keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Palema

Palema sijaitsee Teurastamon urbaanin rosoisessa ympäristössä. Edellinen ruokailun sisältävä käynti alueelle kohdistui muuten napolilaista (yllätys?) pizzaa tarjoavaan Pizzalaan. Palema tarjoaa vain lounasta, muuna aikana se toimii tilausravintolana. Lounaan tarjoajana sillä on kuitenkin kunnioitettava historia – onhan samassa rakennuksessa toiminut ravintola 1930-luvulta saakka. Alkuvuodesta 2016 ravintola sai uudet omistajat, kun mm. Döner Harjusta tutut toimijat ryhtyivät pyörittämään Palemaa.


Paleman lounas ei ole mallia buffet, vaan lounasannokset tuodaan pöytään. Tarjolla on kasvis-, kala- ja lihavaihtoehtoja. Hinnat pyörivät kympin ja viidentoista euron välimaastossa. Alkukeitto ja Helsingin kahvipaahtimon kahvi kuuluvat hintaan. Mielenkiintoiselta kuulostavalta listalta valitsin Harjun Makkaratehtaan suolasitruunabratwurstia, marinoituja kasviksia ja porkkanaperunamurskaa veloutekastikkeessa (9,90 €). Sitä ennen otin kuitenkin mausteista bataattikeittoa, joka toimikin hyvänä nälän herättelijänä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Makkara-annos oli varsin vaikuttava kokonaisuus eteeni tuotaessa. Kaksi tuhtia makkaraa päällä, porkkanaperunamuusikeko sekä kasvikset niiden alla. Vaikka makumaailma ulkonäköä myöten oli tummanpuhuva, muhkea ja ronski, oli kokonaisuus erittäin toimiva. Maut oli hitsattu herkullisesti yhteen. Makkarat olivat laadukkaita ja valtavirrasta miellyttävästi poikkeavia. Marinoidut kasvikset olivat oivallisia, eikä porkkanaperunamuusissakaan ollut moittimista.



Ravintolan miljöö on simppeli. Sen voi tiivistää kahteen sanaan: vaaleaa askeettisuutta. Interiööri huokuu entisaikojen työmaaruokalaa – luultavasti se sillä nyökkääkin kunniaa menneille vuosikymmenille.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Palema

Työpajankatu 2
00580 Helsinki

torstai 22. marraskuuta 2018

Gurans

Ruskeasuon ja Pikku Huopalahden alueita ei tunneta kulinaarisista edesottamuksista ravintolarintamalla. Alueiden jonkinlaisena lounaskehtona taitaakin olla pitkän linjan nepalilainen Gurans, joka on saattanut tulla monelle tutuksi esim. bussin ikkunasta, kun matka on käynyt kohti keskustaa. Toisaalta uskon, että aika moni on myös käynyt syömässä siellä. Omalla käynnilläni ovi ainakin kävi tiuhaan. Takavuosina kävin siellä kertaalleen ilta-aikaan, mutta tämänkertainen reissu osui lounasaikaan.

Guransissa tarjolla on päivittäin – mutta ei viikoittain – vaihtuva lounaslista. Lounasannoksensa voi valita seitsemästä eri vaihtoehdosta, hintahaitarin ollessa yhdeksästä eurosta yhteentoista. Kerran sitä vain näillä kulmilla ollaan lounasaikaan, joten valitsin päivän erikoisen eli Chicken Karain (11 €): tandooriuunissa grillattua broilerin rintafilettä ja tuorejuustoa curry-kermakastikkeessa. Kana oli varsin hyvää ja lisukkeet naan-leipää myöten taattua tasoa. Kastikkeet sun muut soosit voittivat ainakin Nilgirin vastaavat. Edes riisikasan päällä ennen kuvausta loikoillut pitkä hius ei tahtia haitannut.



Lounaaseen kuuluu alkusalaattipöytä, mutta siihen ei kannata mustetta käyttää – sen verran köykäinen ja turhanpäiväinen se oli. Toisaalta kaikessa yksinkertaisuudessaan vesimelonista ja säilykeananaksesta sai koostettua kohtuullisen raikkaan avauksen.

