torstai 28. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 parhaat ravintolat

Vuosi 2017 alkaa pikkuhiljaa olla taputeltu. Monella on tässä kohtaa tapana miettiä mennyttä vuotta ja sitä, mitä siitä jäi käteen. Vai jäikö yhtään mitään? Tottahan toki jäi, nimittäin toinen toistaan laadukkaampia ja miellyttävämpiä ravintolakokemuksia! Varsinaisia ravintola-arvosteluja syntyi vuoden aikana kaikkiaan 68 kappaletta, siihen päälle pari kirjoitusta Japanin matkan kulinaarisista makunautinnoista ja viimeisenä tämä julkaisu.

Ravintolakävijöiden valintojen maailman moninaisuuden tai vaihtoehtoisesti tyhjän mielen kirouksen aiheuttamaa tuskaa helpottaakseni olen koonnut vuoden 2017 voittavat valinnat viidessä eri kategoriassa. Kategoriat ovat lounas, brunssi, illallinen, pizza ja burger. Muissa kategorioissa kolmen kärki on saatu selville, mutta burgereista löytyi tänä vuonna vain kaksi suosikkia. Ravintolat eivät ole järjestyksessä, vaan kaikki mainitut 22 raflaa ovat saaneet laatuleiman meikäläiseltä. Olkaa hyvät, menkää ja nauttikaa!


Lounas

 

Vihreä Holvi
Vihreästä Holvista on tullut suosikkilounaspaikkani, kiireisen arjen levähdyskeidas. Myös Nyt-lehti mainitsi ravintolan vuoden parhaimpien listalla.

Sori Taproom
Kaisaniemen kuningas. Loistava lounas ja tyylikkään valoisat tilat.

Roster
Vuoden paras liikelounas. Kaikki toimi: ruoka, palvelu, miljöö. Vahva suositus.



Brunssi

 

El Fant
El Fantin erilainen brunssi. Aina ei tarvitse lähmiä brunssiansa buffetpäissään, vaan voi nauttia siitä tyylikkäästi pikkuannos kerrallaan.

Aito
Laadukas ravintola, laadukas brunssi. Vuodesta toiseen varma valinta.

Pikkubistro Kattila
Tampereen timantti. Hyvää brunssiruokaa viehättävässä miljöössä. Hinta-laatusuhde hipoo taivaita.


Illallinen

 

E. Ekblom
Turun jalokivi kauniissa jokirannassa. Vuoden paras illalliskokemus. Kaikki toimi. Kaikki.

Shelter
Erittäin miellyttävä illallinen. Loisteliaat viinit jäivät ruoan ohella mieleen.

Restoran Noa
Ravintola Tallinnan ytimen ulkopuolella on oman matkansa väärti. Ruoka on mielikuvituksellista, mutta useimmiten myös toimivan mainiota. Näkymät lahden toiselta puolelta Tallinnaan ovat häkellyttävän hienot.


Pizza

 

Via Tribunali
Vuoden pizzeria, ehdottomasti. Napolilaisen koulukunnan primus inter pares.

Classic Pizza
Vuoden paras pizza tuli maisteltua täällä, mikä hieman jopa yllätti kokeneen pizzan natustelijan. Yltäkylläinen lista täynnä herkullisen kuuloisia pizzoja.

Daddy Greens Pizzabar
Hyvää pizzaa, vaikka sisustus ei iske omaan silmään.


Burger

 

Social Food Burgerjoint
Kurvin burgerkeisari. Simppeleitä, mutta mehevän maukkaita laatuburgereita.

Korjaamon kesäpiha
Vuoden burgeryllättäjä. Korjaamon kesäpihan burgeri vei lisukkeineen kielen mennessään. Odotan jo ensi kesää.


Ensimmäisen blogivuoden parhaat ravintolat löydät muuten täältä.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Thai Street Food

Idyllisestä Porvoosta Sörnäisten sykkeeseen on käynyt Thai Street Foodin tie. Ketjun ensimmäinen ravintola avattiin tosiaan vuoden 2016 toukokuussa Porvooseen, josta laajennus on edennyt Helsinkiin ja Turkuun. Thaimaalainen ruoka ei kuitenkaan näillä kulmilla ole suinkaan mikään harvinaisuus. Tästä esimerkkinä toimikoon lähes naapurissa sijaitseva Pinto B´staurant.

Lounasaikaan tarjolla on päivän annos (10 €), jonka olenkin aina ottanut. Kahdella ensimmäisellä kerralla söin kanaa cashewpähkinöillä, viimeisimmällä kerralla puolestaan kanaa hapanimeläkastikkeella. Annokset ovat pitäneet sisällään kanaa, riisiä, vihanneksia, kuten paprikaa, porkkanaa ja sipulia sekä lautasen reunalla nököttäneen vihersalaatin. Annostaan pystyy myös tuunaamaan erinäisillä tököteillä ns. tuunaustiskillä. Samasta pisteestä saa myös juomat, jotka kuuluvat lounaan hintaan. Kun tarjolla on colaa, colaa myös otetaan. En sitten tiedä, sopiiko sen nyanssit täydellisesti thaikkuruokaan. Kana ja vihannekset ovat olleet oikein hyviä, riisi on ollut riisiä, mutta se vihersalaatti on aina tuntunut kovin irralliselta ja turhalta. Yhdellä kerralla se oli myös minun makuuni liian sipulista. Ehkä sen tilalle sopisi paremmin joku thaikkuhenkinen salaatti tai sitten vain panostus pääraaka-aineeseen ja sen lisukkeisiin. Mitään alkupalapöytäähän Thai Street Foodista on turha hakea. Jälkkäriksi kuuluu kahvi, joka ensimmäisellä käyntikerralla oli sellaista kuraa, että hyvä ettei jäänyt juomatta. No, se oli pannun viimeinen loraus. Jonkun pitää heittäytyä kiekon eteen, niinhän se menee. Muilla kerroilla kahvi on ollut laadukkaampaa.




Thai Street Food sijaitsee toimintansa toistaiseksi lopettaneen Jamaican Mamasin (joka muuten etsii uusia tiloja) entisissä tiloissa. Siinä missä Mama oli käyttänyt runsaasti vapauksia väripaletin kanssa sisustuksessaan, vetävät thaimaalaiset hillitymmällä ja karummalla linjalla. Mutta tiedättehän: joku tykkää äidistä, toinen tyttärestä? Itse kyllä ihan pidän nykyisistä vaaleista betoniseinistä, ruutuisesta laattalattiasta ja karuista valoista. Tiloja ei kyllä suurin surminkaan tunnistaisi samoiksi. Meteli paljaassa tilassa saattaa ruuhka-aikana yltää kovaksi. Palvelu on tehokasta, ei erityisen ystävällistä. Kuitin mukana tulee numero, joka huudetaan, kun annos tulee tiskille valmiina. Muoviset aterimet ja pahvinen lautanen tuovat katuruokafiilistä, mutta ovatko ne sittenkään välttämättömiä? Miinuksena lisäksi se, ettei päivän lounasannoksia pysty tsekkaamaan etukäteen netistä.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu





Thai Street Food
Vilhonvuorenkatu 5
00500 Helsinki 

maanantai 18. joulukuuta 2017

Wanha Sataman Makasiinijoulubuffet

Tänä vuonna tuli käytyä ensimmäisen kerran Wanhan Sataman joulubuffetissa. En tosin ole varma, onko se aiemmin edes sellaista tarjonnut. Marraskuun lopussa ehdin käydä testaamassa Katajanokan Kasinon joulupöydän, joten tuoretta vertailupohjaa löytyy. Molemmat ravintolathan sijaitsevat Katajanokalla, suhteellisen lähellä toisiaan.

Alkuun nostimme maljan tuleville joulunpyhille kuohuviinilasillisilla (9 €), joihin oli laitettu tujaus glögiä tuomaan jouluntuntua. Juoma kävi sunnuntaipäivän aperitiiviksi oikein hyvin. Wanhan Sataman joulubuffassa on tarjoilupöytiä vaikka muille jakaa: kolme alkupalapöytää (kaksi kalapöytää, yksi lihapöytä), juustopöytä, jälkiruokapöytä sekä pääruokapöytä, jonka takana operoi kokki. Luontevaksi lähestymistavaksi loimme ns. neljän lautasen strategian: alkukala-, alkuliha-, pääruoka- ja jälkiruokalautaset.



Tunnettu tosiasiahan näissä kinkereissä on se, että alkuruoat ovat se kulinaarinen kohokohta. Niin nytkin. Mädin, smetanan ja sipulin aina toimiva kombinaatio loi hyvän pohjan ensimmäiselle lautaselle. Graavilohi tilli-sinappikastikkeella toimi hyvin, kuten myös lämminsavustettu kirjolohi remoulade-kastikkeella. Katkarapu Skagen on mätiin verrattavissa oleva instituutio – löytyy aina lautaseltani. Kalapöydät olivat Wanhassa Satamassa kovassa iskussa. Lihapöydästä mainitsen paahtopaistin tymäkän maukkaalla piparjuuricremellä. Paahtopaisti toimi, mutta arvioisin, että Kasinon paisti toimi paremmin.


