Adzika Georgian Street Kitchen

Veri on selvästi vetänyt viime aikoina Hakaniemeen, niin ravintoloitsijoilla kuin minulla. Hakaniemi elää renessanssiaan. Adzika Georgian Street Kitchen on näillä leveyspiireillä kolmas uutuusravintola, jossa olen hiljattain käynyt (Kirsikka ja Bistro O mat ovat kaksi muuta). Adzika on näyttelijänä tutuksi tulleen, mutta sittemmin ravintoloitsijan pöksyihin hypänneen Ville Haapasalon viimeisin tyylinäyte. Haapasalo on erityisesti tunnettu juustoisista hatsapureistaan, mistä muistuttaa myös ravintolan edessä nököttävä auto.

Adzikassa Haapasalo on päässyt revittelemään oikein kunnolla, sillä listalta löytyy mm. pizzapureja ja hatsaburgereita eli hatsapurin ja pizzan sekä hatsapurin ja burgerin riettaan yhteisen illan jälkeläisiä. Jätin ne käynnilläni omaan arvoonsa ja päätin keskittyä klassisempiin georgialaisen keittiön edesottamuksiin. Tilasin lihamezen (17 €), johon kuuluu lammaskoftaa ja lule kebabia härästä, salaattia, pähkinätahnaa, kastikkeita sekä itse hatsapuria pari pikkusiivua. Ajattelin alun perin ottaa sivuun vielä originellin hatsapurin (12 €), mutta pidin sitä lopulta hullutteluna – varsinkin kun mezeannosta väitettiin kuvailussa runsaaksi. 

Pian eteeni tuotiin varsin monipuolisen oloinen lautanen. Erityisen runsaalta se ei kuitenkaan näyttänyt. Hatsapurin tunnistin lautaselta, tutut vihannekset toki myös. Lammaskoftien sijainniksi päättelin lautasen keskeltä löytyvän pikkukipon. Muiden osalta liikuttiin epävarmuuden hetteisellä maaperällä. Eipä siinä mitään, ääntä kohti vaan. Kaikki maistui ihan hyvältä, mutta olihan lautanen aikamoinen makujen sekamelska. En oikein tiennyt, miten annos olisi kuulunut oikeaoppisesti syödä; mikä maku sopii parhaiten minkäkin kanssa. No, nyt sieltä tietysti joku takapenkin irvileuka huutelee, että mitä väliä, kokeilemalla se selviää. Niin minä teinkin, mutta kokonaisuus jäi silti sekavamman puoleiseksi.

Tilaus tapahtuu kunnon pikaruokaravintolan tapaan tiskiltä. Ruoka sentään tuodaan pöytään. En ole aivan varma, olisiko välineet pitänyt aterioinnin jälkeen viedä itse pois, mutta otin mallia muista ja jätin ne reteästi pöytään. Lajittelupiste kyllä taisi löytyä ravintolan seinustalta. Kukaan ei huudellut perääni. 

Adzika Georgian Street Kitchen on värikäs, pinkkiin taipuvainen, iloisen oloinen ravintola. Mukavaa särmää muuten pehmeisiin väreihin tuovat valomainokset sisällä ja ulkona sekä tilaustiskin ja lattian eloisa kuviointi. 

Ruoka 3/5

Kokemus 3/5

Hinta-laatu 2/5

Toinen Linja 7, 00530 Helsinki

Adzika Georgian Street Kitchen

Rolls (Klaukkala)

Rolls on Klaukkalan uusin ravintolatulokas ja siten tietysti parin testikäyntini luonnollinen kohde (täältä löydät kootusti kaikkien Klaukkalan ravintoloiden arvostelut). Edellinen ja muistaakseni ainoa käyntini Rolls-ketjuun on tapahtunut lapsuudessani automatkalla Vaasaan. Ketju ei siis ole tuttu, mutta ei tarvitse akateemista loppututkintoa ymmärtääkseen mistä on kyse: ketju myy hampurilaisia. Kävin Klaukkalan Teboilin tiloissa auenneessa Rollsissa kahteen kertaan lounasaikaan. Lounasdiilejä ei muiden pikaruokaravintoloiden tapaan ole tarjolla. Kahvikaan ei siten kuulu aterian hintaan. 

