teos edelleen varteenotettava vaihtoehto.

Ruoka 3/5

Kokemus 2/5

Hinta-laatu 3/5

Bar Teos

Runeberginkatu 61, 00260 Helsinki

Bar Cón

Kampin ravintolamaailmasta tuttu Bar Cón avautui marraskuun lopussa Fleminginkadun ja Franzéninkadun kulmaan. Fleminginkatu on jo valmiiksi aikamoinen ravintolakatu: sijaitseehan siellä esim. Gastro Cafe Kallio, Wino ja Döner Harju. Tuttuun tyyliin Bar Cón tarjoaa jaettavia tapashenkisiä annoksia espanjalaisista klassikoista. Ruoan lisäksi myös juomiin panostetaan, sillä tarjolla on laaja valikoima mm. espanjalaisia viinejä. Väitetään myös, että Bar Cónissa on Pohjolan laajin valikoima vermuttia, mikä ilahduttaa suuresti meikäläistä. Olen jo parin vuoden ajan odottanut vermutin ”lopullista läpimurtoa” Suomessa, mutta vielä sitä saadaan odottaa.

Vermutti minut saikin matkaamaan ensimmäisen kerran Kallion Bar Cóniin. Arkisin neljästä seitsemään, kun on La Hora del Vermut, saa tapaksen ja lasin vermuttia (tai muuta juomaa) 12 euron hintaan. Talon vermutti testattiin toimivaksi ja patatas bravasit äärimmäisen herkullisiksi. Rapeat perunat yhdistettiin savustetun paprikan ja aiolin värittämään kastikkeeseen tavalla, joka veti täydellisesti vertoja esikuvilleen Barcelonassa.

Toisella käyntikerralla olin liikkeellä parin työkaverin kanssa ja tarkoitus oli jakaa isompi määrä annoksia keskenämme. Pöytä tilattiinkin täyteen: päivän juusto- (7,50 €) ja leikkelelajitelmat (8,50 €), espanjalaista tonnikalaperunasalaattia (5,90 €), burrataa pistaasipestolla (14,90 €), tartaria ankanmaksakreemillä ja savupaprikalla (8,50 €), patatas bravasit (6,50 €), oliiviöljyssä paistetut paprikat (6,50 €), friteerattua minimustekalaa ja aiolia (9,90 €) sekä grillattua mustekalaa romesco-kastikkeella (12,50 €). Mustekala-annokset itse asiassa edustivat katsannon ääripäitä. Kärkeen nousi grillattu mustekala, jossa mustekala yhdistyi hienosti maukkaaseen pähkinäiseen kastikkeeseen, kun taas perää jäi pitämään tarjoilijan vinkkaamat chipironesit eli friteeratut minimustekalat, joissa maistui ainoastaan aioli, kun niitä siihen dippasi. Patatas bravasit olin todennut harvinaisen laadukkaiksi jo ensimmäisellä kerralla. Tonnikalaperunasalaatti yllätti positiivisesti. Loput annokset olivat varsin kelvollisia, mutta eivät tajunnanräjäyttäviä.

Asuintalon kivijalassa sijaitsevan vanhan pankin remontoiminen vaati aikaa, mutta lopputuloksena on saatu miellyttävän oloinen ravintolamiljöö, jossa pitkä baaritiski hallitsee tilaa. Maltillisia sävyjä rikkovat ikkunalaudalla majailevat viherkasvit. Palvelu Bar Cónissa oli todella ystävällistä ja henkilökunta oli aidosti kiinnostunut vierailijoidensa mielipiteistä.

Kallion Bar Cón on tervetullut lisäys Flemarin jo ennestään hyvään ravintolatarjontaan. Bar Cónissa homma toimii niin ruoan, palvelun kuin miljöön osalta hyvin, onhan toimintaa harjoiteltu jo jonkin aikaa Kampin Korttelissa. Seuraavaksi testiin Bottomless Brunch!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Bar Cón

Fleminginkatu 10
00530 Helsinki

Más

Hotellien ravintolat eivät perinteisesti ole herättäneet hurraa-huutoja ravintolakansassa. Ne ovat usein myös olleet melko hiljaa itsestään. Ehkä hotellin asukkaat ovat riittäneet asiakkaiksi? Tuntuu kuitenkin, että pikkuhiljaa hotellienkin ravintolat ovat alkaneet nostaa päätään ja erottua massasta. Tapaamispaikaksi vanhojen kollegoiden kanssa valikoitui ”Iberian niemimaan modernista keittiöstä inspiroitunut” ja keskeisen sijainnin omaava Scandic Simonkentän marraskuussa auennut ravintola Más.

