KFC - Kentucky Fried Chicken (Sello)

Kentucky Fried Chicken – tuttavallisesti KFC – tuli kovalla haloolla Suomeen viime vuoden loppupuolella. Monet muistavat viikkoja kestäneet jonot ensimmäisen ravintolan ulkopuolella Itiksessä. Tällä hetkellä ravintoloita on kuusi. Olin käynyt KFC:ssä edellisen kerran yli vuosikymmen sitten, eikä minulla ollut sen käynnin jälkeen mitään syytä mennä ketjun ravintolaan uudestaan. Siitä huolimatta olin päättänyt antaa Suomen tulokkaalle mahdollisuuden, kunhan en vain joutuisi jonottamaan. Ei se ruoka niin hyvää voi olla, vai olisivatko suuret jonottajamassat lopulta oikeassa?

Halusin maistaa paria eri kanatuotetta, joten jätin ranskalaiset ja siten valmiit ateriat väliin. Otin tavallisen kanahampurilaisen (1,50 €) sekä 10 kanapalan Hot wings bucketin (9,95 €). Niitä avittamaan otin valkosipulidipin (1 €) ja 0,4 litran hanajuoman (2,75 €). Koko lysti maksoi yli 15 euroa. Simppeli hampurilainen oli helppo unohtaa, jopa jo syömisen aikana. Kanapihvi oli askeettinen, mutta ihan syötävä. Kanansiivissä kompastuttiin sen sijaan isosti. Ne olivat kuivia ja mauttomia, aivan tyhjänpäiväisiä. Herkullinen mehevyys ja maukkaus loistivat poissaolollaan. Valkosipulidippikin loppui nopeasti. Kotini läheisestä uudesta S-marketista saa Siipiyhtiön erilaisia kanansiipiä. Ne ovat aivan eri planeetalta kuin KFC:n sielunveljet (toim. huom. kirjoituspäivän lounaanikin koostui mainituista siivistä). 

Olen aina ollut suuri kanan ystävä. Siksi onkin ollut miellyttävä seurata siipikarjan kulutuksen huomattavaa kasvua, siinä missä possunlihan kulutus on laskenut ja naudanlihan pysynyt suurin pirtein entisellään. KFC:n Suomeen tulo ja laajentuminen ketjuksi on siten luonteva osa kanan voittokulkua. Käynti Kentucky Fried Chickeniin jätti kuitenkin todella huonon fiiliksen. Ruoka oli mautonta, turhaa ja kallista. 

Ruoka 1/5

Kokemus 2/5

Hinta-laatu 1/5

Kentucky Fried Chicken

Leppävaarankatu 3–9, 00230 Espoo (Sellon kauppakeskus, 1. krs.)

Pho Nokis

Vietnamin kansallisruokana tunnettu pho-keitto teki viime vuosikymmenellä Suomessa – erityisesti tietysti Helsingissä – läpimurron. Vuosikymmenen puolivälissä Nyt-lehti vertaili Helsingissä kymmenen ravintolan pho-keittoja. Sittemmin suurin hype moniulotteisen annoksen ympärillä on hälventynyt, mutta pho-keittoa saa edelleen hyvin kaupungista. Viimeisimpien tulokkaiden joukossa on Kampin kauppakeskuksen kulmasta löytyvä Pho Nokis. 

Ravintolan ruokalista koostuu keitoista, banh mi -patongeista sekä muutamista lautasannoksista, kuten kesärullista. Vaikka olisi ollut kiva maistaa vietnamilaisen katukeittiön kuningasta eli banh mi -patonkia, otin Bún Thang -keiton (15 €). Keitto ei ilmeisesti ollut varsinainen pho-keitto, vaan riisivermisellikeitto, jossa oli kanaa, vietnamilaista makkaraa, kananmunaa ja tuoreita yrttejä. Vaimoni otti Pho Bò -keiton (13,50 €), jossa oli naudanlihaa, itsetehtyjä riisinuudeleita sekä tuoreita yrttejä, kuten vietnamilaisissa keitoissa aina. 

