lauantai 31. maaliskuuta 2018

Maneerat

En ollut kuullut thaimaalaista ruokaa tarjoavasta Maneeratista ennen kuin paikallinen kaverini ehdotti sitä lauantai-iltapäivän lounaskohteeksi. Olimme itse asiassa heti klo 12 aukeamisen jälkeen mestoilla, mikä paljastui peliliikkeeksi, sillä ravintola oli täynnä varauksia kutakuinkin puoli kahdesta eteenpäin. Lupasimme saada syömingit valmiiksi ennen sitä.

Ruokavalintaa ei ollut tehty helpoksi, sillä alkuruokia ja erilaisia pääruokia keittoineen ja wokkeineen oli nelisenkymmentä. Väkevänä nuudelinrakastajana päädyin Maneeratin paistettuihin nuudeleihin naudanlihalla (13 €). Lyhyen odottelun jälkeen eteeni tuotiin mojova keko nuudelia, vihanneksia ja lihaa. Lautasen reunat oli täytetty pikkukipoilla, joista löytyi limetinlohko, pähkinämurskaa sekä chiliä. Viimeiseen en koskenut edes sillä kuuluisalla pitkällä tikulla. Sen sijaan pähkinämurska toi kivasti makua ja purutuntumaa annokseen. Itse annos oli erinomaisen makoisa ja muhkea. Nuudelit olivat herkullisia, liha keskimääräistä laadukkaampaa ja niin kovin maukasta. Annos oli kaiken kaikkiaan erittäin hyvä ja tasapainoinen. Fyysinenkin se oli. Ei jäänyt nälkä nimittäin.


Maneeratin palvelu oli poikkeuksellisen ystävällistä. Henkilökunnan tausta on kohdemaassa. Ruoasta käytiin kesken syömisen kysymässä fiiliksiä – hyvää oli, kiitos vain. Ravintolan tilat ovat pienet, pöytiä on vain muutama. Miljöö on valoisa. Thaitilpehööriä on seinillä kohtuullinen määrä. Thaimaan kuningas valvoi arvokkaana suomalaisten syömistä.

Maneerat yllätti minut täydellisesti. Se tuli puskista ja saavutti annoksellaan täydet pisteet. Turkulaiset: teillä on hallussa helmi, olkaa siitä ylpeitä. Vastaavaa ei ole tullut vastaan edes Helsingissä. Kokeiltu on.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Maneerat
Käsityöläiskatu 1
20100 Turku

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Kaskis

Turkulainen ravintola Kaskis on suomalaisen ravintolakentän kohutuin ja kiitetyin ravintolatulokas viimeisten vuosien aikana. Se on saavuttanut klassikon aseman kenties nopeammin kuin mikään muu ravintola Suomen ravintolahistoriassa. Nelisen vuotta sitten auennut Kaskis pokkasi tänä vuonna viimeisimmän palkintonsa, kun sille myönnettiin Suomen Gastronomien Seuran Vuoden ravintola -tunnustus. Palkintoperustelut nojasivat pitkälti herkulliseen ruokaan ja laadukkaaseen palveluun.


Olen käynyt Kaskiksessa kolmesti sen olemassaolon aikana. Meikäläiselle Kaskis on Suomen paras ravintola. Sen vahvuus on monipuolisuus: 1) hurmaavan leikkisä, mutta ehdottoman harkittu ja laadukas ruokatuote, 2) nuorekkaan konstailematon ja rento, mutta asiantunteva palvelu ja 3) timanttinen hinta-laatusuhde. Ylipäätään Kaskiksessa fiilis on jollakin oudolla tavalla maaginen. Puheensorina täyttää kompaktin tilan. Niin, tilat ovat pienet ja pöydät ovat niin lähellä toisiaan, että se lähentelee jo ärsyttävyyden rajapintaa. Tarjoilijat ja kokit sukkuloivat pienessä tilassa ja yrittävät olla törmäämättä toisiinsa. Sisustukseen ei juuri ole panostettu. Mutta jotakin siinä fiiliksessä kuitenkin on. Ehkä se kumpuaa siitä, että ravintolaan on vaikea päästä – niin suosittu se on. Kun ravintolassa vihdoin ollaan, niin kuulutaan edes hetken verran eksklusiiviseen ”Kaskis-perheeseen”. Herkkää.


Kuten mikä tahansa onnistunut ilta, niin myös ilta Kaskiksessa alkoi kohdallani gin tonicilla (10 €). Drinkin pohja luotiin – ei Napuella – vaan itämaisesti maustetulla Opihr-ginillä. Suomalaisen tonicin lisäksi juomasta löytyi myös reilusti inkivääriä. Viimeinen silaus annettiin rosmariinin oksasta. Kiehtova avaus!

Kaskis on sitten viime kerran yksinkertaistanut ruokalistaansa. Tarjolla on joko neljän (55 €) tai kuuden (66 €) ruokalajin kokonaisuuksia. Koska olimme tulleet kaukaa etelästä, oli selvää valita isompi setti. Se täytyy vielä todeta, että annoksia ei löydy netistä eikä niitä ole kirjallisessa muodossa myöskään ravintolassa. Annokset kyllä esitellään pöytään tuotaessa esimerkillisesti ja kivasti pilke silmäkulmassa, mutta se suotakoon anteeksi, jos osa makukimaran yksityiskohdista on jäänyt Turku-Helsinki -moottoritielle.


Keittiön tervehdyksenä saimme silakkatartaria ja punasipulia. On aina miellyttävää, kun keittiö muistaa asiakkaitaan. Tämän tason paikoissa se on toki oletus. Suupala oli raikas. Pöytään tuotiin myös leipää fenkolivoin kera. Leipä oli maukasta ja kaukaa viisaasti sitä tuotiin vain yksi siivu ruokailijaa kohden.


Kuuden ruokalajin pelin avasi savustettu siika. Siika oli paistettu oivalliseksi ja sen maku oli erinomainen. Hienostunut annos nostatti odotuksia tulevaan. Seuraava annos olikin makujen puolesta kenties illan paras, mutta luoja paratkoon, on vaikea muistaa mitä kaikkea siinä oli. Siitä löytyi ainakin maa-artisokkaa, perunaa, savustettua hauenmätiä ja munankeltuaista kanaliemessä. Kaikesta tästä oli aikaansaatu moniulotteinen, täydellisyyden likiarvoa hipova mestariteos. Kolmas alkuruoka oli taattua Kaskista. Perunaletun alla oli porotartaria poronsydämestä ja sisäpaistista. Myös punajuurta ja puolukkaa löytyi. Sienikreemi kruunasi kokonaisuuden. Liha oli hekumallisen herkullista, kuin suoraan poron sydämestä riivittyä. Anteeksi. Perunalettu ja sienikreemi jäivät vain vaivoin kakkoseksi, sillä nekin olivat erinomaisia.



Illan ensimmäinen pääruoka oli haudutettua kuhaa rinnallaan juuriselleritaco, jonka sisältä löytyi ainakin lehtikaalia, varsiselleriä ja hasselpähkinää. Herkän kuhan maku joutui koville lisukkeiden rinnalla. Tasapaino säilyi silti sopuisana, mutta annos jäi vaaksan mitan illan parhaimmistosta. Tässä vaiheessa vaimoni toivoi jo siirtymistä jälkiruokiin, sen verran tuhtia ja täyttävää oli tarjonta ollut, mutta minäpä tiesin enemmän! Olin kuullut ravintolan jostakin nurkasta taikasanat: naudan sisäfilettä. Jes, sitä! Näin ollen ei ollut yllätys, kun saimme eteemme illan toisen pääruoan: paahdettua naudan sisäfileetä luuydinkastikkeella ja häränhäntä-wontonilla. Sisäfile toimi sillä tavoin kuin laadukkaasti tehdyn sisin pitääkin toimia eli vakuuttavasti, mutta annoksen yllättäjä oli piskuinen wonton, jonka häränhäntätäyte oli ihastuttava. Luuydinkastike oli myös nautinnollista.



Onneksi länsimaalainen tiede on todistanut meille oman elämämme hedonisteille, että jälkiruokavatsa on eri vatsa. Sen vuoksi jälkiruokaa jaksaa aina, vaikka muuten tekisi tiukkaa. Jälkiruoaksi saimme mallaskakkua, rommirusinajäätelöä, rommiin säilöttyjä marjoja ja tippaleipää. Mallaskakku oli Kaskiksen tyylin, mutta ei minun suuni, mukainen valinta. Myöskään tippaleipä ei ole ikinä kolahtanut. Jälkiruoka jäikin harvinaiseksi epäonnistumiseksi meikäläisen kirjanpidossa, mutta ei silti kyennyt uhkaamaan täyttä arvosanaa. Laskun maksamisen yhteydessä eteemme tuotiin vielä ”dominokeksit” tyrnitäytteellä. Tyrni maistui, mutta ”dominojen” makumaailmaan ei päästy, tuskin edes tavoiteltiin. Se oli kaunis ja hauska päätös joka tapauksessa jälleen kerran upealle illalle.



