Puisto

Puisto sysäsi viime syksynä Rosson jonnekin menneisyyden kaunisteltuihin muistoihin ja valloitti Tampereen kenties parhaimman paikan Koskipuistosta Tammerkosken kansallismaisemasta. Osa jäi kaipaamaan Rosson ”legendaarista” raastepöytää, mutta ne samat tyypit kääntävät maitopurkin hinnatkin vielä markoiksi. Tässä vaiheessa kysymys kuuluu: mitä uutuusrafla sitten tarjoaa? Remonttia ainakin on tehty ja konseptia hiottu hartaasti. Lopputuloksena syntyi kahvilan, ravintolan ja delikaupan palvelukokonaisuus. Minua kiinnosti lähinnä lauantai-illan pöytävaraus ravintolassa, jääkööt kahvila ja kauppa toiseen kertaan.

Illan avasi komeasti alkupalakokoisena tilattu tattirisotto. Risottoa ryyditti mascarpone- ja parmesanjuustot sekä tryffeliöljy. Risoton maku oli herkullinen ja koostumus oikeaoppinen. Sitä oli myös sopiva määrä eli juuri sen verran, että lisää olisi tahtonut, mutta näin oli hyvä. Pääruokaa jouduin laajalta listalta pähkimään harvinaisen pitkään: burgeria, kanaa, pihviä vai pizzaa? Lopulta yllätin itsenikin valitessani rapu-chilipastan (16,90 €). Öljyssä paistettuja jättiravunpyrstöjä komppasivat fettuccini-pasta, chili, basilika, retiisi ja fenkoli. Pasta-annokset ovat toisinaan sellaista tasaista torvensoittoa alusta loppuun: hyvää, mutta mieli haikaa jo muualle. Nyt niin ei käynyt. Tuhtia pastaa tasapainottivat mm. retiisi ja fenkoli. Chilissä oli potkua parahultaisesti. Maukkaat ravut pelasivat pääroolinsa oivallisesti. Jälkiruoaksi otin vielä pari palloa jäätelöä (yht. 5,90 €). Kaunis ja toimiva annos päätti onnistuneen illan.

Puiston viinipuoli vakuutti. Ehkä se johtui siitä, että päätimme skipata tylysti vihreän kortin viinit, mutta testata silti talon punaviinin. Kyse ei kuitenkaan ollut mistä tahansa bulkkilitkusta, vaan Italiasta tulevasta Roverso 2001 -punkerosta (60 € pullo), joka on tehty harvinaisesta grasparossa-rypäleestä. Tasapainoisen elegantti viini vei pöytäseurueemme sydämet suoraan Emilia-Romagnan aurinkoiselle maaseudulle. Sen sijaan alkujuomaksi ottamani gin tonic Fiskarsilaisesta Ägräs-ginistä, ryyditettynä timjamilla sekä mustikoilla, ei ollut kaksinen. Valitettavasti kuitti, josta olisi voinut tarkistaa alkuruokarisoton ja gt:n hinnat, hävisi jonnekin Tammelan Wanhan Mestarin ja Moro Sky Barin hähmäiseen välimaastoon.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Puisto
Koskipuisto
33100 Tampere

Cafe Pispala

Tamperelaisten – ja vähän muiden – herkkupyllyjen mielissä Cafe Pispala on saavuttanut ikonisen aseman vajaassa neljässä vuodessa erityisesti brunssinsa suhteen. Kehut ovat kiirineet aina pääkaupunkiin saakka, minkä vuoksi päätimmekin Tampereen lomalla käydä tsekkaamassa, löytyisikö kehuille katetta. Löytämisestä puheen ollen: Cafe Pispala ei sijaitse kuluttajaystävällisesti Hämeenkadulla Tampereen keskustassa, vaan Suomen korkeimman soraharjun Pispalanharjun rinteessä.

Täydessä ravintolassa pöydän vapautumista odotellessamme teimme tilaukset tiskillä: meikäläiselle ”Whole Works” (23 €) eli koko setti, niin ei tarvitse jälkikäteen harmitella. Otin myös myöhemmän illan kaupunginvalloitusta silmällä pitäen mustaherukkaisen Kir Royal -drinkin (6,5 €) brunssiruokia säestämään.

Alkupalaksi pöytään tuotiin lasillinen hedelmiä sekä jogurtti-marjaparfait. Hedelmät ajoivat asiansa, mutta parfait osoittautui todella raikkaaksi ja herkullisen täyteläiseksi. Toinenkin olisi mennyt kevyesti... Seuraavaksi saapuivatkin loput ruoista yhdellä ja samalla lautasella. Eipä olisi tullut itselleni mieleen laittaa samalle lautaselle makeita pannukakkuja ja suolaisia tilpehöörejä. Mutta sitä saa mitä tilaa… nimittäin vähän kaikkea. Lautasella oli edellä mainittujen mehevien pannukakkujen ja bourbonsiirapin lisäksi munakokkelia, paistettua perunaa, pekonia, bratwurstia ja skonssi hillolla. Munakokkeli, makkarat, pekonit ja perunat olivat perusvarmaa työtä ilman suurempia hurraa-huutoja. Skonssi jäi irralliseksi – ehkä en vain ymmärrä sen perimmäisiä finessejä. Mutta ne kehutut amerikkalaiset pannukakut rokkasivat! Niitä oli kaksi ja ne olivat fyysisiä kuin Pirkan hiihto takaperin. Nokare sulanutta voita, tomusokeria ja bourbonsiirappia ryydittivät annoksen hekumalliseen päätökseensä saakka. Lopulta jouduin kuitenkin toteamaan pannarit taiston voittajiksi. Kahvi kuului hintaan ja sitä sai santsata sydämensä kyllyydestä, mitä jokainen innokas kahvinlipittelijä arvostaa.

Cafe Pispalan mainostettu brunssi ei ollut kaiken hehkutuksensa väärti, mutta paljastui kuitenkin särmikkääksi ja kivasti erilaiseksi brunssiksi. Siitä tuli mieleen El Fant, jossa myös tuodaan annokset pöytään sen vanhakantaisen buffet-ähellyksen sijasta. Cafe Pispalan vahvuus on silti sen sympaattinen ja lämminhenkinen fiilis, mitä keskustan ulkopuolella sijaitseva vanha rakennus pienine sisätiloineen vain korostaa.

Ravintolan ruokalistaan on haettu vaikutteita ja oppeja ravintoloitsijan ulkomaanvuosilta. Vaihtuva ruokalista takaa sen, ettei samoja ruokia lounas- ja ilta-aikaan juurikaan näe, mitä paikalliset varmasti osaavat arvostaa. Seuraavalla Tampereen reissulla täytyy testata samojen omistajien kehuttu burgerpaikka Kauppahallissa.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Cafe Pispala
Pispankatu 30
33240 Tampere

Ravintola Torni

Ihmiskunta ei ole keksinyt parempaa viikonloppupäivän aloitusta kuin monipuolinen ja laadukas brunssi hyvässä seurassa. Jotkut sanovatkin, että brunssit ovat ihmiselämän parasta aikaa tai korkeimman olemisen muoto. Tällaista kiireisen elämän eskapismia tarjoaa keskellä Helsinkiä 30-luvun alusta asti jöpöttänyt ja historiankin kirjoista löytyvä hotelli Torni ja sen lauantaibrunssi. Edellisen kerran kävin brunssilla Tornissa syksyllä 2015, joten oli korkea aika pistää paikka uuteen testiin. Matkan varrella on brunssin konseptikin muuttunut. Brunssi on vain lauantaisin pitäen sisällään kaksi kattausta klo 12 tai klo 14.30. Brunssin hinta on vihreällä kortilla 30 euroa, ilman sitä 34 euroa.

Homma on hyvä aloittaa tervehenkisesti Virgin Mary -pisteen ääreltä. Tietämättömille tiedoksi, että kysehän on legendaarisen brunssijuoman Bloody Maryn siveästä pikkusiskosta. Hieno erilaistamiselementti brunssien niin usein kasvottomassa meressä!

Nettiin ei ole aukikirjoitettu Tornin brunssin antimia. Voin kuitenkin luvata, että nirsoimmillekin hapannaamoille löytyy järsittävää. Salaatteja on muutamia erilaisia, mm. peruna- ja couscouspohjaista. Punajuuri-homejuustocomboakin löytyy. Leikkeleistä löytyy mm. paahtopaistia ja chorizotyylistä makkaraa. Leipäosasto ei kalpene muille osastoille, sillä tarjolla on mm. focacciaa ja meikäläiselle pakollisia pikkupiirakoita. Ensimmäisen lautasen saa näistä täyttymään turhan helposti.

Toinen setti haetaankin brunssin sesonkiosastolta eli blininurkkauksesta. Nyt täytyy innokkaimpia kuitenkin muistuttaa, että Tornin blinit eivät edusta alan ylintä laatukymmenystä. Tornissa on nimittäin fuskattu vähän kaikessa. Blinit eivät olleet mehevän rapsakoita, vaan enemmänkin valmispinaattilättymeininkiä, mutta kyllä niitä muutaman söi. Tilpehööritkään eivät liiaksi vakuuttaneet. Kunnollisesta mätivalikoimasta on ihan turha haikailla – nyt mentiin merileväkaviaarilla ja mätimoussella. Smetana oli vaahdotettu tönkkömäiseksi. Sen sijaan suolakurkut ja katkarapuskagen maistuivat.

Välipalaksi ennen siirtymistä jälkiruokien pariin testasin vielä Tornin puurobaarin antimia. Tarjolla oli kolmea erilaista tuorepuuroa ja vispipuuroa. Tavalliseen puuroon Suomen puolustusvoimat on jättänyt minulle aamukuuden leiripuurollaan elinikäiset arvet, joiden parantumisennuste on huono. Mutta tuorepuurot ovat eri juttu. Maistoin eksoottista chiansiemen-kookos-ananas-limetuorepuuroa, jota avitin epäortodoksisesti mansikkahillolla. Aikamoinen makujen ilotulitus, joka kuitenkin maistaessa oli todella raikasta ja hurmaavaa.

Jostakin epäselväksi jääneestä syystä unohdin ottaa valokuvan jälkiruokalautasestani, joten kuvasin vain jälkiruokapöytää. Juustojen ja hedelmien lisäksi tarjolla oli myös suklaakakkua, tartaletteja, tiramisua ja karkkia. Karkki on hauska viritys brunssille. Jotenkin epäsovinnainen, mutta kuitenkin aina niitä löytää lautaseltaan. Tartaletit olivat hurmaavia pikkusuupaloja, joita löytyi kolmessa eri maussa (vadelma, karpalo, maitosuklaa). Suklaakakku ajoi asiansa, tiramisun jätin väliin. Kahvitermari tuotiin pöytään jo alussa ja siitä olikin helppo annostella tsuffetta omaan tahtiin.

Tornin miljöö huokuu historian tuomaa arvokkuutta ja rauhallisuutta. Isot ikkunat tuovat valoa ja tarjoavat näkymiä Yrjönkadulle ja Kalevankadulle. Tarjoilu sujui vähäeleisesti, mutta tehokkaasti. Aina oli siistiä niin omassa kuin buffetpöydissä. DJ operoi taustalla hillitysti.

Tornin brunssi on yltäkylläinen valikoima laatutasoltaan hyviä ruokia. Iso osa herkuista jäi testaamatta. Aallonpohja osui bliniosastoon ja tuntuikin, että ne ovat mukana vain vuodenajan vuoksi ja toimimassa eräänlaisena brunssin kärkituotteena – ehkäpä myös hinnannostattajana? Tornin brunssi edustaa silti vuodesta toiseen Helsingin brunssien kärkeä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ravintola Torni
Kalevankatu 5
00100 Helsinki

Kungfu Kitchen

Kungfu Kitchen oli näiden SYÖ-viikkojen kiehtovin uutuus meikäläiselle. Moderni ravintola, joka nojaa vahvasti aasialaisen keittiöön, oli yksinkertaisesti pakko pistää testiin. Ravintolan takana on muuten Masterchef-voittaja muutaman vuoden takaa. Kungfu Kitchenin nimi kuvaa kuulemma kokkien tiukkaa asennetta. Raflassa ruoanlaittoon asennoidutaan nimittäin samalla intohimolla kuin mitä vaatii päästä kungfu-mestariksi.

SYÖ-viikoilla tarjolla on kaksi erilaista kympin settiä: korealaistyylinen tartar tai kaksi banh bao -sämpylää täytteen kera. Koska olin nälkäinen ja innoissani, otin molemmat. Eikä se ollut väärin, sillä tartar-annos ei ollut järin suuri. Tartarissa oli oivalliset, mutta varsin voimakkaat mausteet, jotka dominoivat annoksen makumaailmaa jättäen lihan taka-alalle. Rapukakut tuntuivat irrallisilta, mutta toivat toisaalta annokseen rapeaa purutuntumaa. Höyrytetyt banh bao -sämpylät valitsemani karamellisoidun possunkyljen ja mm. punasipulin kera toimivat mainiosti. Pullamaisen pehmeä sämpylä tasapainotti hyvin mausteista sisältöä. Huomautettakoon tässä yhteydessä joukkomme sniiduinta kymmenystä, että ravintolan Thoreau-vesi kustantaa suolaiset kolme euroa per janonsammuttaja. Verrattain kallista tietysti toteavat.

Kungfu Kitchen on harvinaisen tyylikkäästi sisustettu ravintola. Ilahduttavia yksityiskohtia löytyy, kuten miekka ojossa ulko-ovea vartioiva ninja tai pöytään kivasti sorvattu ravintolan nimi. Yleisilme on tummanpuhuva ja linja jatkuu myös valaistuksen suhteen, mikä puolestaan näkyy kuvien laadussa. Tarjoilu oli ystävällistä ja nuorekasta. Tarjoilijan kanssa tuli puhetta ravintolassa tarjottavasta brunssista, joka voisikin olla seuraavan visiitin peruste.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Kungfu Kitchen
Lönnrotinkatu 18
00100 Helsinki

Rune’s Ravintola

SYÖ-viikoilla on poikkeuksellisen edullista nähdä kavereita syömisen merkeissä. Kympin annoksella pääsee pitkälle, mutta totuuden nimissä täytyy sanoa, että usein on kiva ottaa kylkeen alkupalaa tai viiniä. Vai ottaako joku tosikkona vain kympin setin ja poistuu paheksuvien katseiden saattelemana ulos?

Rune’s ei ollut minulle entuudestaan tuttu, minkä vuoksi se oli luonnollinen valinta maanantai-illan kohtaamispaikaksi entisen kollegan kanssa. SYÖ-viikkojen tarjouksessa oli joko kanaa ja lohkoperunoita, metsäsienirisottoa tai burgeri. Metsäsienirisotto olisi ollut elegantti valinta, mutta alkaneen viikon kunniaksi päädyin kuitenkin roisiin burgeriin, mikä myöhemmin harmitti. Listalla annos oli vielä hyvänkuuloinen, jopa mahtipontinen: Black Angus-rotukarjaburger – luomuleppähiilillä grillattu rotukarjaburgerpihvi á 160 g, briossi, cheddarjuustoa, tomaattia, marinoitua punasipulia, jäävuorisalaattia, Rune´sin majoneesi- ja BBQ-kastiketta, valkosipulisuolakurkkua sekä SteakHouse-frittiperunaa.

Totuus paljastui valitettavasti toisenlaiseksi. Hampurilaisen pihvi oli kohtuuhyvä ja se oli jätetty rohkeasti todella mediumiksi. Sinappinen majoneesi toimi. Muutoin burgeri sortui omaan mahdottomuuteensa yrittäessään liikaa. Lopputuloksena oli makujen sekamelska. Hampurilaisissa yksinkertaisuus on kuitenkin hyve. Esimerkiksi jäävuorisalaatti hampurilaisessa saa minulta tuomion, koska se on turhaa. Annoksen ranskalaiset olivat luvalla sanoen harvinaisen surkeat. Edes portugalilainen punaviini (9,40 €/16 cl) ei pystynyt pelastamaan kokonaisuutta.

Rune’sin sisustus on avara ja yllättävän fiini. Pöytiä ei ole asetettu vieriviereen, mitä arvatenkin kaikki arvostavat. Vaalea ja tumma lyövät onnistuneesti kättä. Tarjoilu toimi varmaan tyyliin.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Rune´s
Runeberginkatu 60
00260 Helsinki

Penny

Täytyy nostaa hattua, että entistä arvostetummat ravintolat osallistuvat Cityn SYÖ-viikoille. Aikoinaan mukana olivat suurin pirtein vain kaikenkarvaiset nepalilaiset toimijat. SYÖ-viikkojen suosio onkin kasvanut matkan varrella, mikä selittää myös alan parhaimpien ravintoloiden osallistumisasteen nousun. Vai meneekö logiikka toisinpäin? Sitä Penny nimittäin on: ravintoloiden parhaimpaan kymmenykseen kuuluva. Valitsin sen vuoden 2016 parhaimpien lounaiden joukkoon.

