Hotelli St. Georgen aamiainen

Hotelli St. George lukeutuu kaupungin hienoimpien hotellien harvalukuiseen joukkoon. Olen siellä kertaalleen yöpynyt ja nyt toisen kerran käynyt testaamassa aamiaista. Edellinen aamiaista käsittelevä kirjoitus kesältä 2018 on blogini top kympissä luetuimpien arvostelujen joukossa. Tällä kertaa emme yöpyneet, vaan olimme kaukana viime vuoden puolella bonganneet diilejä hotelleihin, joilla saa kaksi aamiaista yhden hinnalla (normaalihinta 29 € / hlö). St. Georgen aamiainen oli kolmesta diilistä ensimmäinen, joka käytettiin. 

St. Georgen aamiaissalissa operoiva ravintola on tässä välissä vaihtunut. Anatolialaisia makuja tarjonnut Andrea on vaihtunut Thai-keittiön saloihin keskittyvään Boon Nam -ravintolaan. Itse ravintolasali tai aamiaisen sisältö ei ole juurikaan muuttunut. 

Homma toimii pöytiin tarjoilun ja omatoimisen haun kombinaationa. Pöytään tuodaan kahvipannu, mehukannu sekä talon leipomon itsetehtyä leipää. Mehua ja leipää pyydettiin ja saatiin lisää. Varsinainen aamiaiskattaus ei aiemman käynnin tapaan pursunut ylitsevuotavasti eri aineksia, vaan keskittyi less is more -periaatteen noudattamiseen. Herkulliset leivät oli miellyttävä päällystää laadukkaalla kinkulla, tavanomaisella kermajuustolla ja vaikkapa aina ihastuttavilla mummonkurkuilla. Leipäjuustoakin löytyi. Lämpimältä puolelta löytyi kenties tavanomaista eksoottisempaa särvintä, enkä ihan kaikkien perimmäisestä olemuksesta edes päässyt perille. Esimerkiksi kuvassa näkyvää kananmunan keltuaisen sisältävää punaisella pohjalla olevaa taideteosta en osaa suullisesti enkä kirjallisesti avata vielä tänäkään päivänä. Maku ei ollut miellyttävä. En huomannut, että tarjolla olevia luomuksia olisi missään sen tarkemmin esitelty. Sen sijaan hieman perinteisempi perunamunakas ajoi asiansa, kuten myös pari makkaranpalaa sinapilla. Lämpimän puolen antimet jäivät tällä kertaa kuitenkin edelliskerran jalkoihin.

Talon jogurtti oli omaan makuuni turhan vetistä, mutta talon mysli raparperi-omenahillon kera maistui erinomaisesti. Mansikka-raparperirahka oli tavanomaista. Vaimoni sen sijaan kehui kovasti yön yli kehittynyttä kaurapuuroa. Oman leipomon Bostonpulla saatteli herkullisesti aamiaishetken päätökseen.

Palvelu oli vähäeleistä, eikä jäänyt erityisemmin mieleen. Ravintolasalin miljöö on rauhallisen miellyttävä, mutta varsin geneerinen. Laattalattia on hieno. Suuri viinikaappi vangitsee edelleen katseen. 

St. Georgen aamiaisella on potentiaalia, mutta piippuun tuntuu jäävän. Nyt jo toisen kerran. Sanoisin, että aamiainen ei ole luksushotellin edellyttämällä laatutasolla. 

Ruoka 3/5

Kokemus 3/5

Hinta-laatu 2/5 (ilman diiliä arvioitu)

Hotelli St. Georgen aamiainen

Yrjönkatu 13, 00120 Helsinki 

Meripaviljonki

Hakaniemen elämää nähneellä Eläintarhanlahdella kelluva Meripaviljonki on ollut visiittilistallani sen avaamisesta lähtien. Sinne on pitänyt mennä niin vaimon kanssa, kaveriporukalla kuin paremmalle työlounaalle, mutta niin vain meni melkein kuusi vuotta ennen kuin löysin itseni tuosta ympyrämäisestä panoraamaravintolasta. Lapsiperhearjen kiireitä rikkomaan olimme vaimon kanssa varanneet pöydän blinibrunssilta. Ai että, kyllä kelpaa! Syödään oikein rauhassa ja katsotaan toisiamme silmiin – ja toivotaan, että pariviikkoinen vauva ei herää. Kävimme vuosia Kulosaaren Casinolla blinibuffetissa, mutta sitten ne pirulaiset menivät sen lopettamaan.

