Deliberi K7

Omasta huoneesta avotilaan ja avotilasta monitoimitiloihin. Sellaisen matkan moni meistä toimistorutiinien turruttamista oravanpyörässä marinoituneista arjen sankareista on tehnyt. Monitoimitiloja ei kuitenkaan enää näe vain byroolla, vaan sellaiseen voi törmätä jopa viattomalla lounaskäynnillä. Keskelle kaupunkia on syyskuussa auennut Deliberi K7 -ravintolamaailma. Deliberi K7 on ruokailijoiden monitoimitila. Yksin luoja tietää, kuinka monesta osasesta ravintolamaailma koostuu, mutta erityylisiä asiakaspaikkoja ja erilaista ruokaa tarjoavia tiskejä on useampi. Valinnanvaraa on siis sen seitsemän verran.

Lounasvisiittini ei kuitenkaan ala onnellisten tähtien alla. Aikataulupaineiden johdosta olin liikkeessä jo ennen yhtätoista. Nettisivut kertoivat, että lounasaika alkaa Deliberissä jo puoli yhdeltätoista, mutta kassaneiti oli eri mieltä. Ja toden totta: kaikki plakaatit kertoivat, että lounas alkaakin tasan klo 11. No, ei hätiä mitiä. Sovimme, että minä voin ryhtyä närppimään alkusalaattipöydän antimia, kun tarjoilija käy kertomassa keittiöön, että kiireisen lounastajan annosta voisi alkaa tehdä heti yhdeltätoista.

Alkusalaattipöytä oli pahemman luokan pettymys: tomaattia, kurkkua, melonia, pähkinöitä, riisipohjainen yksinkertainen salaatti sekä keltaista kurpitsapikkelsiä(?), jonka maku oli mielenkiintoinen olematta herkullinen. Jokseenkin raikas, mutta turhan simppeli ja tylsä alkusalaattivalikoima. Odotusten lunastaminen jäi yksin pääruoan harteille.

Pääruoaksi olin kestolistalta valinnut grillattua lohta ja peruna-kevätsipulipaistosta persiljamajoneesilla (12 €). Annos oli täysosuma, napakymppi. Täydellisesti valmistettua herkkulohta täydensivät maukkaat perunat. Nappisuorituksen kruunasivat kevätsipuli sekä persiljamajoneesi. Upea annos.

Deliberi K7 toimii suomalaiseen kansanluonteeseen sopivalla nöyrällä itsepalveluperiaatteella. Asiakas saa kassalta piipparin mukaansa ja väijyy sitä niin kauan, kunnes se alkaa piipittämään. Siinä kohtaa lounasannos on valmis ja sen voi itse hakea keittiön tiskiltä. Ruokailun jälkeen asiakas koputtaa keittiön oveen, odottaa lupaa astua sisään, laittaa tiskihanskat käteen ja… No ei, vitsi vitsi. Ei sentään tarvitse tiskata, mutta vessakäynnille tarvitaan tiskiltä sisäänpääsykoodi.

Deliberi K7:n lounas oli ristiriitainen kokemus: yhtäältä alkusalaatti oli kovin köykäinen, mutta pääruoka oli loistava, toisaalta isot ja avarat tilat ovat kiehtovat, mutta itsepalveluperiaate on nihkeä. Kaikesta huolimatta toivon menestystä tulokkaalle ja uskoisin päätyväni sinne vielä uudestaan, vaikka kilpailu ytimen lounasasiakkaista on rajua.

Tsekkasin pari päivää myöhemmin kokonaisvaltaisen arvioinnin nimissä sekä afterworkin hengessä myös Deliberi K7:n juomapuolen. Se puoli sijaitsee edesmenneen Taivaanrannan tilalla. Listalta sai esim. samppanjalasillisen kahdeksalla eurolla ja normiskumpan femmalla. Ei paha.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Deliberi K7
Keskuskatu 7
00100 Helsinki

BasBas & Staff Wine Bar

Ravintola Baskeri & Basso ja blogini ovat muutaman kuukauden pyöristyksellä saman ikäisiä, parivuotiaita koltiaisia. Tämä fakta itsessään olisi melko tylsä, ellei siihen liittyisi tiettyä traagisuutta. Baskeri & Basso on nimittäin minulle kuin Oscar-palkinto Timo Koivusalolle tai arvokisoihin pääsy Suomen jalkapallomaajoukkueelle. Kaukainen, saavuttamaton unelma. Aina on pitänyt sinne mennä, ikinä ei ole onnistunut – syystä tai toisesta. Yritys jatkuu edelleen.

Minua ja muita kovan kohtalon kolhimia turakaisia kuitenkin lykästi reilu vuosi sitten, kun Baskeri & Basson, frendien kesken BasBasin, tytärravintola BasBas & Staff Wine Bar avasi ovensa naapuriin. Siellä on tarjolla nimensä mukaisesti liuta mielenkiintoisia viinejä, joista osataan kertoa yksityiskohdat ja taustatarinat sekä lyhyehkö, mutta aivan riittäväksi arvioitu ruokalista pieniä herkkuja.

Illan aikana maistoimme lasilliset sekä valkoista että punaista viiniä (kuulostipa asiantuntevalta). Viinit olivat suunmukaisia ja niitä sai maistaa ennen ostopäätöstä, kuten hyvissä viinipaikoissa asiaan kuuluukin. Tarkemmat yksityiskohdat, kuten viinitalo ja rypäle ovat valitettavasti hävinneet muistilokerojen syövereistä, eikä asiaa pysty tarkistamaan edes internetin yltäkylläisestä maailmasta. Hinnat pyörivät joka tapauksessa 7–9 euron hujakoilla.

BasBasin pikkusiskossa ei tosiaan tarvitse keskittyä vain viinin lipittelyyn, sillä ruokaakin saa. Tilaukseen siis härkätartar (8 €), laatukinkkua (6 €), bruschetta romana (6 €) ja levain-leipää (0,5 €). Olen metsästänyt klassisen täydellistä tartaria jo pitkään, eivätkä viimeaikaiset edesottamukset, kuten Tallinnan Moon ja Ribe, ole täysin vakuuttaneet. BasBas Staffin tartar oli jo askel oikeaan suuntaan, sillä se ei kikkaillut liiaksi. Silti siitä jäi viimeinen silaus puuttumaan. Huvittavaa oli, että kun tarjoilija kertoi annoksesta sitä tuodessaan, en kuullut mitä majoneesi sen päällä oli. Kun kysyin sitä uudestaan tarjoilijan tullessa hakemaan lautasia pois, en edelleenkään saanut selvää. Se kertoo jotakin paikan melutasosta ja hulvattomasta meiningistä. Kinkku oli laadukasta. Bruschetta romana yllätti. Kuvittelin saavani suhteellisen normaalin bruschetan tomaatilla, mutta sen sijaan sainkin rapeita leipäsiä ja rapulientä. Rapulientä? Leivät olivat kinkun kanssa ihan maistuvia, mutta rapuliemi tuntui irralliselta.


BasBas Staffin miljöö on viimeistelemättömän industrial-henkinen. Tummat puusävyt yhdistyvät betoniin silmää miellyttävällä tavalla. Tyhjät viinipullot koristavat ikkunalaudoilla ja iso baaritiski hallitsee muutoin tilaa. Kovat pinnat tarkoittavat myös kovaa melua, kuten aiemmin mainitsin ja ravintolan täyttyessä pöydissä käytyjen keskustelujen volyymit nousivat samassa tahdissa. Tarjoilu sujui hyvinkin verkkaiseen tahtiin, mutta asiantuntevasti.

BasBas Staff on kuin tehty raskaan työpäivän jälkeiseksi viihtymisen tyyssijaksi, josta saa kiehtovia viinejä ja hyvää ruokaa. Sisään voi mennä yksin, kaksin tai isommalla porukalla!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

BasBas & Staff Wine Bar
Tehtaankatu 27–29
00150 Helsinki

Elmo Sport Bistro

Kymmenen vuotta sitten sporttibaari Elmo avasi Kamppiin ja seitsemän vuoden jälkeen hävisi kuin tuhka tuuleen. Sittemmin Elmo teki comebackin, mutta tällä kertaa Sanomatalon kylkeen, tarunomaisen Painobaarin tiloihin. Pienessä tilassa on tunnelmaa kuin Stadin derbyssä konsanaan. Siis silloin kun ravintolassa on populaa. Perjantai-iltana oli. Lätkää telkkarista, burgeri tilaukseen, tuoppi tiskiltä. Äijämeininki, nyt naatitaan, ai ai.

Elmo on mukana Cityn SYÖ-viikoilla (kestävät torstaihin 19.10. saakka) tarjoamalla burgereita kympin tasarahahintaan. Tartun tarjoukseen ja otan Pekoni-juuston (normihinta 15,50 €; alennusprosentti 35). Naudan jauhelihapihviä komppaavat pekoni, cheddarkastike, majoneesi, bbq-kastike, salaatti ja tomaatit. Lautasella olevasta korista löytyy ranskalaisia. Kuten jo ainesosavalikoimasta voi lukea, setti on tuhti ja tunkkainen. Raikastavaa elementtiä jää kaipaamaan. Ranutkaan eivät vakuuta. Toisaalta Elmo ei ole paikka, jossa liiaksi välittää tällaisista pienenpienistä, sanoisinko jopa feminiinisistä nyansseista. Ja kympin hintaan vielä vähemmän.

