tiistai 30. tammikuuta 2018

Capperi

Laadukkaiden pizzerioiden esiinmarssin kliimaksi koettiin viime vuonna, kun pizzakisa kiihtyi ennennäkemättömiin sfääreihin. Ylilyönneiltäkään ei vältytty, kun kokit mittailivat, kenellä on isoin ja painavin uuni. Viime vuosi meni täysin napolilaisen pizzakoulukunnan nimiin, kun saimme tutustua Etelä-Italian luomuksiin.

Oman tilansa Oulunkylän lähiöstä löysi myös Capperi, josta onkin sukeutunut aikamoinen sankaritarina: pöydät ja varauskirjat on kuulemma täynnä sekä lounaalla että ilta-aikaan! Capperi edustaa napolilaista pizzantekotaitoa ja on saanut ainoana Suomessa Associazione Pizza Napoletana Gourmet -jäsenyyden. Ravintolan kuparinhohteinen uunikin on raijattu suoraan Campanian maakunnan pääkaupungista. Tällaisessa 460-asteisessa uunissa pizza viihtyy vain vajaan minuutin.

Capperi nojaa tekemisessään vahvasti laatuun. Raaka-aineissa vain paras kelpuutetaan ja lähes kaikki tavara tuodaan Italiasta. Laatu maksaa, ja senpä vuoksi pizzojen hintahaitari on leveä (10,50–23 €) kuin Puljujärven hymy. Kun kirjoitin keväällä 2016 siihen mennessä parhaasta syömästäni pizzasta, maksoi se 17 euroa. Poikkitieteellisen arvioni mukaan se oli kaupungin kallein normaalikokoinen pizza siihen maailmanaikaan. Nyt on toisin: kahdenkympin rajapyykki on rikottu heittämällä. Pizzan hinnasta voisi keskustella hamaan tappiin saakka, jos kiinnostaisi. Minusta parikymppiä laadukkaasta pizzasta on täysin kohtuullinen hinta, vaikka kuinka sisäinen ekonomisti nostaisi harmaantunutta päätään. Näiden ajatusten siivittämänä testasin listan kalleimman pizzan, Monacon (23 €).


Sitä ennen kuitenkin jaoimme nelihenkisen pöytäseurueemme kesken Taglieri Capperi -nimisen alkupalasetin (24 €). Isolla vadilla oli mm. puhvelinmaidosta valmistettua mozzarellaa, gorgonzolaa, ilmakuivattua kinkkua, salamia ja pizzasuikaleita. Tässä tapauksessa kuva kertonee enemmän. Annos oli joka tapauksessa erittäin tasokas ja runsas. Mainittakoon muuten myös, että sitrushedelmäisen Chinoto-limonadin (3,50 €) kitkerän omaperäinen maku toimi hienosti aperitiivina.


Sitten päästään pizzaan. Se oli yksi parhaista koskaan syömistäni pizzoista, ellei paras. Sanotaan se heti kärkeen. Jo pizzan esillepano ihastutti: se otti tilan haltuun ja sai seuralaisten silmiin kirpoamaan kateuden katkerat kyyneleet: se tuli puisen levyn päällä valmiiksi siivutettuna, kun muu seurue järsi omia pizzojaan lautaselta, ja se nyt vaan näytti hemmetin hyvältä! Monaco-pizzassa oli bresaolaa eli ilmakuivattua naudanlihaa, mozzarellaa, lehmänmaidosta tehtyä provolone-juustoa, balsamiviinietikkaa, rucolaa sekä sitruunaviipaleita. Juustot olivat sulaneet taivaalliseksi tasapainoksi pizzan pohjalle. Niitä komppasi mitä täydellisimmin elegantti bresaola. Jopa reunat olivat niin hyviä, että vain pienivatsainen olisi jättänyt ne väliin.


Herkutteluun sortuneen illan kruunasi kahden jäätelöpallon kombo (7,50 €). Pistaasi ja hasselpähkinä kilvoittelivat paremmuudestaan, mutta lopputulos oli miellyttävä tasapeli.

Capperin avarassa tilassa isot ikkunat antavat Oulunkylän raitille. Kattotiilet ovat vallanneet yhden sivuseinän. Hyllyistä löytyy kasveja ja ruokapurkkeja. Avokeittiö hallitsee takatilaa. Palvelu oli vähäeleistä, mutta omaperäisen hauskaa suomalaisen miestarjoilijan toimesta. Homma toimi tälläkin rintamalla.


Capperi on eittämättä kokemusteni perusteella yksi Helsingin (Suomen?) parhaista pizzerioista ja sanoisin, että Monaco-pizza meni myös legendaarisen Piece ’n’ Loven ankkapizzan (jota ei valitettavasti ole enää edes valikoimassa!) ohitse. Capperi pyytää pizzojen hinnoillaan paljon, mutta lataa saamapuolelle vielä paljon enemmän. Ehdottomasti oman matkansa arvoinen!

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Capperi
Siltavoudintie 9
00640 Helsinki

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Mix Restoran

En ole ikinä käynyt Oulussa, mutta Tallinnassa tulee käytyä useamman kerran vuodessa. Lähinnä syömässä, kuten blogini lukijat tietävät. Tokihan Tallinnaan on minulla lyhyempi matka mennä kuin Ouluun. Tällä viikonloppureissulla ensimmäiseksi ravintolakohteeksi valikoitui Mix Fusion Restoran, joka majailee perinteiseen tyyliin Tallinnan vanhassa kaupungissa, My City Hotelin alakerrassa. Mix ei kuitenkaan ole mikä tahansa tusinahotelliravintola, vaan pikemminkin ravintola, joka vain sattuu olemaan hotellin sisällä.


Saimme heti alkajaisiksi kuuluisaa virolaista mustaa leipää levitteen kera. Leivän lisäksi keittiö muisti ystävällisesti meitä tervehdyksellä, joka oli kuin pieni taideteos. Särmikäs aloitus! Varsinaiseksi alkupalaksi tilasin tonnikalatartaria (12 €), jota komppasivat liitokalan(!) mäti ja guacamolekastike. Oli annoksessa muutakin, kuten kuvasta voi todeta. Lautasen alla oli jääpeti pitämässä herkkää tunaa kylmänä. Annos oli ennen kaikkea erikoinen, jopa liiaksi. Vaikka maut olivat itsessään mainioita, eivät ne kokonaisuutena toimineet parhaalla mahdollisella tavalla. Elementtejä oli liikaa. Pääruoaksi otin sienirisoton parmesaanivaahdolla (14 €). Simppeli annos oli mieleeni. Sienissä ei ollut säästelty ja risotto oli kivan kosteaa. Harmi, että parmesaanivaahto ehtyi turhan nopeasti. Jälkkärille ei enää tässä kattauksessa ollut tilaa.



Palvelu oli todella ystävällistä koko vierailun ajan. Se oli jopa ylitsepursuavaa, sillä lähes jokaisen puraisun jälkeen käytiin kysymässä, että miltä ruoka maistui. Annosten esillepanoon oli panostettu ja pöytiin tuotaessa ne esiteltiin asianmukaisesti. Ravintolan miljöö on arvokkaan rauhallinen. Korkeilta seiniltä löytyy taidetta ja taustalla soi rauhallinen musiikki. Mix oli miellyttävä uusi tuttavuus Tallinnan kivikovassa ravintolakentässä.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Mix Restoran
Vana-Posti 11/13
10146 Tallinna

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

F-Hoone

Telliskivessä vanhassa teollisuuskorttelissa sijaitsevassa F-hoonessa on tullut käytyä varmaankin Kolm Sibulatin ohella Tallinnan ravintoloista eniten. Ensimmäinen käyntikertani oli joskus viitisen vuotta sitten – silloin kun alettiin puhua Tallinnan ns. uuden aallon ravintoloista. Osa niistä, kuten juuri F-hoone, sijaitsee myös muualla kuin puhkitallatussa vanhassa kaupungissa. Raatihuoneentorin ulkopuolellakin on tosiaan elämää.

