Pobre

Olisi varmasti pitänyt ottaa mukaani Pobreen joku lukuisista filippiiniläisistä ystävistäni tai edes se hyvä kaverini, joka teki väitöskirjansa Espanjan siirtomaa-ajan vaikutuksesta filippiiniläiseen ruokakulttuuriin. Näinhän ammattimaiset ravintola-arvostelijat tekevät aina, ja se huvittaa minua suuresti joka kerta. Tutustuinkin Suomen leveyspiireillä harvinaisesta ruokakulttuurista ponnistavaan Pobreen ilman minkään sortin asiantuntija-apua. Tosin todettakoon, että olen kyllä vieraillut kertaalleen saarivaltiossa.

Filippiiniläinen keittiö on muuten sekoitus erilaisia ruokakulttuureita, mikä on asiantila useiden muidenkin ruokakulttuurien kohdalla. Filippiiniläiseen keittiöön oman jälkensä ovat jättäneet ainakin espanjalainen, kiinalainen, japanilainen, intialainen sekä thaimaalainen ruokakulttuuri.

Pobre on siis harvoja filippiiniläistä ruokaa tarjoavia ravintoloita Suomessa. Sen juuret ovat kaikkien pitämässä ja monien rakastamassa Ravintolapäivässä. Pikkuhiljaa homma on kehittynyt siitä suuremmaksi mm. pop up -ravintolailtojen suosion vahvistamana. Tarinan tämänhetkinen päätepiste saavutettiin reilu vuosi sitten, kun Pobre avasi oikean ravintolan Kampin ravintolamaailma Kortteliin.

Pobren lounas on suosittu, joten paikan saaminen pienestä ravintolasta vaatii joko onnea tai aikaa. Minulla oli onneksi edellä mainittua, sillä jälkimmäistä ei ollut. Lounaslista on simppeli sisältäen viisi vaihtoehtoa: kasvis-, kala-, kana-, possu- ja naudanliha-annoksen (12,90–14,90 €). Päädyin kanaan ”P.F.C. – Pobre Fried Chicken” (12,90 €). Uppopaistettu kana soija-karamellikastikkeella ja pikkelöidyillä kasviksilla riisinuudelien kera oli moniulotteisen hurmaava annos. Vaikka en ole missään määrin KFC-fani, olivat Pobren uppopaistetut kanapalat herkullisia. Ne yhdistyivät ihanan makeaan soija-karamellikastikkeeseen erittäin miellyttävällä tavalla. Pikkelöidyt kasvikset toivat vastapainoa annokseen. Otin riisinuudelit annoksen lisukkeeksi, mikä ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Arvelen, että riisi olisi ollut parempi valinta. Ohuet ja itsessään mauttomat riisinuudelit olivat turhan höttöinen ja valju nuudelien alalaji makoisan kana-annoksen kaveriksi. Tuunasin niitä kuitenkin erittäin onnistuneesti pöydältä löytyneellä soosilla, joka totteli nimeä Tito Paquito Chili Garlic Oil. Oli muuten hemmetin hyvää – vahva suositus! Ei liian tulista, ei liian vetistä, ei mitään liikaa tai liian vähän, vaan kaikkea juuri parahultaisesti, ai että!

Kuten sanottu, Pobren tilat ovat varsin vaatimattomat ja ahtaat. Niitä ei myöskään voi kutsua erityisen viihtyisiksi. Silti ravintolasta löytyy pienempää ja isompaa katseltavaa, joista mainittakoon peränurkassa oleva mielenkiintoinen kaapisto sekä myyntitiskillä oleva metallinen taideteos. Parasta antia silmille on kuitenkin pieni avokeittiö, jossa kokit huhkivat annoksia tiukkaan tahtiin. 

Pobren lounasannos oli erinomainen. Seuraavaksi ravintolaan täytyy mennä ilta-aikaan.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Pobre
Urho Kekkosen katu 1 (Kampin kauppakeskus)
00100 Helsinki