Kyselin tiskiltä suosituksia ja sellaiset sainkin: Mama ja Papa. Ensimmäisellä kerralla siis äitiä, toisella isää. Äiti voitti, kuten niin usein muutenkin elämässä. Mama oli perushyvä burgeri. Ei mikään luksusburgeri, mutta ihan pätevä lajinsa edustaja. Papa sen sijaan yritti liikaa ja sekosi omaan mahdottomuuteensa. Ananas ei sovi burgeriin, eikä kinkkusiivukaan tuonut lisäarvoa. Rollsin ranskalaiset ansaitsevat erityismaininnan, sillä ne olivat maistuvampia kuin muissa pikaruokaravintoloissa. Dippi kuuluu aterian (Mama 11,50 €, Papa 11,90 €) hintaan, jolloin ei tarvitse puljeerata ketsupin kanssa. Huuhtelin hanalimpparilla alas ei-niin-terveellisen toimistotyöntekijän lounaan. 

Nostan hattua ja toivotan menestystä nuorelle yrittäjälle. On aina ilo saada uusi ravintola kyläämme. Parilla käyntikerralla olen ollut Rollsin ainoa asiakas. Kun tiskin takana on operoinut kolmesta neljään henkilöä, on kannattavan liiketoiminnan yhtälö vaikuttanut haastavalta. Mutta ehkä asiakkaat käyvät syömässä iltaisin, kun ei niitä lounasdiilejäkään tosiaan ole päiväsaikaan tarjolla. 

Ruoka 3/5

Kokemus 2/5

Hinta-laatu 3/5

Rolls

Ropakkotie 2, 00180 Klaukkala

Limos

Limos, tuo kreikkalaisen mytologian nälän (ja nälänhädän) jumalatar, lopetti vantaankoskelaisten nälän (ja nälänhädän?) avaamalla paikallisten iloksi napolilaisiin pizzoihin vihkiytyneen ravintolan. Napolilainen pizza jatkaa siis vääjäämätöntä voittokulkuaan. En tuomitse, sillä meidänkin perheemme karautti 20 minuutin ajomatkan vain pizzojen perässä. 

Otin Evil Goatin (17,80 €), vaimoni Margheritan (avajaistarjouksessa vieläkin 10 €) ja lapsille puoliksi klassikko kinkku-tonnikala (15,80 €). Broilerilla, mozzarellalla, vuohenjuustolla, paholaisen hillolla, kirsikkatomaateilla ja rucolalla aateloitu pizzani oli muhkean maukas. Monenkirjavasta makumaailmasta en tosin onnistunut erottamaan broileria. Paholaisen hillo ja valtava rucolaröykkiö hallitsivat makukirjoa. Rucolaa olisi voinut olla vähemmän. Parmesaanilla kruunatut reunat olivat äärimmäisen herkullisia. Vaimoni Margherita oli luonnollisesti pelkistetympi kokonaisuus, mutta näytti sekin maistuvan. Hän myös kehui parmesaanireunoja. Lapsille pizza maistuu aina, kehen lienevät tulleet. 

Limos on varsin aistikas ravintola, sisältäpäin. Voimakkaan sininen väri dominoi miljöötä. Seinillä on Kreikan mytologiasta ponnistavaa näyttävää "taidetta". Tilaukset tehdään tiskiltä, mistä joudun verottamaan miinuksen. Palvelu pelasi moitteettomasti, mutta oli varovaista ja hiljaista. Kovin ääni kuuluikin pizzauunin luota, kun pizzamestari kajautti pois lähtiessämme mukavat päivänjatkot pesueellemme.

Ruoka 4/5

Kokemus 3/5

Hinta-laatu 3/5

Limos

Kauppalaivurintie 12, 01670 Vantaa