Kaskis on saanut kosolti tunnustusta, mutta Michelin-tähtikin sille ehdottomasti kuuluisi. Kolme tähteä olisi kenties liioittelua, mutta toisaalta Kaskis on jo nyt oman matkansa arvoinen. Mekin teimme varta vasten päiväretken Turkuun Kaskiksen takia. Ravintolalla on edelleen pysyvä paikka sydämessäni.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Kaskis
Kaskenkatu 6 A
20700 Turku

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Hieta

Ravintola Hieta aukesi kovan mekkalan saattelemana viime vuoden huhtikuussa. Syynä mekastukseen oli tiloissa pitkään operoineen merimiessaluuna-Salven häätö taloyhtiön ukaasilla vain kivenheiton matkan päähän entisistä tiloistaan. Tilalle tuli Hieta. Any publicity is good publicity, right? Kortteliravintolaksi itseään tituleeraava Hieta haluaa olla edeltäjäänsä fiinimpi, mutta ei tärkeilevä. Salvessa ei tullut ikinä käytyä – ehkä naamani ei ole riittävän ahavoitunut ja ihoni tarpeeksi parkkiintunut – mutta kävimme testaamassa Hietan juhlapäivän kunniaksi.

Ruokalista sisältää pari menuvaihtoehtoa, alkuruoat, pääruoat, klassikot sekä jälkkärit. Pähkäilyä avittamaan tilasimme lasilliset cavaa (8 €), jotka paljastuivat raikkaaksi tuulahdukseksi talven viiman keskellä. Olemme vaimoni kanssa usein päätyneet siihen näkemykseen, että useimmissa ravintoloissa alkupalalista vaikuttaa jumalaisemmalta kuin pääruoat. Tällä kertaa uskalsimme toimia tämän vietin pohjalta, sillä valitsimme konservatiivisen alkuruoka + pääruoka -setin sijasta molemmille kolme alkuruokaa: maa-artisokkaa hapanruistaikinassa ja ruskeavoimajoneesia (9 €), luomucharolaistartaria ja sinappidressingiä (16 €) sekä pikkublinit ja päivän mätiä (19 €).



Maa-artisokka oli maistuva aloitus, mutta ei räjäyttänyt tajuntaa. Tummasävytteistä annosta piristivät tyrnit. Tartar oli varsinkin ulkonäöllisesti, mutta myös makumaailmaltaan samankaltainen kuin illan aloitusannos. Siitäkin nimittäin löytyi maa-artisokkaa ja tyrniä. Rehujen, artisokkien ja tyrnien alta löytyi kuitenkin myös laadukasta lihaa tekemään annoksesta osuvan. Blinit saivat esittää illallisemme pääruokaa. Klassisessa annoksessa oli kolme rapeaksi paistettua bliniä, siianmätiä, sipulia ja smetanaa kauniissa asetelmassa. Konstailematonta ja varmaa työtä sanoisin. Ruokia ryyditti saksalainen riesling (9 €), joka illan huumassa ja ruokiin keskittyessä jäi suosiolla sivuosaan.



Vaikka toimimmekin ruokien suhteen hieman epäortodoksisesti, emme sentään tilanneet wiener schnitzeleitä jälkiruoaksi, vaan otin kahvisuklaafondantin jallujäätelöllä (11 €) vaimoni ottaessa creme bruleen marinoiduilla lakoilla (10 €). Vaimoni kehui annostaan erityisen raikkaaksi ja muutoinkin onnistuneeksi annokseksi. Fondant oli sekin taitavasti tehty ja sen juokseva sisus oli herkullinen. Jallujäätelöstä sai sen sijaan jaloviinan makua hakemalla hakea – turhaan.



Hietan tarjoilu oli poikkeuksellisen ystävällistä. Meille esimerkiksi ehdotettiin pöydänvaihtoa ruokalistoja vielä tutkiessamme, sillä naapuripöytä paremmalla näköalalla oli juuri vapautunut. Arvostan. Muutenkin kanssakäyminen oli aitoa ja välittävää. Hietan sisustus on maltillisen siisti. Sen voittikin verraten helposti luonnonnäkymät Hietalahden satama-altaaseen.

