Tunnettujen keittiömestareiden Hans Välimäen ja Arto Rastaan tuorein yhteisen rakkauden hedelmä Bardot näki päivänvalon koronakurimuksen keskellä syksyllä 2020. Tyylikäs ravintolatila on kokenut melkoisen remontin, sillä se on rakennettu 150 vuotta vanhaan liiketilaan, jossa aiemmin toimi neljä eri kivijalkaliikettä. Sijainti Kluuvikadun ja Espan kulmassa, hotelli Kämpiä vastapäätä, on Helsingin arvokkaimpia ja ravintolatoimintaan myös ehdottomasti parhaimpia.
Bardot on Välimäelle paluu perinteiseen ranskalaiseen
keittiöön, sillä tarjolla on laaja kattaus klassisia annoksia. Raaka-aineita on
laidasta laitaan: ankankoipea, etanoita, mustekalaa, makrillia, kateenkorvaa, sinisimpukoita.
Toisaalta ruokalistalta löytyy myös arvokkaampia aineksia, kuten ostereita,
mätiä, hummeria sekä tietysti ravintolan tunnetuin annos eli paahdetussa voissa
paistettua merianturaa. Tarjonnassa on syvyyden lisäksi myös leveyttä, sillä
valittavana on pikkuruokia, alkupaloja, klassikoita, kala- ja liharuokia,
lisukkeita sekä tietysti jälkiruokia. Monipuolisen ja herkullisen listan vuoksi
on poikkeuksellisen vaikea tehdä valintoja, kun tekisi mieli maistaa vähän sitä sun tätä.
Ravintolatilan toisessa laidassa on pienehkö, mutta elegantti drinkkibaari, josta aloitimme illanviettomme. Valintani oli Negroni (14 €) – kuinkas muuten – joka oli ensiluokkainen. Hors d’œuvres -listalta eli pikkupurtavista valitsimme perunalastuja, savustettua siianmätiä ja creme fraichea (9 €) sekä tryffelillä ja comté-juustolla täytettyjä tuulihattuja (12 €). Sipsit siianmätivaahdolla oli leikkisä, mutta laadukas aloitus, jolle Raffelit American-dipillä kalpenevat. Tryffelillä ja juustolla täytetyt tuulihatut olivat parhaimpia tuulihattuja, joita olen syönyt. Syntisen juustoista ja herkullista tavaraa.
Varsinaiseksi alkupalaksi otin klassikkolistalta Bardotin skagenin (23 €). Annos koostui katkarapu-skagenista, perunavohvelista, uppomunasta, piparjuuresta sekä taimenenmädistä ja oli eleganteimpia maistamiani skageneita. Perunavohvelipohja oli oiva veto. Vaimoni valitsi samaiselta klassikkolistalta klassisista klassisimman eli tartarin (19 €). Häränlihatartaria komppasivat keltuainen, piparjuuri ja vihersalaatti. Varsinainen tartar oli tasapainoisen pröystäilemätön, jota vihreä salaatti raikasti kivasti.
Pääruokiemme kohdalla taso valitettavasti hieman kyykkäsi tai sitten vain valitsimme pitkältä listalta väärin. Pitkällisen jaakobinpainin jälkeen päädyin pasta primaveraan (41 €), jossa oli vaikka ja mitä: valkosipulivoissa paistettua hummerinpyrstöä, paistettuja kauden sieniä, hummeri”toffeeta”, kesävihanneksia, peperoncino-chiliä sekä gremolataa. Kuten kenties kuvastakin näkyy, annoksessa tapahtui liikaa: liian monta makua, jotka eivät pelitä yhdessä. Kokonaisuus kaatui omaan mahdottomuuteensa. Vaimoni valitsi ahvenannoksen (32 €), jossa oli pähkinävoissa haudutettua ahventa ”barigoule”, kevätvihanneksia, latva-artisokkaa sekä sitruuna-gnoccheja. Annos oli oivallinen, mutta liiallista suolankäyttöä moitittiin.
Pari sanaa viineistä, jos sallitte. Viinilista on luonnollisesti vahvasti kallellaan Ranskaan. Otimme suositusten mukaiset lasilliset sekä alku- että pääruoille. Viinit säestivät miellyttävästi ruokia, mutta eivät nousseet päärooliin tai jättäneet vahvoja muistijälkiä. Kolme 12 sentin annosta valkoviiniä ja yksi annos punaviiniä kustansivat yhteensä 74 euroa. Laatu maksaa, erityisesti ranskalainen viinilaatu. Vedestä ei sentään veloitettu erikseen mitään, vaikka Välimäki onkin tunnettu veden laskuttaja.
Vaikka yleensä annan kaikkeni alku- ja pääruokien sekä mahdollisten lisukkeiden kanssa painiessa, en juuri koskaan jätä jälkiruokaa välistä. Tällä kertaa otin sitruunapiirasta (12 €). Sen lisäksi annoksesta löytyi italialaista marenkia sekä sitruunalla maustettua fromage blanc -sorbettia. Lopputulos oli kaunis kuin morsian hääyönä. Maussakaan annos ei hävinnyt piiruakaan. Makuja oli jälleen useita, mutta toisin kuin kaoottisessa pääruoassa, jälkiruoassa homma toimi. Erityisesti sitruunapiiras päällään marenkia hyväili ihanasti herkkuihin tottunutta suutani.
Bardotin miljöö on vertaansa vailla. Arvioisin, että se on yksi kaupungin tyylikkäimmistä. Palvelu saatteli erinomaisesti kahdenkeskistä illanviettoamme. Paremmalla pääruokavalinnalla – olisi pitänyt ottaa sitä merianturaa – Bardot olisi saanut myös ruoasta viisi tähteä. Käynnistä ravintolaan jäi silti todella hyvä fiilis.
Ruoka 4/5
Kokemus 5/5
Hinta-laatu 3/5
Kluuvikatu 1, 00100 Helsinki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti