Boneless

Sanotaan se heti kärkeen: tarkoitukseni ei ollut mennä Bonelessiin, vaan Vaasankadulla 50 metrin päässä sijaitsevaan Suomen parasta sushia tarjoavaan Oishi18:een. Koska pieni sushiravintola oli täynnä ja jono ulko-ovelle saakka, käännyin kannoillani ja olin pakotettu muuttamaan suunnitelmiani lennosta. Mutta onneksi hätä ei ollut ensinkään tämännäköinen. Plan B tarkoitti tietysti Bonelessia, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt, mutta joka oli kyllä to visit -listallani.

Vuonna 2017 perustettu ketju on laajentunut kovaa kyytiä. Laskujeni mukaan varsinaisia ravintoloita on tällä hetkellä kahdeksan ja uusia yrittäjiä kysellään nettisivuilla. Boneless on saanut vetoapua smash-burgerin suosiosta, jonka alkukiimassa se oli vahvasti mukana. Lisäksi se voitti taannoin Helsingin Uutisten järjestämän Helsingin paras hampurilaisravintola -lukijaäänestyksen.

Taisin olla sen verran kimpaantunut sushijunasta myöhästymisestä tai sitten halusin isotella kesälomani viimeisen päivän kunniaksi, sillä tiskillä tilasin aika massiivisen setin. Lounaslistaa en siinä hässäkässä edes huomannut, mutta sellainenkin on olemassa. Normilistan tuotteilla ja hinnoilla siis mentiin. Burgerit ja varsinaiset kanansiivet jätin seuraavaan kertaan. Otin rapeaksi friteerattuja broilerin reisipaloja valkosipulivoilla, parmesaanilla ja persiljalla (11,9 €) ja niiden kylkeen juustoperunat (6 €) sekä talon seesamimaustettua coleslawta (4 €). 

Broilerinpalat ujostelivat suotta parmesaani- ja persiljahunnun alla. Laadukas ja maistuva kana toimii aina, niin nytkin. Kanaa oli mukava dippailla valitsemaani dijon-sitruunadippiin ja välillä puraista raikastukseksi porkkana- tai kurkkutikkua. Lankkuperunat olivat saaneet miellyttävän cheddar-kastikekylvyn. Huomasin ilokseni, että kastiketta ei ollut vain päällimmäisten perunalohkojen päällä, vaan myös pohjalla, mikä ei nähdäkseni ole itsestäänselvyys. Coleslaw on minusta ehdoton tällaisissa kinkereissä. Sen tehtävä on freesata ateriakokonaisuutta ja monipuolistaa makumaailmaa. Bonelessin versio klassisesta kaalisalaatista ei ollut perinteisimmästä päästä eikä aivan suosikkejani, mutta kyllä se toimitti edellä mainitun tehtävänsä oivallisesti.

Meininki Flemarin Bonelessissa oli rennon letkeä. Pelkistettyä harmaansävyistä tilaa ei ole ahdettu täyteen asiakaspaikkoja. Haalean oranssit kaakelit myyntitiskillä tuovat väriä. Asiakaskunta oli voittopuolisesti miehiä, mikä ei varsinaisesti yllättänyt, mutta toki myös muutama tyytyväisen oloinen nainenkin kunnioitti läsnäolollaan ruokailuani. 

Boneless tarjosi mutkattoman, mutta oikein onnistuneen lounaskokemuksen lomani viimeisenä päivänä. Ruoka oli herkullista. Onni on, että Kallion toimipaikka sijaitsee lähellä työpaikkaani, joten arvelen testaavani syksyn aikana myös ravintolan varsinaisen lounaslistan antimia. 

Ruoka 4/5

Kokemus 4/5

Hinta-laatu 4/5

Boneless

Fleminginkatu 21 B, 00500 Helsinki 

Forza

Ei enempää eikä vähempää kuin kaksi erilaista pizzauunia. Alkuvuodesta 2022 uudistuneeseen Merikortteliin auenneessa Forzassa ei vannota vain yhden pizzatyylin nimeen, vaan maailman parhaimman ruokalajin iloja jaellaan molemmille käsille. Monipuolisen pizzaelämyksen tarjoavat yhtäältä pyöreät napolilaistyyliset pizzat, jotka paistuvat lyhyen aikaa massiivisessa puu-uunissa, toisaalta roomalaiset levypizzat, jotka valmistuvat sähköuunissa. 

Forza on ollut kovassa nosteessa, eikä sen arvostus rajoitu vain piirinmestaruuskisoihin, vaan se on niittänyt mainetta myös maailmalla. Se on rankattu maailman sadan parhaimman ja Euroopan 50:n parhaimman pizzerian joukkoon. Ravintolassa onkin pitänyt käydä pitkään, mutta ei se kovin luontevasti osu kävelyreittieni varrelle. Eräällä kerralla olin jo ovella todetakseni, että pizzeria aukeaa puoliltapäivin, mutta siihen ei enää oma aikatauluni taipunut, joten kävin naapuri-Levainissa lounaalla.  

Otimme ystäväni kanssa alkuun jaettavaksi oliiveja (7 €), parmankinkkua (9 €) sekä perinteistä roomalaista pizza biancaa (3 €). Jälkimmäisen otimme tarjoilijan suosituksesta. Hyvä niin, sillä maukkaat ”leivät” sopivat erinomaisesti 24 kk kypsytettyjen parmankinkkusiivujen kaveriksi. Oliivitkin olivat herkullisia. 

Ruokalistalla pizzat on jaettu selkeästi kahteen tyylisuuntaan. Olin kahden vaiheilla, mutta päädyin napolilaiselle puolelle valiten La tartufo e guanciela -pizzan, joka Forzassa tottelee nimeä Truffle Please (26 €). Tavoilleni uskollisena valintani ei ollut hillityimmästä päästä vai mitä sanotte tryffelikreemistä, tryffelikaviaarista, tuoreista sienistä, fior di latte -mozzarellasta ja guancialesta (possunposkea). Lisähinnalla (4 €) olisi saanut kesätryffeliä, mutta sitä ei ollut valitettavasti käyntikerralla tarjolla. Olisin ollut halukas syömään kolmenkympin pizzan. Niin, ne hinnat. Niistä aina joku nillittää. Kahdenkympin raja on rikottu Helsingissä jo aikoja sitten ja seuraavaksi rikkoutuu kolmenkympin raja. Mutta hei, laatu maksaa. Forzankin taustahenkilöt ovat perustelleet hintojaan laadukkailla raaka-aineilla. 

Tryffelipizza oli muhkea kokonaisuus. Makumaailmaa hallitsi ilman muuta tryffelikreemistä tullut tryffelin intensiivinen maku. Jos siitä ei pidä, ei pizzaa kannata valita. Possunposki ja sienet pistivät parhaansa mukaan kampoihin tryffelille, mutta mozzarella jäi auttamatta jalkoihin. Vaikka pizza oli tuhdin puoleinen, en olisi suurin surminkaan jättänyt taivaallisia reunoja syömättä. Ystäväni roomalaisten pizzojen puolelta valitsema Double Crunch (25 €), joka sisälsi sinihomejuustoa ja mortadellaa, näytti mielettömän hyvältä. Ja sitä se kuulemma myös oli.

Forza ilmoittaa ruokalistan yhteydessä pizzojen viini- ja olutsuositukset. Sieltä olikin helppo valita kiehtova lasillinen pinot blancin ja rieslingin (13 €) yhdistelmää. Valkoviini toimikin tehtävässään erinomaisesti. 

Korkeaa ja avonaista tilaa hallitsee kulmikas myyntitiski ja sen takana pizzauunit ja niitä käskyttävät kokit. Pelkistetty miljöö vaikuttaa jättävän tilaa pääroolin esittäjille eli pizzoille. Ravintola-alalla työskentelevä ystäväni huomasi, että akustiikkaan on panostettu, sillä avonaisesta tilasta huolimatta muiden pöytien keskustelu ei häirinnyt. 

Forzan takana häärii tunnettu Platanian pariskunta Luca ja Salla-Maria. Iso kiitos heille, sillä pariskunta on Lucan johdolla tehnyt hartiavoimin työtä muuttaessaan viimeisen vuosikymmenen aikana Suomen pizzakentän nykyiseksi. Me pizzanrakastajat kiitämme. 

Ruoka 5/5

Kokemus 4/5

Hinta 3/5

Forza

Pursimiehenkatu 29–31, 00150 Helsinki

Kahvila Sininen kettu

Sininen kettu avasi kahvilansa Klaukkalan Kototalossa toukokuun lopussa. Cafe Kirjava oli lopettanut samaisessa rakennuksessa toimintansa alkuvuodesta, joten oli mahtavaa, että keskeisellä paikalla oleva rakennus sai jatkajansa. Eikä ihan mitä tahansa jatkajaa, vaan Mestarileipurit -ohjelman voittajan. 

Kahviloitahan ei Klaukkalassa ole liikaa. Cafe Hugo taitaa olla Sinisen ketun lisäksi ainoa kunnon kahvila kylässämme. Siinä missä Hugossa on valikoimaa vaikka muille jakaa ja väkeä pyörii lounastamassa tahi ostamassa suolaista tai makeaa, niin Sinisessä ketussa meininki on pienimuotoisempaa, rauhallisempaa ja ehdottomasti myös viihtyisämpää.

Olen käynyt Sinisessä ketussa kahdesti. Ensimmäisellä kerralla keskityin puhtaasti makeaan nautintoon ottamalla kaksi(!) palaa kakkua ja perheen pienimmäiselle korvapuustin (2,20 €). Pätkispiirakka (3,90 €) himotti kovasti etukäteen, mutta paljastui omaan makuuni hieman liian tymäkäksi. Sen sijaan päärynämoussekakku (3,50 €) oli valloittava. Kaksivuotiaalle maistui pulla hyvin. 

Toisella kerralla otin koko perheen mukaani. Halusin kokeilla myös suolaista puolta, jota kahvilassa edustavat ketunleivät. Tarjolla oli pesto- ja aurajuustoketunleivät, joista päädyin jälkimmäiseen (3,80 €). Yllätyin positiivisesti. Ketunleipä oli vielä lämmin, mikä ilmeisesti johtui siitä, että olimme liikkeellä heti aukeamisen jälkeen. Makukin oli mitä mainioin. Vitriinin herkullisin ja kenties myös suosituin kakku vaikutti olevan sitruunainen porkkanakakku (4,50 €). Se osoittautui täysosumaksi, johon vaimoni kanssa rakastuimme. Jälleen myös pulla (2,20 €) teki pienemmälle väelle kauppansa. Edelliskerralla otin jonkin erikoisen tölkkijuoman vitriinistä, mutta jälkimmäisellä kerralla kahvin (2,80 €). En ole mikään kahviasiantuntija, joten tyydyn toteamaan, että join sen mielelläni. 

Palvelu oli varsinkin jälkimmäisellä kerralla todella ystävällistä. Ehkä alkujännitys oli karissut matkan varrella. Lasten kanssa oli mukava etsiä seitsemää kahvilaan piilotettua kettua. Pientä vinkkiäkin tarvittiin, jotta etsijät saivat palkkionsa. Leikkinurkasta isot pisteet, sillä sitä vanhemmat osaavat arvostaa. Miljöö on vanhaan taloon sopiva. Kahvilassa on myynnissä tauluja ja muita koriste-esineitä, joista hauskimmat liittyivät Klaukkalaan. Klaukkalamuki sukulaiselle joululahjaksi, anyone?

