Ikea

Mikä yhdistää suomalaisia? Ei, se ei ole jääkiekon maailmanmestaruus ja pieni pulahdus suihkulähteessä, ei edes hirviömäinen karjaisu Euroviisujen voitonjuhlissa. Mikään ei yhdistä Suomen katajaista kansaa yhtä paljon kuin Ikeassa käyminen ja Ikean ravintolassa syöminen. Siellä tuulipukukansa kohtaa toisensa, mutta on ravintolassa nähty – jos ei nyt aivan Nalle Wahlroosia – niin tilastotieteellisesti hyväksyttävä määrä myös tulotilaston suurimman kymmenyksen edustajia.

Olin ostoksilla Ikeassa pääsiäisenä. Vaikka ajankohta oli objektiivisesti arvioiden kohtuullisen outo, en ollut liikkeellä yksin. Ja kuten Ikean palkkalistoilla olevat kallispalkkaiset ekonomistit ovat kalkyloineet, merkittävään osaan Ikean tuotteiden perässä laahustavista asiakkaista iskee jossakin kohtaa nälkä. Tällä kertaa minä kuuluin ekonomistien laskemaan otokseen. Pääsiäisajan erikoistarjous oli pääsiäisbuffet (14,99 €, Ikea-kortilla 9,99 €), johon kuului vihersalaattia, tomaattia ja kurkkua, sillejä, kasvis- ja kanapyöryköitä, lammaskaalikääryleitä, punaviinissä haudutettua lammaspataa, perunamuusia, leipävalikoima levitteineen sekä jälkiruoaksi mämmiä ja vaniljakastiketta sekä sitruunarahkaa. Lasiin sai annostella haluamaansa tahtiin esim. limpparia. Myös kahvi kuului settiin.

Buffet oli tasapaksu esitys, kuten odottaa sopi. Mikään ei ollut erityisen hyvää, eikä mikään päässyt yllättämään positiivisesti, paitsi ehkä rieskaleipä. Buffetin parasta antia oli leivän ohella lammaspata. Lammaskaalikääryleistä oli jossakin kohtaa kadonnut lampaan maku. Kanapyörykät eivät maistuneet miltään ja purutuntuma oli kumimainen. Perunamuusi ja ”klassinen” alkusalaatti olivat tasoa ok. Mämmiin en koskenut, mutta sitruunarahkankin olisi voinut jättää tarjoiluastiaansa. Kaiken yllä mainitun jälkeen Ikean ravintolan ruoasta täytyy todeta, että vaikka makuelämyksiltä vältyttiin, oli kaikki kuitenkin ihan syötävää. Ruokailu hoiti ruutunsa asiallisen jämptisti ja jätti tilaa ostoselämysten täysipainoiselle jatkamiselle.

Ravintolan ”miljöö” on sekava, hälyinen ja kovin epäviihtyisä. Asiakkaat poukkoilevat ja törmäilevät toisiinsa, kun jonottavat, hakevat juomapisteeltä juomia, etsivät vapaita paikkoja, vievät astioita pois.  Ravintolan sisustuksessa on luonnollisesti hyödynnetty tavaratalon antimia. Mitä siitäkään tulisi, jos sisustus olisi Vepsäläisen katalogista?

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Ikea (Vantaa)
Porttisuontie 18
01200 Vantaa

Subway (Tullinpuomi)

Subway-ketju ja sen ravintolat ovat niitä paikkoja, joita tulee säännöllisin väliajoin vastaan ja joiden tuotteita tulee maistettua vuosittain. Hyvä sijainti, helppo ja kätevä, tuttu tuote, edullinen. Subway on kohta 20-vuotisen Suomi-historiansa aikana tarjoillut asiakkailleen täytettyjä leipiä. Yksinkertainen, mutta toimiva idea syntyi Yhdysvalloissa 60-luvulla. Se heittäköön ensimmäisen kiven, joka ei ole elämässään maistanut Italian B.M.T.:tä tai Kana Teriyakia?

