Säräpirtti Kippurasarvi on Suomen mittakaavassa harvinaisuus, sillä se tarjoaa vain yhtä ruokalajia. Hyvä puoli on se, että sen tekemistä on harjoiteltu kymmeniä vuosia. Lemissä, Saimaan rannalla, sijaitseva Säräpirtti Kippurasarvi tarjoaa särää eli perinteisesti valmistettua karitsanpaistia. Ravintolan mukaan Lemin särä on Suomen vanhin ruoka historian ulottuessa tuhannen vuoden taakse. Kyse ei siis ole mistään yhden hallituskauden kokeilusta.
Minulla oli ollut jo vuosia aikomus käydä nauttimassa särää, mutta askeleeni eivät ole osuneet lankulle. Tänä vuonna onnistuin kuitenkin yhdistämään käynnin Tykkimäen ja Lappeenrannan reissuumme (lue arvostelu Kouvolan parhaasta ravintolasta Mimosan Aidosta).
Lemin särän raaka-aineet ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan karitsanpaisti, peruna ja suola. Särän valmistus ei ole hätäisen kokin hommaa, sillä valmistaminen leivinuunilämmityksineen kestää vähintään yhdeksän tuntia. Nämä faktat saimme kuulla ennen kattaustamme pidetyssä infopläjäyksessä.
Tarjolla on perinteinen säräateria (37 €), johon kuuluu särää, perunaa, rieskaa, sekahedelmäsoppaa sekä juomana vettä tai kotikaljaa. Otimme kuitenkin juhlapaketin (42 €), kun näin kauas kerran oli tultu. Juhlapakettiin kuului edellä mainittujen lisäksi karpalo-tuorejuustokakkua ja kahvia.
Säräpirtti ei ole mikään tusinabuffetpaikka, jossa jokainen käy vuorollaan lähmimässä omat säränsä, vaan säräannokset tarjoillaan tyylikkäästi pöytään. Lautasella on kohtuullinen määrä särää, lientä ja perunaa. Ei muuta. Lisää saa pyytää. Lisää pitää pyytää. Kolme kierrosta pitäisi ainakin jaksaa. Ja minähän jaksan, juuri sen verran! Puolisoni hyytyy puolimatkassa, lapsemme aiemmin (nuorempi puputti vain leipää). Itse ruoka on simppeliä, mutta laadun näkee, tuntee ja maistaa. Tämä ruoka täällä osataan tosiaan tehdä. Särä onkin valloittavan herkullista, kulinaarinen mestariteos, lähes taianomaista. Suussa sulavaa, sanoisi Runeberg. Olen tuntenut rieskan sellaisena ohuena nostamattomana leipänä, mutta täällä Etelä-Karjalassa se on erilaista. Kyllä sekin maistui, varsinkin lapsille, kuten kuvasta näkyy.
Särän jälkeen väliruokana tarjoiltiin leijonanpääkulhosta ”makiaa soppaa” eli mainitsemaani sekahedelmäsoppaa. En ole koskaan sylkenyt sekamete…hedelmäsoppaan, ja nytkin se maistui oikein hyvältä.
Mallikelpoinen jäädytetyillä karpaloilla ryyditetty karpalo-tuorejuustokakku kahvin kera toimi oivallisena päätöksenä muhkealle aterialle.
Lemin särä on elämys, joka alkaa jo ennen ruokailua. Se on myös oman matkansa arvoinen kokemus.
Loppuun vielä muutamana sananen särästä lisätietoa janoaville (poimittu ravintolan nettisivuilta):
Alkuperäisessä muodossa särässä paistaminen oli ikivanha tapa säilöä lihat talven varalle. Syksyn tullessa kylän yhteiset lampaat teurastettiin, liha suolattiin ja paistettiin koivukaukalossa puilla lämmitettävissä uuneissa. Paistopäivänä herkuteltiin särällä suoraan kaukalosta ja päätarkoitus oli viedä lihat aittoihin, joissa ne säilyivät läpi talven. Pitkin talvea haettiin aitoista kuivattua lihaa keittoihin, leivän päälle ja muuhun ruuanlaittoon. Perinneruoaksi särä muodostui 1800-luvulla, jolloin peruna vakiinnutti paikkansa karitsan lisukkeena. Lemiläisittäin särän nimi tulee säröilevästä, koivuisesta paistoastiasta eli säräkaukalosta. Astia veistetään kokonaisesta koivupölkystä ja paiston aikana kaukalon alla on tuoreet leppäpulikat. Leppäpulikoiden tulee hieman savuta paiston aikana ja savu antaa omalaatuisen maun ja värin paistin pintaan.
Ruoka 5/5
Kokemus 5/5
Hinta-laatu 4/5
Rantatie 1, 54710 Lemi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti