Pizza Hut

Pizza Hut on kuin Robert Duvallin esittämä asianajaja ja consiglieri Tom Hagen Kummisetä-elokuvissa: tuttu ja turvallinen, luotettu, aina lähellä auttamassa. Vai menikö vertaus vähän överiksi? Helsingin Pizza Hutit, varsinkin Citykäytävän yksikkö, on käynyt minulle tutuksi näiden kaikkien vuosien aikana, jotka vääjäämättömällä vauhdilla vierivät eteenpäin. Oli siis aika julkistaa ja virallistaa suhde kertomalla siitä täällä.

Jenkkiketju on perustettu lähes 60 vuotta sitten ja nykyisin tässä maailman suurimmassa pizzaketjussa on yli 10 000 ravintolaa yli sadassa eri maassa. Tuhat kärpästä ei voi olla väärässä, eihän? Suomen ensimmäinen Pizza Hut oli muuten juurikin tämä Citykäytävän yksikkö – se avattiin vuonna 1987. Se historiasta ja luvuista, siirrytään tähän päivään. Tämän vuoden aikana olen käynyt kolmesti Citykäytävän Pizza Hutissa eli tuoreita kokemuksia löytyy kosolti.

Pannupizzathan ovat Pizza Hutin ylpeyden aihe. Näinpä olen ottanut pannupizzan kertaa kolme: Supreme (15,50 €) peruslistalta sekä Tuscany (16,90 €) ja Chicken de Lux (16,90 €) spesiaalilistalta. Kaikki olivat vähintäänkin yltäkylläisen runsaita. Paremmuusjärjestys oli kuitenkin päinvastainen edellä mainittuun listaan verrattuna eli voiton vei luxus-kana, kakkosena Toscana ja kolmantena perinteinen Suprememättö. Loistavaa kanapizzaa täydensivät oivasti pekoni, paahdettu paprika ja balsamico-kastike. Toscana oli varma rutiiniveto, mutta Supreme olisi kaivannut pientä raikastavaa elementtiä, sillä nyt se oli kaikessa lihaisuudessaan (naudanlihaa & pepperonimakkaraa) melko mahtipontinen. Ulkonäöllisesti pannupizza vaikuttaa vaatimattoman kokoiselta kiekolta, mutta hei: ei se pelkkä halkaisija, vaan paksuus! Syötävää siis riittää kyllä, no worries.

Miljöö ja tarjoilu eivät ole Pizza Hutin vahvuuksia. Palvelu on parhaimmillaan nuorekkaan luontevaa, huonoimmillaan epävarmaa ja hutiloivaa. Mainittakoon jälkimmäisestä esimerkkinä episodi liittyen alkupaloiksi tilaamiimme valkosipulileipiin. Ne tuotiin pöytään siinä vaiheessa syöminkejä, kun kolme pizzaslaissia neljästä oli syöty. Selitys kuului, että ”ne menivät vahingossa väärään pöytään, mutta ei hätää, niitä ei ole maisteltu siinä toisessa pöydässä.” Eli siitä vain syömään jäähtyneitä ja naapuripöydässä käyneitä leipiä pizzan jälkeen. Interiööri on punaisenpuhuva eikä erityisen viihtyisä. Ikkunapöydän loossista on kuitenkin kiva katsella Citykäytävän kapeassa kujassa kiihdyttäviä kiireisiä kaupunkilaisia. Samalla voi ottaa rauhoittavan huikan Bulmersista.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Pizza Hut
Aleksanterinkatu 21 (Citykäytävä)
00100 Helsinki