Linko PizzaBar

Taas pizzalla, tosin tällä kertaa puolivahingossa. Alkuperäinen suunnitelma oli käydä ennen lätkämatsia syömässä uudistetussa Viidessä Pennissä, mutta sen olivat kansoittaneet lätkäfanit aivan tukkoon. Hätävarasuunnitelma otettiin käyttöön lennosta ja sen turvin askelsimme ystäväni kanssa kohti Taka-Töölöä ja Linkoa. En ollut siellä aiemmin käynyt, mutta huhut kertoivat ravintolan olevan usein täynnä. Pöytävarauksiakaan ei kuulemma harrasteta. Meitä kuitenkin onnisti ja saimme hallintaamme viimeisen vapaana olevan pöydän.

Aikataulu oli tässä vaiheessa tiukahko, joten nopeasti katse seinällä olevaan ruokalistaan ja tilausta kehiin. Päädyin punajuuri-vuohenjuustopizzaan (12 €) ja huuhtelujuomaksi laadukasta siideriä (Westons Vintage, 9 €). Pizzat saapuivat hyvinkin säädyllisessä ajassa tilauksesta ja pääsimme iskemään kiinni. Pizzani oli hyvä, mutta ei ihmetyksekseni yhtään enempää. Täytteet olivat laadukkaita ja maut kohdillaan, mutta heikoimmaksi osa-alueeksi jäi pizzan reuna. Reuna oli osittain palanut ja niin ilmava, että sitä oli vaikea syödä. Kokonaisuudesta jäi valjun keskinkertainen fiilis. Tuntui, että osa pizzantekotaidosta jäi piippuun. Niinpä uusinnalle on annettava tilaisuus.

Linko on kodikas kortteliravintola. Sisustus on suoraan hipsterikäsikirjan sivuilta: ikään kuin kaikki olisi huolimattomasti vain haettu kirpputorilta, vaikka taustalla on varmasti harkitumpaa suunnittelua. Ravintolassa näytti viihtyvän monenkirjavaa sakkia: vanhempia naisia, nuori isä lapsineen, parikymppinen pariskunta. Tässä juuri piileekin kortteliravintolan voima.

Linko kuuluu samaan heimoon kuin esim. Kalevankadun Putte’s. Trendikkäitä uuden aallon pizzerioita on viime vuosina syntynyt kuin sieniä sateella. Niitä yhdistää yhtäältä panostus laatuun, mutta toisaalta myös tervetullut leikkisyys, mikä näkyy mm. erikoisina täytteinä pizzoissa. Pizza on toki vakava asia, mutta ei se tarkoita sitä ettei voisi olla pientä pilkettä silmäkulmassa.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Linko PizzaBar
Linnankoskenkatu 12
00500 Helsinki
www.linkopizzabar.fi

Cafe Picnic, Itis

Café Picnic on asemoinut itsensä ihmismassojen keskeisten kulkureittien varrelle. Vahva fyysinen presenssi onkin ketjun paras puoli. Kun shoppailun lomassa alkaa nälkä kurnia vatsassa, on Picnic usein likellä.

Picnicin tarjoamat lounaat olen aina suosiolla kiertänyt kaukaa, mutta välillä ilta-aikaan on mukaan tarttunut patonki. Tällä kertaa olin Itiksessä, kun kaipasin nopeaa ja helppoa syötävää. Löysin itseni Picnicistä ja edestäni kana-caesar ciabattan (7,90 €). Täysin ylihintaisen kuivan leivän sisällä oli broileria caesar-kastikkeella, juustolastuja, vihanneksia ja pestoa. Tylsän ja mauttoman ciabattan pelasti ainoastaan sen kylkeen ottamani raikas cola.

Vaikka järsimäni patongit ovat olleet piirun verran ciabattaa parempia, niin on selvää, että tällä hinnalla saa paljon muutakin ja ehdottomasti parempaa. Lokaatiolla jyräävän ketjun tulisi panostaa ruokaansa enemmän.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Muru

Murun alusta asti menestyksekäs matka on kestänyt jo yli viisi vuotta. Hämmentävää, kuinka nopeasti aika rientää. Muistan vielä, kun yritin köyhänä opiskelijana saada pöytää Murusta. Rahani olisivat kenties juuri ja juuri riittäneet illanviettoon, mutta jonotuskärsivällisyyteni ja ylpeyteni eivät.

Niinpä kului viisi pitkää vuotta, kunnes täytin vuosia ja vaimoni antoi minulle lahjaksi Kuningaspäivän™. Päivääni Kuninkaana kuului vaikka mitä, eikä tässä ole syytä mennä kaikkiin yksityiskohtiin, mutta sanottakoon, että kyseisenä päivänä tuli käytyä Murussa. Eikä kyseessä ollut mikä tahansa jokalauantainen dinneri, vaan Murun klassikot -brunssi (46 €). Tarjolla oli Henri Alénin, Timo Linnamäen, Samuil Angelovin ja Nicolas Thieulonin isännöimän juhlakalun klassikkoannoksia viiden vuoden taipaleen kunniaksi. Toisin sanoen brunssi oli kokoelma parhaista ja suosituimmista annoksista. Tehtäköön vielä selväksi se, että Muru ei yleensä tarjoa lounasta tai brunssia, vaan avaa ovensa vasta viiden korvilla.

Avasimme pelin cava-lasillisilla, joiden seuraksi tuotiin uunituoretta leipää ja artisokkalevitettä. Vaikka edessä oli ”vain” laadukasta viiniä ja leipää, tuli tunne, että nyt on hyvä vain olla ja nauttia. Myös brunssia varten kasattu soittolista aloitti takuuvarmalla klassikolla: Ice Ice Baby sopi letkeän brunssittelun taustalle kuin viinilasi käteeni. Seuraavaksi pöytäämme tuotiin charcuterie Murun leikkeleistä: pate en croute a’la sir Lintsi, scampeja escabeche sekä siika-lohicheviche ja avokadoa. Pitkän ranskan lukijanakin olin hätää kärsimässä tavatessani ruokia, mutta silmieni edessä annokset olivat onneksi selkeämpiä. Kuten arvata sopii, kaikkien suupalojen makumaailma oli harmonisen herkullinen, mutta tiukan kisan voittajaksi valitsisin keskimmäisen kisailijan eli scampit escabeche.

Väliruokana tarjoiltiin bouillabaissea, tuota entistä kalastajien arkikeittoa. Nyt oli annoksesta arkisuus kaukana, siis makujen puolesta. Ei varmaan yllätä, että tässäkin annoksessa olivat makuelementit enemmän kuin kohdillaan. Seuraavaksi vuorossa olikin ns. pääruoka eli karitsaa kahdella tapaa, kylkirullana ja kareena, lisukkeena linssipaistosta ja punaviinikastiketta. Karitsa-annos jatkoi vahvalla linjalla, mutta jäin kaipaamaan raikastavaa komponenttia. Niinhän se on, että kun pelataan korkeimmalla sarjatasolla, pienetkin ”kauneusvirheet” korostuvat. Jälkiruokana tarjoiltu suklaafondant ja suolakaramellijäätelö oli jälleen taivaallinen makukokemus edustaen jälkiruokien korkeinta olemusta.

Murun brunssi oli laadultaan timanttinen ja konseptina erilaisen jännä. Tuntui hassulta syödä ”brunssi”menu heti klo 12 jälkeen päivällä viinilasillisten kera – aivan kuin olisi ollut illallisella! Poissa olivat tosin tahmaiset ottimet ja loppuun kalutut ruoka-astiat. Jälkikäteen voi myös kiitollisena todeta, että normiähky, joka yleensä seuraa buffetbrunssia, loisti sekin poissaolollaan. Tästä voikin kiittää säädylliseksi viritettyjä annoskokoja.

Ravintola ei ole suurensuuri, enemmänkin intiimi. Tiloja on käytännössä kaksi: etu- ja takaosassa. Sisustuksesta on tehty leikkisän lämminhenkinen. Tarjoilu oli ystävällisen rentoa ja jutustelevaa. Muistan lukeneeni aikoinaan Murun luomasta uuden koulukunnan tarjoilutyylistä, jossa kuvainnollisesti ja lähes konkreettisestikin istutaan asiakkaan polvelle turisemaan mukavia. Se ilmeisesti hämmensi meitä jäyhiä suomalaisia. Nyt meno on tässä mielessä sopivasti rauhoittunut ja varmasti hyvä niin.

