Ei Köpiksen reissua ilman smörrebrödiä! Kohteeksi valikoitui ihastuttavissa ”Torvihalleissa” (tanskalaisittain Torvehallerne) sijaitseva Hallernes Smorrebrod. Tuon käynnin kuitti on hävinnyt jonnekin sumuiseen iltaan, mutta leipien hinnat pyörivät kymmenen euron hujakoilla. Oma valintani oli jonkinlainen tanskalainen lihapullaleipä, joka ei aivan kolahtanut. Olihan leipä sinänsä taideteos, mutta kylmä ja seisonut makumaailma ei säväyttänyt. Hintakin oli yläkanttiin. Silti ne ”Torvihallit” ovat ehdottomasti käymisen arvoisia paikkoja!
Ei reissua ilman laatupizzaa! Pizzeriaksi valikoitui La Fiorita laajan listansa ja hyvän Tripadvisor-sijoituksensa vuoksi. Pöytävarausta ravintolaan ei pysty tekemään. Sen kyllä ymmärtää paikan päällä, sillä tohinaa ja asiakkaita näytti riittävän pienessä tilassa. Mekin jouduimme lähes hotkimaan viimeiset pizzanpalaset poskeen, kun prässi selän takana alkoi käydä liian kovaksi. Ruokatuote ravintolassa on kyllä kondiksessa. Otin Speck Tirolese -nimisen pizzan (70 kruunua, n. 9,40 €). Valkoisen pizzapohjan päällä oli mozzarellaa ja taleggio-juustoa sekä tirolilaista kinkkua. Kokonaisuus oli hekumallisen juustoinen ja rasvainen sekä samalla äärimmäisen herkullinen.
Ei Köpiksen reissua ilman Tivolissa käyntiä! Tivoli on kööpenhaminalainen instituutio, maailman toiseksi vanhin huvipuisto sanovat netissä. Tivolissa on myös ravintolamaailma, josta melko pian löysimmekin itsemme. Tarjolla oli ruokaa laidasta laitaan ja monta ravintolaa. Meitä hotsitti kuitenkin vaihteeksi aito meksikaaniruoka, joten päädyimme Zócalo Tivoli -nimiseen meksikolaiseen. Otin listalta El Barrio Barbacoa -quesadillat (105 kruunua, n. 14 euroa) ja niitä siivittämään nachot tilpehööreineen (45 kruunua, n. 6 €). Quesadillat olivat tasokas esitys. Naudanliha, juusto, pico de gallo sekä muut lisätäytteet pelasivat onnistuneesti yhteen.
Reissun edullisimman ruokailun tarjosi Grams Laekkerier matkalla juna-asemalta hotelliin. Syy paikan valintaan oli sen sija Tripadvisorissa (3/2136). Yllättävän piskuinen (pöytiä oli ehkä neljä) ravintola tarjoaa sänkkäreitä, salaatteja ja keittoja. Otin kana-mangochutneyleivän cashew-pähkinöillä (60 kruunua, noin 8 €). Leipää oli sotkuista syödä, mutta se oli kohtuullisen maukasta, ei kuitenkaan mitään ihmeellistä. Korkean Tripadvisor-sijoituksen selittääkin äärimmäisen ystävällinen palvelu. Meitä autettiin niin painavan matkalaukun kanssa kuin viikonlopun vierailukohteiden valinnassa ja tarjottiinpa vielä keittiön tervehdyksenä pienet smoothiet jälkiruoaksi. Lopuksi toivottivat tervetulleiksi seuraavan päivän lounaalle. Ei menty.
Lauantai-illaksi – eli reissun kärkiravintolaksi – oli varattu Spisestedet FEED -niminen ravintola Nørrebron kaupunginosassa. Alkuun valittu ”lohitasting” (95 kruunua, n. 12,75 €) oli jo ensi näkemältä voittajan valinta. Lohitartar, graavilohi, creme fraiche ja ruisleipäcrostinit veivät kielen mennessään. Pääruoan osalta pysyttäydyin merenelävissä ottamalla lohi-kampasimpukkacannelonit pinaatin ja ricotta-juuston kera (160 kruunua, n. 21,50 €). Painavalta kuulostava annos käsitti kaksi tuhtia cannelonipökälettä, jotka suuresta koostaan ja raskaasta olemuksestaan huolimatta jaksoin syödä kokonaan. Moninaisesta makumaailmasta yksi maku ei kuitenkaan juuri erottunut toisesta, mikä himmensi kokonaisuutta. Yritystä oli turhan paljon, simppelimpi setti olisi riittänyt. Jälkkäriksi vedetty omenacrumble (65 kruunua, n. 8,70 €) pelasi varman päälle. Ravintolan juomapuoli niin viinien kuin drinkkien osalta hoidettiin ammattitaitoisesti ja herkullisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti