Cafe Amore

Koronaviruksen riehuessa, ihmisten toimeliaisuuden vähentyessä, etätöiden yleistyessä ja yhteiskunnan käpertyessä sisäänsä ravintola-ala kieriskelee kouristuksissaan. Sosiaalisessa mediassa onkin ollut monenlaisia kampanjoita erityisesti pienyrittäjien tueksi. Itse olen kantanut säntillisen säännöllisesti perhevapaani aikana kertyneitä roposia Oulunkylän ja Käpylän välimaastossa, Koskelan kulmilla, sijaitsevaan Cafe Amoreen. Kaksi ja puolivuotias kahvila sijaitsee vuonna 1941 rakennetussa sinisessä puutalossa Oulunkyläntien varressa.

Olen käynyt pariin otteeseen keittolounaalla sekä joskus vain viattomasti iltapäiväkahvilla. Lastenvaunut on helppo jättää suurten ikkunoiden alle ulos. Toisinaan vaunulenkillä on mukaan tarttunut vain noutokahvi. Lounaalla on tarjolla esim. ”koko setti” (10,90 €) eli pöytään kannettu keittolautanen leivän kera sekä kahvi ja piirakka- tai kakkupala. Maistamani keitot ovat olleet ensiluokkaisia. Bataatti-kukkakaalikeitto katkaravuilla, paahdetulla sipulilla ja ruohosipulilla sekä minestronekeitto kanalla, parmesaanilla ja ruohosipulilla olivat makumaailmaltaan ja koostumukseltaan muhkeita nappisuorituksia.

Cafe Amoren makea puolikin on käynyt tutuksi alkuvuoden aikana. Olen upottanut makean hampaani raparperi-kinuski- ja omena-kanelipiirakkaan, oreo-suklaakakkuun (4,90 €) sekä kakkutikkariin (3 €) ja virolaiseen perinneherkkuun nimeltä kirjava koira (3,50 €). Kaikki ovat olleet esteettisiä taideteoksia sekä mauiltaan intensiivisen hurmaavia. Näistä kakkutikkaria ja kirjavaa koiraa maistoin ensimmäistä kertaa. Jälkimmäisestä itse asiassa kuulinkin ensimmäisen kerran. Piirakat söin lounaiden yhteydessä. Suodatinkahviin (2,5 €) kuuluu aina santsikupillinen, mitä arvostan korkealle, koska yksi kuppi ei vain riitä.

Kahvilan sisustus on tunnelmallinen ja kotoisa. Joku voisi kutsua miljöötä myös ihastuttavaksi. Pastellivärit ja kukkateema hallitsevat kohtalaisen pientä tilaa. Taustalla soi musiikki. Virolaisen omistajapariskunnan kahvilassa on sitä kuuluisaa persoonaa moneen kliiniseen haastajaan verrattuna! Omistajat ovatkin koko persoonalla mukana ja muistavat varmasti huikata heipat sekä hyvänpäivänjatkot jokaiselle sisääntulijalle ja poislähtijälle. Elämäniloa tuova paikka, ei voi muuta sanoa.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Cafe Amore
Oulunkyläntie 7
00600 Helsinki

HopLop (Tripla)

Perhevapailla ollessani ovat pääkaupunkiseudun HopLopit tulleet tutuiksi. Eritoten kun alle kaksivuotiaat pääsevät ilmaiseksi telmimään. En ole kuitenkaan ollut erityisen innostunut kokeilemaan HopLopin ravintolaa, vaikka nettisivut mainostavat uutta ruokalistaa ”entistä maistuvammaksi ja herkullisemmaksi”. Onpa niinkin, että listan kotimaiset lihapullat ja burgeripihvit on kehitetty vain HopLopin seikkailijoita varten. ”Näitä herkkuja ei muualta saa.” Väkevistä ylisanoista huolimatta on hienoa, että myös tällaisissa lasten leikkipuistoissa ruokatuotteeseen halutaan panostaa.

Triplan HopLop on pääkaupunkiseudun uusin tulokas, joten sen kunniaksi päätin testata ruokalistan antimia. Burgerit torppasin mielestäni saman tien, koska niissä taso on niin kova HopLopin seinien ulkopuolella, että pettymyksen odotusarvo on käytännössä 100 %. Jäin arpomaan falafelien ja lihapullien hetteiseen välimaastoon, kunnes silmäni löysivät klassisen jokerikortin: Perhe platterin (21,90 €)!