Miljöö on ehtaa sporttibaaria, tiedät mitä saat. Ruutuja on riittävästi, juomavalikoima ilahduttaa leveällä rosterillaan ja meininki täydessä ravintolassa on tosiaan katossa. Ruokatuote menee siinä sivussa omalla painollaan.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Elmo Sport Bistro
Postikuja 2
00100 Helsinki

Lounaskahvila Raiku

Hakaniemen kauppahallin välittömässä läheisyydessä sijaitsee vain lounaisiin keskittyvä Raiku. Lounaskahvila Raiku on rehellinen koko kansan kuppila, josta saa perusvarmaa kotiruokaa tutuilla mauilla. Tarjolla on buffetissa liha-, kasvis- ja keittovaihtoehto. Pienehkö salaattibuffakin löytyy linjaston varrelta. Värisuora maksaa lounarin verran eli 10,30 €, jolla saa myös kahvin. Pari muutakin hintavariaatiota löytyy.

Olen käynyt Raikussa lounaalla muutamia kertoja, enkä ole koskaan ollut täydellisen ihastunut, mutta en toisaalta myöskään pettynyt. Kylläisenä olen aina lähtenyt. Raikussa on maistunut niin pinaattikeitto, lohispagetti kuin Lindströmin pihvit ja lihapullat muusilla. Pääruoat ovat olleet pelkistetyn tasapainoisia ja maistuvia annoksia. Salaattipöytäkin on ollut kohtalaisen monipuolinen ja vaihdellut käyntikertojen välillä mukavasti.

Meininki ja miljöö Raikussa on Hakaniemen alueelle sopiva. Sisustuslehdet eivät kuulu omistajaportaan tilausvalikoimaan, eikä tietenkään tarvitsekaan. Seinät ovat värikkäitä ja niiltä löytyy erilaista taidetta. Kutikutoisuus tulee mieleen, kun tarjottimen kanssa liikkuu. Lopuksi muuten tarjotin palautetaan tarjotinkärryyn. Palvelu Raikussa on kasvotonta, eikä mieleenpainuvaa kohtaamista oikein pääse syntymään.

Raiku on täydellinen paikka sellaisiin päiviin, kun nälissäsi haluat perusvarman kotilounaan, mutta et välttämättä jaksa ottaa kontaktia kehenkään. Sellaisia päiviä meillä kaikilla on joskus.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Lounaskahvila Raiku

Hämeentie 1

00530 Helsinki

Pikkubistro Kattila

Kolmisen vuotta sitten ovensa avannut Kattila oli meikäläiselle tuntematon suuruus, kun se valikoitui Tampereen reissun lounasravintolaksi. Tai – kun tarkkoja ollaan – kyse ei ollut lounaasta, vaan lauantaisin klo 12–16 tarjoiltavasta brunnerista (20 €). Brunner on tietysti brunssin ja illallisen (dinner) välimuoto.

Malttamattomina kolkuttelimme muutaman muun nälän turruttaman kanssasielun kanssa bistron ovia. Ovet aukesivat kuitenkin sharpisti klo 12, eikä sekuntiakaan liian aikaisin. Meidät ohjattiin ulko-ovesta oikealle avautuvaan tilaan, jonka totesimme hyvinkin ihastuttavaksi.

Brunneriin kuuluu kolme ruokalajia. Alkuruoaksi eteemme kannettiin lehtikaali-myskikurpitsakeittoa, joka avasi tamperelaisen iltapäivän komeasti. Sen täyteläisen pehmeyden kanssa pystyi kilpailemaan vain sen herkullisuus. Kylkeen tuotiin vastaleivotut sämpylät. Pääruoan sai valita kahdesta vaihtoehdosta, jotka olivat joko pariloitua nieriää, tyrni beurre blanc ja kukkakaaligratiini tai karitsavorshmack, punajuurta, smetanaa ja perunapyrettä. Päädyin nieriään, jonka paistopinta paljastuikin täydelliseksi. Kukkakaaligratiini komppasi fisua hyvin, mutta kastike jäi vaatimattomammaksi.

Jälkiruoaksi tuotiin rättänä ja vuohenjuustojäätelöä. Tarjoilija kertoi minulle tietämättömälle, että rättänä on mustikkakukkoa. Se on siis perinteinen savolainen jälkiruokaherkku, jossa mustikkatäyte on ruistaikinan välissä. No niinpä tietysti, dah. Jälkiruoka paljastui suunmukaiseksi päätökseksi. Korkealaatuisesta menusta jäi erityisesti mieleen herkullinen alkukeitto, jota olisi toivonut saavansa lisää sekä taivaallisen pehmeä vuohenjuustojäätelö.

Kattila jätti itsestään erittäin positiivisen kuvan. Hinta-laatusuhde ainakin brunnerin kohdalla hipoo troposfääriä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Pikkubistro Kattila
Aleksis Kiven katu 13
33200 Tampere

Siipiweikot

Vaikka olenkin aistinut herkästi väreilevän wings-villityksen pääkaupungissamme, niin tosissaan heräsin siihen vasta elokuussa luettuani Nyt-lehden perusteellisen makutestin kanansiipiä tarjoilevista ravintoloista. Samalla sain luettua sivuaineen kokoisen oppimäärän siivistä ylipäätään. Mielenkiintoista.

Suomen itseoikeutettu siipipääkaupunki on Tampere, mutta niin vain Helsinkiinkin on viime aikoina rantautunut alan suomalaiset pioneerit Hook ja Siipiweikot. Molempien siipiravintoloiden historia ulottuu pitkälti kultaiselle 90-luvulle. Kahdesta Helsingin tulokkaasta testattavaksi valikoitui Siipiweikot lähinnä sen keskeisemmän lokaation vuoksi.

Otin alkuun kaksi mozzarellatikkua (2,40 €) ja saman verran chili cheese nugetteja (2,40 €) pahinta nälkää kurittamaan. Ne hoitivatkin hommansa asianmukaisesti. Pääruokavalinta siipiravintolassa on itsestään selvä, joten kysymys kuului enää, että kuinkas monta laitetaan. Erinäisten päässä tehtyjen kalkyylien lopputuloksena tilasin siipiä 16 kpl (12,80 €). Siipien kastikejana alkoi vastasyntyneille tarkoitetulla mildillä jatkuen japanilaisiin itsemurhapommittajiin viittaavaan kamikazeen. Jossakin siinä välissä majaili hot-vaihtoehto, johon itse päädyin. Todettakoon, että äijämäisempiä vaihtoehtoja jäi vielä kolme (extra hot, exxtra hot ja se kamikaze).

Sain eteeni vadillisen siipiä, jotka lilluivat kastikkeessa. Niitä säestämässä oli pari pientä porkkanasuikaletta ja yksinäinen sellerisuikale, jonka kaino missio on avittaa vatsaa rauhoittumaan tulisten siipien syömisen yhteydessä. Annoksen nähtyäni heitin jo mielessäni hyvästit kauluspaitani puhtaudelle ja lähdin työstämään annosta fyysiseen työhön tottumattomilla käsilläni. Vaikka homma oli kaikin puolin sotkuista, oli se hauskaakin. Kanansiivet olivat miellyttävän rapeita ja maukkaita. Viisaammat sanovat, että varsinaisten siipien lisäksi kastike on vähintään yhtä tärkeä osa-alue annoksessa, ja täytyykin sanoa, että Siipiweikkojen soosi toimi upeasti tulisuuden sopivuutta myöten. Ruokailun jälkeen sormet olivat tahmeat, tulisuus poltteli kivasti suuta ja hampaanvälit oli täytetty kanansiivuilla. Serviettejäkin täytyi hakea matkan varrella muutama lisää. Fiilis oli syömisen jälkeen yltäkylläinen ja tyytyväinen.

Siipiweikkojen tilat ovat vaalean kliiniset, aika mitäänsanomattoman haljut. Jotenkin hassun steriili ympäristö näin äijämäiseen menoon. Ravintola sijaitsee Fenniapasaasin ravintolakeskittymässä, mutta on tilana oma ravintolansa. Palvelu oli nuorekkaan ystävällistä.

Jos chicken wingsejä ei ole vielä ehtinyt maistamaan, niin nyt on korkea aika käydä selvittämässä siipihypen perusteet! Sitä paitsi ravintola osallistuu Cityn legendaarisille SYÖ-viikoille 6.–19.10.2017 tarjoten esim. 20 siipeä kympin edeskäypään hintaan.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Siipiweikot
Mikonkatu 17B / Kaisaniemenkatu 4
Fenniapasaasi (Food Court)
00100 Helsinki