maanantai 31. heinäkuuta 2017

Trattoria Sorrento

Pohjois-Savon helmi, Kallaveden rannalla köllöttelevä Kuopio, kuuluu tiettävästi Suomeen. Se ei kuitenkaan muuttanut sitä tosiasiaa, että kun lähtee tutustumaan paikalliseen ravintolatarjontaan, tapahtuu se kätevästi Tripadvisor-sivuston kautta. Kyseiseltä sivulta alkaa nimittäin jokaisen ulkomaan matkanikin ravintolaideointi. Tällä kertaa Tripadvisor paljasti, että kesäisellä Kuopion pyrähdyksellämme kannattaisi käydä Trattoria Sorrentossa – onhan ravintola sivuston kärkipaikalla!

Trattoria Sorrento on Napolin kaduilta ponnistavien Nuccin veljesten ravintola, joka sai alkunsa vuonna 2011 pidetystä ravintolapäivästä. Ravintolapäivinä saatu suursuosio rohkaisi avaamaan oikean ravintolan.

Heinäkuussa Sorrento tarjoilee normaalin lounaan sijasta perusruokalistansa mukaisia annoksia. No, taisi muutama annos olla parin euron ”lounasalennuksessa”. Me emme tätä vanhaa kikkaa ostaneet, vaan tilasimme pizzamme ns. vapaalla kädellä. Päädyin elävän näyttelijälegendan, Robert De Niron, mukaan nimettyyn lättyyn (16,50 €), joka oli puoliksi Marlon Brando ja puoliksi Calzone eli sisäänleivottu pizza. Totta tosiaan, osa pizzoista on veikeästi nimetty näyttelijöiden mukaan. Listalta löytyi mm. Sylvester Stallone (kyllä, on lihaisa), Leonardo Di Caprio (vihersimpukoita, hmm…) sekä Danny De Vito. Jälkimmäinen lopulta päätyikin eteeni sattuman kauppana. Kävi nimittäin niin, että kaverillisesti heittämäni ”De Niro” olikin savolaisessa mielenmaisemassa kääntynyt ”De Vitoksi”. Yllätys olikin melkoinen, kun löysin edestäni tavallisen kanapizzan, enkä tilaamaani kombopizzaa. Tein siinä hetkessä pikaisen tilannearvion, jossa osatekijöinä olivat ensinnäkin lähtevän junan aikataulu, toiseksi se tosiasia, että nautin melkeinpä kaikenlaisista pizzoista sekä tietysti se, että De Vito veti hyvän roolin Tim Burtonin Mars hyökkää! -elokuvassa.


Danny De Vitossa (15 €) oli kanaa, paprikaa ja basilikaa: konstailematon, mutta tasapainoinen ja suunmukainen pizza. Ei kuitenkaan varsinaisesti mikään mielenräjäyttäjä. Ehkä siihen vaikutti se, että odotukset olivat erityisen korkealla, mutta myös se, että pizza ei kuitenkaan ollut se, jonka olin halunnut ja mielestäni tilannut. Pohja oli joka tapauksessa napolilaisen pizzakoulukunnan mukaisesti pehmeän sitkeä ja maistuva. Salaattipöytä kuului ”lounaaseen”. Tarjolla oli mm. majoneesipohjaista salaattia, säilöttyjä vihanneksia ja kruununa maustettuja nakkeja! Mamma mia! Jälkiruokakin kuului settiin. Kahvi ja makea päätös (pieni kakkupala) jättivät suuhun raukean miellyttävän olon.


Italialaisesta palvelusta emme päässeet nauttimaan, mutta kyllä keittiössä ja salissa pyöri omistusportaaseen arvatenkin kuuluvia jamppoja. Pizzan syötyäni kerroin sattuneesta erheestä, minkä jälkeen minua hyviteltiin sanoen, etteivät veloita minulta kalliimman pizzan hintaa. Sehän olisi vielä puuttunutkin, että toivat minulle väärän ja halvemman pizzan, mutta olisivat veloittaneet kalliimman! Aikamoisia velikultia nämä savolaiset, saa olla aika tarkkana niiden kanssa.