Meripaviljongin blinibrunssi (28,90 €) on tarjolla vain lauantaisin klo 12–18. Näissä blinibuffethommissa on kaksi tärkeää periaatetta, joiden tulee toteutua: 1) kyse pitää tosiaan olla buffetista eli blinejä ja täytteitä on saatava syödä niin paljon kuin jaksaa ja 2) täytteiden pitää olla laadukkaita ja valikoiman riittävän monipuolinen ja suuri. Meripaviljongin buffetbrunssi läpäisi molemmat vaatimukset niin etu- kuin jälkikäteisen arvioinnin perusteella. 

Läpi tuiskun ja tuiverruksen selvittyämme oli perillä nostettava malja asiaankuuluvasti alkoholittomalla kuohuviinillä (lasi 6,50 €). Oli muuten ihan hyvää, muuta kuin sitä iänikuista Lehtikuohua. Sitten vain buffetin kimppuun. Täytyy sanoa, että blinien täytevalikoima oli esimerkillinen. Siian- ja kirjolohenmädit ovat tietysti aivan ehdoton, kuten myös herkullinen sienisalaatti. Unohtaa ei sovi myöskään elintärkeitä suolakurkkuja. Adjika-kvinoasalaatti sekä erityisesti tavanomaisuuden yläpuolelle noussut lehtikaali-kasvissalaatti olivat mainioita. Voittajaksi nousi kuitenkin Olivierin salaatti jokiravunpyrstöillä, perunalla, kananmunalla, kapriksilla, herneillä sekä piparjuurikastikkeella. Aivan supermaukasta. Buffetin antimet eivät tähän toki jääneet, vaan muutakin löytyi. Niin, että jäävätkö ne tattariblinit vallan täytteiden varjoon? Hyvä kysymys. Välillä tuli mieleen, että syödäänkö tässä blinejä vai niiden täytteitä. Pidin kuitenkin siitä kiinni lopulliseen täyttymykseeni saakka, että lautaseltani löytyi aina blinejä. Blinejä, jotka muuten nekin olivat oivallisen maukkaita. 

Yllätys oli suuri, kun tarjoilija kertoi, että buffetin valikoimaan kuuluivat myös kahvi ja jälkiruokapöytä. Eihän niistä ollut mitään mainintaa netissä, melkein parahdin ääneen! Piristävä yllätys silti. Erityisesti kun suklaapannacotta ja kakku, jonka perimmäinen olemus jäi mysteeriksi, olivat hurmaavan suunmukaisia. 

Meripaviljongin juttu on tietysti suurten ikkunoiden takaa aukeava maisema. Olenkin aina sanonut – ehkä vähän kärjekkäästi – että elävää elämää sekä vuoden ja vuorokauden mukaan vaihtuvaa maisemaa katselee mieluummin kuin maailman hienointa taideteosta. Talvipäivän lumipyryä olikin kiva katsella lämpimässä miettien, ottaisiko vielä kolmannen blinilautasen. 

Tarjoilu sujui ystävällisesti, mutta näin korona-aikaan palvelumuotoilu kyykkäsi kevyesti, kun ei ollut roskista, johon laittaa buffetissa käyttämänsä kertakäyttöhansikkaan. Esim. Töölönrannassa sille oli varattu oma roskis buffetin päässä. Pienestä niiauksesta huolimatta käynti Meripaviljongissa oli erittäin miellyttävä ja onnistunut. Ruoka ja maisemat löivät tyylikkäät ylävitoset. 

 Ruoka 5/5

Kokemus 4/5

Hinta-laatu 4/5

Meripaviljonki

Säästöpankinranta 3, 00530 Helsinki