Pääruokaa oli pakko maistaa, vaikkei tässä vaiheessa nälkä enää kurninutkaan vatsanpohjassa. Härän seläke portviinikastikkeessa sekä rosmariinilla maustetut juurekset olivat varmaa suorittamista ilman suuria ilonkiljahduksia. Välijuustot jätin suosiolla väliin, mutta jälkiruokapöydän esittämään haasteeseen halusin vastata. Rommirusinat vaniljavaahdolla oli uusi, joskin miellyttävä, tuttavuus. Maitosuklaa-hasselpähkinäkakku, piparkakkupannacotta karpalokastikkeella sekä jo tutuiksi käyneet marmeladit pelasivat odotusten mukaisesti.



Palvelu oli tehokasta ja sydämellistä. Puitteet Wanhassa Satamassa olivat myös kohdillaan. Tosin alussa suuressa tilassa oli melko hämärää, minkä huomaa alkuruokakuvista, mutta jossakin kohtaa joku taisi nojata valokatkaisijaan, sillä tilaan tuli valoa, minkä puolestaan huomaa pääruoka- ja jälkkärikuvista. Olin tuttuun tapaan puoleen hintaan liikkeellä, mutta vaikka ruoat sai hyvällä alennuksella, loppulaskua nostivat alkuskumppa (9 €), kahvi (3,90 €) sekä narikka (3 €).

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Wanha Satama
Pikku Satamakatu 3-5
00160 Helsinki

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Natura

Reilun puolentoista vuoden ikäinen Natura on nopea liikkeissään. Nuoresta iästään huolimatta se on ehtinyt viime kesän aikana kokea jo ensimmäisen faceliftinsä. Kasvojenkohotuksen lopputuloksena onkin tyylikkään rosoinen lopputulos: auki revityt tummanharmaat betoniseinät, seinästä kasvava männynoksa hienona yksityiskohtana, korkeat tilat sekä tietysti avokeittiö, josta voi sivusilmällä seurata kokkien työtä. Luonto on tuotu Roban urbaaniin kaupunkiympäristöön, kuten ravintoloitsijat asian pukevat.

Ravintoloitsijoista puheen ollen – Naturan henkilökunta koostuu alan ammattimaisemmasta puoliskosta, sillä osaamista on kerrytetty yhden, kahden sekä kolmen tähden Michelin-ravintoloista niin Suomessa, Ranskassa, Englannissa, Espanjassa kuin Italiassakin. Koska minulta jäi Natura 1.0 kokematta, oli ehdottomasti testattava Natura 2.0.

Naturan ruokalista koostuu menuista tai lista-annosvaihtoehdoista. Menujen kuningas on All out! (89 €), joka sisältää ravintolan kaikki annokset. Päädyimme kuitenkin poimimaan annoksemme listalta. Todettakoon, että ruokalista vaihtuu päivittäin sesongin ja raaka-aineiden saatavuuden perusteella, joten nettisivuilla esitellyt annoksetkin ovat vain suuntaa antavia.

Avasimme illan kreikkalaisella Akakies-roseeskumppalasillisilla (9,5 €). Eksoottinen valinta ei ollut onnistunein, sillä maku oli mansikkaisen helakka ja perin ponneton. Seuraava lasillinen – Sybille Kuntzin riesling (10,10 €) – sen sijaan oli kaikessa uhkeudessaan erinomainen viini!



Keittiön tervehdyksenä toimi kananmaksasta ja marjoista tehty suupala. Annos oli rohkea, mutta maistuva avaus. Myös talon hapanleipä toimi erinomaisesti. Ensimmäinen virallinen annokseni oli burrata-juuston ympärille tehty taidonnäyte (10 €). Valitettavasti aika on tehnyt tepposensa, enkä enää täsmälleen muista muita annoksen raaka-aineita. Tuo mozzarellasta ja kermasta tehty juusto joka tapauksessa maistui taivaalliselta muiden osien kanssa. Seuralaiseni avokado-annos (14 €) mantelien ja sitruunamelissan kera puolestaan oli pienehkö pettymys.