Guransin lounaan valttikortti kuitenkin odotteli syömisen jälkeistä aikaa. Kahvipistettä koristi verrattain suuri kyltti, joka kehotti ottamaan kupillisen nepalilaista teetä. Käteni kopeloi jo kovaa vauhtia kahvipannua, mutta päätin kuitenkin ottaa härkää sarvista. Se olikin sen päivän paras päätös. Ihastuttava nepalilainen maitopohjainen tee, mausteinaan mm. inkivääri ja kardemumma, oli kutakuinkin parasta maistamaani teetä ikinä! No, laitetaan selvyyden vuoksi asiat oikeaan kontekstiin: juon teetä nimittäin noin kaksi kertaa vuodessa, enkä ole suurin surminkaan minkäänasteinen teekonossööri. Mutta todella herkullista se oli, sen osaan minäkin sanoa!


Ravintolan miljöö on violettivoittoinen. Seiniltä löytyy yksittäisiä tauluja, sohvien päädyissä väijyy Himalajan vuoristo. Manskun puoleiselta seinustalta voi ihmetellä ohi lipuvaa bussiliikennettä. Palvelu oli rauhallisen tehokasta.

Gurans puolustaa paikkaansa Helsingin yllättävänkin tiukassa nepskuraflaskabassa.


Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Gurans
Mannerheimintie 168 B
00300 Helsinki

torstai 15. marraskuuta 2018

Bistro O Mat

Bistro O Matista mainitaan usein ensimmäisenä sen sijainti. Enkä ihmettele sitä. Onhan nimittäin perin erikoista, että Kirkkonummella – kätevästi siinä Citymarketin takana sijaitsevan parkkipaikan nurkalla – on majaansa jo kunnioitettavat kahdeksan vuotta pitänyt kirkkonummelaisten suuri ylpeys Bistro O Mat. Pelkällä sijainnilla ei kuitenkaan ylläpidetä ja kehitetä ravintolatoimintaa näin pitkään: myös tuotteen pitää olla kaikin puolin priimaa. Ja sitä se totisesti Bistro O Matissa on.




Useamman vuoden tauon jälkeen kävimme ravintolassa sunnuntaibrunssilla. Kuten olen aiemminkin blogissani todennut, brunssit ovat eräs ihmiskunnan nerokkaimmista keksinnöistä kirjoitustaidon ja afterwork-lasillisen ohessa. Bistro O Matin brunssi (36 €) ei pursuile ylitse, vaan hallitsee ilmatilaa laadulla. Vai mitä sanotte punajuuri-pinjansiemen-briesalaatista, savusilakka-mätimoussekakusta tai riistamakkarasta punakaalipikkelssin kera? Ja nuo olivat vain osa alkupalapöydän valikoimaa. Kun niiden päälle lisää mm. katajanmarjagraavatun lohen, metsäsienisalaatin ja talon omat leivät, on vaara, että pelaa itsensä ulos jatkopeleistä kuin kesäduunari firman kesäjuhlissa jo alkuillan aikana. Vaikka alkuruokapöydän pystyi välittömästi todistamaan erinomaiseksi, on sieltä nostettava esiin harvinaisemmat ruokalajit eli riistamakkarat ja savusilakka-mätimoussekakku.




Pidän brunsseilla tavasta, jossa alku- ja jälkiruoat ovat buffetissa, mutta pääruoka tuodaan tyylikkäästi lautasannoksena pöytään. Best of both worlds! Bistro O Mat toimii juuri tällä tavalla. Pääruoaksi oli tarjolla suppilovahverokeittoa, savustettua taimenta tai paahdettua peuranfileetä, joista oli lopulta varsin helppo päätyä jälkimmäiseen. Annos oli juuri sopivan kokoinen hekumallisten alkuruokien jälkeen. Peuranfileetä, maa-artisokkaa ja suppilovahveroja voi-salottisipulikastikkeessa oli maanläheinen, mutta selvästi arjen yläpuolelle nouseva annos.



