torstai 25. huhtikuuta 2019

Ikea

Mikä yhdistää suomalaisia? Ei, se ei ole jääkiekon maailmanmestaruus ja pieni pulahdus suihkulähteessä, ei edes hirviömäinen karjaisu Euroviisujen voitonjuhlissa. Mikään ei yhdistä Suomen katajaista kansaa yhtä paljon kuin Ikeassa käyminen ja Ikean ravintolassa syöminen. Siellä tuulipukukansa kohtaa toisensa, mutta on ravintolassa nähty – jos ei nyt aivan Nalle Wahlroosia – niin tilastotieteellisesti hyväksyttävä määrä myös tulotilaston suurimman kymmenyksen edustajia.



Olin ostoksilla Ikeassa pääsiäisenä. Vaikka ajankohta oli objektiivisesti arvioiden kohtuullisen outo, en ollut liikkeellä yksin. Ja kuten Ikean palkkalistoilla olevat kallispalkkaiset ekonomistit ovat kalkyloineet, merkittävään osaan Ikean tuotteiden perässä laahustavista asiakkaista iskee jossakin kohtaa nälkä. Tällä kertaa minä kuuluin ekonomistien laskemaan otokseen. Pääsiäisajan erikoistarjous oli pääsiäisbuffet (14,99 €, Ikea-kortilla 9,99 €), johon kuului vihersalaattia, tomaattia ja kurkkua, sillejä, kasvis- ja kanapyöryköitä, lammaskaalikääryleitä, punaviinissä haudutettua lammaspataa, perunamuusia, leipävalikoima levitteineen sekä jälkiruoaksi mämmiä ja vaniljakastiketta sekä sitruunarahkaa. Lasiin sai annostella haluamaansa tahtiin esim. limpparia. Myös kahvi kuului settiin.



Buffet oli tasapaksu esitys, kuten odottaa sopi. Mikään ei ollut erityisen hyvää, eikä mikään päässyt yllättämään positiivisesti, paitsi ehkä rieskaleipä. Buffetin parasta antia oli leivän ohella lammaspata. Lammaskaalikääryleistä oli jossakin kohtaa kadonnut lampaan maku. Kanapyörykät eivät maistuneet miltään ja purutuntuma oli kumimainen. Perunamuusi ja ”klassinen” alkusalaatti olivat tasoa ok. Mämmiin en koskenut, mutta sitruunarahkankin olisi voinut jättää tarjoiluastiaansa. Kaiken yllä mainitun jälkeen Ikean ravintolan ruoasta täytyy todeta, että vaikka makuelämyksiltä vältyttiin, oli kaikki kuitenkin ihan syötävää. Ruokailu hoiti ruutunsa asiallisen jämptisti ja jätti tilaa ostoselämysten täysipainoiselle jatkamiselle.





Ravintolan ”miljöö” on sekava, hälyinen ja kovin epäviihtyisä. Asiakkaat poukkoilevat ja törmäilevät toisiinsa, kun jonottavat, hakevat juomapisteeltä juomia, etsivät vapaita paikkoja, vievät astioita pois.  Ravintolan sisustuksessa on luonnollisesti hyödynnetty tavaratalon antimia. Mitä siitäkään tulisi, jos sisustus olisi Vepsäläisen katalogista?

Ruoka
Kokemus
Hinta-laatu





Ikea (Vantaa)
Porttisuontie 18
01200 Vantaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti