Kungfu Kitchen

Kungfu Kitchen oli näiden SYÖ-viikkojen kiehtovin uutuus meikäläiselle. Moderni ravintola, joka nojaa vahvasti aasialaisen keittiöön, oli yksinkertaisesti pakko pistää testiin. Ravintolan takana on muuten Masterchef-voittaja muutaman vuoden takaa. Kungfu Kitchenin nimi kuvaa kuulemma kokkien tiukkaa asennetta. Raflassa ruoanlaittoon asennoidutaan nimittäin samalla intohimolla kuin mitä vaatii päästä kungfu-mestariksi.

SYÖ-viikoilla tarjolla on kaksi erilaista kympin settiä: korealaistyylinen tartar tai kaksi banh bao -sämpylää täytteen kera. Koska olin nälkäinen ja innoissani, otin molemmat. Eikä se ollut väärin, sillä tartar-annos ei ollut järin suuri. Tartarissa oli oivalliset, mutta varsin voimakkaat mausteet, jotka dominoivat annoksen makumaailmaa jättäen lihan taka-alalle. Rapukakut tuntuivat irrallisilta, mutta toivat toisaalta annokseen rapeaa purutuntumaa. Höyrytetyt banh bao -sämpylät valitsemani karamellisoidun possunkyljen ja mm. punasipulin kera toimivat mainiosti. Pullamaisen pehmeä sämpylä tasapainotti hyvin mausteista sisältöä. Huomautettakoon tässä yhteydessä joukkomme sniiduinta kymmenystä, että ravintolan Thoreau-vesi kustantaa suolaiset kolme euroa per janonsammuttaja. Verrattain kallista tietysti toteavat.

Kungfu Kitchen on harvinaisen tyylikkäästi sisustettu ravintola. Ilahduttavia yksityiskohtia löytyy, kuten miekka ojossa ulko-ovea vartioiva ninja tai pöytään kivasti sorvattu ravintolan nimi. Yleisilme on tummanpuhuva ja linja jatkuu myös valaistuksen suhteen, mikä puolestaan näkyy kuvien laadussa. Tarjoilu oli ystävällistä ja nuorekasta. Tarjoilijan kanssa tuli puhetta ravintolassa tarjottavasta brunssista, joka voisikin olla seuraavan visiitin peruste.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Kungfu Kitchen
Lönnrotinkatu 18
00100 Helsinki

Rune’s Ravintola

SYÖ-viikoilla on poikkeuksellisen edullista nähdä kavereita syömisen merkeissä. Kympin annoksella pääsee pitkälle, mutta totuuden nimissä täytyy sanoa, että usein on kiva ottaa kylkeen alkupalaa tai viiniä. Vai ottaako joku tosikkona vain kympin setin ja poistuu paheksuvien katseiden saattelemana ulos?

Rune’s ei ollut minulle entuudestaan tuttu, minkä vuoksi se oli luonnollinen valinta maanantai-illan kohtaamispaikaksi entisen kollegan kanssa. SYÖ-viikkojen tarjouksessa oli joko kanaa ja lohkoperunoita, metsäsienirisottoa tai burgeri. Metsäsienirisotto olisi ollut elegantti valinta, mutta alkaneen viikon kunniaksi päädyin kuitenkin roisiin burgeriin, mikä myöhemmin harmitti. Listalla annos oli vielä hyvänkuuloinen, jopa mahtipontinen: Black Angus-rotukarjaburger – luomuleppähiilillä grillattu rotukarjaburgerpihvi á 160 g, briossi, cheddarjuustoa, tomaattia, marinoitua punasipulia, jäävuorisalaattia, Rune´sin majoneesi- ja BBQ-kastiketta, valkosipulisuolakurkkua sekä SteakHouse-frittiperunaa.