Ulkoapäin Sorrento ei ilmennä sitä, että se tarjoaa autenttisia italialaisia ruokaelämyksiä, vaan se näyttäytyy enemmänkin tavanomaisena pizzeriana. Sisällä ollessa katse osuu seinillä oleviin Italiaa tavalla tai toisella ilmentäviin kuviin, tauluihin, lehtileikkeisiin ja muihin tilpehööreihin. Mieleen tuli vahvasti Lahdessa sijaitseva Mamma Maria.

Sorrento on epäilemättä Kuopion pizzahelmi, mutta kansallisessa mittakaavassa kilpailu on muutamaa luokkaa kovempaa. Siltikin Trattoria Sorrento yltää tuotteillaan selvästi mediaanin yläpuolelle ja on Kuopion kävijälle kutakuinkin ehdoton pysähdyspaikka. 

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Trattoria Sorrento
Snellmaninkatu 22
70100 Kuopio

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Teatterin Deli

Tarvittiin pitkälti päälle 150 ravintola-arvostelua ennen kuin ensimmäinen varsinainen salaattiannos pääsi framille. Onhan salaatteja tietysti alkupalapöydästä haettu vuosien varrella kilokaupalla, mutta se onkin täysin eri asia. Ja mikä olisikaan parempi paikka aloittaa salaattikirjoittelu kuin kaupungin suurin, kaunein ja keskeisimmällä paikalla sijaitseva Teatterin Deli ja sen klassikkoasemassa oleva salaattibaari. On jopa väitetty, että kiireisimpinä aikoina jono olisi ulottunut ulos saakka. Luoja paratkoon sitä salaatinhimoa.

Delin salaatti maksaa lähtökohtaisesti 10,90 € ja sillä saa kaksi valinnaista täytettä. Lisähinnalla saa lisätäytteitä, koska markkinatalous. Salaattipohjassa on vihreää salaattia, tomaattia ja vesimelonia – eikä muuta. Täytevalikoimaa voidaan yleisen elämänkokemuksen perusteella pitää riittävänä: sieltä löytyy mm. kanaa, häränpaistia, katkarapuja, lohta, tonnikalaa, kananmunaa, vuohenjuustoa, artisokkaa, ak-tomaattia, oumphia(!) ja tofua. Valitsin suhteellisen kivuttomasti korealaisittain maustettua häränpaistia ja parsa-ricottaravioleja, kastikkeeksi harissajogurttia. Lautasen kylkeen linjastolta vielä pala leipää ja palanpainikkeeksi sitruunavettä. Setti oli kuin opiskeluaikojen ruokatarjotin, tosin sillä erotuksella, että silloin lautasella olisi ollut nugetteja tai kalapuikkoja ja hinta olisi ollut neljännes Delin hinnasta.



Vaikka kaksi täytettä kastikkeen kera kuulostaa turhan sniiduilulta – varsinkin kun huomioidaan, että salaattipohjakin on aika köykäinen – niin salaatti teki tehtävänsä. Sen lisäksi annos oli oikein maukas. Korealaismausteinen härkä pelasi hyvin yhteen sopivasti ärhäkän harissajogurtin kanssa. Parsa-ricottaravioleille jäi tässä pelissä vasemman puolustajan epäkiitollinen rooli, mutta sekin tontti hoidettiin onnistuneesti. Taputin itseäni selkään, sillä olin tehnyt oivat valinnat!

Palvelumuotoilu oli viimeisen päälle. Lautasilla olevat salaattipohjat oikein odottavat tiskin päällä lounastajien muodostamaa jonoa, jolloin pohjan lapioimiseen ei mene aikaa. Jo etukäteen, tai sitten siinä jonossa, voi silmäillä, miten homma toimii eli hinnat yms. pelisäännöt on selkeästi kerrottu. Muutenkin toiminta on ripeää, kuten asiaan kuuluu. Hinta on mielestäni hieman yläkanttiin, eritoten kun siihen ei kuulu kahvia. Toisaalta Teatterin Deli ei kenties puhtaasti olekaan normilounaspaikka, vaan nimenomaisesti salaattibaari. Aukioloajoista en ole varma, mutta on mahdollista, että Deli tarjoaa salaatteja myös normaalin lounasajan jälkeen. Syömään kannattaa ehdottomasti mennä pari porrasta ylemmäs eli Teatterin baarin puolelle avarampiin ja monipuolisempiin tiloihin katsomaan maisemia Espan puistoon.

Teatteri Deli puolustaa paikkaansa salaattiravintoloiden kukkona tunkiolla. Konsepti on selvä, palvelumuotoilu tehty huolella ja sijainti mitä mainioin. Nämä tekijät yhdistettynä monipuoliseen täytevalikoimaan antavat anteeksi verrattain kovan hinnan. Kilpailijoita salaattiannoksia tarjoavassa ravintolakentässä löytyy, mutta uskoisin silti, että Deli toimii edelleen eräänlaisena bechmarking-kohteena muille. Tästä syystä kilpailijat joutuvat jatkossakin liejumaan kateuden syvissä pohjavesissä iskupaikkaa odotellessaan.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Teatterin Deli
Pohjoisesplanadi 2
00130 Helsinki

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Skiffer Liuskaluoto

Pizzat ovat kokeneet tällä vuosikymmenellä Helsingissä renessanssin, uudelleensyntymän. Uusia, laadukasta pizzaa tarjoavia ravintoloita on koko ajan enemmän ja enemmän. Se tekee minut onnelliseksi. Niitä tosin taitaa olla jo enemmän kuin säädyllisessä ajassa niitä ehtii testaamaan. Se harmittaa. Liuskaluodon karun kauniisiin merimaisemiin viisi vuotta sitten pesinyt Skiffer oli uudelleensyntyneen pizza-aallon pioneereja.

Se, mikä erottaa Skifferin monista muista pizzerioista, on sen tarjoamien pizzojen muoto ja sisältö. Muoto on haettu Liuskasaaren liuskamaisesta muodosta – siitä pizzojen virallinen nimi ”liuska”. Sisältö on kaukana perinteisestä. Vai mitä sanotte mansikoista, päärynästä, pekaanipähkinöistä, kurpitsansiemenistä ja suolakurkusta pizzan päällä?

Sekä Liuskaluodon kesäravintola että Erottajan ympärivuotinen ravintola ovat minulle entuudestaan hyvinkin tuttuja. Liuskaluodolla on tullut käytyä lähes joka kesä. Viereinen Hanasaari on muuten viehättävä saari nauttia ns. omatoiminen aperitiivi ennen liuskan kimppuun käymistä (vink vink!). Molemmille saarille pääsee yhteysveneellä muutamalla eurolla.



