Izakaya Nomu

Ruotsalaisella kirjailija-juristi Jens Lapiduksella on Stockholm noir -trilogiansa ja minulla nyt Tampereen ravintolatarjontaa käsittelevä tetralogia. Neljän postauksen kokonaisuuden nimittäin avasi Pyynikin munkkikahvila, sitä seurasivat Hotelli Tornin aamiainen ja loistava burgerimesta Fabric. Nyt on aika päättää sarja Nomuun.

Yhtä varmasti kuin Tampereelta pitää aina päästä pois, on sinne myös pari kertaa vuodessa päästävä. Hassu juttu, mutta kyllähän tässä suomirokin pääkaupungissa on oma väkevä viehätysvoimansa. Tällä kertaa virallisena pontimena reissulle toimi aussikuvanveistäjä Ron Mueckin vielä loppuviikon (16.10. saakka, juoskaa!) auki oleva näyttely Sara Hildénin taidemuseossa, mutta kyllähän ne todelliset syyt pyörivät aina vahvasti myös ravintoloiden ja syömisen ympärillä.

Ron Mueck - Couple under an Umbrella | Pariskunta varjon alla

Tampereen reissun ykkösravintolaksi eli lauantai-illan kohokohdaksi valikoitui Nomu – tuo sushin jälkeisen sukupolven uljas edustaja. Oli ilahduttava todeta, että izakaya-tyyppiset ravintolat ovat saavuttaneet myös Tampereen leveyspiirin. Ravintolatyyppinähän ne edustavat japanilaista seurusteluravintolaa. Tarjolla on pieniä ja edullisia jaettavaksi tarkoitettuja annoksia. Varsinaisia alku- ja pääruokia ei ole, ja ruoat tuodaan pöytään sitä mukaan, kun ne keittiöstä valmistuvat. Meillä oli suuret odotukset Nomua kohtaan, sillä Runeberginkadulla Helsingissä operoiva Izakaya on ollut todellinen suksee!

Koska olimme juhlatuulella, päätimme investoida osan säästöistämme pullolliseen herkullista saksalaista valkoviiniä (Philipp Kuhn riesling, 41 €). Tämä helpotti myös muiden juomien valitsemista, koska nyt sitä ei tarvinnut tehdä. Ruokien valitsemisen suhteen olikin sitten vaikeampaa, sillä koko ruokalista oli täytetty toinen toistaan herkullisemman kuuloisista pikkuannoksista. Meille vinkattiin, että annoksia kannattaisi tilata 5–8 kappaletta kahdelle henkilölle. Pitkällisten tupo-neuvotteluvääntöjen lopputuloksena päädyimme kahteen Beef Tataki Bruschettaan (á 3,90 €), edamame-papuihin (5,90 €), viiteen California Maki -sushipalaseen (7,90 €), Nori Shio -ranskalaisiin (5,90 €), Tori No Teriyaki Burgeriin (10,90 €), Shake To Kinoko Foiru Yakiin eli haudutettuun loheen ja sieniin folionyytissä (10,90 €) sekä Shimofuri Gyu No Kushiyakiin eli naudanliha-paprikavartaisiin (12,90 €). Huh, kahden jälkimmäisen kohdalla menikin sitten jo kieli ja sormet lopullisesti solmuun.

Edellä mainitun kielellisen sekamelskan parasta antia edustivat sushit, vartaat ja ranut! Kaikki esimerkillistä laatutyötä. Pelkästään herkullisia vartaita olisi voinut syödä koko illan putkeen. Merileväranskalaiset ja majoneesidippi (jota pyydettiin toinenkin kuppi) olivat makuhermoja hivelevä ja kivasti kutitteleva kokonaisuus. Yllättäen pieneksi pettymykseksi muodostuivat paljon odotetut pavut, sillä niiden ulkomuoto ja makumaailma eivät vastanneet totuttua. Niitä on nimittäin tottunut riipimään hampailla kokonaisista suolalla ja voilla maustetuista paloista, nyt ne olivat helpommin syötävässä, mutta myös tylsemmässä muodossa irtonaisina jonkinlaisessa tomaattikastikkeessa. Myös makumaailma poikkesi totutusta, mutta ihan kelvollisia ne nytkin olivat. Folionyytissä lymyilleiden lohen ja sienten pohjalla oli niin maukasta lientä, että sitä varten piti pyytää erikseen tarjoilijalta lusikka. Nomun pikkuburgereita on kehuttu taajaan, mutta omani edusti ”vain” hyvää keskitasoa. Paremman söin Helsingin Izakayassa.

Nomun miljöö on riisuttu, jopa karu, mutta toisaalta kuitenkin kivan ja tyylikkään oloinen. Vaalea ja tumma lyövät onnistuneesti kättä. Ravintola on käytännössä yhtä pitkää tilaa. Baaritiski ja pieni keittiöpiste, jossa osa ruoista valmistuu, hallitsee tilaa toisella reunustalla. Tiskillä pystyy myös syömään, joten siinä on helppo tsekkailla kokkien edesottamuksia ja lohen liekitystä. Ulkoapäin ravintola ei sen sijaan houkuttele yhtään sisään. Tarjoilu oli harvinaisen ystävällistä ja aidon sydämellistä koko pitkän illan ajan.

Nomu oli täydellinen valinta lauantai-illalle. Lähes täydessä ravintolassa oli mukavasti letkeää menoa ja meininkiä. Hinnat eivät olleet liian korkealla, sillä maksoimme pari euroa päälle satasen kaikista ruoista ja pullollisesta laatuviiniä. Vahva suositus! Lounastakin on kehuttu, mutta sitä kokeilemaan on turhan pitkä matka omalta deskiltä.

Tämä kirjoitus päättää Tampereen reissua käsittelevän kirjoitussarjan. Seuraavaksi matka viekin jälleen takaisin rakkaaseen pääkaupunkiimme!

Domo arigato!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Izakaya Nomu
Kyttälänkatu 11
33100 Tampere