Sininen kettu on erittäin tervetullut lisä Klaukkalan kahvilatarjontaan. Siellä tulee varmasti käytyä säännöllisesti. Vielä kun se alkaisi tarjoamaan lounasta… 

Ruoka 5/5

Kokemus 5/5

Hinta-laatu 4/5

Kahvila Sininen kettu

Klaukkalantie 59, 01800 Klaukkala

Krannin kesäkahvila

Krannin tila Lepsämässä ja erityisesti sen kesäisin auki oleva kahvila ovat tulleet tutuksi Klaukkalaan muuttomme jälkeen. Kahvilassa on tullut vierailtua aina muutaman kerran kesässä. Hiljattain luin kaksi uutista Krannin kesäkahvilasta: sen yrittäjät ovat vaihtuneet ja se on voittanut Nurmijärven Uutisten Vuoden kesäkahvila -palkinnon. Kaikesta pöhinästä huolimatta ehdin kesäkahvilaan vasta heinäkuun puolivälissä kesäsesongin ollessa kuumimmillaan.

Ensimmäisellä käyntikerralla – kun lapset olivat ensin syöttäneet pihalla olevia nälkäisiä lampaita – otimme munkit kahveineen (kahvi 2,50 €, munkki 2,50 €), palan mansikkakakkua (5,50 €) sekä paketin Konditoria pH7:n kahvinmakuisia hasselpähkinäisiä krokanttikeksejä (5,90 €) myymälävalikoimasta (myymälävalikoimasta löytyy muidenkin lähituottajien tuotteita). Palanpainikkeeksi kahvin lisäksi tasasimme raparperi-seljankukkalimpparin (3,30 €). Munkit maistuivat, kuten aina, mansikkakakku myös. Keksit olivat kaikessa omaperäisyydessään kiehtovia.

Toisella kerralla olin liikkeellä lounasaikaan, joten valitsin lohisalaatin (10 €). Salaatti koostui lohesta, perunasta, fenkolista, sipulista, tomaatista, kananmunan puolikkaasta, sinappisesta kastikkeesta sekä saaristolaisleipäviipaleista. Salaatti oli kelvollinen, ei sellainen, josta jäisi muistijälkiä. Epäilin ensin, että jossain jaetaan ilmaisia ämpäreitä, kun väkeä oli vanhan navetan ylisillä niin paljon, että tiskille muodostui oikein jonoa ja pöydät olivat täynnä. Ulkonakin on pöytiä, mutta yllättävän vähän niitä ylipäätään on suureen neliömäärään nähden.

Nähdäkseni kesäkahvilan interiööriä ei ole juurikaan justeerattu uusien yrittäjien vahtivuorolla, mutta miellyttävän näköistä on edelleen. Palvelu Krannin kesäkahvilassa toimii tehokkaasti kahden aktiivisen työntekijän toimesta. Isäntä Peeter on ainakin painanut hommia molempina käyntikertoinani. 

Tänä kesänä Helsingin Sanomien toimittajat ovat nostaneet jutuissaan esille paikallisia tienvarsi(kesä)ravintoloita ja -kahviloita. Krannin kesäkahvila on paikka, josta haluaisi pitää pidäkkeettä, mutta aivan vastaaviin sfääreihin se ei yllä. Silti tervehdin ilolla uusia yrittäjiä ja uudistunutta, entistä laajempaa, kahvilavalikoimaa. Kesäkahvila on niitä, voisi sanoa ainoita, Klaukkalan kohteita, joita suosittelen ulkopaikkakuntalaisille. Tässä kohtaa kesää on syytä todeta, että kahvila on avoinna torstaista sunnuntaihin 6.8. asti. Vielä siis ehtii! 

Ruoka 3/5

Kokemus 4/5

Hinta-laatu 3/5

Krannin kesäkahvila

Takkulantie 9, 01830 Lepsämä