Totuus paljastui valitettavasti toisenlaiseksi. Hampurilaisen pihvi oli kohtuuhyvä ja se oli jätetty rohkeasti todella mediumiksi. Sinappinen majoneesi toimi. Muutoin burgeri sortui omaan mahdottomuuteensa yrittäessään liikaa. Lopputuloksena oli makujen sekamelska. Hampurilaisissa yksinkertaisuus on kuitenkin hyve. Esimerkiksi jäävuorisalaatti hampurilaisessa saa minulta tuomion, koska se on turhaa. Annoksen ranskalaiset olivat luvalla sanoen harvinaisen surkeat. Edes portugalilainen punaviini (9,40 €/16 cl) ei pystynyt pelastamaan kokonaisuutta.

Rune’sin sisustus on avara ja yllättävän fiini. Pöytiä ei ole asetettu vieriviereen, mitä arvatenkin kaikki arvostavat. Vaalea ja tumma lyövät onnistuneesti kättä. Tarjoilu toimi varmaan tyyliin.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Rune´s
Runeberginkatu 60
00260 Helsinki

Penny

Täytyy nostaa hattua, että entistä arvostetummat ravintolat osallistuvat Cityn SYÖ-viikoille. Aikoinaan mukana olivat suurin pirtein vain kaikenkarvaiset nepalilaiset toimijat. SYÖ-viikkojen suosio onkin kasvanut matkan varrella, mikä selittää myös alan parhaimpien ravintoloiden osallistumisasteen nousun. Vai meneekö logiikka toisinpäin? Sitä Penny nimittäin on: ravintoloiden parhaimpaan kymmenykseen kuuluva. Valitsin sen vuoden 2016 parhaimpien lounaiden joukkoon.

Nyt käynnissä olevat SYÖ-viikot ovat tietojeni mukaan Pennyn ensimmäiset. Se on mukana humussa tarjoamalla kympin sopuisaan hintaan flank steakin paistetuilla tryffeliperunoilla ja valkosipulimajoneesilla. Penny lyö pöytään kummisetämäisen tarjouksen, jota on käytännössä mahdotonta ohittaa. 

25-paikkainen ravintola oli täpösen täynnä lauantaina alkuillasta. Pöytävaraus on siis suositeltava ja sellainenhan minulta aina löytyykin. Pöytä järjestyi parissa minuutissa, mutta illan mittaan varaajienkin odotusaika eteisessä piteni ja piteni. Varaamattomat kääntyivät häpeissään pois. Suosiolla on hintansa.

Pääruokavalintani oli kiveen hakattu, mutta alkupalaakin teki mieli. Listalta löytyi kolme vaihtoehtoa ja seinältä vielä yksi vaihtuva (etanat vuohenjuustolla 15 €). Päädyin kuitenkin sesongin mukaisesti perunabliniin keltajuuripestolla ja belugalinssikaviaarilla (12 €), joka osoittautuikin aivan ihastuttavaksi setiksi. Annoksen tekstuuri ja maut pelasivat erinomaisesti yhteen. Tumma perunablini erottui kivasti vehnä- ja tattariblinien sameista vesistä. Sitä haastoivat lautasen pohjalla ollut muusimainen keltajuuripesto, linssikaviaari, marinoitu sipuli sekä smetana. Mallikelpoinen alkupala, vaikka hinta hassusti kohosikin pääruokapihvin yli.

Flank steak -annos oli simppeli, mutta toimiva: useampi lihasiivu, tryffeliperunaa ja pohjalla valkosipulimajoneesia. Liha oli mureaa, laadukasta ja herkullista. Perunat olivat maukkaita, mutta niistä ei kyllä löytynyt tryffelin makua. Annos oli kaikessa konstailemattomuudessaan tasapainoinen ja suunmukainen kokonaisuus. 

Penny jatkaa laadukasta tekemistään ja saa tuvan täyteen varmasti jatkossakin – oli käynnissä SYÖ-viikot tai ei.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Penny
Uudenmaankatu 13
00120 Helsinki

Kanniston Leipomo

Tulevana maanantaina vietetään jälleen kansallisrunoilijamme kunniaksi Runebergin päivää, jolloin saamme herkutella päivän kenties konkreettisimmalla ilmentymällä eli runebergintortulla. Tuo mantelilla, sokerikuorrutteella ja hillolla maustettu sekä rommilla terävöitetty herkku on kuulunut aikuisikäni leivonnaissuosikkeihini. Siksi ei pidä ihmetellä, miksi löysin itseni lumimyrskyisenä torstaiaamuna Kanniston Kallion kahvilasta pari minuutta avaamisen (klo 7.30) jälkeen. Kahvila toimi minulle myrskyn keskellä turvasatamana samalla lailla kuin kohtu tuo turvaa sikiölle – tosin leipomo oli miljööltään huomattavasti miellyttävämpi. Ei kahvilakaan suuren suuri ollut, paikkoja oli vain muutamia, mutta sisustus miellytti silmää ja loi kotoisat puitteet kahvittelulle.

Leivonnaiskisassa runebergintortun vahvuuksia on maun lisäksi myös sen koko: se on juuri sopivan kokoinen! Se on syöty muutamalla lusikallisella, eikä sen työstämiseen tarvita rajattomia resursseja (case puolenkilon pulla).

Runebergintorttua (2,70 €) komppaamaan otin cappuccinon (3,40 €). En voi väittää olevani minkään sortin torttuasiantuntija, enemmänkin innokas harrastelija. Tortussa tärkeintä kuitenkin on maku ja sopiva kosteustasapaino, liian kuiva ei missään nimessä saa olla. Se on synneistä suurin. Rommin pitää myös maistua. Hilloa ja kuorrutetta tulee olla riittävästi, mieluusti (lähes) reunoille saakka. Kanniston runebergintorttu täyttää kriteerini ja on torttujen aatelia vuodesta toiseen.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Kanniston Leipomo
Kaarlenkatu 13
00530 Helsinki

Capperi

Laadukkaiden pizzerioiden esiinmarssin kliimaksi koettiin viime vuonna, kun pizzakisa kiihtyi ennennäkemättömiin sfääreihin. Ylilyönneiltäkään ei vältytty, kun kokit mittailivat, kenellä on isoin ja painavin uuni. Viime vuosi meni täysin napolilaisen pizzakoulukunnan nimiin, kun saimme tutustua Etelä-Italian luomuksiin.

Oman tilansa Oulunkylän lähiöstä löysi myös Capperi, josta onkin sukeutunut aikamoinen sankaritarina: pöydät ja varauskirjat on kuulemma täynnä sekä lounaalla että ilta-aikaan! Capperi edustaa napolilaista pizzantekotaitoa ja on saanut ainoana Suomessa Associazione Pizza Napoletana Gourmet -jäsenyyden. Ravintolan kuparinhohteinen uunikin on raijattu suoraan Campanian maakunnan pääkaupungista. Tällaisessa 460-asteisessa uunissa pizza viihtyy vain vajaan minuutin.

Capperi nojaa tekemisessään vahvasti laatuun. Raaka-aineissa vain paras kelpuutetaan ja lähes kaikki tavara tuodaan Italiasta. Laatu maksaa, ja senpä vuoksi pizzojen hintahaitari on leveä (10,50–23 €) kuin Puljujärven hymy. Kun kirjoitin keväällä 2016 siihen mennessä parhaasta syömästäni pizzasta, maksoi se 17 euroa. Poikkitieteellisen arvioni mukaan se oli kaupungin kallein normaalikokoinen pizza siihen maailmanaikaan. Nyt on toisin: kahdenkympin rajapyykki on rikottu heittämällä. Pizzan hinnasta voisi keskustella hamaan tappiin saakka, jos kiinnostaisi. Minusta parikymppiä laadukkaasta pizzasta on täysin kohtuullinen hinta, vaikka kuinka sisäinen ekonomisti nostaisi harmaantunutta päätään. Näiden ajatusten siivittämänä testasin listan kalleimman pizzan, Monacon (23 €).

Sitä ennen kuitenkin jaoimme nelihenkisen pöytäseurueemme kesken Taglieri Capperi -nimisen alkupalasetin (24 €). Isolla vadilla oli mm. puhvelinmaidosta valmistettua mozzarellaa, gorgonzolaa, ilmakuivattua kinkkua, salamia ja pizzasuikaleita. Tässä tapauksessa kuva kertonee enemmän. Annos oli joka tapauksessa erittäin tasokas ja runsas. Mainittakoon muuten myös, että sitrushedelmäisen Chinoto-limonadin (3,50 €) kitkerän omaperäinen maku toimi hienosti aperitiivina.

Sitten päästään pizzaan. Se oli yksi parhaista koskaan syömistäni pizzoista, ellei paras. Sanotaan se heti kärkeen. Jo pizzan esillepano ihastutti: se otti tilan haltuun ja sai seuralaisten silmiin kirpoamaan kateuden katkerat kyyneleet: se tuli puisen levyn päällä valmiiksi siivutettuna, kun muu seurue järsi omia pizzojaan lautaselta, ja se nyt vaan näytti hemmetin hyvältä! Monaco-pizzassa oli bresaolaa eli ilmakuivattua naudanlihaa, mozzarellaa, lehmänmaidosta tehtyä provolone-juustoa, balsamiviinietikkaa, rucolaa sekä sitruunaviipaleita. Juustot olivat sulaneet taivaalliseksi tasapainoksi pizzan pohjalle. Niitä komppasi mitä täydellisimmin elegantti bresaola. Jopa reunat olivat niin hyviä, että vain pienivatsainen olisi jättänyt ne väliin.

Herkutteluun sortuneen illan kruunasi kahden jäätelöpallon kombo (7,50 €). Pistaasi ja hasselpähkinä kilvoittelivat paremmuudestaan, mutta lopputulos oli miellyttävä tasapeli.

Capperin avarassa tilassa isot ikkunat antavat Oulunkylän raitille. Kattotiilet ovat vallanneet yhden sivuseinän. Hyllyistä löytyy kasveja ja ruokapurkkeja. Avokeittiö hallitsee takatilaa. Palvelu oli vähäeleistä, mutta omaperäisen hauskaa suomalaisen miestarjoilijan toimesta. Homma toimi tälläkin rintamalla.

Capperi on eittämättä kokemusteni perusteella yksi Helsingin (Suomen?) parhaista pizzerioista ja sanoisin, että Monaco-pizza meni myös legendaarisen Piece ’n’ Loven ankkapizzan (jota ei valitettavasti ole enää edes valikoimassa!) ohitse. Capperi pyytää pizzojen hinnoillaan paljon, mutta lataa saamapuolelle vielä paljon enemmän. Ehdottomasti oman matkansa arvoinen!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Capperi
Siltavoudintie 9
00640 Helsinki

Mix Restoran

En ole ikinä käynyt Oulussa, mutta Tallinnassa tulee käytyä useamman kerran vuodessa. Lähinnä syömässä, kuten blogini lukijat tietävät. Tokihan Tallinnaan on minulla lyhyempi matka mennä kuin Ouluun. Tällä viikonloppureissulla ensimmäiseksi ravintolakohteeksi valikoitui Mix Fusion Restoran, joka majailee perinteiseen tyyliin Tallinnan vanhassa kaupungissa, My City Hotelin alakerrassa. Mix ei kuitenkaan ole mikä tahansa tusinahotelliravintola, vaan pikemminkin ravintola, joka vain sattuu olemaan hotellin sisällä.

Saimme heti alkajaisiksi kuuluisaa virolaista mustaa leipää levitteen kera. Leivän lisäksi keittiö muisti ystävällisesti meitä tervehdyksellä, joka oli kuin pieni taideteos. Särmikäs aloitus! Varsinaiseksi alkupalaksi tilasin tonnikalatartaria (12 €), jota komppasivat liitokalan(!) mäti ja guacamolekastike. Oli annoksessa muutakin, kuten kuvasta voi todeta. Lautasen alla oli jääpeti pitämässä herkkää tunaa kylmänä. Annos oli ennen kaikkea erikoinen, jopa liiaksi. Vaikka maut olivat itsessään mainioita, eivät ne kokonaisuutena toimineet parhaalla mahdollisella tavalla. Elementtejä oli liikaa. Pääruoaksi otin sienirisoton parmesaanivaahdolla (14 €). Simppeli annos oli mieleeni. Sienissä ei ollut säästelty ja risotto oli kivan kosteaa. Harmi, että parmesaanivaahto ehtyi turhan nopeasti. Jälkkärille ei enää tässä kattauksessa ollut tilaa.

Palvelu oli todella ystävällistä koko vierailun ajan. Se oli jopa ylitsepursuavaa, sillä lähes jokaisen puraisun jälkeen käytiin kysymässä, että miltä ruoka maistui. Annosten esillepanoon oli panostettu ja pöytiin tuotaessa ne esiteltiin asianmukaisesti. Ravintolan miljöö on arvokkaan rauhallinen. Korkeilta seiniltä löytyy taidetta ja taustalla soi rauhallinen musiikki. Mix oli miellyttävä uusi tuttavuus Tallinnan kivikovassa ravintolakentässä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Mix Restoran
Vana-Posti 11/13
10146 Tallinna

F-Hoone

Telliskivessä vanhassa teollisuuskorttelissa sijaitsevassa F-hoonessa on tullut käytyä varmaankin Kolm Sibulatin ohella Tallinnan ravintoloista eniten. Ensimmäinen käyntikertani oli joskus viitisen vuotta sitten – silloin kun alettiin puhua Tallinnan ns. uuden aallon ravintoloista. Osa niistä, kuten juuri F-hoone, sijaitsee myös muualla kuin puhkitallatussa vanhassa kaupungissa. Raatihuoneentorin ulkopuolellakin on tosiaan elämää.

Ulkoapäin F-hoone ei juurikaan houkuttele, mutta sisällä se herää eloon. Rakennuksen teollinen historia ei jää epäselväksi. Paikat repsottavat, ovat sinnepäin, mutta lungilla tavalla. Kuningaspaikat ovat ikkunoiden vierellä olevalla korokkeella, josta pystyy kivasti tarkkailemaan salin sykettä. Ravintola oli aikoinaan trendin aallon harjalla, mutta onko se sitä vieläkin?

F-hoone on miljöönsä lisäksi tullut suomalaisille tutuksi edullisen hintatasonsa vuoksi. Se saattaa hämätä ihmisiä tilaamaan enemmän kuin mihin nälkä riittäisi. Minulle on käynyt käytännössä niin joka kerta. Errare humanum est. Tällä kertaa otin alkajaisiksi tartarin (7,50 €) kapriksilla, sipulilla, anjovisfileillä, kuuluisalla Muhun leivällä ja piparjuuritahnalla. Annos oli makuja täynnä, mutta ei erityisen ehyt kokonaisuus. Anjovikset olivat lautasella pyytämättä ja yllättäen. Piparjuuritahna raikasti muutoin melko tummasävytteistä annosta. Annos oli enemmän robusti kuin hienostunut. Eipä F-Hoonessa muuta voi odottaakaan. Pääruoaksi otin ramen-keiton (5 €), jossa oli munanuudeleita, ankkaa, shimeji-sieniä, korianteria ja pakollinen puolikas muna. Liemi oli maistuva, mutta parempiakin versioita on tullut vastaan. Sienet olivat tuore tuttavuus, mikä ilahdutti, mutta ankan rooli keitossa jäi turhan vajavaiseksi.

Seuralaiseni kokosi alkuun listalta salaatin (yht. 6,70 €), jossa pääraaka-aineen muodosti vuohenjuusto. Hän kuvaili annosta shakespearemaisesti hyväksi ja täyttäväksi. Pääruoka-annokseksi listalta seuralaiselle valikoitui lammaspelmeneitä kermaisessa sienikastikkeessa (6,70 €/25 kpl). Tässä kohtaa oli sovittu, että minä pääsen osingoille. Pelmenit kastikkeineen olivat tuhti, mutta maukas setti. Makumaailma oli kuitenkin sen verran yksioikoinen, että annos muuttui nopeasti hieman tylsäksi emmekä saaneet lautasta tyhjäksi edes yhteisvoimin.

Jälkiruoille ei tällä kertaa jäänyt sijaa, koska vatsat olivat täynnä ja laiva lähdössä. Kahden alkujuoman, yhden viinilasin, vesien ja edellä mainittujen ruokien hinnaksi tuli kaiken kaikkiaan sopuisat 45 euroa.

Palvelu ei mielestäni ole koskaan ollut F-hoonen erityinen vahvuus. On jopa käynyt niin, että mitä enemmän turistit ovat paikan löytäneet, sitä valjummaksi palvelu on käynyt. Ei se epäkohteliasta ole, mutta sellaista perussuorittamista. Vaikka paikan ruoat eivät tällä kertaa iskeneet ns. kybällä, on F-hoonen juttuna jatkossakin laajalta listalta löytyvät oivalliset ja edulliset ruoat yhdistettynä autenttiseen industrial-meininkiin.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

F-Hoone
Telliskivi 60A
10412 Tallinna

Bumi Café

Sain ilokseni kutsun tutustumaan Punavuoressa viiskulman lähellä sijaitsevaan Bumi Café -kahvilaan ja sen mielenkiintoiseen ruokatarjontaan. Bumi Cafén ovat perustaneet kaksi vietnamilaista opiskelijaa, jotka halusivat parisen vuotta sitten monipuolistaa vietnamilaisilla ja aasialaisilla ruoillaan helsinkiläistä ravintolakulttuuria.

Bumissa tarjolla on mm. pho-keittoa, tom yum -ramenkeittoa, dimsum-settejä, banh mi -patonkia ja kesärullia eri täytteillä. Otin pho-keiton naudanlihalla (9,90 €) ja jaoin Thaimaassa asuneen ystäväni kanssa 14 kappaleen dimsum-setin (9,90 €) ja neljä vietnamilaista kesärullaa (9,90 €). Mieleni olisi tehnyt maistaa myös banh mi -patonkia, jota en ole tainnut Suomessa koskaan maistaakaan, mutta tarkemman mietinnän jälkeen totesin, että eiköhän tilatuissa ruoissa jo ole riittävästi syötävää.

Vietnamilaisen pho-keiton parasta antia olivat täytteet: naudanliha, riisinuudelit ja yrtit. Olin ilahtunut naudanlihan riittävästä määrästä. Keitto oli muutenkin iso kulho, josta riitti syötävää. Liemi, joka on mielestäni se tärkein yksittäinen osanen keitossa, jäi tässä katsannossa takavasemmalle. Dimsum-setti oli monipuolinen ja maukas. Makuja oli haettu niin lihojen ja merenelävien kuin vihannestenkin makumaailmasta. Vietnamilaisiin kesärulliin valitsimme täytteeksi lohta ja katkarapuja. Suhteellisen isot rullat olivat kuin pieniä taideteoksia: ikään kuin salaattiannoksia käärittynä ohueen riisipaperikuoreen. Leikkisät goi cuon -kesärullat olivat suunmukaisia ja yllättävän fyysisiä. Niiden kanssa tullut soosi oli erittäin herkullista ja toi kivaa kontrastia rullien makumaailmaan. Digestiivinä nauttimani vietnamilainen kahvi (3,50 €) kondensoidun maidon kanssa paikkasi hyvin jälkiruokaa.

Tarjoilu oli kohteliasta, asiakkaalle tilaa antavaa ja varovaista. Kellertävän sävyinen kahvila on pieni: vain neljä pöytää ja kymmenen istumapaikkaa. Moni arvatenkin hakee ruokansa kahvilasta ja syö muualla. Wolt ja Foodora myös kuljettavat. Miljöö on kodikas, seiniltä löytyy perhosia ja perinteisiä vietnamilaisia riisihattuja.