Keittoni oli varsin arkipäiväinen. Olisin toivonut liemeltä enemmän, se on kuitenkin keiton sielu. Nyt liemen maku oli mieto. Vietnamilaiset makkarat oli ilmeisesti vaihdettu muutamaan katkaravun pyrstöön tai sitten en tunnistanut makkaroiden ulkomuotoa tai makua. Joka tapauksessa rapuja ei annoksessani pitänyt kuvauksen mukaan olla lainkaan. Jännä juttu. Vaimoni pho-keitto maistui paremmin, mutta ei sekään yltänyt pho-keittokokemusten kärkeen. Naudanliha oli kuulemma hyvää. Sain keittooni kaivattua lisämakua pöydästä löytyvistä marinoiduista valkosipulisiivuista, joita lisäsin antaumuksella. 

Meininki ravintolassa oli autenttinen, sillä pienessä ravintolassa oli meidän lisäksemme vain paikallisia. Pho Nokis on paikka, josta haluaisi pitää, mutta kokemus jäi piippuun. Ensi kerralla jätän keiton väliin ja kokeilen sitä patonkia. 

Ruoka 2/5

Kokemus 2/5

Hinta-laatu 2/5

Pho Nokis

Urho Kekkosen katu 7, 00100 Helsinki 

Ravintola Pihlajasaari

Venereissu Pihlajasaareen kuuluu monen kesään. Yllätyksettömästi nimetty Ravintola Pihlajasaari tarjoaa evästä saareen tulijoille. Otin kolmevuotiaalle lasten lohikeiton (10 €) ja itselleni silakkapihvit varhaisperunoilla (19 €). Paitsi etten ottanutkaan, sillä annosta ei ollut saatavilla. Oliko kävijämäärä päässyt yllättämään perinteikkään ravintolan? Vai vaivasiko saaressakin henkilöstöpula? Tarjolla oli joka tapauksessa vain kalakeittoa, kanakori tai falafelannos, vaikka listalta löytyi mm. toast skagenia ja lasagnea. Päädyin ottamaan kanakorin (16 €), sillä arvelin pääseväni osingoille myös kalakeitosta. 

 

Paneroidut kanapalat, ranskalaiset ja aioli olivat ehtaa grillimättöä. Jotain ihan muuta kuin mitä kuvittelisi saavansa merellisestä kesäravintolasta. Kanassa ja ranuissa ei sinänsä ollut mitään erityistä vikaa, mutta eivät ne säväyttäneet. Lohikeitto oli mukiinmenevä, mutta huomattavasti makoisampia ja syvällisempiä esityksiä on jo pelkästään tänä kesänä uinut vastaan. 

Rakennus on valmistunut vuonna 1883. Ravintolaksi se muutettiin 1929. Rakennus on siis nähnyt paljon. Taustaa vasten meininki on kovin nykyaikaista itsepalvelua myöten: annokset haetaan sisältä piipparia vastaan ja palautetaan sisälle, jotta lokit eivät saisi kaipaamiaan ruokaorgioita. Saari on kiva, mutta ravintola jätti valjun olon. 

Ruoka 2/5

Kokemus 2/5

Hinta-laatu 2/5

Ravintola Pihlajasaari 

Pihlajasaari, 00150 Helsinki

Ketolan strutsitila

Ketolan strutsitila ei varsinaisesti ole mikään ravintola, mutta ruokaa tilan kahvila kesäkaudella tarjoaa. Eikä ihan mitä tahansa perusmättöä, vaan strutsin lihasta ja strutsin munasta valmistettuja ruokia. Strutsitila perustettiin vuonna 1994, kun ensimmäiset strutsin munat haettiin ulkomailta. Sittemmin toiminta on ammattimaistunut ja laajentunut Suomen suurimmaksi strutsitilaksi noin sadan strutsin voimin. 

Strutsi on muuten melkoisen mielenkiintoinen eläin. Lentokyvytön lintu voi elää jopa 80-vuotiaaksi. Täysi-ikäinen uros voi kasvaa 2,5 metriseksi ja kerryttää elopainoaan 150 kiloiseksi. Strutsi on nopein kaksijalkainen olento maapallolla. Vaikka strutsitkin kiinnostivat kovasti, olin erityisen kiinnostunut kokeilemaan strutsista valmistettuja ruokia. Kesäkahvilassa oli tarjolla strutsivoileipiä sekä strutsinmunajäätelöä. Maistoin tietysti molempia. 

