Bistro Cumulus

Kaukana takana ovat ne ajat, kun oli järkevää mennä mihin tahansa muualle syömään kuin hotellin omaan ravintolaan. Ainakin Meilahdessa sijaitsevan Bistro Cumuluksen kohdalla hotellien ravintoloihin kohdistuvat vanhahtavat epäluulot on syytä kiikuttaa pihakompostiin maatumaan, sillä toukokuussa avautunut bistroravintola tarjoaa kiehtovan ja modernin ruokalistan herkut valoisassa ympäristössä.

Mainion sijaintinsa vuoksi (ravintola on ihan kotikulmillani) olen käynyt Bistro Cumuluksessa syömässä useasti sekä lounaalla että ilta-aikaan. Voidaankin sanoa, että etäpäiväni kohokohta on lounasvisiitti Bistroon. Lounaalla (10,20 €) tarjolla on laadukas ja monipuolinen buffetkokonaisuus, joka hakee vertaistaan koko kaupunginkin mittakaavassa. Useimmille meille tavan tallaajille jo pelkkä alkusalaatti-, tai paremminkin alkupalapöytä, riittäisi aivan hyvin. Salaatteja löytyy useampaa sorttia, minkä päälle erilaisista purnukoista voi haalia lautaselleen mitä erinäisempiä pikkuherkkuja. Kuitenkin alkupalapöydän lisäksi valittavana on paria eri pääruokaa sekä keittoa ja leipää. Jälkimmäiset olen joutunut inhimillisen kantokyvyn vuoksi jättämään väliin, mutta pääruokaa on aina pitänyt testata. Ja hyvä niin, sillä kokeilemani pääruoatkin ovat olleet ensiluokkaisia. Kyseessä on todennäköisesti yksi kaupungin monipuolisimmista lounaskohteista ja erityisesti juuri lounaan hinta-laatusuhde nousee täyteen viiteen tähteen.

Lounaalla puolenpäivän aikaan ravintolassa on aikamoinen hulina, ja kävipä kerran niinkin, että jouduin oikein metsästämällä metsästämään itselleni pöytäpaikkaa. Uskaltaisin väittää, että Bistro Cumulukseen tullaan lounaalle myös reilusti hotellin omien seinien ulkopuoleltakin, sillä kuten sanottu: lounasdiili on yksi kaupungin parhaimpia. Ravintola olisi päässyt heittämällä lokakuussa julkaisemaani vuoden parhaat lounaat -listalle. Sanottakoon vielä, että lounaan hintaan kuuluu luonnollisesti kahvi ja pienellä lisäinvestoinnilla saa makumatkan päättää jälkiruokaan, mutta se on itseltä jäänyt toistaiseksi testaamatta.

Iltaisin meno on rauhallisempaa, vaikkei ravintola silloinkaan tyhjillään ole ollut. Saattaa jopa käydä niin, että pääsee ikkunapaikoille seuraamaan vilkkaan vaarallista Tukholmankadun liikennettä. Bistron iltamenu on särmikkään monipuolinen, siitä löytyy kivaa twistiä ja se on selvästi ajassa kiinni. Makuja on haettu laajalla pensselillä ympäri maailmaa. Annoksia voi helposti jakaa pöytäseurueen kesken. Vaikkei tiivis lista sisällä kymmeniä ruokalajeja, niin on sanomattakin selvä, että nyt on syöjässä vika, jos ei löydy mitään sopivaa suuhunpantavaa.

Iltalistaa on tullut kahlattua läpi jo jonkin verran: tutuiksi ovat käyneet alkuruoista härkäannos sekä lohisashimit, kuten myös ranut erilaisilla lisämausteilla ja majoneeseilla. Pääruoista olen maistanut ainakin parin vuoden takaista hittiä kana-avokadopastaa (13 €) sekä aivan viimeisimmällä keikalla härän ulkofileetä valkosipulisen maustevoin, vihannesten ja ranujen komppaamana (26 €). Varsinkin pihviannos oli kaikessa muhkeudessaan todella tasokas annos. Jälkiruokalistan limepiiras (6,20 €) tarjoillaan veikeästi purkista. Makujen puolesta kaikki on kuten pitääkin ja lopputuloksena saan raikkaan ja suunmukaisen päätöksen illalle.

