tiistai 25. kesäkuuta 2019

Radisson Blu Royal, Plaza ja Seaside (Super Breakfast -aamiainen*3)

Erinäisten sattumusten kylkiäisenä tutustuin lyhyen ajan sisällä Radisson-hotelliketjun kolmen Helsingissä sijaitsevan hotellin Super Breakfast -konseptin mukaisiin aamiaisiin (21–25 €). Näistä hotelleista Royal sijaitsee Kampissa, Plaza Kansallisteatterin vieressä ja Seaside merenrannassa Ruoholahdessa. Jokainen aamiainen oli hieman toisistaan poikkeava, mutta yhtenäisiä kantavia teemojakin löytyi helposti: laatu, monipuolisuus, esillepano kivoine yksityiskohtineen sekä tietysti bonuksena kokkien valmistamat munakkaat ja vohvelit.





Super Breakfastin tarjonta on totta tosiaan varsin yltäkylläinen. Tarjolla on laaja valikoima hotelliaamiaiselta tutun turvallisia elementtejä: leipiä, leikkeleitä, juustoja, tuoreita ja lämpimiä vihanneksia, lohta, pekonia, munakokkelia, jogurttia, puuroa, marjoja yms. Seasiden rieskoista sekä Royalin ”kotitekoisesta” tuoremehupisteestä tässä kohtaa lisäpisteet! Lisäksi täytyy edelleen korostaa sitä, että suurena munakkaiden ystävänä arvostan korkealle hyvin tehtyä munakasta aamiaisen yhteydessä. Tässä mielessä Super Breakfastin konseptiin kuuluva kokin tekemä munakas toimii täydellisesti. Täytteiksi voi valita Plazan tapaan esim. lohta tai poroa. Royalin munakas oli paras, kun taas Plazan vohveli vei voiton.





Kaikki hotellit ja niiden aamiaissalit ovat tyylikkäitä, erityisesti Plazan historiaa henkivä ja avaran tilava sali. Seasiden aamiaistilasta oli saatu tyylikkään torimainen. Royalin aamiaistilukset olivat miljööltään perinteisimmät eli sitä kautta hotellimaisimmat (lue: ankeimmat). Usein on myös niin, että hotellien aamiaiskokemukset eivät ole erityisen mieltä ylentäviä, kun ruuhkassa jonottaa aamukahvia katseen osuessa lähmäiseen jogurttikulhoon.






Radissonin hotellien Super Breakfast -aamiaiset oli helppo todeta laadukkaiksi. Keskinäiseen paremmuusjärjestykseen niitä on mahdoton asettaa, koska jokaisella oli omat vahvuutensa. Tämän vuoksi en edes yritä sitä. Käy itse testaamassa!

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Radisson Blu Royal
Radisson Blu Plaza
Radisson Blu Seaside

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Popino

Kun koittaa kesäinen päiväretki Suomen vanhimpaan sisämaakaupunkiin Hämeenlinnaan, on edellisiltana hyvä tsekkailla Tripadvisorista kaupungin ravintolatarjontaa. Kun ottaa pois fancyt ja hieman arvokkaammat ravintolat – pysyen silti turvallisesti top 10:ssä – silmät pysähtyvät hetimmiten Popinoon, tuohon yli 30-vuotiaaseen kaupungin ravintolaikoniin. Päätös seuraavan päivän ravintolakohteesta on sinetöity.




Meininki ravintolassa lauantain myöhäisiltapäivässä on leppoisa, mutta ei unelias. Asiakkaita riittää melkein jokaiseen pöytään. Nälkäisen katse kiinnittyy pian raastepöytään ja mieleen nousee kysymys: onko täällä ILMAINEN raastepöytä? Kyllä on. Eikä mikä tahansa raastepöytä, vaan kunnollinen raastepöytä. Tarjolla oli nimittäin mm. pasta- ja sienisalaattia, kaali- ja kurkkuraastetta, kananmunaa ja valkosipulioreganoleipää. Aivan alkuun kuitenkin heittäydyin mainoksen uhriksi kokeilemalla ulko-oven tienoilla mainostettua ”viinisuositusta” eli kuusenkerkkä-GT:tä (9,50 €). Se paljastuikin miellyttävän pehmeäksi, maukkaaksi ja raikkaaksi – tosin kuusenkerkkä itsessään ei maistunut erityisen paljoa, mutta hyvää se silti oli.






Popinon ruokalista on pitkä kuin nälkävuosi. Olisiko niin, että vuosien mittaan mistään ei ole luovuttu, mutta uutta on otettu matkan varrella mukaan? Tarjolla on lämpimiä alkuruokia, keittoja, salaatteja, leipiä, burgereita, pizzoja, kasvisruokia, pastoja, meren herkkuja, siivekkäitä, pihvejä ja tietysti asiakkaiden toivomia annoksia. Valitse niistä sitten. No, valitsin Texas-pizzan (17,40 €), koska se kuulosti kivan erilaiselta. Se koostui kahdeksan tuntia (tasan?) kypsytetystä revitystä possusta, cheddarjuustosta, marinoidusta punasipulista, maissista, persikasta, valkosipulista, bbq-kastikkeesta ja hickory-chilimajoneesista. Kokonaisuus oli tuhti ja yltäkylläinen, kuten kuvailusta ja kuvasta voi päätellä. Kyseessä oli rehellinen pizza, ei mikään pohjoisnapolilais-brooklyniläiskombinaatioversio. Yltäkylläisyydestä ja rasvaisesta olemuksesta huolimatta pizza oli tasapainoinen, erityisesti persikan ansiosta. Hickory-chilimajoneesikin maistui. Valkosipulissa ei ollut säästelty, minkä maininnan kuulin myös naapuripöydästä.

 

Popinon sijainti portaiden puolivälissä ei ole helppo esim. liikuntarajoitteisille tai lastenvaunuja työntäville. Tosin salainen sisäänkäyntikin saattaa olla olemassa. Ravintolan interiööristä sen sijaan erottuvat mainitsemani raastepöydän lisäksi viinipullot yhdellä seinällä ja perätilan puolittainen avokeittiö. Pöydät ovat vieri vieressä. Asiakaskunta näytti olevan luonteva läpileikkaus paikallisista asukkaista. Palvelu oli ystävällisen välittävää.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Popino
Linnankatu 6
13100 Hämeenlinna

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Burger Lovers Festival 2019

Tänä(kin) kesänä jätän musiikkifestivaalit nuorempien kapeiden harteiden varaan, mutta ei tämä kesä ihan tyystin jää ilman festarihumua. Osallistuin nimittäin viikonloppuna burgerifestareille Kampin Narinkkatorilla! ”Suomen ensimmäinen hampurilaisfestivaali tarjoaa yleisölle mahdollisuuden päästä kerralla maistelemaan useiden maamme arvostetuimpien hampurilaisravintoloiden annoksia. Festivaalin järjestää suositun Burger Lovers Finland -yhteisön perustaneet aktiivit, jotka ovat valinneet mukaan 12 hampurilaisiin erikoistunutta ravintolaa tarjoamaan annoksiaan maistelukoossa.” Aika jees!

Olin liikkeellä kahden ajatuksen voimin: 1) otan niin monta burgeria kuin jaksan ja 2) maistan sellaisten ravintoloiden burgereita, jotka ovat minulle tuntemattomampia. En onnistunut kummassakaan tavoitteessani täydellisesti. Hampurilaisia – tai sanotaanko pikkupurilaisia – söin kaikkiaan neljä, enemmänkin olisi mennyt, mutta oli jo aika rientää muualle. Lisäksi osan minulle tuntemattomista ravintoloista, kuten Kusmiku Street Food & Barin jono ei vetänyt lainkaan, joten en käyttänyt arvokasta aikaani siihen paria minuuttia pidempään.

Alla kokeilemani hampurilaiset ja lyhyt arvostelu kustakin:

•    Bowl D1ner. Harvinaisen hölmöllä nimellä varustettu kuopiolainen ravintola tarjosi kokonaisen miniatyyrihampurilaisen (8 €). Burgeri oli herkullinen kokonaisuus potato bun -sämpylää, makoisaa pihviä sekä majoneesia ja muita sisuskaluja myöten. Festivaalin voittaja, sija 1. #Burgasmi!



•    Naughty BRGR. Minulle tutun Naughtyn sliderista (5 €) erottui sinihomejuusto miellyttävästi. Myös pihvi oli mehukas. Moitin liikoja rucolan lehtiä. Siitä huolimatta festivaalin sija 2.



•    RUOK Burger. Rukalaiset olivat Helsingin matkallaan kalkyloineet kannattavuuslukunsa kuntoon, sen verran tyyris oli ”puolikas burgeri” (7 €). Itse hampurilainen oli mehukas ja simppeli, mutta katosi kolmella haukulla kitaan liian nopeasti, joten fiilistely jäi kesken. Festivaalin sija 3.



•    Bun2Bun. Kampin kauppakeskuksessa majaileva vegaaninen hampurilaisketju Bun2Bun oli minulle uusi tuttavuus keskeisestä sijainnistaan huolimatta. Beyond Meatin kehittämän vegaanisen pihvin luvattiin näyttävän, maistuvan ja käyttäytyvän kuin perinteisen pihvin. Se näytti ja käyttäytyi kuin paheellinen kaksoisveljensä, mutta lihalta se ei maistunut. Eikä sen toki tarvitsekaan. Kokonainen burgeri (14 €) oli eksoottinen ja pihvi kiehtova, mutta ei enempää. Festivaalin sija 4.



Katteet olivat muillakin kuin rukalaisilla kohdallaan. Mutta mikäpäs siinä. Alueelle pääsi ilmaiseksi haistelemaan tunnelmaa, mutta neljälle ”burgerille” tuli hintaa 34 €. Nälkä lähti, mutta ähkyä sillä ei saatu vielä aikaiseksi. Toisaalta asiakkaalle homma on tehty helpoksi, kun laatuburgeria tarjoavat ravintolat ovat pienellä alueella vieri vieressä. Hävikkiruoasta huolehtivat lokit, jotka tekivät aika ajoin kamikaze-tyylisiä hyökkäyksiä meidän poloisten ihmisolentojen kauhuksi.



Ruuhkasta, jonottamisesta, rasvan kärystä, kovista hinnoista sekä lokkiystävistämme huolimatta toivon tapahtumalle jatkoa. Moni mielenkiintoinen paikka jäi tällä kertaa kokematta.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Burger Lovers Festival
Narinkkatori
00100 Helsinki

torstai 13. kesäkuuta 2019

Pobre

Olisi varmasti pitänyt ottaa mukaani Pobreen joku lukuisista filippiiniläisistä ystävistäni tai edes se hyvä kaverini, joka teki väitöskirjansa Espanjan siirtomaa-ajan vaikutuksesta filippiiniläiseen ruokakulttuuriin. Näinhän ammattimaiset ravintola-arvostelijat tekevät aina, ja se huvittaa minua suuresti joka kerta. Tutustuinkin Suomen leveyspiireillä harvinaisesta ruokakulttuurista ponnistavaan Pobreen ilman minkään sortin asiantuntija-apua. Tosin todettakoon, että olen kyllä vieraillut kertaalleen saarivaltiossa.

Filippiiniläinen keittiö on muuten sekoitus erilaisia ruokakulttuureita, mikä on asiantila useiden muidenkin ruokakulttuurien kohdalla. Filippiiniläiseen keittiöön oman jälkensä ovat jättäneet ainakin espanjalainen, kiinalainen, japanilainen, intialainen sekä thaimaalainen ruokakulttuuri.



Pobre on siis harvoja filippiiniläistä ruokaa tarjoavia ravintoloita Suomessa. Sen juuret ovat kaikkien pitämässä ja monien rakastamassa Ravintolapäivässä. Pikkuhiljaa homma on kehittynyt siitä suuremmaksi mm. pop up -ravintolailtojen suosion vahvistamana. Tarinan tämänhetkinen päätepiste saavutettiin reilu vuosi sitten, kun Pobre avasi oikean ravintolan Kampin ravintolamaailma Kortteliin.