Ulkoapäin F-hoone ei juurikaan houkuttele, mutta sisällä se herää eloon. Rakennuksen teollinen historia ei jää epäselväksi. Paikat repsottavat, ovat sinnepäin, mutta lungilla tavalla. Kuningaspaikat ovat ikkunoiden vierellä olevalla korokkeella, josta pystyy kivasti tarkkailemaan salin sykettä. Ravintola oli aikoinaan trendin aallon harjalla, mutta onko se sitä vieläkin?

F-hoone on miljöönsä lisäksi tullut suomalaisille tutuksi edullisen hintatasonsa vuoksi. Se saattaa hämätä ihmisiä tilaamaan enemmän kuin mihin nälkä riittäisi. Minulle on käynyt käytännössä niin joka kerta. Errare humanum est. Tällä kertaa otin alkajaisiksi tartarin (7,50 €) kapriksilla, sipulilla, anjovisfileillä, kuuluisalla Muhun leivällä ja piparjuuritahnalla. Annos oli makuja täynnä, mutta ei erityisen ehyt kokonaisuus. Anjovikset olivat lautasella pyytämättä ja yllättäen. Piparjuuritahna raikasti muutoin melko tummasävytteistä annosta. Annos oli enemmän robusti kuin hienostunut. Eipä F-Hoonessa muuta voi odottaakaan. Pääruoaksi otin ramen-keiton (5 €), jossa oli munanuudeleita, ankkaa, shimeji-sieniä, korianteria ja pakollinen puolikas muna. Liemi oli maistuva, mutta parempiakin versioita on tullut vastaan. Sienet olivat tuore tuttavuus, mikä ilahdutti, mutta ankan rooli keitossa jäi turhan vajavaiseksi.


Seuralaiseni kokosi alkuun listalta salaatin (yht. 6,70 €), jossa pääraaka-aineen muodosti vuohenjuusto. Hän kuvaili annosta shakespearemaisesti hyväksi ja täyttäväksi. Pääruoka-annokseksi listalta seuralaiselle valikoitui lammaspelmeneitä kermaisessa sienikastikkeessa (6,70 €/25 kpl). Tässä kohtaa oli sovittu, että minä pääsen osingoille. Pelmenit kastikkeineen olivat tuhti, mutta maukas setti. Makumaailma oli kuitenkin sen verran yksioikoinen, että annos muuttui nopeasti hieman tylsäksi emmekä saaneet lautasta tyhjäksi edes yhteisvoimin.



Jälkiruoille ei tällä kertaa jäänyt sijaa, koska vatsat olivat täynnä ja laiva lähdössä. Kahden alkujuoman, yhden viinilasin, vesien ja edellä mainittujen ruokien hinnaksi tuli kaiken kaikkiaan sopuisat 45 euroa.

Palvelu ei mielestäni ole koskaan ollut F-hoonen erityinen vahvuus. On jopa käynyt niin, että mitä enemmän turistit ovat paikan löytäneet, sitä valjummaksi palvelu on käynyt. Ei se epäkohteliasta ole, mutta sellaista perussuorittamista. Vaikka paikan ruoat eivät tällä kertaa iskeneet ns. kybällä, on F-hoonen juttuna jatkossakin laajalta listalta löytyvät oivalliset ja edulliset ruoat yhdistettynä autenttiseen industrial-meininkiin.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




F-Hoone
Telliskivi 60A
10412 Tallinna

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Bumi Café

Sain ilokseni kutsun tutustumaan Punavuoressa viiskulman lähellä sijaitsevaan Bumi Café -kahvilaan ja sen mielenkiintoiseen ruokatarjontaan. Bumi Cafén ovat perustaneet kaksi vietnamilaista opiskelijaa, jotka halusivat parisen vuotta sitten monipuolistaa vietnamilaisilla ja aasialaisilla ruoillaan helsinkiläistä ravintolakulttuuria.

Bumissa tarjolla on mm. pho-keittoa, tom yum -ramenkeittoa, dimsum-settejä, banh mi -patonkia ja kesärullia eri täytteillä. Otin pho-keiton naudanlihalla (9,90 €) ja jaoin Thaimaassa asuneen ystäväni kanssa 14 kappaleen dimsum-setin (9,90 €) ja neljä vietnamilaista kesärullaa (9,90 €). Mieleni olisi tehnyt maistaa myös banh mi -patonkia, jota en ole tainnut Suomessa koskaan maistaakaan, mutta tarkemman mietinnän jälkeen totesin, että eiköhän tilatuissa ruoissa jo ole riittävästi syötävää.


Vietnamilaisen pho-keiton parasta antia olivat täytteet: naudanliha, riisinuudelit ja yrtit. Olin ilahtunut naudanlihan riittävästä määrästä. Keitto oli muutenkin iso kulho, josta riitti syötävää. Liemi, joka on mielestäni se tärkein yksittäinen osanen keitossa, jäi tässä katsannossa takavasemmalle. Dimsum-setti oli monipuolinen ja maukas. Makuja oli haettu niin lihojen ja merenelävien kuin vihannestenkin makumaailmasta. Vietnamilaisiin kesärulliin valitsimme täytteeksi lohta ja katkarapuja. Suhteellisen isot rullat olivat kuin pieniä taideteoksia: ikään kuin salaattiannoksia käärittynä ohueen riisipaperikuoreen. Leikkisät goi cuon -kesärullat olivat suunmukaisia ja yllättävän fyysisiä. Niiden kanssa tullut soosi oli erittäin herkullista ja toi kivaa kontrastia rullien makumaailmaan. Digestiivinä nauttimani vietnamilainen kahvi (3,50 €) kondensoidun maidon kanssa paikkasi hyvin jälkiruokaa.


Tarjoilu oli kohteliasta, asiakkaalle tilaa antavaa ja varovaista. Kellertävän sävyinen kahvila on pieni: vain neljä pöytää ja kymmenen istumapaikkaa. Moni arvatenkin hakee ruokansa kahvilasta ja syö muualla. Wolt ja Foodora myös kuljettavat. Miljöö on kodikas, seiniltä löytyy perhosia ja perinteisiä vietnamilaisia riisihattuja.

Bumi Café on tunnelmallinen, vietnamilaiseen keittiöön painottava pikkukahvila Punavuoren sydämessä. Palvelu on ystävällistä ja ruoat toimivat. Ensi kerralla testaan sen haaveeksi jääneen patongin!

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Bumi Café
Pursimiehenkatu 21

00150 Helsinki

torstai 11. tammikuuta 2018

Döner Harju City

Tapahtui vuonna 2017: Tuntematon sotilas sai ensi-iltansa ja Döner Harju muuttui ketjuksi, kun se joulukuun alussa avasi toisen ravintolansa Makkaratalossa. Kahdeksan kebabgrillin uutuusrafla tottelee nimeä Döner Harju City, vaikka Harjun alueelta keskustan hälinään on matkaa. Originaalissa on tullut käytyä pariin otteeseen, joten vanhoja tuttujahan tässä tavallaan oltiin.

Tunnettu tosiasiahan on se, että Döner Harju on tehnyt kebabille sen, minkä uuden polven pizzeriat pizzoille ja burgerjointit burgereille: tehnyt kebabista salonkikelpoista ja hyväksyttävää syömistä muulloinkin kuin aamuneljältä yöllisten hippojen jälkeen.




Lounasaikaan tarjolla on lounarihintaan (10,30 €) alkukeitto ja pääruoka-annos, johon sai valita joko yrttilammasta, chilikanaa, vasikkaa tai seitania. Olin tyytyväinen, että käyntikerrallani alkusoppana oli paahtopaprikakeittoa, sillä se kuulosti lähtökohtaisesti herkulliselta. Lopputulos olikin perin tyydyttävä, mutta jätti selkeästi pääroolin kebabille, joka tuotiinkin pian pöytään. Olin valinnut lounasannokseeni yrttilammasta. Lautaselta löytyi sen lisäksi sitruksista kesäkurpitsasalaattia, marinoitua punakaalia, yrttejä ja focacciapala. Kävi itse asiassa niin, että annoksen lisukkeet nousivat arvoon arvaamattomaan, ja lammas paljastui turhan vähäeleiseksi ja jopa hieman mauttomaksi. Chilikana olisi kenties toiminut paremmin. Tai ehkäpä naapuripöydässä tarjolla ollut omena-habanerosoosi olisi pelastanut tilanteen. Punakaali ja salaatti olivat aidosti maukkaita, jogurttikastike raikasti ja focaccian rapeus toi purutuntumaa annokseen. Makupaletti oli laaja hallittavaksi – tästä haasteesta kirjoitin jo aiemmassa arvostelussani – mutta tällä kertaa annos kesti haasteen kohtalaisen hyvin. Samaa ei voi sanoa lounaan hintaan kuuluvasta kahvista, sillä ikäväksi yllätyksekseni löysin kahvikuppini pohjalta turhan paljon kahvimuruja omaan makuuni. Kahvikupissa ne ovat oikeastaan yhtä tervetulleita kuin ilmavaivaongelmat johtoryhmän kokouksessa.


Döner Harju City on osa Citycenterin uutta ravintolamaailmaa. Kauppakeskusravintolat harvoin ovat erityinen ilo silmälle, eikä tässä asiassa poikkeusta tee myöskään Döner Harju City. Ravintola ei ole kauneuskisan voittaja. Miljöö on pelkistetty, mutta valoisa. Yhtenäisen tilan perällä on myyntitiski ja sen takana keittiö, peränurkassa vesi-, kahvi- ja keittopiste, reunoilla on normipöytiä ja keskellä baarijakkaroin varustetut korkeammat pöydät. Tilaa on lähemmäs sadalle dönerin rakastajalle. Käyntikerralla tila oli suurin pirtein puolillaan, joten sana on kiirinyt. Hyvä niin, sillä kilpailu kauppakeskuksen ravintolamaailmassa on armotonta kuin nuoren gnupoikasen varhaiselämä Serengetin ylängöllä.

Döner Harju ei edelleenkään täysin lunasta niitä lupauksia, joita olen sille vuosien varrella asettanut, mutta lähemmäksi mennään koko ajan.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Döner Harju City
Kauppakeskus Citycenter, 2. krs
Kaivokatu 8
00100 Helsinki

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Wino

Kalliossa on jo nykyinen suosikkilounaspaikkani Vihreä Holvi, olisiko siellä jatkossa myös suosikkiviinipaikkani? Tämä kysymys mielessäni varasin kaveriporukallemme pöydän viime maaliskuussa Flemarille avanneesta Winosta. Wino on omien sanojensa mukaan fine dining -tasoinen bistroravintola sekä alkuviinibaari. Sounds good!

Winossa ei ole erikseen alku- ja pääruokia. Lista koostuu annoksista, joiden hinta on 5–15 euron välimaastossa. Kavereita odotellessa tilasin lasillisen Sander Weingutin rieslingiä (7,50 €) ja pälyilin ympärilleni. Jo Winon eteinen omana tilanaan jäi mieleen. Baaritiski hallitsee etutilaa, jossa pöytämme sijaitsi. Lautalattiat ja laaja värikirjo luovat kotikutoisuutta ja kodikkuutta. 

Kun porukka oli löytänyt paikalle, päätimme ottaa viiden ruokalajin setin (45 €). Tarjoilija kertoi, että se koostuu viidestä annoksesta edessämme olleelta menulta. Alkuun saimme lisäksi talon focacciaa, jolla olikin hyvä aloittaa tuleva makumatka. Menun ensimmäinen annos oli eksoottiselta kuulostava kylmäsavustettu tartar mustajuuren ja lakritsan kanssa. Tasokkaassa annoksessa maut pysyivät balanssissa. Lakritsaa en tosin muista maistaneeni. Seuraava annos oli sieni”cappuccino”, joka oli leikkisä, mutta maukas.



Setin kolmas annos oli simpukka-chowder gratinoidun osterin kera. Simpukat maistuivat, sekä myös lautasen pohjalla piileskellyt liemi, jossa oli katkarapuja, mutta annoksen kruunu – osteri – oli vähän halju esitys. Sen makumaailma ei auennut. Viimeinen suolainen ruoka ennen jälkiruokaa oli scotch egg, joka paljastuikin illan erikoisimmaksi. Jos muuten annoksen nimi ei kerro mitään, niin ei se mitään. Kyse on brittiläisestä ruoasta, joka koostuu kovaksi keitetystä kananmunasta, lihasta ja leivästä. Winon versiossa oli ainakin peuramakkaraa, jonka annoksessa maistoi selkeästi. Annos oli kiehtova ja rohkea, mutta todellakin erikoinen. Ruokien kanssa nautiskelin pari lasia portugalilaista Quinta da Esteveira Reserva -punaviiniä (8 €), jonka totesin erittäin suunmukaiseksi. Portugalilaiset punkut ovat muutenkin lähellä sydäntäni!



Jälkiruoka oli ruokalistassa nimetty yksinkertaisesti mandariiniksi ja inkivääriksi. Vain tuon nimen perusteella en sitä kuunaan valitsisi, mutta jälleen kerran lopputulos oli huomattavasti parempi ja moniulotteisempi kuin miltä se kuulosti paperilla. Herkullinen jälkiruoka jätti onnistuneelle illalle hyvän fiiliksen. Tarjoilija kertoi annoksia tuodessaan lyhyesti jokaisesta annoksesta, mutta tiedättehän: ei siinä pöytäseurueen keskustelun lomassa aina ehdi yksityiskohtia painaa mieleen.


Winon sesonkien mukaan vaihtelevat annokset on helppo todeta korkealuokkaisiksi ja näyttäviksi. Annosten visuaalisuudessa saattoi tosin meininki välillä livahtaa yliyrittämisen puolelle, mutta toisaalta pilkettä pitää löytyä silmäkulmasta, kun Kalliossa kuitenkin ollaan. Annoskoot ovat verraten pieniä. Sen huomasi siitä, että viiden ruokalajin (ja alkuleipien jälkeen) olotila oli vielä aivan siedettävä. Viinit olivat mielenkiintoisia ja osuvia.

Wino on velmu ja erittäin tervetullut uusi tuttavuus Kallion kaduille. Seuraavaksi käyn todennäköisesti nappaamassa ”ohikulkumatkalla” baaritiskillä lasillisen!

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Wino
Fleminginkatu 11
00500 Helsinki

maanantai 1. tammikuuta 2018

Sushi Forest

Sushi Forest on pieni sushipaikka Hämeentien valtaväylän varrella. Se ei tee itsestään mitään numeroa, mutta ahtaa sisäänsä jokainen arkipäivä ahnaita sushinhimoisia lounassuita. Lounasbuffet irtoaa sopuisaan 10,90 euron hintaan. Hinnalla saa misokeittoa kärkeen, susheja reilua kymmentä erilaista ja päälle kahvin. Osa susheista on perinteisiä, osa erikoisempia. Grillattu lohi pienellä töräyksellä majoa on havaittu kenties parhaimmaksi. Myös wakame-merileväsalaatti tuo hyvää kontrastia sushin syönnille. Se voidaan kuitenkin todeta, että sulatejuustoviipale ei toimi riisipalan päällä, ei sitten millään.




Palvelu Sushi Forestissa sujuu puoliksi englanniksi, puoliksi suomeksi. Rouva hoitaa rahastuksen ja pöytien siistimisen, herran hoitaessa keittiöpuolen. Ravintolan miljöö meni kertaheitolla uusiksi kesken arviointijakson. Uusi versio on edellistä seesteisempi ja miellyttää silmää enemmän.

Sushi Forest tarjoaa suhteellisen rauhallisen lounaskokemuksen, mitä arvostan suuresti. Meininki nimittäin on verrattoman paljon rauhallisempaa kuin Kurvissa sijaitsevassa Luckiefun’sissa, vaikkakin siellä sushit ovat piirun verran parempia. Kaikelle on aikansa ja paikkansa.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Sushi Forest
Hämeentie 32
00530 Helsinki