Muru on viidessä vuodessa ottanut paikkansa kevyesti Helsingin ravintolakentän laadukkaimmassa top kympissä. Toivottavasti seuraava käyntini ei ole kymmenvuotisbrunssilla, vaan jo hieman aikaisemmin.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Muru
Fredrikinkatu 41
00120 Helsinki
http://www.murudining.fi/

Patisserie Teemu & Markus

Käyn Teemun ja Markuksen luona säännöllisen epäsäännöllisesti. Paikan luomukset tulivat tutuiksi jo Kiseleffin ajoilta. Nykyinen majapaikka on lähempänä keskustan vilinää, mutta kenties kuitenkin valtaväestön askelmerkkeihin nähden hieman syrjäisellä Yrjönkadulla. Sisätilat ovat pienet, mutta kodikkaat. Palvelu on aina nuorekkaan ystävällistä.

Olen syönyt täällä elämäni parhaan pullan. Se oli jonkinlainen nougatpulla ja lienee vielä valikoimassa. Viimeisin käyntini ajoittui Runebergin päivän tienoille, joten luonnollinen valintani kohdistui kyseisen herrasmiehen nimellä kulkevaan torttuun. Se olikin mehevän maukas, mutta ei välttämättä noussut valtiomiesluokkaan. Kahvi on aina laadukasta. Todettakoon myös, että vaimoni arvostaa erityisesti paikan kauniita astioita ja maistuvia lounaskeittoja. Tämä patisserie on pääkaupungin ehdotonta parhaimmistoa.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Patisserie Teemu & Markus
Yrjönkatu 25
00120 Helsinki
http://www.patisserietm.fi/

Treffi Pub & Bistro

Välillä joutuu näkemään pikkuisen vaivaa, kun metsästää kaupungin parasta hampurilaista. Tässä tapauksessa se tarkoitti metromatkaa Herttoniemeen, mitä ei kuitenkaan yleisen elämänkokemuksen perusteella voida pitää ylitsepääsemättömänä. Olenhan nimittäin käynyt etsimässä esim. Kontulassa Suomen parasta kebabia ja Jollaksessa Suomen parasta pizzaa. Näiltä reissuilta ei vastauksia vielä löytynyt, mutta entä nyt? Löytyisikö Suomen, tai edes Stadin, paras bursa?

Olin testimatkalla toisen ravintolaentusiastin kanssa, minkä huomasi sekä siitä, että jutustelun aiheet pyörivät pitkälti ruoan ja ravintoloiden ympärillä, mutta myös siitä, että annoksia luonnollisesti kuvattiin tovi ennen haarukan iskemää. Mutta vain tovi, sillä annos näytti liian herkulliselta, mutta siitä enemmän tuonnempana. Yleensä joudun naureskellen pahoittelemaan kuvaamistani seuralaiselle, joka sellaiseen hömpötykseen ei ole tottunut.

Tämä Treffihän on muuten nykyisin uusi Treffi, sillä se avasi ovensa remonttitauon jälkeen joulukuussa. En ole käynyt vanhassa Treffissä, joten ravintolan edellisestä elämästä ei ole kokemuksia. Olen ymmärtänyt, että nyt ravintolassa panostetaan ruokaan aiempaa enemmän. Sen taitaa huomata mm. alkuruokien hinnoittelusta, joka lähtee kohoamaan vasta kympistä. Tuntuu kalliilta, mutta toki riippuu siitä, mitä sillä saa. Panostus näkyy myös siinä, että Treffi tarjoaa iltaruoan lisäksi niin lounasta kuin brunssia. No, minä en pysty käymään näin kaukana lounaalla, joten olen liikenteessä puhtaasti burger & pari laatujuomaa mielessä.

