E. Ekblom

Sherlock Holmesilla on Watson, Batmanilla Robin ja Matilla Teppo. Luottoystävä. Sielunkumppani. Erityistä tarvetta tällaiselle on vieraassa kaupungissa. Kun kaupungin (ja koko Suomenkin) mittakaavassa käsittämättömän suuren suosion saaneen Kaskiksen varausjono kiertää kuvainnollisesti Kupittaan jäähallin Ruissalon kautta, on turha haikailla Kaskenmäen huipulla syömisestä. Tällöin tosiystävän rooli korostuu. Sellaisen, johon voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Turun ravintolakenttää katsoessaan äkkää nopeasti, että tarjolla on muitakin loistavia ravintoloita, kuten vaikkapa viimeisimmän viikonloppureissumme lauantai-illan kohokohta E. Ekblom.

E. Ekblomilla on tarjolla jotakin, josta pääkaupunkilainen on aidosti kateellinen: 29 euron hintainen illallismenu. Se kulkee leikkisästi nimellä Jannen Kattila-menu ja vaihtuu viikoittain. Valinnanvaraakin on riittävästi, kun kaikkien ruokalajien kohdalla saa valita kahdesta vaihtoehdosta. Alkupalavalinta oli alkuvuoden helpoimpia. Ehdottomasti hevoscarpacciota, tryffelimajoneesia ja vuohenjuustoa. Annos olikin mitä mainioin ja maut upeasti balanssissa. Pääruoaksi valitsin paistettua punakampelaa, maa-artisokkaa ja ruskeavoi-hollandaisea. Maa-artisokkaa oli annoksessa kolmella tavalla: chipseinä, pyreenä ja paahdettuna. Harvoin käy niin, että annoksen lisukkeet varastavat pääosan. Nyt niin kävi, eikä se suinkaan ollut punakampelan vika. Maa-artisokka vain on niin kovin hyvää. Savoijinkaali täydensi maistuvaa annosta.

Kerrankos sitä ollaan Turussa hienosti syömässä, joten tottahan otettiin myös välijuustot. Viiden euron kohtuullisella lisäpanostuksella saa välijuuston, joka tässä tapauksessa oli kotimaista Puna-Heidiä. E. Ekblomissa kyse ei ollutkaan peukalon kokoisesta juustosiivusta ja kynnenkokoisesta hillosilmästä, vaan ihan miehekkäästä juustoslaissista ja kunnon määrästä päärynähilloketta. Jälkiruoaksi valitsemani Crème Catalana sitrussorbetilla kruunasi maistuvan illallisen.

Menu oli kokonaisuudessaan tasapainoisen laadukas eikä heikkoja lenkkejä nähty. E. Ekblom on esimerkillisen ruoanlaittotaidon lisäksi tunnettu myös täysiverisenä viiniravintolana. Jannen Kattila-menulle löytyy talon puolesta valitut ja ruokiin parahultaisesti mätsäävät viinit, joihin mekin päädyimme. Saimme näin ollen laseihimme italialaista valkoista (Vini Bulgarini Trebbiano di Lugana, 16 cl 10,80 €) ja saksalaista punaista (Dautel Spätburgunder, 16 cl 8,10 €).

Tunnelma 1840-luvulla valmistuneessa kivirakennuksessa oli taianomainen. Edelliskerralla istuimme kellarikerroksessa, nyt maan tasolla ”eteisessä”. Puitteet illanvietolle ovat kohdillaan, oli niin tai näin. Hämyinen tunnelma vaati kuitenkin veronsa – ainakin valokuvaamisen kannalta, kuten kuvien laadusta voi päätellä. Tarjoilu oli huolehtivaista, vaikka alkuun kontaktin saaminen kestikin yllättävän kauan.

E. Ekblom asemoituu Turun top 5 -ravintoloiden armoitettuun valiojoukkoon. Jos joskus muuttaisin Turkuun, uskoisin, että Jannen viikoittain vaihtuva menu sulattaisi koti-ikävän pois, haarukallinen ja kulaus kerrallaan.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

E. Ekblom
Läntinen Rantakatu 3

20100 Turku

Café Art

Café Art on turkulainen kahvilaklassikko. Turun vierailuillani se kuuluu ns. vakio-ohjelmaan – paikka, jossa tulee aina pistäydyttyä. En edes käytännössä tunne Turusta muita kahviloita. Café Artissa yhdistyvät kaikki menestyvän kahvilan osatekijät: luonnollisesti erinomainen Turun kahvipaahtimon kahvi, laadukkaat syötävät sekä viihtyisät, laajat ja yllättävän moniulotteiset sisätilat – aina löytyy jokin uusi huone, jossa aiemmin ei ole käynytkään. Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä täydellinen sijainti yhdessä Turun kauneimmassa kohdassa uudehkon Kirjastosillan kupeessa Aurajoen kansallismaisemassa. Olipa runollista.

Tällä kertaa otin sekä suolaista että makeaa: lohileivän (3,40 €) ja porkkanakakkua (4,40 €). Ja tietysti kupposen suodatinkahvia (2,40 €). En nyt ryhdy sen tarkemmin analysoimaan leivän tai kakun koostumusta tai makuelementtejä, mutta totean, että tuoretta ja maukasta oli. Homma toimii, kuten sen entisen Helsinki-Turku -väliä suhanneen pikajunan vessa. Sen sijaan suodatinkahvi ei tällä kertaa sopinut täydellisesti omiin makunystyröihini, sillä parempaakin olen juonut. Ehkä kahvipapurinteen aurinkoisuus tai sateisuus eivät vain osuneet yksiin omien mieltymysteni kanssa. Itse asiassa yleensä otan Artissa jonkin erikoiskahvin.

Turussa on turha miettiä mitään kauppakeskuskahvilaa tai muuta kasvotonta tusinapullaa tarjoavaa kahvilaa, kun on olemassa Café Art. Mene ja nauti. 

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Café Art
Läntinen Rantakatu 5
20100 Turku

Southpark

Muistoja täynnä olevan Koffin puiston kyljessä sijaitsee Southpark, Fannyn tilalle parisen vuotta sitten auennut ravintola. Samainen ravintola sai luvan avata vuoden 2017 brunssikauden aurinkoisen sunnuntain alkuiltapäivänä.

Brunssilla on tarjolla muutamaa erilaista salaattia, munakasta, pekonia, leipää, croissuja, leikkelettä, juustoja, vihanneksia, jogurttia, rahkaa, mysliä ja jälkkäreitä. Toki myös mehua ja kahvia. Eli kutakuinkin aika turvallisilla vesillä liikutaan. Brunssitarjonta ei siis kumarra erityisesti minkään keittiön suuntaan. Lisäosia saa ostaa perusbrunssin (19,90 €) päälle.

Parhaimman vaikutuksen ruoista tekivät erilaiset salaatit: erityisesti sellainen, jossa oli kikherneitä. Ne ovat aina hyviä. Caesar-salaattikin maistui, mutta suurin osa tahmaisesta salaatista jäi kiinni ottimiin, mikä harmitti. Munakokkelin ja pekonit jätin muille. Croissantin täytin leikkeleellä, juustolla ja vihanneksilla. Parasta oli kuitenkin ns. väliruoka ennen makeaa: täyteläisestä luonnonjogurtista ja marjarahkasta miksaamani sekoitus, yhdistettynä mysliin, kuivattuihin hedelmiin ja marjoihin sekä siemeniin. Muhkea kokonaisuus oli verraton! Jälkiruoista voiton vei pannukakku kermalla ja mansikkahillolla. Klassiset nallekarkit olivat jo hieman päivettyneet luonnollista olotilaansa kovemmiksi.

