Ristorante Il Siciliano

Siinä se on nököttänyt pitkään, aivan silmieni alla, Aleksilla. Välillä päähän on putkahtanut pieni ajatus, että pitäisikö tuollakin käydä, mutta ei kovin usein. Ravintolan ulkokuori ei nimittäin herätä sen suurempia mielihaluja mennä sisään asti, vaan huokuu jotain muuta, kenties 90-lukua? Mutta niin vain sekin päivä koitti, että pääsin ovista sisään. Porukka päättää, sanoo Antti Rinne ja minä korjaan, että lounasporukka päättää. Näin se välillä menee.

Ravintola oli lounasajan loppupuolella vielä melkein täynnä. Kuuden hengen porukallemme taiottiin peri-italialaiseen tyyliin kuitenkin riittävän tilava pöytä, vaikka osa meistä olisi jo voinut kääntyä pois. Sitten vain tiskin ja salaattipöydän kautta odottelemaan. Lounaslista koostui pastasta, risotosta, pizzasta, salaatista ja lohiannoksesta. Eli aika monipuolinen valikoima. Ryhmästämme 83,3 % päätyi Pavarotti-pizzaan, minä mukaan lukien. Se sisälsi melkoisen hyvänkuuloisen perjantaipaketin: salamia, kinkkua, jauhelihaa, sipulia ja mozzarellaa. Pitäähän sitä tankata huolella illan pikkujouluja varten! Kylkeen kolmenkympin nero d’avola -punkku, josta tuli lasi jokaiselle. Etelä-eurooppalaista. 

Pizza oli oivallinen, muttei välttämättä kovin paljoa enempää. Osa porukastamme moitti turhan paksua pohjaa. Viiltävän tarkkaa annosanalyysiä ei nyt tullut tehtyä, kun oli kiire jutella työasioista ja niistä pikkujouluista. En tainnut muistaa edes kysyä mielipidettä pasta-annoksesta. Perushyvää pizzaa ja punkkua, ei siinä mitään. Niin, se salaattipöytä. Se oli sitä, mitä ne aina ovat. Pizzasta lähtee varmasti nälkä, joten mielestäni kysymys kuuluu, miksi edes vaivautua. 

Palvelu oli äärimmäisen ystävällistä. Kanssakäyminen tapahtui kivasti kolmella kielellä: suomeksi, englanniksi ja luonnollisesti italiaksi. Ravintolan sisustus jatkoi ulkopuolisten osien antamaa vaikutelmaa ”ajan patinoimasta” paikasta. Prego!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Il Siciliano

Aleksanterinkatu 36

00100 Helsinki

http://www.ilsiciliano.fi/

Katajanokan Kasino

Pimeä illallinen (Dine in the Dark): varokaa, sisältää pienen annoksen juonipaljastuksia!

Mitä jos et näkisi annosta, joka tuodaan eteesi? Mitä jos et näkisi, onko lautasella enää mitään jäljellä? Mitä jos et näkisi yhtään mitään? Näitä kysymyksiä pääsimme pohtimaan Katajanokan Kasinolla, jossa järjestettiin ns. pimeä illallinen. Se tarkoittaa, että tila, jossa illallinen nautitaan, on täysin pimeä. Olet siis sokea – edes hetken verran. Maailmalla tällainen konsepti on viety jopa niin pitkälle, että joissakin paikoissa tarjoilijat ovat oikeasti sokeita. Skattan Kasinolla tarjoilu pelaa kuitenkin pimeännäkölaitteen avulla. Hätä ei silti ole tämännäköinen(!), sillä illan isäntänä toimi syntymästään saakka sokea herrasmies, jonka tarinointia sokeiden arjesta ja esim. opaskoirista oli ilo kuunnella. Illan aikana hän myös kiersi jutustelemassa pöydissä.

Hovimestarin miten-homma-toimii-puheiden jälkeen tepasteltiin pariskunnittain silmälaput silmillä edellä kulkevaa olkapäistä pidellen varsinaiseen ravintolasaliin, joka ilmeisesti tässä vaiheessa oli vielä hämärästi valaistu. Hapuilu oli käsin kosketeltavaa, kun ei… no, nähnyt mitään. Kun kaikki ruokailijat olivat paikoillaan, sammutettiin valot ja lopullinen pimeys laskeutui jännittyneiden osallistujien päälle. Otimme silmälaput pois ja varsinainen illallinen – vai sanoisinko peräti show – sai alkaa.