Strutsivoileipä ei ollut vitriiniin nuupahtanut käntty, vaan paikan sympaattinen emäntä teki leivän takahuoneessa tilauksesta. Paahtoleivän päällä oli strutsinlihaa, tomaattia, kurkkua, salaattia ja majoneesia pienellä pippuriripauksella. Tuore leipä oli raikas, mutta täytyy sanoa, että lihan maku ei juurikaan erottunut joukosta. Kun sitä maistoi pelkästään, mieto maku vivahti riistaan, kenties poroon, mutta ei ollut kovin voimakas. Strutsinmunajäätelö jatkoi lihan osoittamalla varsin vähäeleisellä tiellä. Maku oli omaperäisen erilainen ja eksoottinen. 

Ketolan strutsitila on kiehtova matkakohde Nurmijärven Rajamäellä. Tila tarjoaa paljon erilaista toimintaa, kuten strutsisafareita ja -vierailuita, majoitusta, kokous- ja juhlapalveluita, kesäkahvilaa ja tilamyymälää. Omistajapariskunta on leppoista, mukavaa ja tietäväistä sakkia. 

Ruoka 3/5

Kokemus 4/5

Hinta-laatu 3/5

Ketolan strutsitila

Korvenojantie 17, 05200 Rajamäki 

Texas Cantina

Texas Cantina on rehellinen texmex-paikka – siis ravintola, joka yhdistää texasilaisen ja meksikolaisen ruoan. Se ei näin ollen ole aitomeksikolainen ravintola, jollaisia Helsinkiin syntyi viime vuosikymmenellä paljon. En muista törmänneeni aiemmin Texas Cantinaan kävellessäni vanhassakaupungissa, vaikka ravintolan taru on alkanut jo viime vuosituhannen puolella, joten ikää on kohta kunnioitettava neljännesvuosisata. Se on paljon, erityisesti huomioiden Tallinnan kovasti kehittynyt ja kehittyvä ravintolaskene. 

Jaoin ystäväni kanssa alkupalaksi nachot juustokastikkeen kera (8 €). Nachot olivat mallia aito. Juustokastikekin maistui, joten lopputulos oli toimiva. Alkumaljaksi valitsin Mezcal Mulen (8 €), joka paljastui erittäin mojovaksi pelinavaukseksi. 

Pääruoaksi otin tequilamarinoituja naudanlihafajitaksia (20 €). Muhkea annos vaati oman lisäpöytänsä, jotta jokainen kippo mahtui esille. Tortillalättyjen lisäksi annokseen kuului naudanlihasuikaleita ja vihanneksia pannulla, paputahnaa, pico de galloa, guacamolea sekä freesimpi salaatti. Yltäkylläisestä kattauksesta huolimatta jouduin turvautumaan muutamaan lisälättyyn (3 €), jotta sain nautittua kaikki täytteet asianmukaisesti loppuun. Tarjoilija yritti alussa saada kuuman pannun sisällön liekehtimään tequilan voimasta, mutta epäonnistui surkeasti yrityksessään. Kämmistä huolimatta annos oli varsin pätevä. Ei mitenkään erityinen, mutta maistuva. Fajitaksia komppasi lasillinen talon punaviiniä (12 cl, 6 €), jonka syvemmän olemuksen ruotiminen jäi muiden kiireiden jalkoihin. 

Sisäänkäynti ja ravintolan miljöö ovat ehtaa texmexiä: hyvässä ja pahassa. Ravintola osasi hommansa varmasti ja rutiinilla, mutta ei jättänyt syviä muistijälkiä tai painetta käydä piakkoin siellä uudestaan. Rentoon illanviettoon Texas Cantina joka tapauksessa sopii kuin kuono sarveen. 

Ruoka 3/5

Kokemus 3/5

Hinta-laatu 3/5

Texas Cantina

Pikk 45, Tallinna