Tällä kertaa valitsin Hankoon avatun uuden Skifferin kunniaksi sen nimikkoannoksen eli Hangö Udd -liuskan (16 €). Tuosta ahavoituneesta merien karpaasista löytyi niinkin eksoottisia raaka-aineita kuin katajanmarjasilakkaa, savulahnaa, uusia perunoita, avomaakurkkua sekä ketunleipää. Napolilaiselta keittiömestarilta lurahtaisi tuon kuullessaan varmasti hätäpissa lahkeeseen. Liuskan kaikki ainesosat oli erikoisesti aseteltu liuskan keskelle, niitä pystyi siitä sitten itse levittelemään ympäri liuskaa. Vaikka raaka-aineet olivat laadukkaita ja niiden maut tulivat hyvin läpi, tuntui silti siltä, että nyt oli purjehdittu merimiinaan. Kokonaisuus oli rohkean kiehtova – siitä pisteet – mutta sortui yliyrittämiseen. Toinen asia, jossa mielestäni osuttiin uppotukkiin, olivat liuskan reunat, joista osa oli pahasti palaneita. Reunoja oli myös vaikea syödä, sillä ne ”räjähtivät” herkästi kosketuksesta. Se oli sääli, koska yleensä aina syön kiltisti ja hyvällä ruokahalulla myös reunat. Todettakoon kuitenkin, että muiden seuralaisten valinta, klassikko Soignon, jossa oli mm. mansikkaa ja vuohenjuustoa, oli perinteisen varmaa ja laadukasta Skiffer-työtä. Myös itse olen aiemmin syönyt ehyempiä liuskoja – siksi nostan ruokatähtien määrän Hangö Udd -hutilaukauksesta huolimatta neljään. Tutun tarjoilijan vinkkaama jälkkäri, merisuola-suklaajäätelö (5 €) osoittautui lähes kaikkien kehusanojen väärtiksi. Erittäin paraatikelpoinen päätös aterialle.




Skiffer Liuskaluodon parasta antia ovat kesäisen merellinen tunnelma sekä maisema. Kalusteet ovat robusteja, miljööseen sopivia ja sään kestäviä. Palvelu oli nuorekkaan rentoa ja ystävällistä. Jokaisen maakravun tulisi tehdä pieni (minuutin kestävä) veneretki Liuskaluodolle nauttimaan kesäauringosta ja liuskoista.


Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




  
Skiffer
Liuskaluoto
00140 Helsinki

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Favela

Vaikkei Mechelininkatu aivan jonon keulilla ollut silloin, kun kaduille kauneutta jaettiin, ei siitä slummia tule ensimmäisenä mieleen. Siitä huolimatta kolmisen vuotta sitten kyseiselle kadulle avattiin Brasilian slummeihin viittaava Favela-niminen katuruokabaari. Favela on ollut muistilistallani pitkään, mutta se ei millään ole osunut luontaisten kävelyreittieni varteen. Senpä vuoksi kului kohtuuttoman pitkä aika ennen kuin pääsin testaamaan paikan ja sen tarjoamat antimet.


Favelan ruokalista on lyhyt kuin kultakalan muisti. Tästä huolimatta kysyin tiskillä suosituksia tarjoilijalta, joka niitä ryhtyikin auliisti jakamaan. Niiden perusteella päädyin härkäleipään (8 €) ja talon perunoihin (5 €). Ruoka tuotiin pöytään lyhyen odottelun jälkeen. Pariin otteeseen paistetut ranskalaiset olivat herkullisen maukkaita, oikein hyvin tehtyjä. Niitä komppaamassa oli paria soosia, avokado- ja tomaattihenkistä. Avokado oli parempi. Viiden euron hinta kokonaisuudesta tuntui vähintäänkin kohtuulliselta. Burg… anteeksi leipä oli myös veikeä setti. Ylikypsä härkä ja muut tilpehöörit muodostivat oivallisen tasapainon: sopivasti makuja ja tulisuuttakin oli. Itse tehty leipä toimi burg… öö leivässä hienosti.



Favela on miljööltään hieman skitsofreenisen oloinen. Lopputulos näyttää siltä kuin teini-ikäinen Salvador Dalí olisi jätetty kotiin, kun vanhemmat lähtivät sunnuntaikirkkoon. Värejä on monenlaista ja kokonaisvaikutelma lähinnä sekava. Seiniltä löytyy ostettavaa taidetta (Dalía en löytänyt), tosin omaan kotiini en mitään kivaa löytänyt. Miksipä ei tuollaisessa ympäristössä viihtyisi pidempäänkin ja useammin. Myös ulkoapäin Favela erottuu. Ajanhenkeen sopivaa rouheutta on siis niin ulkona kuin sisätiloissa.