Alkumalja ja vesi olivat valmiina paikoillaan ja ne löytyivät varovaisen kopeloinnin jälkeen. Alkoholittoman alkujuoman tunnistimme vielä helposti, joten voi sanoa, että peli ainakin avattiin vakuuttavasti. Heti sen jälkeen vaikeuskerrointa kuitenkin nostettiin. En ryhdy tässä kertomaan tämän tarkemmin illan ruoka- ja juomavalinnoista, koska niiden pähkäily on iso osa elämystä (lopussa on kuva yhdestä annoksesta). Sen voin kuitenkin sanoa, että normaalin tasapainoisia lusikallisia tai haarukallisia ei varmasti tule illan aikana otettua. Välillä on haarukka täynnä kastiketta, välillä suuhun eksyy pelkkää lihaa. Muutamaan otteeseen haarukassa ei ollut mitään! Yleisesti ottaen ruoat ja juomat olivat laadukkaita, vaikkakaan lopputulos ei näyttäytynyt kenties kovinkaan tasapainoisena johtuen juuri syömisen käytännön vaikeuksista.

Sanotaan, että kun yhden aistin ottaa pois, muut parantuvat. Näin se varmasti on ainakin pitkällä tähtäimellä. Tämän parituntisen aikana makuaisti ei kuitenkaan ehtinyt parantua. Usein oli oikean maun jäljillä, mutta lopullinen klousaus jäi tekemättä. Kun lopuksi sytytettiin valot ruokailutilaamme, oli tilan oikeiden muotojen ihmettelyn lisäksi kummastelun kohteena syömämme ruoka- ja juoma-annokset. Saliin nimittäin tuotiin malliannokset sekä paljastettiin illan viinit. Kannattaa muuten ehdottomasti ottaa viinipaketti (25 €) mukaan, niin saa tuplasti haastetta. Viiniä oli kiva makustella  illan isännän tarinointia kuunnellessa ja seuraavaa ruokalajihaastetta odotellessa.

Pimeä illallinen oli huikea kokemus tällaiselle ravintolaentusiastille, mutta sitä voi varauksitta suositella muillekin elämyksiä etsiville. Samalla oppii arvostamaan uudella tavalla näkökykyään ja niinkin arkista asiaa kuin syömisen helppoutta. Kokeilkaa itse tai antakaa vaikka kaverille lahjaksi!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Katajanokan Kasino
Laivastokatu 1
00160 Helsinki
www.katajanokankasino.fi/

Block by Dylan

Block by Dylan sijaitsee Etelärannan arvokiinteistössä ja tarjoilee kokonaisvaltaista henkistä ja fyysistä hyvinvointia niin aamiaisen, lounaan kuin brunssinkin merkeissä. Olen testannut näistä ainoastaan lounaan (n. 11 €), mutta sen sentään useamman kerran.

Lounasaikaan tarjolla on joko salaattibuffet ja keitto tai lämmin ruoka -vaihtoehto (tai ne kaikki!). Tällainen valinta aiheuttaa minulle lähestulkoon aina kovaa sisäistä Jaakobin painia: ottaako pääruoan (tai useampiakin) ja nihkeän raastesalaatin vaiko monipuolisen salaattilautasen sekä keiton? Täällä olen päätynyt useammin edelliseen vaihtoehtoon, kun taas lähitienoolla sijaitsevassa Bankissa jälkimmäiseen vaihtoehtoon. 

Päivän lounas ilmestyy ajan henkeä noudattaen Facebook-sivuille (okei, FB-sivu näkyy myös normikotisivuilla) ja lista on usein ilahduttavan monipuolinen – lähes aina löytää syyn valita päivän lounaspaikaksi BdD:n. Ylipäätään ruoka on laadukasta ja kekseliästä. Suosion ymmärtää, mutta onneksi asiakaspaikkoja riittää. 

Vaikka ruoka on keskiössä kiireisessä lounasskenessä, ei sovi vähätellä ravintolan miljöötä, joka on Blockissa yksi kaupungin koleimmista. Seinillä on kuvioita ja värejä, mutta kokonaisuus ei sorru ylilyönteihin. Blockin sisustukseen on selvästi panostettu. Ravintolan keskeltä kohoaa korkea avoin tila yläilmoihin, josta toimistorotat voivat pälyillä toisten toimistorottien lounastaukoa. Väärässä ei kuitenkaan välttämättä ole sekään, joka väittää, että paras näkymä on aina ikkunoista ulos. 

Block by Dylan on upea lisäys ravintolaketjuun, jossa jo entuudestaan ovat muut Dylanit ympäri Helsinkiä sekä mm. Erottajalla majaansa pitävä Pastor.