Pobren lounas on suosittu, joten paikan saaminen pienestä ravintolasta vaatii joko onnea tai aikaa. Minulla oli onneksi edellä mainittua, sillä jälkimmäistä ei ollut. Lounaslista on simppeli sisältäen viisi vaihtoehtoa: kasvis-, kala-, kana-, possu- ja naudanliha-annoksen (12,90–14,90 €). Päädyin kanaan ”P.F.C. – Pobre Fried Chicken” (12,90 €). Uppopaistettu kana soija-karamellikastikkeella ja pikkelöidyillä kasviksilla riisinuudelien kera oli moniulotteisen hurmaava annos. Vaikka en ole missään määrin KFC-fani, olivat Pobren uppopaistetut kanapalat herkullisia. Ne yhdistyivät ihanan makeaan soija-karamellikastikkeeseen erittäin miellyttävällä tavalla. Pikkelöidyt kasvikset toivat vastapainoa annokseen. Otin riisinuudelit annoksen lisukkeeksi, mikä ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Arvelen, että riisi olisi ollut parempi valinta. Ohuet ja itsessään mauttomat riisinuudelit olivat turhan höttöinen ja valju nuudelien alalaji makoisan kana-annoksen kaveriksi. Tuunasin niitä kuitenkin erittäin onnistuneesti pöydältä löytyneellä soosilla, joka totteli nimeä Tito Paquito Chili Garlic Oil. Oli muuten hemmetin hyvää – vahva suositus! Ei liian tulista, ei liian vetistä, ei mitään liikaa tai liian vähän, vaan kaikkea juuri parahultaisesti, ai että!



Kuten sanottu, Pobren tilat ovat varsin vaatimattomat ja ahtaat. Niitä ei myöskään voi kutsua erityisen viihtyisiksi. Silti ravintolasta löytyy pienempää ja isompaa katseltavaa, joista mainittakoon peränurkassa oleva mielenkiintoinen kaapisto sekä myyntitiskillä oleva metallinen taideteos. Parasta antia silmille on kuitenkin pieni avokeittiö, jossa kokit huhkivat annoksia tiukkaan tahtiin. 


Pobren lounasannos oli erinomainen. Seuraavaksi ravintolaan täytyy mennä ilta-aikaan.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Pobre
Urho Kekkosen katu 1 (Kampin kauppakeskus)
00100 Helsinki

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Phad Thai

Phad Thai -ravintola nököttää Urheilukadulla viistosti Helsingin jäähallia vastapäätä. Lätkähuumasta ei kuitenkaan ollut tietoakaan, kun käyskentelin ravintolaan eräänä arkipäivänä iltapäiväyhden aikoihin. Ravintolassa oli lisäkseni vain yksi pöytäseurue. Ravintola tarjoaa nettisivujensa mukaan ”aitoa thaimaalaista ruokaa”. Lounasbuffet (11 €) oli verrattain kulahtaneen oloinen. Siitä huolimatta kävin sen kimppuun nälkäisen hyeenan lailla.







Alkuun ottamani epämääräisen keiton, joka oli kamalinta miesmuistiin, jälkeen otin maistettavaksi mahdollisimman montaa ruokaa: naudanlihaa, kanaa paistettuna ja fritattuna, riisiä sekä kevätkääryleitä. Yllätyksekseni frittikana oli parasta. Paloja täytyi hakea jopa lisää. Sen sijaan normikana oli todella mautonta, riisi outoa ja naudanliha turhan tulista meikäläiselle. Kääryleet kastikkeella ryyditettynä menivät siinä sivussa ilman suurempia tunnekuohuja.

Ilokseni huomasin, että kahvin kera oli tarjolla pannukakkua(!). Vaikka yleisen elämänkokemuksen mukaan pannukakku ei ole kovin tyypillinen thaimaalainen ruokalaji, oli se sitäkin mieluisampi. Vielä kun pannari (yksi pala hillon, yksi vaahterasiirapin kera) oli erittäin hyvää!



Phad Thain interiöörissä huomaa ensimmäisenä ruutulattian. Kohtuullisen pieni tila on ängetty turhan täyteen erinäistä tilpehööriä. Kokonaisuudesta muodostuu raskas, vaikka sitä on viherkasveilla pyritty raikastamaan. Lounaskokemusta ei edesauttanut henkilöstön kovaääninen keskustelu(?) taustatiloissa.
Phad Thain ja minun elämäntaival jäi odotusteni mukaisesti yhteen käyntikertaan.

Ruoka
Hinta-laatu
Hinta-laatu




Phad Thai
Urheilukatu 36
00250 Helsinki