Bar Teos

Näinä päivinä, kun ravintolan elinkaari lasketaan jopa kuukausissa, on Bar Teoksen pitkää ikää pakko kunnioittaa. Vuodesta 1997 porskuttanut töölöläinen ravintola on tehnyt selvästi jotakin oikein. Menestystä ovat siivittäneet arvatenkin aina maistuvat tapakset, näille kulmille epätyypillisen edullinen hintataso sekä hauska miljöö ”antiikkisine” seinämaalauksineen. 

Kävin vuosien tauon jälkeen Teoksessa ennen Seagullsin pudotuspeliä Kisahallissa. Konsepti oli selvä: tapaksia, pari rentouttavaa työpäivän jälkeen ja matsiin. Avasin pelin Negronilla (9,75 €), joka oli valitettavasti ehkä heikoin koskaan maistamani yksilö. Avausheitto jäi helaksi.

Tapaksia löytyy neljästä kategoriasta ja kaikki maksavat 3,20 € kappale. Mukavan simppeliä! Kategoriat ovat kylmät ja lämpimät tapakset, lisäketapakset sekä jälkiruokatapakset. Kylmistä tapaksista otin tonnikalacrepen, lämpimistä mozzarella-serrano-crostinin, tulisen lihamurekkeen, chorizo-sieni-artisokka-tapaksen, boquerones-pikkukaloja, chipirones-mustekaloja sekä lisäketapaksista yrttiperunaa aiolilla. Parasta antia olivat tonnikalacrepe ja lihamureke. Heikointa puolestaan ehkä yllättäenkin pikkukalat ja mustekalat. Edelliset eivät yksinkertaisesti maistuneet hyviltä, kun taas mustekalat olivat kuivia. Ne olisivat kaivanneet seurakseen dippiä. Muut tapakset olivat siitä väliltä. Pikkuannoksia ryydittämään otin lasillisen crianzaa (5,90 €). Viini olisi saanut olla viileämpää, jolloin sen maut olisivat avautuneet paremmin.

Bar Teoksen paras puoli on laaja valikoima tapaksia, joita ei ole hinnalla pilattu. On kiva tilata useita erilaisia tapaksia, kun ei tarvitse koko ajan vahdata hinnan kohoamista kipurajoille. Tapakset itsessään eivät kuitenkaan olleet kaksisia. Juomapuolikin operoi selvästi keskimääräistä edullisemmalla hintatasolla. Sanoisin, että molemmissa laatu kuitenkin vastasi hintaa. Teoksen cocktail-osaaminen ei vakuuttanut, eikä espanjalainen punaviini jättänyt muistijälkiä. 

Palvelu oli hapuilevaa. Viinitoimitus ei vastannut tilausta ja laskun kanssa oli sähläystä. Bar Teoksen interiööri on… hmm… rohkean erilainen moneen skandityyliseen ravintolaan verrattuna. Verrattain mahtipontisesta sisustuksesta tulee mieleen Villa Severinon antiikista vaikutteensa ottavat taulut.

Kulinaariseen illanviettoon kannattaa valita toinen ravintola, mutta jos on kostealla (ja edullisella) jalalla liikkeellä ja siinä sivussa haluaa haukata jotain pientä, on Bar Teos edelleen varteenotettava vaihtoehto.

Ruoka 3/5

Kokemus 2/5

Hinta-laatu 3/5

Bar Teos

Runeberginkatu 61, 00260 Helsinki

Betony Gastropub

Aika nopeasti ravintoloita selatessa kävi ilmeiseksi, että jos Kouvolassa haluaa nauttia hyvää ruokaa, on place to be Gastropub Betony. Tiivis, mutta herkulliselta kuulostava ruokalista yhdistettynä arvatenkin laadukkaaseen juomavalikoimaan sekä kehuvat arvostelut Tripadvisorissa olivat valinnan perusteena.

Jaoin ystäväni kanssa alkuun tapas-lautasen (10 €), jossa oli paahdettua leipää, muutama siivu salamia, kahta eri juustoa, savumuikku sekä kipollinen marinoituja oliiveja. Ihan kiva alkupala, mutta ei kovin ihmeellinen. Kaiken lisäksi juustot tarjoiltiin turhan kylminä, jolloin niiden maut eivät päässeet esiin.

Pääruoan kohdalla nostin panoksia valitsemalla House Burgerin (16 €), isot bataattiranskalaiset (6 €) sekä kaksi dippiä (á 1 €). Kohtuullisen pienikokoista hampurilaista ei ollut tungettu täyteen täytteitä, mikä onkin laatuburgerin vaatimus. Pekonihilloke oli mielenkiintoinen lisä, vaikka hampurilaista syödessäni en osannut päättää, oliko se hallitsevuudessaan hyvä vai huono juttu. En ehkä osaa vieläkään. Bataattiranskalaiset olivat erinomaisia ja makukokemusta täydensivät niiden kylkeen palkkaamani sriracha- ja aiolimajoneesit sekä annokseen kuuluva talon ketsuppi.

Ruokia ryydittämään valikoin niin raikasta rieslingiä (16 cl / 9,5 €) kuin argentiinalaista malbecia (16 cl / 9,5 €). Molemmat totesin perin oivallisiksi illallisseuralaisiksi.

Betonystä ei voida kirjoittaa mainitsematta sen ystävällisiä tarjoilijoita, etunenässä Teroa – Kouvolan tanssahtelevinta baarimikkoa – kuten ravintolan nettisivuilla tuo kohtelias herrasmies leikkisästi esitellään. Miljöö on tummanpuhuvan tyylikäs ja rennon äijämäinen.

Illan aikana oli tarkoitus kysyä henkilökunnalta, että mistä ravintolan nimi tulee. Arvelimme sen viittaavaan Kouvostoliiton komeisiin betonirakennuksiin. Illan tuoksinassa kysymys kuitenkin unohtui esittää. Mutta ei hätää! Asia nimittäin paljastuu ravintolan nettisivuilta. Betony on yrtti, Rohtopähkämö. Yrtin on uskottu toimivan myös humalatilan parantamiseen tai estämään humalatilan syntyminen. Sanotaan näin, että Kouvolan yössä yrtistä olisi voinut olla apua. Aamun kohmelon perusteella voitiin nimittäin tehdä johtopäätös, että ainakaan burgereissamme rohtopähkämöä ei ollut käytetty. 

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Betony Gastropub
Oikokatu 2
45100 Kouvola

Penélope

Penélope avautui vajaa kaksi vuotta sitten ison medianäkyvyyden saattelemana Mikonkadun kulman paraatipaikalle. Medianäkyvyyden ymmärtää, sillä ravintolan taustalla häärivät alan kirkkaimmat nimet, tunnetuimpana se suurin ja kaunein: Hans Välimäki. Penélope on Välimäen ensimmäinen oma ravintola sitten legendaarisen Chez Dominiquen.

Kävin Penélopessa lounaalla sattumalta samalla viikolla, kun lounaskonseptia oli bisneslounaiden vähennyttyä uudistettu vastaamaan paremmin korona-ajan lainalaisuuksia. Toisin sanoen lounas on muutettu osittain malliksi buffet ja hintaruuvia on löysätty. Nyt tarjolla on nettisivujen ylisanojen mukaan ”runsas ja herkullinen Lähi-idän lämpimiin makuihin keskittynyt meze-tapaspöytä salaatteineen, alkuruokineen ja muine herkkuineen”. Kombinaatioita on valittava kolme: 1) buffetsalaattipöytä ja keitto (13 €), 2) pöytään kannettu pääruoka-annos (10,70 €) tai 3) buffetsalaattipöytä, keitto ja pääruoka-annos (18 €). Otin salaattipöydän ja sellerikeiton, joka ei lähtökohtaisesti kuulostanut erityisen houkuttelevalta. Luonnollisesti keitto oli kuitenkin tehty juuriselleristä, eikä sen katalasta veljestä lehtiselleristä.

Salaattipöytä sisälsi vähän kaikkea, mutta ei lopulta mitään erityistä. Lähi-idän löysin, mutta en muuta luvattua. Mukiinmenevä se siitä huolimatta oli. Keitto puolestaan oli samettisen maukasta, mutta jotain jäin senkin jälkeen kaipaamaan. Niinpä palasin rennon tarjoilijan luokse ja vaadin saada lounastani täydentämään vielä metsäsienirisottoa. Se paljastuikin päivän onnistuneimmaksi valinnaksi, sillä kyseinen risottoannos oli elämäni parhaimpia. Hurmaavan intensiivisen kokonaisuuden pääroolissa olleet metsäsienet olivat herkullisia, eikä niiden mitoituksessa ollut käytetty grammavaakaa. Sieniä ja riisiä komppasivat erinomaisesti parmesaanilastut ja yrttiöljy.

Miljöö on muuttunut melkoisesti sitten lennokkaampien ”Rilloaikojen”, jolloin viimeksi kävin tiloissa. Ja siis luonnollisesti parempaan ja tyylikkäämpään suuntaan. Rouhea, mutta varsin kodikas interiööri miellyttää. Keskiössä on suuri baaritiski, jossa istuessa voi ilta-aikaan seurata kokkien edesottamuksia kulinarismin vaativalla saralla.

Sitten on vielä se vesi. Välimäki ja vesi liittyvät likeisesti yhteen. Moni nimittäin muistaa taannoisen Välimäen Midhill-ravintolasta nousseen vesikohun, kun mediassa väännettiin peistä siitä, saako ravintolavedestä laskuttaa 1,5 euroa vai ei. Kohu ei ollut mielessäni, kun maksupäätteellä huomasin sinne pujahtaneen yhden ylimääräisen euron, josta tietysti valistuneena kuluttajana kysyin. Se euro oli tietysti veden hinta.

Penélopen uusittu lounaskonsepti ei täysin vakuuttanut. Ylisanat eivät kohdanneet todellisuutta. Salaattipöytä oli hengetön, mutta älyttömän herkullinen risotto nosti kokonaisuuden plussan puolelle.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Penélope
Mikonkatu 9
00100 Helsinki

Chico's (Jumbo)

Aiemmat ravintolakokemukseni Vantaan kauppakeskuksista eivät ole olleet kaksisia (Il Siciliano ja La Pasteria Italiana). Jostain käsittämättömästä syystä löysin itseni taas vantaalaisen kauppakeskuksen ravintolasta, tällä kertaa Jumbossa sijaitsevasta Chicosista. Nälkä ei näemmä katso paikkaa, aikaa ehkä vähän. Yllätyin kuitenkin ravintolan verrattain freesistä interiööristä. Viherkasvit ja erilaiset pöytäratkaisut miellyttivät silmää. Muutenkin Chicosissa oli luettu sisustusalan lehtiä.

Chicosin ruokalista on sekin tiukasti ajan hengessä kiinni. Sieltä löytyy pientä ja hyvänkuuloista jaettavaa annosta kohtuuhintaan. Tilasimme molemmille Hello Halloumi -soft tacot (5,80 € / kpl), loput annoksista jaoimme: I’m Open For Avocado (5,80 €) ja Holy Pork Ribs (6,80 €) -open tacot, Chargrilled Avocado And Shrimpsin (7,50 €), Halloumi Friesit (6 €), Cauliflower Wingsit (6 €) sekä So Dirty Friesit (5,30 €). Lohturuokaa siis parhaimmillaan.

Ruokalistaa oli tosiaan maustettu nyrkillisellä trendikkyyttä, mutta siitä huolimatta annoksia vaivasi vahva mauttomuus ja jonkinlainen haaleus. Tästä linjasta poikkesivat edukseen vain Open Taco -annokset (avocado ja possu). Nyt tuli myös viimeistään todistettua se, että en pidä kukkakaaliwingseistä. Ei toimi, pahanmakuista.

Chicosin miljöö ja ruokalista näyttävät hyvältä, mutta ruoan toteutus jätti paljon toivomisenvaraa. Kenties miljöökin paljastuu muoviseksi, kun vähän ulkopintaa raaputtaa? Palvelu oli ystävällistä, mutta laskun saamisessa kesti.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Chico's Jumbo
Vantaanportinkatu 3 (Kauppakeskus Jumbo)
01510 Vantaa

Bar Cón

Kampin ravintolamaailmasta tuttu Bar Cón avautui marraskuun lopussa Fleminginkadun ja Franzéninkadun kulmaan. Fleminginkatu on jo valmiiksi aikamoinen ravintolakatu: sijaitseehan siellä esim. Gastro Cafe Kallio, Wino ja Döner Harju. Tuttuun tyyliin Bar Cón tarjoaa jaettavia tapashenkisiä annoksia espanjalaisista klassikoista. Ruoan lisäksi myös juomiin panostetaan, sillä tarjolla on laaja valikoima mm. espanjalaisia viinejä. Väitetään myös, että Bar Cónissa on Pohjolan laajin valikoima vermuttia, mikä ilahduttaa suuresti meikäläistä. Olen jo parin vuoden ajan odottanut vermutin ”lopullista läpimurtoa” Suomessa, mutta vielä sitä saadaan odottaa.

Vermutti minut saikin matkaamaan ensimmäisen kerran Kallion Bar Cóniin. Arkisin neljästä seitsemään, kun on La Hora del Vermut, saa tapaksen ja lasin vermuttia (tai muuta juomaa) 12 euron hintaan. Talon vermutti testattiin toimivaksi ja patatas bravasit äärimmäisen herkullisiksi. Rapeat perunat yhdistettiin savustetun paprikan ja aiolin värittämään kastikkeeseen tavalla, joka veti täydellisesti vertoja esikuvilleen Barcelonassa.

Toisella käyntikerralla olin liikkeellä parin työkaverin kanssa ja tarkoitus oli jakaa isompi määrä annoksia keskenämme. Pöytä tilattiinkin täyteen: päivän juusto- (7,50 €) ja leikkelelajitelmat (8,50 €), espanjalaista tonnikalaperunasalaattia (5,90 €), burrataa pistaasipestolla (14,90 €), tartaria ankanmaksakreemillä ja savupaprikalla (8,50 €), patatas bravasit (6,50 €), oliiviöljyssä paistetut paprikat (6,50 €), friteerattua minimustekalaa ja aiolia (9,90 €) sekä grillattua mustekalaa romesco-kastikkeella (12,50 €). Mustekala-annokset itse asiassa edustivat katsannon ääripäitä. Kärkeen nousi grillattu mustekala, jossa mustekala yhdistyi hienosti maukkaaseen pähkinäiseen kastikkeeseen, kun taas perää jäi pitämään tarjoilijan vinkkaamat chipironesit eli friteeratut minimustekalat, joissa maistui ainoastaan aioli, kun niitä siihen dippasi. Patatas bravasit olin todennut harvinaisen laadukkaiksi jo ensimmäisellä kerralla. Tonnikalaperunasalaatti yllätti positiivisesti. Loput annokset olivat varsin kelvollisia, mutta eivät tajunnanräjäyttäviä.

Asuintalon kivijalassa sijaitsevan vanhan pankin remontoiminen vaati aikaa, mutta lopputuloksena on saatu miellyttävän oloinen ravintolamiljöö, jossa pitkä baaritiski hallitsee tilaa. Maltillisia sävyjä rikkovat ikkunalaudalla majailevat viherkasvit. Palvelu Bar Cónissa oli todella ystävällistä ja henkilökunta oli aidosti kiinnostunut vierailijoidensa mielipiteistä.

Kallion Bar Cón on tervetullut lisäys Flemarin jo ennestään hyvään ravintolatarjontaan. Bar Cónissa homma toimii niin ruoan, palvelun kuin miljöön osalta hyvin, onhan toimintaa harjoiteltu jo jonkin aikaa Kampin Korttelissa. Seuraavaksi testiin Bottomless Brunch!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Bar Cón

Fleminginkatu 10
00530 Helsinki

Más

Hotellien ravintolat eivät perinteisesti ole herättäneet hurraa-huutoja ravintolakansassa. Ne ovat usein myös olleet melko hiljaa itsestään. Ehkä hotellin asukkaat ovat riittäneet asiakkaiksi? Tuntuu kuitenkin, että pikkuhiljaa hotellienkin ravintolat ovat alkaneet nostaa päätään ja erottua massasta. Tapaamispaikaksi vanhojen kollegoiden kanssa valikoitui ”Iberian niemimaan modernista keittiöstä inspiroitunut” ja keskeisen sijainnin omaava Scandic Simonkentän marraskuussa auennut ravintola Más.

Tapakset ovat ravintolan juttu. Niitä löytyy niin kylminä kuin lämpiminä. Pääruokiakin löytyy, mm. pihviä, burgeria ja ribsejä. Suunnitelmani oli aloittaa muutamalla tapaksella ja siirtyä luontevasti kohti pääruoka-annosta, kuten mereneläväistä paellaa. Toisin kävi. Tilasin alkuun ekstralistalta plato de carnen (15,80 €), suomeksi lihalautasen, mutta lopputulos olikin paljon monipuolisempi kuin mitä yksiulotteisesta nimestä olisi pystynyt päättelemään. Maukasta chorizoa ja takuuvarmaa iberico-kinkkua ryydittivät pimientos de padron -paprikat, pari valkosipulileivän palaa sekä jokseenkin annokseen kuulumattomat marjat (mustikkaa, vadelmaa ja karhuvatukkaa). Annos oli herkullinen ja perin tuhti. Jouduin hylkäämään suunnitelmani paella-jatkoista.

”Pääruoaksi” otin näin ollen tapas-listalta kolme tapasta (á 5,80 €): gazpacho-keitto, chantarelle sekä iberico. Kylmä tomaattikeitto leipäsen kanssa oli konstailematon, mutta raikas annos. Sen sijaan salaatinlehden päällä värjöttelevät paistetut kantarellit munankeltuaisen ja persiljan kera saivat ikävän roolin olla illan heikoin esitys. Samaa mieltä oli vierustoverini, joka erehtyi samalle sienimättäälle. Kantarelleissa oli ikävän tympeä maku, jonka alkuperä jäi mysteeriksi. Ibericoporsaan kyljestä tehty syntinen tikkari pistaasin kera kuitenkin sai jälleen hymyn huulille. Tikkarissa yhdistyivät makea ja suolainen oivallisella tavalla.

Másissa kunnioitetaan jakamisen kulttuuria. Sen huomasi mm. siinä, että yhden asiakkaan tapakset eivät tulleet yhdellä lautasella, vaan tapakset oli ripoteltu eri lautasille. Ymmärrän, että tapaksia voisi jakaa kaikkien kesken, mutta tekeekö moni niin? Kuka haluaa jakaa possutikkarin? Helpointa olisi, jos jokainen saisi oman tapaslautasensa.

Jälkiruoaksi jaksoin vielä nauttia suklaakakkua (8,60 €). Klassisen kaunis annos oli perusvarmaa työtä: suklaakakkua, jäätelöä ja marjoja. Hyvää, mutta ei ihmeellistä.

Más on tyylikäs ravintola. Sen huomasi heti sisään astuessa. Iso ravintola pitää sisällään erilaisia mikrotiloja eri tarpeisiin. Mieleenpainuvista yksityiskohdista voisi mainita hienot messinkiset aterimet sekä pöytävarausta ilmentäneet nimikirjainkuutiot, joista bongasin etunimeni. Vanhaa Coloradoa ei tule ikävä.

Sen minkä Más voitti miljööllään ja yksityiskohdillaan, se osin hävisi palvelun huolimattomuudella. Palvelu oli nuorekkaan rentoa ja ystävällistä, mutta armottoman hapuilevaa. Pelkästään minun kohdallani keitostani puuttui lusikka ja yksi viinilasitilaus jäi tulematta.

Másissa on potentiaalia, mutta tämän yhden käyntikerran perusteella vähän jäi piippuun. Keskeinen sijainti, kiehtova ruokalista ja tyylikäs sisustus ovat kuitenkin ravintolan valttikortit.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Más
Simonkatu 9
00100 Helsinki