Southparkin tulisi palkata välittömästi palvelumuotoilija. Nyt ravintolassa edestakas liikkuvien asiakkaiden ja ruokapisteiden välinen kitka on verrattain korkealla tasolla. Törmäysriskit ovat siis huomattavia. Brunssikattausten alkaessa jonoa syntyy maksupisteelle. Harmi, että juomat otetaan samalta tiskiltä, juuri siitä kohtaa, jossa jono menee. Lisäksi jono blokkaa osan ruokapisteestä. No, tällä tavalla on varmasti maksimoitu asiakaspaikkojen määrä, jolla tietysti on omat liiketoiminnalliset argumenttinsa takanaan.

Southparkin sisätilat ovat valoisat, kiitos suurten ikkunoiden. Myös näkymät keväiseen Koffin puistoon tuovat hymynkareen huulille. Suuri viinihylly tuo kivasti särmää sisustukseen. Meluisaakin on. Ja ahdasta. Southparkin brunssi ei herättänyt suurempia tunnetiloja. Se ei varsinaisesti pettänyt, mutta ei toisaalta tarjonnut mitään ihmeellistäkään.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Southpark
Bulevardi 40
00120 Helsinki

Classic Pizza (Stockmann)

Täydellisen pizzan kaavaa ei voi laskea ulos Excelistä tai tukeutumalla piin likiarvon antamiin mahdollisuuksiin. Täydellisen, tai ainakin hyvän, pizzan tunnistaa, kun se kohdalle osuu. Rakkauteni pizzaa kohtaan on varmasti tullut selväksi blogiani lukeneille. Viime lokakuussa rankkasin ensimmäisen blogivuoden viisi parasta pizzaa. Tällä kertaa hamuilin hyvää pizzaa verrattain erikoisesta paikasta, nimittäin kriiseissään kipuilevan Stockmannin sisältä.

Regatastaan tutusta Hangosta Suomen kartalle ponnistanut Classic Pizza -ketju on sijoittunut myös Helsingin kuuluisimman tavaratalon alimpaan kerrokseen, siihen Alkon ja Powerin epämääräiseen välimaastoon. Perheyritys on jo ehtinyt reilusti ylittää angstiset teinivuotensa ja saavuttanut kunnioitettavan 21 vuoden iän.

Classic Pizzan valikoimasta löytyy yli 20 toinen toistaan herkullisemmalta kuulostavaa pizzaa. Trendikkään hauskalta tuntuu, että valikoimassa on myös huippukokkien inspiroimia luomuksia, kuten Jyrki Sukulan Truffo tai Tomi Björckin Phangan Lover! En kuitenkaan syttynyt julkkiskokkien näkemyksistä, vaan päädyin Alppien omaan poikaan Alpen Würsteriin (14,50 €), joka sisälsi tulista salsakastiketta, mozzarellaa, raclette-juustoa, pekonia, bratwurstia, maustekurkkuja ja piparjuurismetanaa. Eli juuri sellainen kokonaisuus, johon voisi kuvitella törmäävänsä Napolissa tai Roomassa. Not! Mutta en olekaan pizzapuristi, vaan hedonistinen nautiskelija.

Täytyy sanoa, että pizza oli kaikessa makujen mahtipontisuudessaan ja rohkeudessaan aivan verraton kokonaisuus. Raclette-juusto toi kivasti erilaista makua, jota piparjuurismetana ja maustekurkut täydensivät. Siis todella hyvää pizzaa! On selvää, että kyse ei ole mistään raikkaan kevyestä pizzasta, vaan täysiverisen tuhdista ja suhteellisen rasvaisesta lätystä. Jano oli sen mukainen koko loppuillan, mutta se ei tahtia haitannut, kun oli maistanut niin muhkean herkullista pizzaa. Classic Pizzan Alpen Würster mahtuisi blogin historian top 5 parhaat pizzat -listalle ja sehän on se luonnollinen maali, johon kaikki pizzaa tarjoavat ravintolat pyrkivät.

Tarjoilu oli harvinaisen aitoa, välittävää ja ystävällistä vanhemman rouvan toimesta, jonka kasvot koristivat myös paksua esittelykirjasta, josta samalla löytyi myös ravintolan ruokalista. Classic Pizzan liikeidea on tehdä pizzasta arjen luksusta korkealaatuisilla raaka-aineilla ja hyvällä palvelulla. Tässä se toden totta onnistui!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Classic Pizza
Aleksanterinkatu 52
00100 Helsinki

Bar & Bistro Kiusaus

Kiusaus on Kruununhaan rauhallisen kaupunginosan uusimpia ja ehdottomasti kiinnostavin ravintolatulokas. Se ei ole tulostaan metelöinyt eikä perinteinen tai sosiaalinen media ole sitä ymmärtänyt juurikaan hehkuttaa. Kaikesta hiljaisuudesta huolimatta halusin päästä testaamaan mielenkiintoisen ravintolauutuuden.

Alkuun tuotiin keittiöntervehdyksenä suolakurkkupalat hunajan kera tiloissa aiemmin kunnioitettavat 45 vuotta toimineen venäläisen Kasakka-ravintolan kunniaksi. Alkupalalista käsittää reilut 10 vaihtoehtoa simpukoista tartariin ja jättikatkaravuista mannapuuroon. Valitsin herkullisen kuuloiselta listalta neljä alkupalaa (yhteensä 19 €): tahmeaa porsaankylkeä ja kaalia, Krunan edamameja, sieniä leivän ja parmesaanin kera sekä Jukolan Cheddaria. Possunkylki oli mehevän makeaa ja maukasta ja syöminen sottaista, kuten näissä kinkereissä usein. Tuhdin makuista possua säesti oivasti raikkaan etikkainen kaalisalaatti. Edamamet sen sijaan eivät olleetkaan papuja kuten yleensä, vaan herneitä, mikä oli pettymys. Sokeriherneet eivät vetäneet millään vertoja esim. Izakayan syntisen hyville edamame-pavuille. Sienet ja Cheddar toimivat perusvarmasti.

Pääruoaksi ehdoton valinta oli burgeri (17 €). Tämä jo pelkästään sen vuoksi, että ruokalistassa todetaan sen olevan ”hampurilainen ilman turhia löpinöitä”. Mielestäni burgeriin ei pidäkään laittaa mitään ylimääräistä. Parhaimmat hampurilaiset ovatkin olleet hyvin simppeleitä lopputuloksia, kuten Social Food Burgerjointin ja Roslundin yksilöt. Kiusauksen listassa luvattiin vain Black Angusta, Jukolan Cheddaria, chiliä ja savua. Ranskalaiset tulee kylkeen. Hämmästys oli suuri, kun pöytään tuotiin peräti kaksi (2!) hampurilaista. Myöhäinen joulu? Vahinko? Tunnistivat kuuluisan blogikirjoittajan? Ei sentään. Hampurilaiset eivät olleet suuren suuria, joten voisi ajatella, että ne yhdessä vastasivat yhtä täysikasvuista aikuisyksilöä. Kokonaisuus oli tasapainoisen pelkistetty, hallittu. Kenties liiaksikin, sillä vaikka burgerit olivat oikein suunmukaisia, eivät ne yltäneet esikuviensa tasolle. Jotain jäi puuttumaan. En osaa tarkalleen sanoa, että mitä. Ranskalaiset olivat keskitasoa, mutta ”ketsuppi” olisi saanut olla kunnollista tavaraa eikä mitään litkumaista chilisoosia.

Ruokien lisäksi pisteitä on annettava sille, että jos joku tässä hullussa maailmassa sattuisi kysymään ruokajuomaksi alkoholitonta vaihtoehtoa, hänelle ei ehdotettaisi limua, kuten alakouluikäiselle konsanaan, vaan esim. Fever-Treen Ginger Beeriä (5,2 €). Oli muuten todella hyvää!

Kiusaus tarjoaa hyvää bistromaista, moniin maailman keittiöihin nojaavaa ruokaa. Sillä on edellytyksiä pärjätä pitkään, mutta 45 vuoden tulevaisuutta en sentään uskalla vielä luvata!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Bar & Bistro Kiusaus

Meritullinkatu 13

00170 Helsinki

TPAS

Tapakset – tuo espanjalaisten lahja maailman kulinaristeille ja jokaiselle suomalaiselle Aurinkorannikon perusturakaiselle. Tapasten syntyhistoriasta on yhtä monta tarinaa kuin on versioita kiky-sopimuksen soveltamisesta, mutta mitä väliä historialla, kun homma toimii tänä päivänä? Tapakset ovat siinäkin mielessä kiva juttu, että niitä voi maistella useita erilaisia, ne kun ovat ulkoiselta olemukseltaan varsin pieniä. Tapaksista on näilläkin leveysasteilla nautittu jo pitkään, mutta silti on aistittavissa niiden jonkinlaista uutta tulemista. Voidaan kenties puhua pienimuotoisesta buumista – siinä määrin on uusia tapas-ravintoloita syntynyt Helsinkiin viime aikoina.

TPAS edustaa uutta aaltoa. Se avasi ovensa nelisen kuukautta sitten Iso Roballe. Verrattain kompaktin, nelisenkymmentä asiakaspaikkaa sisältävän ravintolan sydän on tilan keskellä oleva baaritiski, jonka äärellä voi nauttia niin juomista kuin ruoista. Sisustus on onnistunut sekoitus tummaa ja vaaleaa, laattaa ja puuta, trendikkyyttä ja kodikkuutta. Pidin kovasti.

Ruoka- ja juomalista löytyy kätevästi nenäsi edestä pöydältä. Lista toimii samalla alustana. Ruokapuoli on selkeä: tapaksia, slidereita eli minihamppareita ja jälkiruokia. Olen kohtuuttoman suuri patatas bravas -fani, joten se on aina se ensimmäinen valinta. Patatas bravasin (5 €) lisäksi halusin iskeä purukalustoni Ibérico & Manchego -minihampurilaiseen (5€). Näiden lisäksi jaoimme ystäväni kanssa lajitelman espanjalaisia leikkeleitä ja makkaroita (7 €/14 €). Viinilista on (luonnollisesti samppanjaa lukuun ottamatta) täysin espanjalainen, kuten odottaa sopii. Viinien lisäksi myös drinkkilista pisti sylkirauhaset työskentelemään.

Perunat aliolin ja bravas-kastikkeen kera vertautuivat täysin Barri Goticin esikuviinsa. Todella hyviä siis. Minihamppari oli myöskin varsin tasokas esitys. Ibérico-possu maistui, mutta Manchego-juusto jäi vähän jalkoihin. Leikkelelajitelma oli moniulotteinen sisältäen mm. sellaisia erikoisuuksia, kuten verimakkaraa ja normaalia juoksevammassa muodossa ollutta makkaraa (kuvassa leivän päällä). Annos oli laadukas, mutta enpä olisi pannut pahakseni, vaikka valittavana olisi ollut siihen lisäksi myös juustoja. Vaikka olo oli edellä mainittujen herkkujen jälkeen suhteellisen yltäkylläinen, halusin päättää onnistuneen tapas-seikkailun jälkiruokaan. Kahdesta vaihtoehdosta oli helppo valita se one and only: Crema Catalana (7,5 €). Annos oli varsin suuri, mutta järkevästi rakennettu, sillä esimerkillistä paahtovanukasta komppasivat oivallisesti raikkaat marjat ja hedelmät.

TPAS on omassa kategoriassaan ehdotonta huippua. Se on mitä parhain valinta illanviettoon. TPAS ja toinen suosikkini Soil Wine Room edustavat upeasti uutta ja raikasta tapas-buumia Helsingissä. Menkää ja nauttikaa: tämän lähemmäksi ei Espanjan tunnelmaa pääse täällä loskan ja pimeyden keskellä tarpoessa.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

TPAS
Iso Roobertinkatu 14
00120 Helsinki