Ravintolan miljöö on skandinaavisen vaalea ja raikas. Suuret ikkunat tuovat kaivattua valoa suureen tilaan, mutta antavat samalla myös näkymiä ulos. Ainakin omasta mielestäni elävä elämä on melkeinpä aina mielenkiintoisempaa katseltavaa kuin hienoinkaan taulu. Tarjoilu on ollut ystävällistä, mutta ei haittaisi, jos sitä saisi säädettyä 15 % ripeämmäksi.

Bistro Cumuluksen paras puoli on herkullinen ja moderni ruokalista sekä ilta- että lounasaikaan yhdistettynä laadukkaaseen keittiöosaamiseen. Jos Bistro Cumulus edustaa hotelliravintoloiden tulevaisuutta, niin olen onnellinen.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Bistro Cumulus
Tukholmankatu 2
00250 Helsinki

Mei Lin Chinese Restaurant

Muutama vuosi sitten auennut Mei Lin mainitaan aina niissä karkeloissa, kun käydään herrasmiesmäistä debattia kaupungin parhaasta kiinalaisesta ravintolasta. Sehän toki täytyy tehdä selväksi, että kiinalainen ruokakulttuuri koostuu useammasta alueellisesti eroteltavasta keittiöstä, joten siinä mielessä kiinalaisesta ravintolasta puhuminen vastaa eurooppalaisesta keittiöstä puhumista. Mei Lin edustaa sichuanilaista keittiötä, joka on tunnettu runsaasta mausteiden käytöstä.

Testasin Mei Linin sen alkuaikoina kertaalleen, mutta se kerta jäi mieleen tasapaksuna. Ehkä siksi näiden käyntikertojen väliin jäi lähes neljä vuotta.

Lounaalla Mei Lin tarjoaa kymmenen annosta listalta, jossa kaikki annokset maksavat 10 euroa. Rakastan nuudeleita, joten lähes aina valitsen sellaisen annoksen, jossa on nuudeleita ja jotakin lihaa. Niin nytkin. Paistettua naudanlihaa ja nuudeleita oli näin ollen selvä valinta. Annoksessa ei ollut mitään vikaa, mutta toisaalta siinä ei ollut mitään ihmeellistäkään. Se hävisi jokseenkin selvästi vastaavanlaiselle annokselle omassa suosikkikiinalaisessani Dong Bei Hussa.

Lounaalla on tarjolla myös jonkinlainen alkusalaattipöytä. Sen kuitenkin löysimme vasta siinä vaiheessa, kun menimme syötyämme maksamaan lounaita tiskille. Joku väittäisi, että tarjoilija olisi voinut sellaisesta meille vaikkapa vinkata. Eihän alkusalaattipöytä miltään maailmoja syleilevältä näyttänyt, mutta olisi sitä voinut kokeilla. Muuten tarjoilu oli vähäeleistä, mutta ystävällistä.

Ravintolan miljöö on skandinaavisen vaalea ja suoraan sanoen karu. En sano, että kiinalaista ruokaa tarjoavien ravintoloiden tulisi olla täynnä mauttomuuksia, kuten kättään heiluttavia kissoja, tulta syökseviä lohikäärmeitä ja punaisia lyhtyjä, mutta kenties jonkinlainen välimalli olisi löydettävissä.

Ravintolalla on selvästi intohimoa ja edellytyksiäkin asemoitua tusinakiinalaisten yläpuolelle. Aivan ylimpään kärkeen se ei minusta kuitenkaan yllä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Mei Lin

Lönnrotinkatu 33-35

00180 Helsinki

Kitty’s Milkshake Bar

Let’s shake things up! Hietalahden kauppahallissa majailee Suomen ensimmäinen ja ilmeisesti toistaiseksi ainoa ”oikea pirtelöbaari”. Se kumartaa 50-luvun jenkkityylille. Ja toden totta: pastellisävyt, rekisterikilvet, herkkukipot ja muu asiaan kuuluva tilpehööri vievät ajatukset menneisyyteen – aikaan, jolloin Amerikka oli joidenkin mielestä vielä suuri. Pienen baarin miljöö on leikkisä ja hauska. Ainoaksi harmiksi jää se, että istumapaikkoja ei oikeastaan ole.

Pirtelölista on pitkä ja herkullinen, mutta päätös on lopulta kuitenkin yllättävän helppo tehdä. Banana and Salted Caramel it is (6,5 €)! Sitten vain tilausta tiskiin ja odottelemaan pirtelön valmistumista. Lopputulos oli kaikessa mahtipontisessa överiydessään verraton. Maut hitsautuivat onnistuneesti yhteen, vaikka niitä oli paljon: banaania, vaniljajäätelöä, suolakaramellikastiketta, kermavaahtoa ja kuivattuja banaanilastuja. Kokonaisuus oli toimiva täysosuma. Tuhtikin se oli. Roslundin burgerin päälle vähempikin olisi totisesti riittänyt. No, pienemmän pirtelönkin saa halutessaan. Pääsin maistamaan myös vaimoni tilaamaa Edwinin Karamellia ja Popparia, mutta vaikka sekin oli todella maistuva pirtelö, hävisi se mielestäni omalleni selvästi. Vaimoni oli eri mieltä. Makuasioita sanoi koira… kyllä te tiedätte.

Kitty’s Milkshake Bar on Michael Beresfordin ja Sanna Langin toukokuussa avaama luomus. Käynnillämme pääsimme nauttimaan Michaelin iloisesta palvelusta, joka on jo itsessään piristävä kokemus. Kun siihen päälle lisää ensiluokkaisen pirtelön, on syytä suunnata askeleet kohti Hietalahden kauppahallia! Alkaneesta talvesta huolimatta.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Kitty's Milkshake Bar
Lönnrotinkatu 34
00180 Helsinki

Pizza Hut

Pizza Hut on kuin Robert Duvallin esittämä asianajaja ja consiglieri Tom Hagen Kummisetä-elokuvissa: tuttu ja turvallinen, luotettu, aina lähellä auttamassa. Vai menikö vertaus vähän överiksi? Helsingin Pizza Hutit, varsinkin Citykäytävän yksikkö, on käynyt minulle tutuksi näiden kaikkien vuosien aikana, jotka vääjäämättömällä vauhdilla vierivät eteenpäin. Oli siis aika julkistaa ja virallistaa suhde kertomalla siitä täällä.

Jenkkiketju on perustettu lähes 60 vuotta sitten ja nykyisin tässä maailman suurimmassa pizzaketjussa on yli 10 000 ravintolaa yli sadassa eri maassa. Tuhat kärpästä ei voi olla väärässä, eihän? Suomen ensimmäinen Pizza Hut oli muuten juurikin tämä Citykäytävän yksikkö – se avattiin vuonna 1987. Se historiasta ja luvuista, siirrytään tähän päivään. Tämän vuoden aikana olen käynyt kolmesti Citykäytävän Pizza Hutissa eli tuoreita kokemuksia löytyy kosolti.

Pannupizzathan ovat Pizza Hutin ylpeyden aihe. Näinpä olen ottanut pannupizzan kertaa kolme: Supreme (15,50 €) peruslistalta sekä Tuscany (16,90 €) ja Chicken de Lux (16,90 €) spesiaalilistalta. Kaikki olivat vähintäänkin yltäkylläisen runsaita. Paremmuusjärjestys oli kuitenkin päinvastainen edellä mainittuun listaan verrattuna eli voiton vei luxus-kana, kakkosena Toscana ja kolmantena perinteinen Suprememättö. Loistavaa kanapizzaa täydensivät oivasti pekoni, paahdettu paprika ja balsamico-kastike. Toscana oli varma rutiiniveto, mutta Supreme olisi kaivannut pientä raikastavaa elementtiä, sillä nyt se oli kaikessa lihaisuudessaan (naudanlihaa & pepperonimakkaraa) melko mahtipontinen. Ulkonäöllisesti pannupizza vaikuttaa vaatimattoman kokoiselta kiekolta, mutta hei: ei se pelkkä halkaisija, vaan paksuus! Syötävää siis riittää kyllä, no worries.

Miljöö ja tarjoilu eivät ole Pizza Hutin vahvuuksia. Palvelu on parhaimmillaan nuorekkaan luontevaa, huonoimmillaan epävarmaa ja hutiloivaa. Mainittakoon jälkimmäisestä esimerkkinä episodi liittyen alkupaloiksi tilaamiimme valkosipulileipiin. Ne tuotiin pöytään siinä vaiheessa syöminkejä, kun kolme pizzaslaissia neljästä oli syöty. Selitys kuului, että ”ne menivät vahingossa väärään pöytään, mutta ei hätää, niitä ei ole maisteltu siinä toisessa pöydässä.” Eli siitä vain syömään jäähtyneitä ja naapuripöydässä käyneitä leipiä pizzan jälkeen. Interiööri on punaisenpuhuva eikä erityisen viihtyisä. Ikkunapöydän loossista on kuitenkin kiva katsella Citykäytävän kapeassa kujassa kiihdyttäviä kiireisiä kaupunkilaisia. Samalla voi ottaa rauhoittavan huikan Bulmersista.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Pizza Hut
Aleksanterinkatu 21 (Citykäytävä)
00100 Helsinki

Caverna

Kun ruotsinlaivan buffet ja kellari parittelevat, mitä syntyy? No tietysti viime kesänä auennut luolaravintola Caverna. Caverna on klassinen teemaravintola, joita tuntuu syntyvän koko ajan vähemmän. Nykyajan ravintolat panostavat lähiruokaan, aitoihin makuihin, fast casualiin ja toki muistavat aina korostaa raaka-aineita. Tässä katsannossa Caverna nojaa vahvasti 70-ja 80-luvun kultavuosiin, jolloin suomalaiset maistoivat ensimmäistä kertaa esim. katkarapua. Teema kellaritiloissa sijaitsevaan ravintolaan on haettu luolamiesajasta, koska ”ihminen, ruoka ja luolat ovat aina kuuluneet yhteen.” Öh, niin kai. 

Kävin testaamassa Cavernan lounasaikaan. Vaikka ruokalista koostuu maailman eri kolkkien herkuista, paikan jutuksi väitetään brasilialaisia lihavartaita sekä japanilaiseen teppanyaki-tyyliin paistettuja ruokia. Koska oma käyntini ajoittui lounasaikaan, ei näillä nurkilla näkynyt jälkeäkään churrascoista tai teppanyakeista. Niitä tarjoillaan vain ilta-aikaan.

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä tarjolla on muutamaa kymmentä (!) ruokalajia myös lounaalla (11,90 €). Täällä jos missä tulisi järjen pysyä mukana ruokia lautaselle lapatessa. On kuitenkin aivan liian helppoa lykätä lautaselle ”kaikkea hyvää ja kaikkea mistä tykkää ja tuotakin pitäisi maistaa”. Sellainen taktiikka on kuitenkin kaikessa inhimillisyydessään häviävä. Makupaletin on parempi olla ehyt kuin liian riitasointuinen. Pysyinkö itse voittavassa strategiassa? Arvioikaa kuvien perusteella itse.

Ruoat ovat hyvää ja turvallista perustasoa. Parhainta osastoa edusti aasialainen keittiö kaikessa monimuotoisuudessaan. Jälkkäriosasto oli pienehkö pettymys, vaikka sieltä saikin esim. jäätelöä ja pystyi kastautumaan suklaaputouksen pyörteisiin (vertauskuvallisesti). On kuitenkin sanomattakin selvää, että Cavernan juttu on enemmän vaihtoehtojen runsaus ja monipuolisuus kuin ruokien ainutlaatuisuus. Kun tarjolla on useampaa kymmentä eri ruokalajia silakoista wokkiin ja sushista pizzaan, löytää jokainen takuulla lautaselleen täytettä. Nopealla lounaspyrähdykselläkin on helppo käydä makumatkalla Aasiassa tai melkeinpä missä tahansa, minkä jälkeen satumaasta voikin nousta takaisin maanpinnalle Yliopistonkadun ankeuteen.

Cavernan miljöö on pitkälti keinotekoinen tippukivimuodostelmineen ja muine koristeineen, mutta oudolla tavalla miellyttävän erilainen, kun sitä vertaa nykytrendien mukaisiin pelkistettyihin ja karuihinkin vaaleisiin sisustustyyleihin. Tuhannen neliön tiloissa on runsaasti asiakaspaikkoja, joten täynnä rafla tuskin koskaan tulee olemaan.

Cavernan lounas oli kaikessa eksoottisuudessaan ihan viehättävä kokemus. Kyllä siellä voisi silloin tällöin käydä, mutta säännölliseen käyttöön sitä ei voida suositella: siitä pitää huolen buffetlounaan yltäkylläisyys ja olo lounaan jälkeen. Mielenkiintoisena makumatkana Caverna edustanee ydinkeskustan ylintä kymmenystä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Caverna
Yliopistonkatu 5
00100 Helsinki
www.caverna.fi/

Marco Polo

Vaikka Vaasa ei aivan vieras kaupunki minulle olekaan, oli vierailun lähestyessä silti varmempi turvautua kaupunkia paremmin tuntevien ravintolavinkkeihin. Useammasta suusta vannottiin Marco Polon ja sen pizzojen nimeen. Kun vielä Tripadvisor ”todisti” aukottomasti paikan erinomaisuutta, oli valinta selvä. Kyseinen pizzabistro onkin muuten Vaasan vanhin pizzeria, joka muutama vuosi sitten sai uudet omistajat. Kokkiosaamista on haettu aina saapasmaasta saakka.

Lauantaisena alkuiltana pieni paikka oli lähes tyhjillään, mutta alkoi pikkuhiljaa täyttyä. Pizzalista oli herkullisen kuuloinen ja jokainen pizzanmussuttaja löytää varmasti oman suosikkinsa noin 30 pizzan valikoimasta. Meidän huomiomme kiinnittyi muutaman pizzan sisältävään erikoislistaan, josta löytyikin valintamme: La Carbonara ja La Capretta. Olen viime aikoina viehtynyt ns. valkoisiin pizzoihin. Ne tuovat mukavaa vaihtelua pizzojen suursyömärille. Tässä kehityksessä lähtölaukauksen ampui Piece ’n’ Loven täydellinen ankkapizza. Carbonarassa täytteinä oli mozzarellaa, parmesaania, pecorinoa, pancettaa, kananmunaa ja pippuria. Seuralaiseni Capretta oli perinteisempi tomaattikastikepohjainen pizza ja siinä oli mm. vuohenjuustoa ja munakoisoa. Molemmat pizzat olivat makumaailmaltaan täysosumia. Pizzassani eri juustot sekoittuivat lähes taivaalliseksi kokonaisuudeksi, jota täydensivät oivasti kinkku ja mustapippuri. Huomasi, että keittiöosaaminen oli huipussaan.

Pizzoja saa kahdessa eri koossa: piccola ja normale. Hintaeroa on pääsääntöisesti reilu kaksi euroa eli ganska lite. Tästäkin huolimatta otimme pizzamme pienempinä, jolloin ne maksoivat 10,50 € kiekko. Sanoisin, että erittäin kohtuuhinta tällaisista taidonnäytteistä! Pizzan halkaisija myös riitti täyttämään vatsamme juuri sopivasti. Tätä edesauttoi myös hintaan kuuluva alkusalaattipöytä, joka toimi oivana ruokahalun herättäjänä. Nautinnollisen aterian päätteeksi otimme vielä pallot talon omaa gelatoa (2,50 €). Valkosuklaajäätelö oli kaikessa täyteläisyydessään hieno päätös.

Marco Polo on intiimi paikka, jossa on vain muutamia pöytiä. Iso ikkuna luo kuitenkin avaruutta tilaan, josta löytyy paljon viehättäviä yksityiskohtia. Pizzaa odotellessa oli mukava kasvattaa nälkää selailemalla Saku Tuomisen ja Luca Platanian Pizze-kirjaa. Kilpailijoita testaamatta uskallan julistaa, että Marco Polo tarjoaa vähintäänkin Vaasan parasta pizzaa, mutta rohkenisin esittää sitä kärkikilpailijaksi myös maakuntasarjaan.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Marco Polo
Hovioikeudenpuistikko 11
65100 Vaasa