Tapakset ovat ravintolan juttu. Niitä löytyy niin kylminä kuin lämpiminä. Pääruokiakin löytyy, mm. pihviä, burgeria ja ribsejä. Suunnitelmani oli aloittaa muutamalla tapaksella ja siirtyä luontevasti kohti pääruoka-annosta, kuten mereneläväistä paellaa. Toisin kävi. Tilasin alkuun ekstralistalta plato de carnen (15,80 €), suomeksi lihalautasen, mutta lopputulos olikin paljon monipuolisempi kuin mitä yksiulotteisesta nimestä olisi pystynyt päättelemään. Maukasta chorizoa ja takuuvarmaa iberico-kinkkua ryydittivät pimientos de padron -paprikat, pari valkosipulileivän palaa sekä jokseenkin annokseen kuulumattomat marjat (mustikkaa, vadelmaa ja karhuvatukkaa). Annos oli herkullinen ja perin tuhti. Jouduin hylkäämään suunnitelmani paella-jatkoista.

”Pääruoaksi” otin näin ollen tapas-listalta kolme tapasta (á 5,80 €): gazpacho-keitto, chantarelle sekä iberico. Kylmä tomaattikeitto leipäsen kanssa oli konstailematon, mutta raikas annos. Sen sijaan salaatinlehden päällä värjöttelevät paistetut kantarellit munankeltuaisen ja persiljan kera saivat ikävän roolin olla illan heikoin esitys. Samaa mieltä oli vierustoverini, joka erehtyi samalle sienimättäälle. Kantarelleissa oli ikävän tympeä maku, jonka alkuperä jäi mysteeriksi. Ibericoporsaan kyljestä tehty syntinen tikkari pistaasin kera kuitenkin sai jälleen hymyn huulille. Tikkarissa yhdistyivät makea ja suolainen oivallisella tavalla.

Másissa kunnioitetaan jakamisen kulttuuria. Sen huomasi mm. siinä, että yhden asiakkaan tapakset eivät tulleet yhdellä lautasella, vaan tapakset oli ripoteltu eri lautasille. Ymmärrän, että tapaksia voisi jakaa kaikkien kesken, mutta tekeekö moni niin? Kuka haluaa jakaa possutikkarin? Helpointa olisi, jos jokainen saisi oman tapaslautasensa.

Jälkiruoaksi jaksoin vielä nauttia suklaakakkua (8,60 €). Klassisen kaunis annos oli perusvarmaa työtä: suklaakakkua, jäätelöä ja marjoja. Hyvää, mutta ei ihmeellistä.

Más on tyylikäs ravintola. Sen huomasi heti sisään astuessa. Iso ravintola pitää sisällään erilaisia mikrotiloja eri tarpeisiin. Mieleenpainuvista yksityiskohdista voisi mainita hienot messinkiset aterimet sekä pöytävarausta ilmentäneet nimikirjainkuutiot, joista bongasin etunimeni. Vanhaa Coloradoa ei tule ikävä.

Sen minkä Más voitti miljööllään ja yksityiskohdillaan, se osin hävisi palvelun huolimattomuudella. Palvelu oli nuorekkaan rentoa ja ystävällistä, mutta armottoman hapuilevaa. Pelkästään minun kohdallani keitostani puuttui lusikka ja yksi viinilasitilaus jäi tulematta.

Másissa on potentiaalia, mutta tämän yhden käyntikerran perusteella vähän jäi piippuun. Keskeinen sijainti, kiehtova ruokalista ja tyylikäs sisustus ovat kuitenkin ravintolan valttikortit.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Más
Simonkatu 9
00100 Helsinki