Hieta vaikuttaa lämminhenkiseltä ja ruokien suhteen osaavalta kortteliravintolalta, jolle voi ennustaa pitkää ikää – jos taloyhtiön mieli ei matkan varrella muutu.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Hieta
Hietalahdenranta 11
00180 Helsinki

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Supper

Tukholman Supper löytyi tuttuun tapaan ennen reissua Tripadvisorin kautta, mutta oli vaimokin tainnut sen jostakin blogista bongata. Teimme varauksen perjantai-illalle Tripadvisorin 28. sijalla (yhteensä 2702 ravintolasta) olevaan eteläamerikkalaista ruokaa tarjoavaan ravintolaan. Kyseisen maanosan keittiöön nojaavia ravintoloita ei muuten ole liiaksi tullut meikäläisellä vastaan. Onda on varmaankin viimeisin kokemus maanosan ruokakulttuurista.

Vaikka Supperin drinkkilista oli herkullisesti kasattu, tilasin ensihätään tutun ja turvallisen vermutin (68 kruunua). Alkupaloiksi päädyimme ottamaan pimientos de padronit chilillä ja merisuolalla (79 kr) sekä perunalastuja avocadodipin kera (50 kr). Molemmat olivat kaikessa minimalistisuudessaan oivallinen avaus illalle. Avaus jäi kuitenkin hätäiseksi. Kun olimme natustelleet alkuruokia vain hetken – ei lähellekään säädyllistä aikaa – tuotiin pöytään jo pääruoat. Tällaiseen kiireeseen en ole itse asiassa koskaan aiemmin törmännyt. Jo tilausten tekemisen kanssa meitä kiirehdittiin.



Olin tilannut ”Platos Grande” -osastolta ns. isoa jöötiä. Cerdo Asado (239 kr), suomeksi paahdettua possunkylkeä, tarjoiltiin chipotleglaseerauksella melonien kanssa. Bataattiranskalaiskori vieressä täydensi annosta. Muhkea annos vei kielen mennessään. Glaseerattu possu oli todella herkullista. Meloni raikasti possun ja ranskalaisten muodostamaa fyysistä parivaljakkoa. Annos oli simppeli, mutta samaan aikaan aika monivivahteinen. Ruokajuomaksi nautimme pullollisen argentiinalaista Masi Passo Doblea (495 kr), jossa oli normaalin Malbecin lisäksi myös tujaus rakasta ystävääni Corvinaa, joka luonnollisesti vei ajatukset hekumalliseen Italiaan. Viini muodosti luontevan matkakumppanin liharuoalle.


Supper sijaitsee kellaritiloissa ja miljöö oli muutenkin aika vinkeän kiva ja erilainen. Valaistusta ei tosin liiaksi ollut, vaan mentiin enemmänkin tunnelmalinjalla, mikä valitettavasti näkyi ruokakuvien heikkona laatuna. Supperin ruoka oli korkeatasoista, mutta tarjoilun hätäisyys vei terän sen onnistumiselta. Tarjoilija kyllä osasi asiansa, läppääkin heitettiin, mutta en anna anteeksi sitä, että pääruoat tuotiin pöytään pahasti etuajassa.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Supper
Tegnérgatan 37
Vasastan, Tukholma

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

STHLM Tapas

STHLM Tapas Tukholmassa löytyi tuttuun tapaan ennen reissua Tripadvisorin kautta, ja teimme etukäteen pöytävarauksen 31. sijalla (yhteensä 2702 ravintolaa) sijaitsevaan tapas-henkiseen ravintolaan.

Jo nettisivut retostelivat laajalla cava-valikoimalla, joten otimmekin alkuun lasilliset (á 99 kruunua). Niitä hörppiessä oli hyvää aika miettiä tapaksia. Lista koostuu viidestä osastosta ja kaiken kaikkiaan 32 eri tapas-vaihtoehdosta. Ruokalista suositteli 4–5 tapasta henkilöä kohden, mutta tarjoilija arveli sen olevan hivenen yläkanttiin suosittaen niitä 3–4 per henkilö. Valitsimme pimientos de padronit (48 kr), papu-quesadillat (62 kr), gratinoidut nachot pico de gallon kera (62 kr), teriyaki-tonnikalaa (72 kr), mustekalaa merileväsalaatilla (72 kr), friteerattuja dumplingseja (72 kr) sekä karibialaisittain maustettuja kanankoipia ananas-mangosalsalla (72 kr). 





Setin parasta antia edustivat maukkaat papu-quesadillat kermaviilin kera, mustekala sekä dumplingsit, joiden täytteenä oli katkarapua ja kasviksia. Mustekala-annos oli kiehtova makuelämys pitäen sisällään mustekalaa, merilevää ja maustettuja pähkinöitä. Erikoista, mutta oikein toimivaa! Heikoin lenkki oli teriyaki-tonnikala, joka jäi valjuksi ja mauttomaksi. Gratinoidut nachot juustoineen olivat puolestaan olleet turhan pitkään uunissa kuivumassa.




STHLM Tapaksen palvelu oli ensiluokkaista. Palvelu sujui pohjoismaisen yhteistyön hengessä englanniksi ja meille kouluruotsin kahlanneille turakaisille selvitettiin ystävällisesti lähes kaikki ruotsiksi tehdyn listat erikoisuudet. Ravintolan sisustus oli yhtäältä tyylikästä, toisaalta pahasti kitschin puolelle menevää. Tyylikästä olivat erityisesti laattalattia ja tiilen ja valkoisen seinän välinen vuoropuhelu, tyylitöntä (vai tässä tapauksessa ironista?) puolestaan lukuisat jo-niin-nähdyt mietelauseet seinillä. Vai vieläkö iskee "Be the person you want to meet" -tyyliset mietelauseet tai lukuisat viiniaiheiset mietelmät?

STHLM Tapaksessa vietetystä illasta jäi iloinen mieli, mutta rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että korkealla olleista odotuksista jäätiin. Jos muuten kaipaat todella laadukasta burgeria Tukholman reissulla, älä missaa Phil’s Burgeria!

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




STHLM Tapas
Torsgatan 55
11337 Tukholma

torstai 8. maaliskuuta 2018

Phil’s Burger

Burger on sellainen ruoka ja burgerin tekeminen sellainen kuninkuuslaji, että fokus täytyy pitää selkeänä ja homma mahdollisimman simppelinä. Näin syntyy parhain lopputulos. Lopputuotteen tulee olla virtaviivaisen yksinkertainen, mutta laadukkaista raaka-aineista väsätty. Juuri tällä tavalla on toimittu ruotsalaisessa burgerketjussa, joka tottelee nimeä Phil’s Burger. Neljä vuotta sitten syntynyt ketju on jo seitsemän yksikön laajuinen. Suurin osa niistä sijaitsee luonnollisesti Tukholmassa. Kävimme testaamassa niistä Drottninggatanilla majailevan ravintolan.

Lounasaikaan mesta oli tupaten täynnä. Kipuilimme oman aikamme ovella, mutta jokin jäi pysymään sisällä. Maksettuamme ruoan jonotuksen jälkeen, löysimme kaksi vapaata paikkaa täyden pöydän päästä. Tilasimme molemmille tryffeliburgerit, jotka sai hyvään lounasdiiliin (á 115 kruunua) ranskalaisten ja coleslawn kera. Ilman lounastarjousta tilpehöörit olisivat maksaneet ekstraa. Tryffeliburgerissa oli 160 gramman Black Angus -pihvi, juustoa, karamellisoitua sipulia ja tryffelimajoneesia – eikä muuta. And that’s the beauty! Kokonaisuus oli esimerkillisen tasapainoinen ja hurmaava olematta liian fyysinen. Sitä oli myös helppo syödä käsin – sekin on taitolaji. Pihvi oli paistettu erinomaisesti, sipulit komppasivat oivasti, majoneesi ei ottanut turhan ärhäkkää roolia ja briossimaiset sämpylät olivat täydelliset. Coleslaw raikasti annosta kivasti, mutta ranskalaiset eivät tässä katsannossa yltäneet millään tavoin kokonaisuuden edellyttämälle vaativuustasolle.


Phil’s Burgerin tuotteesta tuli mieleen Hietalahden kauppahallin Roslundin samankaltainen täysien pisteiden hampurilainen sekä konseptista ylipäätään kotoinen Friends & Brgrs -ketju, jossa pitääkin käydä taas parin vuoden tauon jälkeen!

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Phil's Burger
Drottninggatan 79
11160 Tukholma

torstai 1. maaliskuuta 2018

Yes Yes Yes

Kasvisravintola Yes Yes Yesin aukeaminen marraskuussa on viime aikojen ravintolatapaus. Hypetystä ja medianäkyvyyttä on riittänyt sen verran, että jopa Palacen paluu Helsingin ravintolakartalle on jäänyt sen varjoon.

Kasvissyöjiä ja sen epämääräisiä alalajeja on tavattu pitää eräänlaisina nautinnoista kieltäytyjinä, puristeina. He ovat joutuneet tyytymään ruokaan, jossa ei ole lihaa. Eli annoksesta on vain poistettu liha ja tadaa: se on kasvisruokaa. Yes Yes Yesissä sen sijaan ruoan itsessään pitää olla niin laadukasta, kiinnostavaa ja hyvää, että lautaselle ei edes osaa kaivata lihaa. Yes Yes Yes tarjoaa vegeruokaa tekemättä siitä mitään juttua. Se ikään kuin sattuu tarjoamaan ruokaa, jossa ei ole lihaa.


Yes Yes Yesin ruokalista koostuu viidestä erillisestä osiosta ja jälkiruoista. Perinteisiä alku- ja pääruokia ei ole. Osiot ovat Munchies (á 10 €), Dips & Tandoori Bread (á 10 €), Root and Greens (á 12 €), Comfort Plates (á 14 €) ja Yes Extras (á 4–12 €). Listaa hieroessa huomaa, että ruokia ei ole sidottu mihinkään tiettyyn tyylisuuntaan tai maantieteelliselle alueelle. Melko kansainvälisissä piireissä joka tapauksessa pyöritään. Kysyttyäni yleishuomioita ruokalistasta kiireisen oloinen tarjoilija kertoi, että sopiva määrä annoksia yhdelle on luokkaa muutama. Jaettavaksi ne toki on tarkoitettu, kuten trendiin kuuluu. Vinkin johdattelemana päädyin valitsemaan kesäkurpitsa-fetanugetteja sitruuna-chilijogurttidipillä (10 €), tandoori-leipää punajuuri-kukkakaali-tryffeli-piparjuurijogurttidipin kera (10 €) sekä rigatonipastaa ricottajuustolla ja pistaasipestolla (14 €). Annosten hienot englanninkieliset nimet löytyvät nettisivuilta ja ravintolan listalta paikan päältä.




Tandoori-leipä ja erityisesti dippi olivat superherkullisia, illan paras annos ehdottomasti. Epämääräiseltä kuulostava ja näyttävä dippi vei kielen mennessään. Piparjuuri toi kivaa särmää makuun. Tandooriuunissa paistettu leipä oli todella maistuva. Leipää ja dippiä voikin vahvasti suositella jokaisen ruokailijan yhdeksi varmaksi valinnaksi. Nugetit olivat nekin perushyvää suorittamista, mutta ne oli toisaalta helppo unohtaa saman tien. Dippi toimi tässäkin annoksessa. Sen sijaan pasta-annos ei vakuuttanut. Sitä vaivasi mauttomuus ja taisipa se ehtiä jäähtyäkin pöydällä hetken oleiltuaan. Pasta-annoksessa tällainen raadonsyöjä äkkäsi äkkiä, että ruoka olisi kaivannut lihaisampaa sisältöä – tai jotakin muuta selkeää makuelementtiä.


Yes Yes Yes on syönyt veikeän värikkääseen sisukseensa entisen McDonald’sin sekä sen vieressä majailleen Farougen luoden satapaikkaiset asiakastilat. Miljööstä silmä löytää niin värikkäitä laattoja ja tapettia, pastellinsävyisiä tuoleja, lautalattiaa kuin suuria viherkasveja ja valoja. Pelkästään valtavan pitkä marmorinen baaritiski vetää 30 ruokailijaa tai siemailijaa, ja ne paikat onkin tarkoitettu vain walk in -asiakkaille. Tiskin toisessa päässä on baari ja toisessa avokeittiö. Tarjoilu ei jäänyt mieleen ystävällisyydestä, vaan enemmänkin meiningistä huokui kiireisyys ja välinpitämättömyys. Tällaisessa annosilotulituksessa sitä toivoo, että annokset esitellään pöytään tuotaessa kunnolla.

Yes Yes Yes perustuu ideologiaan, jonka mukaan ravintolaa ei kannata tehdä pelkästään kasvissyöjille, jos heitä on viisi prosenttia väestöstä. Tämän vuoksi Yes Yes Yes on ravintola kaikille. Pidän ravintolan näkökulmasta, rohkeudesta, ennakkoluulottomuudesta ja trendikkäästä miljööstä. Ruokatuote oli hyvä – ei enempää, mutta annosten tasalaatuisuudessa on vielä tekemistä. Tästä huolimatta on selvää, että Yes Yes Yes ja minä tapaamme vielä lähiaikoina uudemman kerran.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu

Yes Yes Yes
Iso Roobertinkatu 1
00120 Helsinki