Välijuustojen ja oivallisen ruusukvittenihillokkeen jälkeen oli aika käydä jälkiruokien kimppuun. Jälkiruokapöydässäkin laatu korvasi määrän. Keskitin vähäiset voimavarani muro-maitopannacottaan rapeiden maissilastujen (corn flakeseja, ei sentään nachoja!) kera sekä omena-kaurapaistokseen vaniljakastikkeella. Harvoin, jos koskaan, on niin arkisesta jälkiruoasta kuin omena-kaurapaistoksesta saatu aikaiseksi niin herkullisen tasokas kokonaisuus kuin Bistro O Matissa. Lisäksi hurmaavaa pannacottaa oli aivan pakko hakea toinen annos!




Bistro O Matin miljöössä silmä huomaa ensimmäiseksi suurten ikkunoiden takaa aukeavat maisemat viheralueineen. Muutoin sisustus on tummanpuhuva ja neutraalin vähäeleinen. Palvelu oli ystävällistä, huomaavaista ja ripeää.



Bistro O Matin brunssi oli silkkaa juhlaa alusta loppuun! Ainoa asia, jota jäin miettimään, oli se, eikö joku olisi voinut oikolukea brunssiruokalistan ennen julkaisua netissä ja tulostusta ravintolan pöytään? Nyt tarjolla oli mm. omena-kaurapasitosta sekä kotimaisia uustoja. Vähäx noloo sanoisi joku. Tästä pienestä takaiskusta huolimatta Bistro O Mat on erillisen ajomatkansa arvoinen elämys, jota voi ehdottomasti suositella Helsingin brunssit läpikolunneille brunssikeijoille.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Bistro O Mat
Limnellinaukio
02400 Kirkkonummi

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Backyard Pick

Entisen Bravurian tiloissa Narinkkatorin kulmassa, aivan siinä Arkadian lippulaiva-Alkon vieressä sijaitseva Backyard Pick oli minulle täysin tuntematon uutuusravintola, kun selailin viimeisimpien SYÖ-viikkojen antia lokakuun alussa. Kävi kuitenkin niin, että minun osaltani SYÖ-viikot tulivat ja menivät, enkä poikkeuksellisesti ehtinyt testaamaan mitään uutuuksia. Polte syyskuussa auennutta Backyard Pickiä kohtaan jäi kuitenkin kovertamaan sisintäni. Sinne oli vielä jonain päivänä päästävä.



Testauskäynti osui klo 11 lounasaikaan. Lounas tosin oli auennut hätäisimmille jo puoli tuntia aiemmin. Backyard Pickissä tarjolla on joko buffetlounas tai päivän pizza (molemmat 10,40 €). Buffetista löytyi broileria, kalamurekepihvejä ja vegaanisia täytettyjä paprikoita. Pizza valui syntistä herkullisuutta jo nimensä puolesta: rapea porsaankylki-päärynächutneypizza. Otin sen. Molempiin lounasvaihtoehtoihin kuuluu myös alkusalaattipöydän antimet. Löysin sieltä lautaselleni pähkinäistä kaalisalaattia, majoneesista pastasalaattia, papuja, kurkkua, tomaattia ja krutonkeja. Ei mitään kovin ihmeellistä siis. 


Pizza oli sellainen kuin olin ainesosien perusteella toivonutkin: mojova ja muhkea. Juuri sellainen, mitä toimistotyöntekijän ei lounaalla kuuluisi syödä. Mutta juuri inhimillisyys erottaa meidät eläimistä. Ei kun mitä? Rasvaisen maukas possunkylki löi upeasti kättä makean päärynächutneyn kanssa. Juustoa oli riittävästi. Oli ilahduttava syödä ”rehellisen tavallista” pizzaa näinä italialaisen pizzakoulukuntien sotaisina aikoina. Lounaskokemuksen päätti kahvin kera nautittu porkkanakakkupala. Se oli tietysti turha kuin timanttipölyllä toimiva tiimalasi, mutta toki lounaan hintaan kuuluva pieni jälkiruokahyvä pistää aina suun messingille.



Backyard Pickin interiööri on todella sekava ja yhtenäinen linja puuttuu – ehkä tarkoituksellisesti. Värimaailma on kirjava. On avokeittiötä, katosta kasvavaa ruohoa, tiilipylväitä, puisia lastauslevyjä ja värikkäitä ”terassihuonekaluja”. Ei iske kivalla tavalla silmääni. Jälleen kerran parasta antia olivatkin suuret ikkunat, joiden kautta pystyi ihmettelemään keskustan hyrinää.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Backyard Pick
Salomonkatu 1
00100 Helsinki

tiistai 6. marraskuuta 2018

Väinö Kallio

Hämeentie alkaa olla jo ihan varteenotettava ravintolakatu. Sen varrella sijaitsevat mm. Sushi Forest, Poompui, Onda ja Loosister. Eräs uusimmista tulokkaista on veikeästi nimetty Väinö Kallio. Nimi juontuu luonnollisesti kaupunginosasta, mutta myös talon suunnitelleesta arkkitehti Väinö Vähäkalliosta sekä Elannon entisestä toimarista ja Suomen entisestä pääministeristä Väinö Tannerista. Rakennus on siis Elannon entinen pääkonttori. Mitä tulee historialliseen rakennukseen, siteeraan tässä kohdin Nyt-lehden artikkelia, sillä se kuvaa hyvin rakennusta sekä ulkoa että sisältä: ”Jykevä tiilirakennus on kieltämättä vaikuttava. Ulkoapäin se edustaa tuttua klassismin ajan punatiilistä osuuskauppa-arkkitehtuuria, mutta sisältä se on grandiöösiä art decoa, marmoria ja korkeita huoneita.” Väinö Kallio sijaitsee rakennuksen kolmannessa kerroksessa, joten lounasta edeltää pieni porrastreeni.



Väinö Kallion lounas (11 €) on kasvispainotteinen ja runsas. Siitä tulee mieleen Ruplan lounas, mikä ei olekaan ihme, sillä taustalla operoivat samat henkilöt. Erilaisia herkullisia ja kekseliäitä salaatteja on tarjolla runsain mitoin, kuten myös tahnoja ja kastikkeita. Tahnojen vuoksi onkin harmillista, että lounaan leipävalikoima ei yllä muun tarjonnan tasolle. Lämpimiä pääruokia on buffetin valikoimassa kahta sorttia: lihaa ja kasvista. Lihaa siis löytyy, mutta se ei esitä pääosaa. Tällaisessa salaatti- ja kasvispainotteisessa tarjonnassa ei sitä edes oikein tunnu kaipaavan lounaaseensa. Tästä huolimatta käyntikerroilla esim. jauhelihalasagne ja chorizopyörykät olen todennut ensiluokkaisiksi, kasvispuolelta esim. falafel-kasvispihvit. Väinön oman paahtimon kahvi maistuu lounaan päätteeksi.





Väinö Kallion paras puoli on sen maistuva, runsas ja monipuolinen lounas. Heti toisella sijalla on upea rakennus ja sisätilat. Tosin täytyy sanoa, että vaikka Marokosta tilatut ruokapöydät ja marmoriset pinnat miellyttävät silmää, jää kaikuisasta ravintolasalista kuitenkin mieleen myös keskeneräisyys ja jonkinlainen ristiriitaisuus. Esiintymislava, nojatuolit sekä katossa näkyviin jätetyt putket eivät oikein tunnu istuvan muuten hienoon kokonaisuuteen. Tästä huolimatta iso peukku Väinö Kallion lounaalle, seuraavaksi testiin brunssi!