Seuraavaksi saimmekin nauttia illan kohokohdan kurpitsakeiton (10 €) muodossa. Hurmaavaa kurpitsaa ryydittivät feta ja siemenet. Tasokkaan annoksen ainoa huono puoli oli se, että se loppui liian nopeasti, vaikkei pienenpieni ollutkaan. Vaikka viime aikoina on uutisoitu sirkoista tehdystä leivästä, halusimme ”pääruoaksi” rehellistä lihaa härän muodossa. Hereford-härkä sienten, päärynän ja endiivin (17 €) kera toimi tässä roolissa. Annos oli suunmukainen, mutta ei vetänyt vertoja burratalle tai kurpitsakeitolle.


Tarkoituksenamme oli siirtyä jälkiruokiin käymällä luontevasti makumatkalla juuston, hiilinäkkärin ja perunahillon maailmassa, mutta jouduimme kylläisyydessämme jättämään tämän reissun väliin. Annokset olivat tehneet tehtävänsä, vaikkeivät valtavia olleetkaan. Otimme jälkiruoaksi molemmille ”Frozen Yogurt 2013” -klassikkoannokset (9 €). Saimme eteemme lumikasan, josta tuli mieleen taannoinen käynti Tehtaankadun La Maisonissa. Lumitöiden lomassa maistoimme annoksesta jogurttisorbettia, basilika-hunajamoussea, hunajakennoa, sitruunaa ja orvokkia. Olisin halunnut pitää erikoisesta annoksesta enemmänkin, mutta valitettavasti se jäi minun kohdallani vajavaiseksi. ”Lumi” eli sorbetti takertui hassusti kitalakeen eivätkä maut täysin erottuneet toisistaan. Pisteet kuitenkin kiehtovasta esillepanosta!


Ilo ei loppunut tällä kertaa laskun maksuun, sillä saimme päättää makumatkan caneleihin (onpa vaikea sana). Canelé on pieni ranskalainen leivos, jossa on karamellisoitu pinta ja pehmeä sydän. Naturan versiossa makumaailma koostui rommi-rusinasta ja mehiläisvahasta. Verraton suupala, josta pidin itse asiassa enemmän kuin lumitöistä.

Naturan annokset ovat moderneja, kiehtovia ja useimmiten onnistuneita. Kunnianhimo ja ammattitaito lyövät onnistuneesti kättä. Miljöön tummanpuhuva industrialismi ei kumarra vaaleaan skandinaavisuuteen, mikä miellyttää silmää. Palvelu oli nuorekkaan ystävällistä. Natura on laadukas valinta illalliselle.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Natura
Iso Roobertinkatu 11
00120 Helsinki

torstai 7. joulukuuta 2017

Skiffer Kallio

Kallio on saanut oman osuutensa liuskojen invaasiosta. Skifferin laivasto on saapunut Kallioon. Siis mikä? Skiffer-pizzaketjun neljäs Helsingin ravintola on auennut marraskuun alussa Flemarille Kallioon ilahduttamaan meitä liuskoihin tykästyneitä tasamaan tallaajia. Liuskoista on aiemmin saatu nauttia mm. Erottajalla ja pääkallopaikalla eli Liuskaluodolla, josta onkin tullut meikäläiselle jokakesäinen vierailukohde.

Kallion Skiffer tarjoilee myös lounasta, mikä on kiva juttu. Lounaat ovat tärkeitä, koska se antaa mahdollisuuden pieneen työpäivän aikaiseen pakomatkaan – arkipäivän eskapismia parhaimmillaan! Skifferin lounaalla on tarjolla 11 euron hintaan kahta liuskaa ja yhtä salaattia (kahvi ei kuulu hintaan, mistä piiitkä miinus, kuten tiedätte). Ensimmäisellä kerralla oli pelkästään luonnollista ottaa liuska. Toisella kerralla päätin testata salaatin, kunnes otin jälleen liuskan (Itämeri eli lämminsavulohta, savusärkeä ja pinaattia). Liuskoilla on vetovoimaa, kuten muillakin hyvillä pizzaserkuillaan. Kallion liuskat ovatkin taattua Skiffer-laatua. Täytteet ovat harkittuja, laadukkaita ja aina meheviä. Pohja on ohut ja reunat rapeita. Ehkä vähän liiankin, sillä niitä on hankala syödä. Yleensä järsin pizzojen reunatkin hyvällä ruokahalulla, mutta nämä ”poksahtelevat” reunat eivät kuulu suosikkeihini.



Sisustus 45-paikkaisessa ravintolassa on pelkistetyn tyylikäs. Isot valoa tuovat ikkunat, tummanharmaat seinät, seinien leikkimieliset taulut, kaltereiden takana oleva viinikaappi. Jännänä yksityiskohtana voisin muuten mainita ulko-ovea vastapäätä olevan baari- ja maksutiskin, joka on käännetty nurinpäin! Tarjoilija ei olekaan tiskin toisella puolella, vaan operoi asiakkaiden kanssa samalla puolella pöytää. Skiffer Kalliossa pelataan avoimin kortein!