Platteri olikin tuhti paketti vähän kaikkea: ranskalaisia, lihapullia, paneroituja kanafileitä, mozzarellatikkuja, nakkeja, porkkana- ja kurkkutikkuja sekä kahta dippiä. Kävi nopeasti selväksi, että määrä korvasi laadun, mutta toisaalta kaikki oli mutkattoman syötävää. Sellaista rutiinilla tehtyä festari- tai huvipuistomättöä. Lihapullilta odotin enemmän, mutta perheen pienimmälle ne ainakin upposivat erinomaisesti, kuten vihannestikut ja ranskalaisetkin (ei kerrota äidille). Itse sain keskittyä kanafileisiin ja syntisiin mozzarellatikkuihin.

Triplan HopLopin ”ravintolamaailma” oli käyntikerrallani vielä viimeistelyä vaille valmis, eikä millään muotoa viihtyisän oloinen. Toisaalta ymmärrän sen. Ruokailu lienee useimmille lapsille pakollinen paha interaktiivisten trampoliinien ja ninjaradan välissä. Kun annoksen pöytään tuomisessa kesti luvatusta 10 minuutista 2–3 kertaa kauemmin, ei kokemus ollut kaksinen.

Silti Triplan HopLop, kuten kaikki muutkin testaamamme ketjun sisäleikkipuistot, tarjoavat takuuvarman ja iloisen toimintahetken lapsille ja miksei perässä juokseville vanhemmillekin.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Hoplop (Tripla)
Fredikanterassi 1 (Kauppakeskus Tripla, Down Under)
00520 Helsinki

Ateneum Bistro

Kun haluaa ravita sekä sielua että kehoa, on museon ravintola siihen perin oivallinen paikka. Homma toimii seuraavasti: tarkista Ateneumin Taidemuseon uusi Natalia Goncharovan näyttely (alla pari kuvaa näyttelyn tarjonnasta) ja nauti sen jälkeen lounasta Ateneum Bistrossa. Toki ravintola tarjoaa myös esim. aina trendikästä iltapäiväteetä brittiläiseen tyyliin, joten käynnin voi ajoittaa myös työpäivän jälkeiseen aikaan.

Ateneum Bistrossa voi valita buffetlounaan (10,90 €) tai pöytään kannettuja lautasannoksia. Käyntikerralla buffassa oli pasta bolognesea, soppatykissä curry-kukkakaalikeittoa ja lautasannoksina sai bouillabaissea (14,50 €) tai sahramirisottoa pecorinojuustolla (12,50 €), joista päädyin viimeksi mainittuun. Kaikki vaihtoehdot sisältävät runsaan salaattipöydän.

Salaattipöytä oli varsin onnistunut ilmestys monipuolisuudessaan. Tavallisten vihannesten lisäksi tarjolla oli useampaa erilaista ruokaisampaa salaattia, joista nostan esiin kana-nuudelisalaatin sekä kukkakaali-papusalaatin. Molemmat erinomaisia. Myös veikeä sinappikermaviilidippi toimi. Sahramirisotto pecorinolla oli mukiinmenevä, mutta ei enempää. Makumaailma oli herkän elegantti, mutta yksioikoinen, kuten niin usein risotoissa. Annos olisi kaivannut särmää. Koostumus oli joka tapauksessa oikeaoppinen. Lounaskahvi olisi maksanut ekstraa, joten se jäi testaamatta.

Ateneum Bistron miljöö on upea, kuten odottaa sopii. Valtava mosaiikki toimii ravintolan katseenvangitsijana. Avarat ikkunat rautatieasemalle tuovat valoa seesteiseen tilaan.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ateneum Bistro
Kaivokatu 2
00100 Helsinki

Sentro

Filippiiniläinen ruoka on Helsingissä nyt erityisen trendikästä. Nostin itsekin Pobren ja Paisanon viime vuoden parhaimpien lounaiden listalle. Tämän vuoksi oli luonnollista valita entisten kollegoiden tapaamisravintolaksi Pikku Roballa kohta vuoden ikäiseksi kasvanut Sentro. Onhan Sentron ravintoloitsijoiden juuret Filippiineillä, vaikka ravintola tarjoaakin laajemmin aasialaista modernia ruokaa.

Sentron ruokalistalla on vajaata kymmentä kiehtovalta kuulostavaa alku- ja pääruokaa. Silmäilyn perusteella on selvää, että tässä paikassa annokset eivät kenelläkään jää yhteen. Useampaan annokseen kannustetaan myös tarjoamalla alku- ja pääruoka sekä lisuke hintaan 28 € tai näiden päälle vielä jälkiruoka hintaan 34 €. Olen liian harvoin onnistunut saamaan hyvää aasialaista jälkiruokaa, joten jätin sen suosiolla tällä kertaa väliin.

Otin alkupalaksi Bao-höyrysämpylät kanalla (8 €). Makea hoisin-kastike toimi kanan kanssa hienosti. Kokonaisuus oli muutenkin mukavan simppeli, mutta varsin maistuva. Pääruoan osalta päädyin valkosipulissa haudutettuun naudanlihaan paksoin, inkiväärin ja muiden mausteiden kera (19 €). Lisukkeeksi annokseen kuului automaattisesti pieni kimchikippo. Varsinaiseksi lisukkeeksi valitsin bataatin (5 €). Murea naudanliha oli herkullista. Tämäkin annos oli mutkaton, mutta toimiva. Erityisesti bataattilisuke toimi sen kanssa laadukkaasti. Italialaisen Canaletton zinfandel-punaviini (8 €, 12 cl) ei säväyttänyt.

Alkumaljaksi valittua cavaa hörppiessä oli aikaa miettiä tilassa aiemmin toimineita ravintoloita legendaarista Beefy Queen Jamboa ja suosikkiani Oxia. Jälkimmäisestä muistuttaa hauska aaltopeltiseinä. Muuten varsin kolkkoa ja pientä tilaa raikastavat katosta roikkuvat viherkasvit. Palvelu sujui rennolla asenteella. Laskun jakaminen osoittautui hyvistä aikomuksista huolimatta käytännössä mahdottomaksi. Toki myönnän, että helpointa olisi ollut jakaa loppulasku meidän kaikkien kesken klassisella tasajaolla, mutta kun yksi ei ottanut yhtään viiniä ja pari otti jälkkärit ja… You know. Ja koska suomalaisia.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Sentro
Pieni Roobertinkatu 13
00130 Helsinki

Mandarin Palace

Lounasseuralaista odotellessa oli helppo havaita, että Sellon kolmannessa kerroksessa sijaitseva Mandarin Palace on lapsiperheiden – jos ei nyt ihan Sanomatalon Fazer-kahvilan veroinen pyhiinvaelluspaikka – niin ainakin yksi lähiseudun suosikkipaikoista. Useampikin lapsivieras ehti nimittäin ohittaa meidät buffetin herkut mielessään. Ravintolalla on kieltämättä muutama etu puolellaan: se aukeaa lounaalle kivasti jo puoli 11 ja tarjolla on lapsen iän perusteella kolmen hintaisia (2,50–8,50 €) buffetteja. Aikuiset maksavat vähän enemmän (sushilla 11,90 €, ilman 10,90 €). Tilaihme ravintola ei ole, joten jätimme suosiolla lastenvaunut ulkopuolelle, mutta otimme pöydän sisääntulokäytävän alkupäästä.

Myönnän, että tunnen jonkinlaista alkukantaista himoa näitä suhteellisen geneeristä aasialaiskiinalaista ruokaa sekä susheja tarjoavia ravintoloita kohtaan. Valinnanvara ruoan suhteen onkin suuri ja vaikka sushit eivät ikinä ole kaksisia, yleensä liharuoat ovat monipuolisen maistuvia. Nostradamusmainen ennusteeni kävi toteen myös Mandarin Palacen kohdalla. Naudanliha-, kana- ja possuruoat olivat kastikkeineen ja liemineen maukkaita. Friteerattu kana toimi myös hyvin. Paistetut nuudelit olivat sen sijaan koppuraisia, mikä oli harmillista. Lapselle on yhtäältä helppo löytää erilaisia ruokia maisteltavaksi, mutta toisaalta aasialaishenkiset maut eivät välttämättä iske aivan perheen pienimpiin. Siinä mielessä keitto, salaatit ja vihannekset nousevat arvoon arvaamattomaan. Kahvi ja jäätelökin kuuluvat hintaan. Jälkimmäiseen ei tosin koskettu.

Mandarin Palace tarjoaa yltäkylläisen makujen ja vaihtoehtojen kavalkadin kohtuuhintaan. Kaupan päälle saa helpon, mutta tylsän kauppakeskusmiljöön ja palvelun, joka pelaa tehokkaasti, mutta persoonattomasti.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Mandarin Palace
Leppävaarankatu 3–9 (Kauppakeskus Sello)

002600 Espoo