Vaikka listalta löytyy ribsejä ja entrecôteeta, on selvää, että syy tähän reissuun on Treffin Cheese Burger, viileämmin TCB (18,50 €). Hampparin pääroolissa on aina Herra Pihvi: puuhiilillä grillattu reilu parisataagrammainen musta Angus, joka itse asiassa parin puraisun jälkeen paljastui burgerskenen pihvien päälliköksi: täydellisesti paistettu mehevän maukas kokonaisuus. Harmi, ettei tullut otettua kuvaa puolikkaasta hampurilaisesta – siitä olisi selvinnyt paremmin, mistä puhutaan. Päällikön seuralaisina olivat juusto, savumajoneesi, pikkelöity punasipuli ja chilikastike. Kaikki ne pelasivat sivuroolinsa – jos ei nyt ihan Oscarin – niin ainakin Golden Globen arvoisesti. Mutta tätä juuri arvostan. Ei täytetä bursaa turhaan kaikella, mitä keittiöstä löytyy. Keep it simple, kuten Aurinkokuningas sanoisi – ja veloittaisi siitä lystistä 6 000 euron luentopalkkion. Itse sämpylä edusti muutoin klassista koulukuntaa. Ranskalaiset ja parmesan-tryffelimajoneesi olivat sen sijaan selvästi ylempää keskiluokkaa verrattuna kilpailijoihinsa. Annos oli kaiken kaikkiaan 5/5, kuten nuoriso käsittääkseni asian ilmaisisi.

Lähiöpubista ei voi lähteä maistamatta juomapuolta. Olen kai pudonnut joskus lapsena puusta päälleni, sillä en juo lainkaan olutta. Ennen sen kummempaa kummastelua todettakoon, että oikeastaan kaikki muu kyllä putoaa. Treffin siiderivalikoima oli sellainen kuin vain tämän päivän laadukkaalta pubilta voi odottaakin. Suosikkejani Brittein saarilta siis löytyi. Tosin hintataso oli viritetty samoilla kulmakertoimilla kuin alkuruoatkin.

Jos joku ei vielä tähän asti luettuaan ymmärtänyt, niin metromatka Herttoniemeen todellakin kannattaa. Oliko hampurilainen Suomen tai Stadin paras? Paha sanoa, mutta nyt ollaan lähellä. Todella lähellä. Menkää, syökää, juokaa, testatkaa ja kertokaa minulle!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Treffi Pub & Bistro
Hiihtomäentie 14
00810 Helsinki
http://treffipub.com/fi/

Presto

Presto on majaillut Espan arvokkailla tiluksilla parisen vuotta. Kuulemani palaute ravintolasta ei ole saanut minua vaivautumaan kokeilemaan tätä ”palaa Italiaa”. Ennen kuin vasta nyt. Jos totta puhutaan, kävin kyllä ravintolassa kevyellä snack-tyyppisellä iltapalalla jo viime kesänä, mutta silloin tämä blogi oli vasta kaihoisa pilke silmäkulmassa eikä ravintola tohtinut silloin (eikä muuten edelleenkään), että sitä arvostellaan Eat.fi-sivustolla. Olin kyllä aina pitänyt ravintolan sisustusta tyylikkäänä, kun olin pälyillyt vaivihkaa sisään ohimarsseillani. Viimekesäisen pienen mozzarella & salami -seikkailun jälkeen olen nyt käynyt ravintolassa pariin otteeseen buffet-lounaalla.

Buffet-lounas tarjoillaan pettymyksekseni ravintolan ”sikaosastolla” eli kaukana isojen ikkunoiden antamista näkymistä Espan puistoon. Paremmat näköalat on luonnollisesti varattu niille asiakkaille, jotka eivät annostele lounaitaan kuivuneista pastaottimista vaan nauttivat lounaansa pöytiin kannettuina. Ehkä joskus vielä minäkin.

Buffet-lounas (10,10 €) sisältää paria alkusalaattia leipineen, paria pääruokaa sekä kahvin tai teen. Ensimmäisellä kerralla pääruokana oli äyriäispastaa ja kanaa. Maistoin molempia. Pasta oli ihan hyvää, kun sitä marinoi reilulla parmesan-kerroksella. Jälkimmäisellä kerralla tarjolla oli tomaatti-vuohenjuustopastaa sekä naudan paahtopaistia ja hunajajuureksia. Tällä kertaa pasta oli yhdentekevää, mutta paahtopaisti kastikkeella teki tehtävänsä. Näiden parin kerran perusteella uskaltaisin julistaa, että Preston lounasbuffa on sellainen, että kyllä sieltä aina syötävää löytyy ja nälkä lähtee, mutta taso ei ole taivaissa. Ok-tasoista särvintä toisin sanoen. Mutta kahvi ja pikkuhyvä vielä päälle, niin jaksaa taas ratkoa töissä pähkinöitä!