Subwayssa asiakas valitsee kaiken aina leivän pituudesta sen sisällön yksityiskohtiin.  Päädyin puolen litran hanajuoman (2,65 €) lisäksi vain rajoitetun ajan myynnissä olevaan Liekki Subiin (30 cm; 7,90 €), jossa ”Buffalo-marinoitu kana sekä raikas ranch-kastike muodostavat lempeän tulisen yhdistelmän.” Kuten aina Subwayssa, ei nytkään tuotteessa ole varsinaisesti mitään vikaa. Sen syö ihan mielellään alussa toteamieni syiden vuoksi, mutta leivässä ei toisaalta ole mitään erikoistakaan. Se on vain patonki, jonka välissä on vaikka mitä. Kokonaisuus ei useinkaan ole tasapainoinen, minkä myönnän osittain johtuvan myös omista valinnoistani, jolloin yksittäiset maut hautautuvat toistensa alle. Tässä tapauksessa en oikein maistanut kanassa buffalo-marinadia, enkä löytänyt kanan ja ranch-kastikkeen muodostamaa lempeän tulista yhdistelmää. Kokonaisuus oli normaaliin tapaan sekava, mutta syötävä.

Tullinpuomin Subway on miljöönä erikoinen, eikä entisen ruokakaupan tilat oikein istu ravintolan käyttöön. Tila on iso ja kolho, eikä missään määrin viihtyisä. Yläkerta on suljettu.

Subwayhin ei mennä viihtymään, vaan syömään tuttu ja turvallinen patonki, minkä jälkeen poistutaan taas tärkeämpien asioiden pariin.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Subway
Mannerheimintie 118
00270 Helsinki

Niska

Pizza on ollut kirjaimellisestikin monen ravintolakävijän huulilla viimeisten vuosien ajan. On tullut maisteltua napolilaista, roomalaista, nykiläistä, levyä, palaa, liuskaa, you name it. Joulukuussa seuraan maukkaaseen liittyi Helsingin leveyspiireillä uusi tulokas: Maarianhaminasta alkujaan ponnistava Niska, joka tarjoaa ahvenanmaalaista peltileipää. Niinpä, se tosiaan puuttuikin. Niska on saanut nimensä tunnetun pirtusalakuljettaja Algoth Niskan mukaan. Sisustuksessa merihenkistä meininkiä on haettu mm. istuimina toimivilla puisilla rahtilaatikoilla (joilla ei muuten ole kiva istua pitkää iltaa). Siksi onkin vain täysin luontevaa, että Helsingin ravintolan paikka löytyi meren ääreltä Katajanokan kauniin tiilimakasiinin ravintolakeskittymästä Kanavarannasta.

Niska ei kuitenkaan ollut minulle täysin tuntematon maaseudun suuruus, sillä olin joitakin vuosia sitten Aurajoen rannassa Suomen Turussa maistanut Niskan peltileipäpizzaa. Niskan listalla on vajaa kymmenkunta pizzavaihtoehtoa sekä muutamaa salaattia. Päädyin valitsemaan Cecilian (17 €), jossa tomaattikastikkeen ja ahvenanmaalaisen juustosekoituksen lisäksi oli ilmakuivattua kinkkua, vuohenjuustoa, punasipulia, balsamicoa sekä rucolaa. Pizza oli hyvä, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Jotenkin tuntuu, että tänä päivänä pizzaltakin voi odottaa jotakin ”ekstraa”. Hyvässä pizzassa myös reunoja ja niiden välitöntä lähiympäristöä syö enemmän kuin mielellään, mutta Niskan pizzassa reunojen alue oli jätetty jättömaaksi. Keskiosassa ei ollut säästelty arvokkaassa ilmakuivatussa kinkussa. Yhtä kaikki Niskan pizza on liian helppo unohtaa.

Niskan viinilista on tiivis, mutta parin kokeilun perusteella hyväksi havaittu – nimittäin saksalainen riesling (8 €/16 cl) ja italialainen primitivo (9 €/16 cl) olivat suunmukaisia ja varsin kohtuullisesti hinnoiteltuja. Erityisesti tuota italialaista kannattaa maistaa!

Niska tarjoaa myös harvinaislaatuista jälkiruokapizzaa Karolinaa (16 €), jota suositellaan jaettavaksi. Pakkohan sitä oli testata! Pizzapohjan päällä on vaniljaista ranskankermaa, ruokosokeria, hunajaa, minttua ja sitruunamelissaa sekä tietysti marjoja (mansikkaa, vadelmaa ja mustikkaa). Omaperäinen jälkkäripizza ei ole missään määrin liian makea, vaan enemmänkin hillityn leikkisä kokonaisuus. Tästä huolimatta pizza jäi kuriositeetiksi.