Nyt käynnissä olevat SYÖ-viikot ovat tietojeni mukaan Pennyn ensimmäiset. Se on mukana humussa tarjoamalla kympin sopuisaan hintaan flank steakin paistetuilla tryffeliperunoilla ja valkosipulimajoneesilla. Penny lyö pöytään kummisetämäisen tarjouksen, jota on käytännössä mahdotonta ohittaa. 

25-paikkainen ravintola oli täpösen täynnä lauantaina alkuillasta. Pöytävaraus on siis suositeltava ja sellainenhan minulta aina löytyykin. Pöytä järjestyi parissa minuutissa, mutta illan mittaan varaajienkin odotusaika eteisessä piteni ja piteni. Varaamattomat kääntyivät häpeissään pois. Suosiolla on hintansa.

Pääruokavalintani oli kiveen hakattu, mutta alkupalaakin teki mieli. Listalta löytyi kolme vaihtoehtoa ja seinältä vielä yksi vaihtuva (etanat vuohenjuustolla 15 €). Päädyin kuitenkin sesongin mukaisesti perunabliniin keltajuuripestolla ja belugalinssikaviaarilla (12 €), joka osoittautuikin aivan ihastuttavaksi setiksi. Annoksen tekstuuri ja maut pelasivat erinomaisesti yhteen. Tumma perunablini erottui kivasti vehnä- ja tattariblinien sameista vesistä. Sitä haastoivat lautasen pohjalla ollut muusimainen keltajuuripesto, linssikaviaari, marinoitu sipuli sekä smetana. Mallikelpoinen alkupala, vaikka hinta hassusti kohosikin pääruokapihvin yli.

Flank steak -annos oli simppeli, mutta toimiva: useampi lihasiivu, tryffeliperunaa ja pohjalla valkosipulimajoneesia. Liha oli mureaa, laadukasta ja herkullista. Perunat olivat maukkaita, mutta niistä ei kyllä löytynyt tryffelin makua. Annos oli kaikessa konstailemattomuudessaan tasapainoinen ja suunmukainen kokonaisuus. 

Penny jatkaa laadukasta tekemistään ja saa tuvan täyteen varmasti jatkossakin – oli käynnissä SYÖ-viikot tai ei.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Penny
Uudenmaankatu 13
00120 Helsinki

Kanniston Leipomo

Tulevana maanantaina vietetään jälleen kansallisrunoilijamme kunniaksi Runebergin päivää, jolloin saamme herkutella päivän kenties konkreettisimmalla ilmentymällä eli runebergintortulla. Tuo mantelilla, sokerikuorrutteella ja hillolla maustettu sekä rommilla terävöitetty herkku on kuulunut aikuisikäni leivonnaissuosikkeihini. Siksi ei pidä ihmetellä, miksi löysin itseni lumimyrskyisenä torstaiaamuna Kanniston Kallion kahvilasta pari minuutta avaamisen (klo 7.30) jälkeen. Kahvila toimi minulle myrskyn keskellä turvasatamana samalla lailla kuin kohtu tuo turvaa sikiölle – tosin leipomo oli miljööltään huomattavasti miellyttävämpi. Ei kahvilakaan suuren suuri ollut, paikkoja oli vain muutamia, mutta sisustus miellytti silmää ja loi kotoisat puitteet kahvittelulle.

Leivonnaiskisassa runebergintortun vahvuuksia on maun lisäksi myös sen koko: se on juuri sopivan kokoinen! Se on syöty muutamalla lusikallisella, eikä sen työstämiseen tarvita rajattomia resursseja (case puolenkilon pulla).

Runebergintorttua (2,70 €) komppaamaan otin cappuccinon (3,40 €). En voi väittää olevani minkään sortin torttuasiantuntija, enemmänkin innokas harrastelija. Tortussa tärkeintä kuitenkin on maku ja sopiva kosteustasapaino, liian kuiva ei missään nimessä saa olla. Se on synneistä suurin. Rommin pitää myös maistua. Hilloa ja kuorrutetta tulee olla riittävästi, mieluusti (lähes) reunoille saakka. Kanniston runebergintorttu täyttää kriteerini ja on torttujen aatelia vuodesta toiseen.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Kanniston Leipomo
Kaarlenkatu 13
00530 Helsinki