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Väinö Kallio
Hämeentie 11
00530 Helsinki

torstai 1. marraskuuta 2018

Bites Burgers (Vallila)

Taannoisen Social Burgerjoint -käyntini jälkeen kirjoitin, että kyseinen – jo ketjuksi laajentunut – ravintola tarjoaa Suomen parhaat burgerit. Sain monia hyväksyviä pään nyökkäyksiä, mutta eräs lukija kysyi, olenko käynyt Bites Vallilassa. Enpä ollut, täytyi myöntää. Niinpä tutkivan blogismin nimissä suuntasin eräänä kuulaana syyspäivänä lounasreissuni Vallilan teollisuusalueelle, joka oli minulle terra incognita.

Bites Burgers on toiminut Vallilassa parisen vuotta. Vaikka hyvä hampurilainen on lähellä sydäntäni – ihan siinä yläonttolaskimon alapuolella – oli Bites minulle melkoisen tuntematon kohde. Kenties se johtui ravintolan sijainnista, jonne ei taida sattumalta juuri kukaan eksyä. No, sattumaa tai ei, yhdentoista aikaan ravintolan ulkopuolella ja erityisesti sisäpuolella parveili nälkäisen näköistä miespuolista ihmislajin edustajaa. Ei muuta kuin jonoon.

Bites Burgersin ruokalista on mukavan simppeli. Hampurilaisia on tarjolla kolmenlaista, joista valitsin itse oikeutetusti standardimallin (10 €). Kylkeen toki ranskalaiset (4,50 €). Jo harmaantunut sisäinen ekonomistini muistuttaa, että mistään erityisestä lounastarjouksesta ei Bitesin kohdalla voida puhua, sillä hinnat ovat kellonajoista riippumattomia. Lounasetuna sai vain kahvin kaupan päälle.


Annos oli hauskan näköinen pöytään tuotaessa. Burgeri ja iso keko ranskalaisia löytyivät luonnollisesti tarjottimelta, mutta niiden lisäksi siinä makaili kaalisalaattilisuke, pari pientä palaa pikkelöityä porkkanaa sekä kohtuullisen kokoinen kauhaisu talon majoneesia. Hampurilainen oli juuri sellainen kuin siltä toivon ja vaadin: simppeli, mutta äärimmäisen maukas ja laadukas. Ei mitään ylimääräistä, mutta kaikki tarpeellinen. Pihvi oli ensiluokkainen, yksinkertaisesti hurmaava. Sitä säestivät cheddar, suolakurkku ja majoneesi. Kokonaisuuden pyöristi hyvästä täydelliseksi oivallisen rapeaksi paahdettu sämpylä. Kuten alussa mainitsin, minulle Social Burgerjointin hamppari edustaa alan ehdotonta terävintä kärkeä. Tämä Bitesin burgeri ei kalpene sille paunaakaan. Lopputuloksena en osaa laittaa näitä kahta burgeria paremmuusjärjestykseen, sillä ne ovat keskenään niin samankaltaisia ja siten molemmat alansa ehdottomia valioyksilöitä. Bitesin ranskalaiset olivat keskitasoa parempia, mutta niiden osalta Burgerjointin ranut veivät selkeän voiton – sanoisinko parmesaanin mitalla. Kaalisalaatti ja pikkelöity porkkana olivat onnistunut ja raikas lisä.

Bites Vallila ei koreile interiöörillään. Sisustuslehdet eivät kuulu ravintolan tilausvalikoimaan. Tila on pieni ja muistuttaa työmaaruokalaa, mitä se itse asiassa onkin, sillä tiloissa on aikoinaan toiminut Kansallisosakepankin ruokala. Seinät ovat valkoista tiiltä, kattoa hallitsevat ilmastointiputket. Avaruutta pieneen tilaan tuovat isot ikkunat ja peilit yhdellä seinällä.

Bites Burgers vakuutti minut hampurilaisellaan. Se nousi heittämällä kärkeen jakamaan ykkössijaa Social Burgerjointin kanssa. Siitä viisi tähteä. Aivan samaan tasoon eivät yltäneet ranskalaiset. Sijaintikin on hieman haasteellinen, joten uskon, että jatkossa nautin paikan hamppareista kotiinkuljetuksen muodossa.

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu




Bites Burgers
Nokiantie 2-4
00510 Helsinki