Favelan omistaja Niko Peltomaa on sanonut, että ravintolan tiloissa aiemmin toimineessa Mechessä oli vielä sellainen meininki, että piti olla joku syy mennä sinne syömään. Favelassa sen sijaan syyksi riittää se, että sattuu kävelemään ohi. Se on minusta hienosti sanottu! Harmi vain, etteivät omat askeleet tosiaan kovin usein osu Mechelininkadulle.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Favela
Mechelininkatu 13
00100 Helsinki

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Vihreä Holvi

Vihreä Holvi aukesi loppuvuodesta ilman sen suurempia eläköön-huutoja. Omaankin kaikukoppaani paikka kulkeutui vasta Nyt-lehden ylistävien arvioiden jälkeen huhtikuussa. Vihreä Holvi sijaitsee Harjutorilla, historiallisen Kotiharjun saunan likellä. Paikassa on muutenkin historiaa: siellä on nimittäin sijainnut Vihreät Holvit -niminen kahvila-ravintola 1930-luvulla.

Ravintola on pitänyt itsestään kovin vähän meteliä, mutta kerännyt kehuja taajaan, joten pakkohan se oli ennen pitkään testata. Olenkin käynyt useamman kerran Vihreässä Holvissa lounaalla, vaikkei sitä ole helppo edes löytää. Joka viikko tarjolla on muutama viikoittain vaihtuva annos sekä niiden lisäksi päivän oma spesiaaliannos. Hinnat pyörivät siinä 10–14 euron välillä.


Salaattipöytä on kohtuullista tasoa. Tarjolla on muutamaa salaattia. Raaka-aineet ovat laadukkaita, mutta eivät kenties kuitenkaan mitenkään erityisiä: vihanneksia, kikhernettä, sieniä, pastaa, focacciaa. Kyllä siitä hyvän startin lounaalle silti saa. Pääruoaksi olen syönyt mm. karitsapastaa (10,30 €) ja seesamlohta (13 €). Annokset ovat olleet esteettisesti kivasti aseteltuja, mutta myös makumaailmaltaan tasapainoisen onnistuneita. Toisin sanoen näin laadukkaita ja viitseliäästi tehtyjä lounasruokia saa harvoin: ehdottomasti alueen parhaimmistoa.



Vihreän Holvin katutason ikkunoista näkee viereiseen puistoon. Sisustus tarjoaa vihreää ja punaista. Yksittäisiä, erikoiseen kallellaan olevia, tauluja on seinillä. Miljöö on omannäköisensä, hieman jopa teatterimainen, mikä tuskin on vahinko.

Vihreä Holvi on tervetullut tulokas Kallion ravintolatarjontaan. Haluaisin kuvitella, että rohkeimmat Etelärannan tirehtööreistä uskaltaisivat tuoda maakuntien arvovieraansa vaihteeksi syömään Vihreään Holviin ja samalla nauttimaan Kallion erilaisesta ilmapiiristä. Minulle ravintolasta tuli niin vakiopaikka kuin ravintolaentusiastille mistään ravintolasta voi tulla. 


Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Vihreä Holvi
Harjutori 8
00500 Helsinki

torstai 6. heinäkuuta 2017

Shelter

Välillä tuntuu, että Helsingin ravintolakenttä uudistuu katu ja alue kerrallaan. Pikku Roba on uudistunut parin vuoden aikana täydellisesti ja nyt faceliftin on kokenut Katajanokan Kanavaranta. Kaupungin kärkiravintoloihin kuuluvan Nokan lisäksi vanhoista ravintoloista jäljellä on Sipuli. Uusia ravintolatulokkaita ovat ainakin Holiday Bar, kiehtova munaravintola EGG sekä taannoisen syntymäpäiväillallisen kohteeksi valikoitunut Shelter. Jos siis nälkä pääsee yllättämään, on turvallista suunnata askeleensa kohti Skattan alkupäätä!

Shelterin avajaisia vietettiin viime kesän lopulla. Ennen ovien aukeamista piti tosin tehdä huolella remppaa, sillä vanhan tiilivaraston tilat olivat aiemmin toimistokäytössä. Tiloista tehtiin lopulta hyvin tummasävytteiset ja modernit. Valaistus on hämärä, eikä kesäauringosta saa liiaksi irti. Valonkajastusta tuo kuitenkin tyylikkäästi valaistu SHELTER-logo tilan peräseinällä.



Juhlan kunniaksi päädyimme ottamaan neljän ruokalajin Menu Shelterin (52 €), vaikka myös a la carte -listalta poimittuja annoksia mietittiin. Kärkeen kuitenkin kuplivaa eli bulgarialaista, samppanjamenetelmällä tehtyä kuohuviiniä (7,8 € lasi). Viinin maku yllätti, sillä se oli kuivaa ja muistutti espanjalaista cavaa. Todettakoon, että myöhemminkin pääruokien yhteyteen paritetut viinilasilliset natsasivat ruoan makuihin osuvasti. Alkupurtavaksi tuotiin herkullista leipää kahta lajia (maalais- ja mallasleipää) ja niiden kanssa ruskistettua voita. Nam!

Menun aloitti ihastuttavan maukas ja raikas tomaattinen gazpacho-keitto. Siinä oli marinoitua melonia, oliiviöljyä ja Queso Fresco -juustoa. Se meni tunteisiin, oli niin hyvää. Seuraavaksi eteemme tuotiin tartar naudan ulkoseläkkeestä lipstikan, tomaatin, sipulin, rapeaksi tehdyn naudanrasvan ja jogurttismetanasoosin kera. Kyse ei ollut perinteisimmästä tartarista, mutta se ei makua haitannut! Eri makukomponentit oli taitavasti saatu pelaamaan samaan maaliin, ja lopputulos oli ensiluokkainen.



Pääruokien kohdalla tiemme ristesivät vaimoni kanssa hänen ottaessa kuhaa, kun itse päädyin karitsaan. Pöytään tuotaessa kuha tosin oli muuttunut ahveneksi. Pääsin maistamaan myös tätä annosta, ja hyvä niin! Vaikka annos näytti ylitsepursuavalta ja makujen sekamelskalta, se ei sitä suinkaan ollut. Ahven oli erinomaista, kuten myös sitä komppaava mäti-voikastike. Lehtikaali toi oman lisäsäväyksensä annokseen. Oma karitsani jäi hieman ahvenen selkäevän alle. Vuorokauden haudutettu karitsanniska toimi, mutta ei onnistunut aiheuttamaan hurraa-huutoa. Sen sijaan hernepyree ja paahdettu kukkakaali olivat täysosumia – itse asiassa kukkakaali oli parasta maistamaani ikinä.


Jälkiruoka oli nimetty yksinkertaisesti ja ajankohtaisesti raparperiksi. Annos piti sisällään marinoitua raparperia, jogurttijäätelöä, valkosuklaata sekä paahdettua kauraa. Jo kuvailu saa sylkirauhaset töihin, vai mitä? Annos olikin taivaassa tehty. Yksi parhaista jälkkäreistä pitkiin aikoihin.

Ruoan lisäksi Shelter onnistuu erinomaisesti yksityiskohdissa – ne on helppo huomioida ja ne jäävät positiivisella tavalla mieleen. Ankkurinkuvalla varustetut lautasliinat ovat harvinaisen tyylikkäät ja omaperäiset. Astiastokin on uniikki. Palvelu oli alun hapuilun jälkeen varmaotteista, nuorekkaan persoonallista. Shelterissä otetaan rennosti. Yläkerran cocktailbaari Rustyn testaaminen jäi ensi kertaan.


Shelter ei nojaa mihinkään tiettyyn keittiöön, tyylisuuntaan tai ismiin. Tämä antaa vapaat kädet tehdä niin hyvää ruokaa kuin osataan. Käyntikerran perusteella osaaminen onkin loistavalla tasolla. Vahva suositus.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Shelter
Kanavaranta 7
00160 Helsinki