Niskan interiööri on lämminhenkinen tiiliseinien, vaalean parkettilattian sekä lankkupöytien ja puulaatikkotuolien yhdistelmä. Palvelu oli mutkattoman nuorekasta.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Niska
Kanavaranta 3-7
00160 Helsinki

Sesonki Gastro Bar

Ravintola Sesongista mainitaan aina kolme asiaa: 1) ravintolan taustalla oleva ravintoloitsija, Bocuse d´Or -menestyjä, huippukokki Matti Jämsen, 2) ravintolan sijainti Järvenpäässä sekä 3) ravintolan täsmällisempi lokaatio Citymarketissa, mikä tekee siitä eräiden tietolähteiden mukaan Suomen ensimmäisen grocerantin (grocery store + restaurant) eli ruokakaupan ja ravintolan yhdistelmän.

Totta tosiaan, Sesonki sijaitsee Citymarketin sisällä. Mikä ihmeellisintä, se on siellä jotenkin luontevalla tavalla. Ravintola istuu siis melkoisen onnistuneesti Citymarketin kyljessä. Toki ravintolaan on ulkona oma sisäänkäyntinsäkin. Nyt Järvenpään kylänmiehet eivät voi väittää, että huippuravintolaan saakka täytyisi kaasuttaa Helsinkiin asti, kun sisään voi käydä suoraan kassoja vastapäätä.

Vaikka luin mielenkiinnolla viime vuoden vapun tienoilla Sesongin avauksesta, jäi asia siinä kohtaa vain lukemisen asteelle. Törmäsin ravintolaan uudestaan, kun silmäilin vuoden 2019 Suomen top 50 ravintolalistausta. Sijalta 44 löytyi nimittäin Sesonki. Nimesin sen siltä istumalta seuraavaksi ravintolakohteeksi. Konseptiksi valikoitui sunnuntaibrunssi (32 €).

Sesongin brunssi toimii pöytiin tarjoilun hienolla periaatteella. Pieniä alkupala-annoksia tuodaan pöytään useampi lautasellinen, ja mikä parasta: niitä saa pyytää lisää. Pääruoka valitaan kahdesta eri vaihtoehdosta. Jälkiruokana on jäätelöbaari buffetmeiningillä.

Alkuruoaksi tarjoiltiin seuraavaa: savustettua munakokkelia ja pinaattia; paahdettua juuriselleriä ja pähkinävoimajoneesia; avokadoa, minttua ja pinjansiemeniä; katajanmarjalla maustettua makkaraa, puolukkaa ja Sesongin sinappia; paahdettua possunkylkeä, päärynää ja herkkusientä; juustoa, ilmakuivattua kinkkua ja Sesongin hilloketta; grillattua salaattia, mantelia ja persiljaa; graavattua lohta ja hovimestarinkastiketta sekä leipää ja paahdettua voita. Aikamoinen lista! Parasta antia olivat herkullinen possunkylki sekä graavattu lohi talon leivän ja paahdetun voin kanssa. Paahdettu juuriselleri yllätti positiivisesti. Sen sijaan odotin enemmän savustetulta munakokkelilta sekä grillatulta salaatilta. Annokset olivat varsin pieniä – varsinkin kun meitä oli niitä neljä jakamassa – mutta kuten kerroin, niitä sai pyydettäessä lisää. Pyysimmekin aikalailla samantien toisen kierroksen kaikkea. Jäimme miettimään, olisiko järkevämpää tarjoilla heti hieman isompia annoksia kuin tarjoilla useampi kierros pienempiä annoksia. Aikaakin siinä vierähtää. Esimerkiksi paahdettu voi oli koko ajan loppu, kun sitä tuotiin kerrallaan vain pieni veitsensipaisu.

Pääruokavalinta oli poikkeuksellisen helppo tehdä – sen verran tasokkaalta kuulosti pitkään haudutettu häränrinta parmesaanilla maustetun polentan kera. Annos olikin moniulotteisen hurmaava ja herkullinen. Härän, polentan ja kastikkeen kombinaatio toimi erinomaisesti.

Brunssin kruunasi Sesongin oma jäätelöbaari. Tarjolla oli kolmea jäätelömakua: vaniljaa, pätkistä ja veriappelsiinisorbettia. Niitä sai tuunata parilla eri kastikkeella ja lukuisilla muilla tilpehööreillä irtokarkeista maustettuihin poppareihin. Jäätelöbaari oli hauska loppuhuipennus. Vaikka annoksia oli kiva väsätä itse, ei sitä ollut tehty kovin helpoksi. Siitä pitivät huolen jäätelön hankala lusikoiminen tarjoilukulhosta sekä pienten muovisten pihtien käyttäminen lisukkeissa.