Seuraavalla kerralla voisin mennä ilta-aikaan testaamaan paikallisen erikoisuuden eli Kallio-liuskan (16 €), jossa on täytteenä Harjun makkaratehtaan seitsemän chilin makkaraa, hapankaalia ja selleriä. Aikamoista!

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Skiffer Kallio
Fleminginkatu 8
00530 Helsinki

lauantai 2. joulukuuta 2017

Katajanokan Kasinon joulupöytä

Joulubuffeteissa (puoleen hintaan!) käymisestä on vuosien mittaan tullut tapa, koska ei joulua ilman buffetia! Pari vuotta sitten kävin Sipulin, viime vuonna Pörssin ja tänä vuonna ainakin Katajanokan Kasinon joulubuffetissa. Kasinolla on muuten viimeksi tullut käytyä, kun vietimme siellä iltaa ns. pimeän illallisen merkeissä. Jos muuten eteen tulee mahdollisuus osallistua sellaiseen, niin ehdottomasti kannattaa kokeilla!

Katajanokan Kasino on ollut sijoillaan yli sata vuotta ja se näkyy. Talo ja sen sisuskalut ovat pikkaisen kulah… patinoituneet aikojen saatossa. Toisaalta välillä on ilo kokea vanha talo ja sen arvokas miljöö kaiken maailman revittyjen industrial-henkisten betoniseinien viidakossa tai vaihtoehtoisesti skandinaavisen vaalean ja riisutun interiöörin kyllästämissä ruokasaleissa.

Kasinon joulubuffet (59 €) on mallia perinteinen. Alkupalapöydästä löytyy mm. graavattua ja lämminsavustettua lohta, sillejä, mätiä, maalaisterriiniä, häränpaahtopaistia, metsäsienisalaattia, perunasalaattia ja rosollia. Pääruokana tarjoillaan ainakin kinkkua, glaseerattua härkää, paahdettuja juureksia, makkaroita ja paria laatikkoa. Erilaisia vaihtoehtoja, joilla lautasensa pariin otteeseen täyttää, on niin monia, että varmasti krantumpikin yksilö löytää mieleistänsä suuhunpantavaa. Nostaisin kuitenkin esiin alkupaloista poikkeuksellisen toimivan häränpaahtopaistin piparjuurikastikkeella, lämminsavustetun lohen ruohosipulikastikkeella sekä talon oman perunasalaatin. Lisäksi mädin, smetanan ja sipulin pyhällä liitolla on sivelty monta onnistunutta buffet-iltaa. Pääruokapuolelta hain käytännössä vain lihat lautaselle ja loput noudin alkupalapöydästä. Kinkku oli sinapin kera kohtuullista, vaikka seuralainen moitti sitä turhan kuivaksi. Kinkun voittikin glaseerattu härän ulkoseläke, joka tryffelikastikkeen kanssa oli maukas kombo. Todettakoon, että illan aikana iloista seuruettamme ryyditti vieläkin iloisempaan meininkiin Ayler Kupp Riesling (59 €) Saksanmaalta. Se täytti tehtävänsä, mutta ei välttämättä ollut paras vaihtoehto läpi aterian.



Sen verran on joulubuffetkäyntejä vyöllä, että nälkää oli osattu jättää vielä jälkiruokapöydän kimppuun käymiselle. Poimin sieltä hedelmäkuivakakkua (erehdyksessä, näytti suklaakakulta), kirsikka-suklaakakkua, suklaabrownien sekä iki-ihania marmeladeja. Kuivakakut eivät ole minun juttuni, brownie oli melko yhdentekevä, mutta kirsikka-suklaakakku yllätti positiivisesti. Marmeladit onkin testattu herkullisiksi jo aiemminkin.

Kasinon palvelu salissa oli oudointa vuosikausiin. Siis älkää käsittäkö väärin: se oli sinänsä ystävällistä ja tehokasta, mutta vain… todella outoa. Se olikin yksi illan puheenaiheista pöydässämme.

Katajanokan Kasinon ruokatarjonta menee samaan linjaan aiempien joulubuffetkäyntieni kanssa: neljä tähteä. Ruoka on hyvää ja valinnanvaraa tosiaan riittää. Kun siitä vielä nauttii puoleen hintaan, myös hintalaatu-asteikko värähtää yli keskitason.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Katajanokan Kasino
Laivastokatu 1
00160 Helsinki