Kysyt, miksi sitten kokemus ei ole täydet viisi tähteä? Koska tarjotin astioineen pitää itse palauttaa ja lajitella kuin opiskeluaikana konsanaan! Niih. 

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Karl Fazer Café

Brunssit on niin nähty. Nyt vuorossa ovat aamiaiset, vai ovatko enää nekään? Kuka näistä trendien kulkusuunnista ottaa selvää… Aamiaiskatsannossa Fazerin luomus edustaa kuitenkin kaupungin ylintä laatuluokkaa, klassista benchmarking-kohdetta.

Totta on, että nopealla silmäyksellä valikoima ei näytä ylitse pursuavalta, mutta ei kannata hätääntyä tai edes hämääntyä. Jutun nimi on nähkääs korkea laatu, ei määrän tai keskinkertaisuuden tavoittelu. Leipävalikoima on monipuolinen ja korkealaatuinen, kuten reilusti yli 100 vuoden osaamispääomalta odottaa sopii. Höyryävän sämpylän väliin tai lämpimän karjalanpiirakan päälle on ilo laittaa lämminsavulohta tai laadukasta leikkelettä. Vihanneksia ei sovi tietenkään unohtaa. Juustovalikoima ilahduttaa aina leveällä rosterillaan, manchegon esittäessä itse oikeutettua pääroolia. Tarjolla on siis muutakin kuin sitä tympeää brietä. Jogurttia, hedelmäsalaattia ja granolaa vielä lautaselle raikastamaan kokonaisuutta. Smoothietakin saa. Kahvin voi valita kahdesta paahdosta.

He, jotka eivät vieläkään usko saavansa roposilleen vastinetta, murtuvat hurraa-huutoihin viimeistään kakkupöydän äärellä. Tarjolla oli tällä kertaa kahta (kolmeakin on ollut) sorttia ja molempia toki piti maistaa. Vinkkinä siis: kannattaa jättää tilaa myös jälkiruoalle.

Aamukahdeksalta ei yleensä ole ruuhkaa, mutta yhdeksän aikaan alkaa jo ns. tupa olemaan täynnä ja akustiikan vuoksi hälinä sen mukaista. Rauhaa arvostavat ihmiset laittavat siis kellon herättämään riittävän aikaisin! Näinä taloudellisesti epävarmoina aikoina ihmiset kaipaavat edullista, sanoisinko arjen luksusta. Mikä olisikaan miellyttävämpi tapa polkaista päivä käyntiin kuin visiitti Fasun herkullisella ja edullisella aamiaisella (12,90 €)?

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

 

Karl Fazer Cafe
Kluuvikatu 3
00100 Helsinki

Momotoko

Varokaa, ramenit ovat rantautuneet lopullisesti Helsinkiin! Jonkinlaisena miinanraivaajana toimi Hietalahden kauppahallin Fat Ramen, joka on oivaksi paikaksi todettu jo aiemmin. Nyt maihinnousun on suorittanut myös Yliopistonkadulle avattu Momotoko, joka tarjoaa tätä helsinkiläisten kielellä olevaa japanilaista herkkua lounaan, late lunchin sekä iltapalan merkeissä.

Iskimme ravintolaan ystäväni kanssa perjantaina alkuillasta ja onnistuimme saamaan viimeisen vapaana olevan pöydän. Mutta sitä ennen oli tilattava annokset tiskiltä. Valintani kohdistui listan ensimmäiseen annokseen eli Original Tonkotsuun, joka sisälsi mm. possunkylkeä, tofua, maissia, vihanneksia ja kananmunan (15,50 €). Ystäväni päätyi lyhyemmin, mutta kankeammin lausuttavaan Shoyuun, joka oli muutoin lähes sama, mutta possu oli vaihtunut kanaan (15,50 €).

Annokset olivat muhkeita niin kooltaan kuin makumaailmaltaan. Possu oli rasvaisen maukasta ja liemi ensiluokkaista. Yksittäiset raaka-aineet oli aseteltu kulhoon kauniisti ”omiin lokeroihinsa”, mikä miellytti silmää. Kylkeen sai pienen kimchi-lautasen, josta pystyi hakemaan takapotkua aina välillä.

Momotokon hinnat voivat tuntua äkkiseltään kovilta, mutta rahalle saa myös vastinetta. Palvelu on ystävällistä ja annokset tulevat täydessä ravintolassa pöytään juuri, kun on miettimässä, että milloinkohan ne mahtavat saapua.

Tila on Wrong Noodlesista tuttu eli pieni ja ahdas eikä mikään kodikkuuden kehto. Reissusta Momotokoon jäi täysi vatsa ja hyvä fiilis. Ensi kerralla täytyy testata donburi riisiannokset.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Momotoko
Yliopistonkatu 5
00100 Helsinki
http://www.momotoko.com/

Kulosaaren Casino

Loka-marraskuulle ajoittuvista Kulosaaren Casinon bliniviikoista on muodostunut minulle ja puolisolleni jokavuotinen perinne. Satavuotisjuhliaan tänä vuonna viettävä ravintola on tyylikkäästi ajan patinoima ja hienolla paikalla meren läheisyydessä, ja vaikka moni ehkä mieltääkin paikan erityisesti kesäravintolaksi, on siellä pimeään vuodenaikaan oma erityinen tunnelmansa. Niin erityinen, että valitsimme Casinon myös viime talvena vietetyn hääjuhlamme pitopaikaksi.

Mutta se blinibuffet. Kun normaalisti blinit tarjoillaan alkuvuodesta, purjehtii Kuliksen Casino tässä asiassa vastatuuleen. Ja hyvä niin, sillä mikä sopisikaan paremmin kaamokseen ja räntäsateisiin kuin tuhti blinikattaus pää- ja jälkiruokineen. Jos näillä eväillä ei kaamosmasennus lähde pois, niin ei sitten millään! Tarjolla on juuri sopivan kokoisia ja sopivan rapsakoita blinejä sekä asianmukaiset täytteet niille. Täytteistä mainittakoon pakolliset mädit, sipulit ja smetanat, mutta myös mm. katkarapu skagen, kylmäsavulohi, savuporomousse, punakaali-sinihomejuustosalaatti, metsäsienisalaatti ja Myrttisen suolakurkut lisukkeineen. Täytteitä on sen verran paljon, että on pakko noudattaa vuosien varrelta tuttua kahden lautasen strategiaa. Laatu pelaa kaikkien täytteiden kohdalla, mutta nostaisin silti haarukan nokkaan klassisen siianmädin, punasipulin ja smetanan muodostaman pyhän kolminaisuuden sekä katkarapu skagenin.

Seitsemän blinin ja valtavan täytekasan jälkeen on tauon paikka ennen pöytään tuotuja pääruokia. Vaimoni valitsi paahdettua taimenta, perunapyrettä ja smetanaan muhennettua tattia, joka paljastui pääruokien voittajaksi. Pääsin nimittäin syömään annoksesta reilun kolmanneksen, sillä alkuruokapöytä oli päässyt vankasta kokemuksesta huolimatta jälleen kerran yllättämään vaimoparkani. Taimen oli ensiluokkaista ja annoksen makumaailma tasapainoinen. Itse valitsin glaseerattua vasikanposkea valkosipuli-sitruunakastikkeen ja syysjuuresten kera. Annoksessa ei sinänsä ollut moitteen sijaa, mutta maut olivat blinien jälkeen ehkä turhan tuhteja.

Jälkiruokavatsa on eri vatsa, kuten näissä piireissä tiedetään. Niinpä jälkkärin jaksaa syödä aina. Niin nytkin. Vaimoni valitsi tyrnipannacottan lakulla ja porkkanalla, kun itse valitsin annoksen, jossa oli puolukkaa, kauraa ja uuniomenajäätelöä. Molemmat olivat esteettisesti hienoja, mutta myös maut pelasivat onnistuneesti yhteen. Täytyy kuitenkin sanoa, että jo lähtökohtaisestikin illan panokset oli asetettu blineihin, joten sekä pää- että jälkiruoissa oli vähän pelailun makua. Näinhän se usein tuppaa menemään.

Palvelusta ei löydy moitteen sijaa Kulosaaren Casinossa, vaan se on aina ensiluokkaista. Viinilista on suppeahko, mutta rakennettu oivasti. Suositukset osuivat nappiin.

Ilta oli jälleen kerran ladattu täyteen odotuksia, mutta yhtä varmasti ne myös lunastettiin. Nähdään ensi vuonna!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Kulosaaren Casino
Hopeasalmenpolku 1
00570 Helsinki
http://www.kulosaarencasino.fi/

Kotileipomo Eromanga

Eromangan lihapiirakalla on jonkinasteinen legendan asema. Sitä pidetään kaupungin parhaimpana ja leipomon kotisivujen mukaan lihikset ovat valloittaneet koko Suomen. Huomioiden edellä mainittu ja se, että olen viime aikoina riittävän usein Eromangan ohi kävellessäni kuolannut lihis & lihaliemi -kylttiä (4,40 €), lopulta kyse oli vain siitä, milloin murtuisin ja menisin itse testaamaan kuulopuheiden todenperäisyyden.

Sain isohkon lihiksen kassalta kevyesti lämmitettynä. Lihaliemi herätti jo ennen tilausta mielenkiintoa minussa, joten oli pienimuotoinen pettymys, kun se tulikin jauheena kupin pohjalla. Sain ohjeeksi lisätä lämmintä vettä siihen. Lopputulos oli kuitenkin erittäin maukas ja sen tuoma makumaailma sopi lihiksen kylkeen kuin samppanja arkipäivään. Eli siis tosi hyvin. Lihapiirakka ei ollut syntisen rasvainen, mutta ei se terveysruoaksi välttämättä käy. Makumaailma oli simppeli, sillä mistään nuoruudesta tutusta snägärilihiksestä ”kaikilla mausteilla” ei tässä rotulihiksessä ollut kyse. Kokonaisuus oli ehyt, mutta ehkä se lopullinen tajunnanräjäyttävä isku jäi antamatta. Jotain jäi ehkä kuitenkin puuttumaan.

Leipomon sisustus on vahvasti kallellaan Kaurismäen Suomeen: pelkistettyä, ulkokuorella ei koreilla. Ruskean sävyt hallitsevat. Palvelu oli ystävällistä, mutta itsepalveluperiaate vallitsee Eromangassa: kertakäyttölautanen ja muut tavarat viedään itse pois ruokailun jälkeen.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Kotileipomo Eromanga
Pohjoinen Makasiinikatu 16
00130 Helsinki
http://eromanga.fi/

Kita

Sushibuffet. Tuo helpotuksen keidas monitoimitila-aavikon keskellä vaeltaville nykyajan prekariaatille. Sushien suosio ei ole jämähtänyt menneisiin vuosi(kymmeni)in, vaan suosiota riittää täyttämään ravintolat tänäkin päivänä. Väitänkin, että ne ovat tulleet jäädäkseen. Aivan kuten vaikkapa pizza tai hampurilaiset.

Sushibuffet lounaaksi on jonkinasteinen kielletty hedelmä: tiedät, että tulee syötyä – aina liikaakin. Ja lounarikaan ei riitä – edes se kallein. Mutta silti se on lounasviikon kohokohta. Sitä odottaa enemmän kuin sen vakkarilounaspaikan varmaa salaattibuffaa.

Kita Eteläespalla tarjoaa sushibuffetin lounaalla (11,90 €), arki-iltaisin (14,90 €) ja lauantaisin (14,90 €). Lounaalla on täyttä ruuhka-aikaan. Onneksi pöytä löytyy, niin ei tarvitse jäädä palloilemaan kahvitermarin viereen. Niin, kahvi kuuluu hintaan. Lautaselle on helppo kasata sopiva määrä erilaisia susheja, sillä valinnanvara on kohtuullisen laaja – ei ylitsepursuava, mutta riittävä. Järkyttävimmät ylilyönnit (à la pekonisushi) on onneksi jätetty kokin limbiseen aivokuoreen vielä hautumaan. Sushit olivat tuoreita ja maukkaita: perushyviä. Osa oli perinteisiä ja osassa oli haettu vähän twistiä kastikkeilla ja erikoisemmilla täytteillä.

Sushit ovat luonnollisesti se pääjuttu näissä kinkereissä, mutta eräänlaisena lisukkeena Kitassa oli tarjolla mm. salaatteja, erilaisia tempuroita ja nuudeliwokkia. Ne jäivät kuitenkin soittamaan epävireisesti kakkosviulua lounaan ajaksi. Myöskään jälkkärinä nautittu hedelmäannos (eli hunajamelonia ja appelsiinilohkoja) ei herättänyt intohimoja, vaan toimi ainoastaan suunraikastajana.

Kita on autenttinen ravintola siinä mielessä, että työntekijät ovat ilmeisesti japanilaisia. He ovat myös ahkeria täyttämään ruokatarjontaa sekä hakemaan tyhjiä lautasia pois. Ystävällisyys ilmenee huomaamattomuudessa ja mainitussa tehokkuudessa. Miljöö on jotenkin kliinisen tuntuinen, ei kovin kodikas.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Kita
Eteläesplanadi 4
Helsinki
http://kitaravintola.fi/