Sesongin sisällä ruokaillessaan ei tiedosta olevansa suuren ruokamarketin sisällä. Se on tietysti hyvä asia. Toisaalta toisen puolen ikkunoista avautuu kansallismaisema suurelle parkkipaikalle. Kuka bongaa vanhimman auton? Värimaailmaa hallitsee Cittarin puolen seinän kiinni olevat verhot, jotka ovat jännän vihreät. Toisen puolen ikkunoiden yläpuolella korokkeilla olevat tyhjät viinipullot ovat hauska yksityiskohta. Sesongista ei voi kirjoittaa mainitsematta sen luksusvessoja. Unisex-vessaa on yksi tyylikkäimmistä wc-tiloista, joissa olen koskaan käynyt.

Sesongin ruokatuote on kunnossa, kuten arvata saattaa, mutta brunssikonseptin käytännön toteuttamista voisi vielä hioa onnistuneemmaksi. Palvelu oli poikkeuksellisen sydämellistä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Sesonki Gastro Bar
Helsingintie 41
04410 Järvenpää

Beerger

Kukoistuksessa olevalla Hämeentiellä marraskuussa ovensa avanneen Beergerin juuret ovat Telakkarannalla ja rakkauden kesässä 2017, jolloin yrittäjät tsekkailivat ideansa toimivuutta. Hyvin toimi – vaikka en itse sitä silloin tajunnutkaan testata – sillä nyt on oikea kivijalkaravintola toiminnassa. Vaikka kyse on panimoravintolasta, ei hommaa pusketa maalia kohti vain oluen voimalla, vaan ruokapuolen osaamista on kerätty aina tähtiravintolasta saakka.

Olen käynyt Beergerissä useasti lounaalla sekä kertaalleen ilta-aikaan. Lounaalla on tarjolla aina viikon hampurilainen, joka onkin tullut testattua useampaan otteeseen. Lounashampparit on voinut todeta lajinsa kelpoyksilöiksi! Simppeleitä, maistuvia, laadukkaita. Kyljessä ranskalaiset ja kotitekoinen ketsuppi. Ranut ovat tasoa ok, selvästi parempiakin on tullut kylillä vastaan. Koska keittiössä on osaamista olan takaa, olen voinut heittäytyä villiksi ja kokeilla muutakin kuin hampurilaista – vaikka jo ravintolan nimi velvoittaisi ottamaan aina burgerin. Maistamani turska, tuoremakkarat ja miso-possu ovat olleet hyviä. Jonkinlainen epämääräinen wau-efekti on kuitenkin jäänyt puuttumaan. Näistä paras annos oli ehdottomasti huumaava miso-possu hyvänmakuisen juuriselleripyreen kera. Tuoremakkaroiden sinappikastike jäi myös positiivisella tavalla mieleen. Lounaan hintaan (11,50 €) kuuluu aina alkukeitto ja focacciaa. Keitot ovat käsittäneet koko pitkän laatujanan: erittäin hyvästä (samettinen kurpitsakeitto) keskitasoiseen (kukkakaali-pinaattikeitto) ja sieltä kohti heikkoa päätä (joku kamala vihanneskeitto).

Siirrytään ilta-aikaan. Olin etukäteen lukenut, että kukkakaaliwingsit (8,50 €) ovat must-juttu kokeilla. Niiden kaveriksi ravintolassa suositeltiin sinihomejuustodippiä. Wingsit olivat makeassa mausteisuudessaan sinänsä kiehtova uusi tuttavuus, mutta makumaailman yksitoikkoisuus tökkäsi pahasti muutaman ”siiven” jälkeen. Pääruoaksi otin klassikko-juustoburgerin (14 €), koska en edelleenkään halunnut hampurilaisen väliin mitään ylimääräistä. Lopputulos muhevan pihvin kera olikin pelkistetyn hurmaava, tosin sisällä olleesta hopeasipulista en välittänyt yhtään. Pienet ranskalaiset (3,50 €) olivat lounaalta tuttuja. Maistamani punaviinit (portugalilainen ja italialainen) eivät jättäneet muistijälkeä.

Entisen työvaatekaupan tila on kompakti ja pelkistetty. Väriä ja elävyyttä tuovat yhtäältä viherkasvit ja toisaalta suuret ikkunat remontissa olevalle Hämeentielle sekä Lintulahdenkadulle ja sen toisella puolella olevalle Ondan terassille. Kahden istuttavat ikkunaloosit ovat luonnollisesti Beergerin parhaimmat paikat. Lounasaikaan palvelu on vähän turhankin tehokasta, koska alkukeittoa on hädin tuskin ehtinyt ryystää ensimmäistä lusikallista, kun pääruokaa kannetaan jo eteen. Palvelu on aina ollut ystävällistä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Beerger
Hämeentie 15
00530 Helsinki