Ne mozzarellat ja salamit maistuivat kyllä silloin kesällä, kuten pari lasillista viiniäkin. Täytynee siis jatkossa keskittyä Mozzarella-baarin antimiin ja kenties kertaalleen testata sitä herrojen lounasvaihtoehtoakin! Pääseepä ainakin ihmettelemään Espan vilinää.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Presto
Eteläesplanadi 14
00130 Helsinki
http://www.ravintolapresto.fi/

The Mess

Kuljin kerrankin trendin eturintamassa, kun kävin heti avajaisviikolla testaamassa The Messin lounaan Pikku Roballa. Olinhan kulkenut joka-aamuisen työmatkani tämän työmaan vilinää väistellen, josta nyt on kuoriutunut uutuuttaan hohkava, 300 luovaa nomadineroa sisäänsä nielaiseva coworking-yhteisö nimeltään Mothership of Work eli kavereiden kesken MOW. 

Lounaan aloitus on hassu: ilmoitin sisääntulon läheisyydessä päivystäneelle tarjoilijalle, että olen tulossa lounaalle ja ottaisin lohipastan (11,50 €). Tarjoilija sanoi, että voisin mennä vapaalle paikalle ja tilaus tultaisiin hetken päästä ottamaan. Jaa, kuulostipa turhan monimutkaiselta. Ravintolan hyörinää mittaillessani arvokkaasta lounasajastani oli lohkaistu nopeasti yli viisi minuuttia. Kävin sitten toiselta tarjoilijalta tilaamassa pastani. Sen jälkeen sain ohjeet käydä hakemassa salaattia ja keittoa, jotka kuuluivat annokseeni. Yes sir! Tomaattikeitto ajoi sinänsä asiansa, mutta leipä ja salaatti olivat kovin tylsiä.

Ankeahkoa alkupalaa särpiessäni odottelin turhankin innokkaana lohipastan suomaa pelastusta. Meni 10 minuuttia. Toinenkin. Pelastusta ei kuulunut. Jouduin jälleen vaivaamaan tinkimätöntä työtään tekeviä tarjoilijoita. Kysyin pastani perään ja sitä luvattiin puolestaan kysyä keittiöstä. Viiden minuutin kuluttua kokki toi eteeni annokseni. Ei pahoitteluja. Söin sen nopeasti. Hyvää annoksessa oli lohen määrä (minulla on vieläkin traumoja opiskelijaruokala-annoksista). Huonoa siinä oli annoksen pienuus ja sen kohtuullisuuden rajat ylittävä nestepitoisuus. Pastaa oli vaikea syödä siististi, jos se jotakin lounaalla kiinnostaa.

Lievitin oloani kahvilla, joka yllättäen kuului hintaan. Olin nimittäin aivan varma, että tällaisissa paikoissa kate otettaisiin ylihintaisesta kahvista. Tässä suhteessa tapahtui siis käyntini ensimmäinen ja ainoa positiivinen poikkeus.

Miljöö on The Messissä modernin viileä ja valoisa. Suuret ikkunat näyttävät Pikku Roban koko helmikuisessa ankeudessaan. Sisältä on hyvä hakea turvaa loskalta, mutta tarjoaako The Mess sellaista? Ensimmäinen kerta oli nimittäin kovin hapuileva. Ehkä tämän vuoksi olenkin yleensä mennyt testaamaan tulokkaat vasta siinä vaiheessa, kun kiusallisista lastentaudeista on päästy eroon. Mitään sellaista ei kuitenkaan tapahtunut, että olisi syytä olla antamatta ravintolalle vielä toista tsäänssiä. Ehkä seuraava vierailuni voisi kuitenkin ajoittua afterwork-aikaan.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

The Mess
Pieni Roobertinkatu 9
00130 Helsinki
http://www.themess.fi/