Bumi Café on tunnelmallinen, vietnamilaiseen keittiöön painottava pikkukahvila Punavuoren sydämessä. Palvelu on ystävällistä ja ruoat toimivat. Ensi kerralla testaan sen haaveeksi jääneen patongin!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Bumi Café
Pursimiehenkatu 21
00150 Helsinki

Döner Harju City

Tapahtui vuonna 2017: Tuntematon sotilas sai ensi-iltansa ja Döner Harju muuttui ketjuksi, kun se joulukuun alussa avasi toisen ravintolansa Makkaratalossa. Kahdeksan kebabgrillin uutuusrafla tottelee nimeä Döner Harju City, vaikka Harjun alueelta keskustan hälinään on matkaa. Originaalissa on tullut käytyä pariin otteeseen, joten vanhoja tuttujahan tässä tavallaan oltiin.

Tunnettu tosiasiahan on se, että Döner Harju on tehnyt kebabille sen, minkä uuden polven pizzeriat pizzoille ja burgerjointit burgereille: tehnyt kebabista salonkikelpoista ja hyväksyttävää syömistä muulloinkin kuin aamuneljältä yöllisten hippojen jälkeen.

Lounasaikaan tarjolla on lounarihintaan (10,30 €) alkukeitto ja pääruoka-annos, johon sai valita joko yrttilammasta, chilikanaa, vasikkaa tai seitania. Olin tyytyväinen, että käyntikerrallani alkusoppana oli paahtopaprikakeittoa, sillä se kuulosti lähtökohtaisesti herkulliselta. Lopputulos olikin perin tyydyttävä, mutta jätti selkeästi pääroolin kebabille, joka tuotiinkin pian pöytään. Olin valinnut lounasannokseeni yrttilammasta. Lautaselta löytyi sen lisäksi sitruksista kesäkurpitsasalaattia, marinoitua punakaalia, yrttejä ja focacciapala. Kävi itse asiassa niin, että annoksen lisukkeet nousivat arvoon arvaamattomaan, ja lammas paljastui turhan vähäeleiseksi ja jopa hieman mauttomaksi. Chilikana olisi kenties toiminut paremmin. Tai ehkäpä naapuripöydässä tarjolla ollut omena-habanerosoosi olisi pelastanut tilanteen. Punakaali ja salaatti olivat aidosti maukkaita, jogurttikastike raikasti ja focaccian rapeus toi purutuntumaa annokseen. Makupaletti oli laaja hallittavaksi – tästä haasteesta kirjoitin jo aiemmassa arvostelussani – mutta tällä kertaa annos kesti haasteen kohtalaisen hyvin. Samaa ei voi sanoa lounaan hintaan kuuluvasta kahvista, sillä ikäväksi yllätyksekseni löysin kahvikuppini pohjalta turhan paljon kahvimuruja omaan makuuni. Kahvikupissa ne ovat oikeastaan yhtä tervetulleita kuin ilmavaivaongelmat johtoryhmän kokouksessa.

Döner Harju City on osa Citycenterin uutta ravintolamaailmaa. Kauppakeskusravintolat harvoin ovat erityinen ilo silmälle, eikä tässä asiassa poikkeusta tee myöskään Döner Harju City. Ravintola ei ole kauneuskisan voittaja. Miljöö on pelkistetty, mutta valoisa. Yhtenäisen tilan perällä on myyntitiski ja sen takana keittiö, peränurkassa vesi-, kahvi- ja keittopiste, reunoilla on normipöytiä ja keskellä baarijakkaroin varustetut korkeammat pöydät. Tilaa on lähemmäs sadalle dönerin rakastajalle. Käyntikerralla tila oli suurin pirtein puolillaan, joten sana on kiirinyt. Hyvä niin, sillä kilpailu kauppakeskuksen ravintolamaailmassa on armotonta kuin nuoren gnupoikasen varhaiselämä Serengetin ylängöllä.

Döner Harju ei edelleenkään täysin lunasta niitä lupauksia, joita olen sille vuosien varrella asettanut, mutta lähemmäksi mennään koko ajan.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Döner Harju City
Kauppakeskus Citycenter, 2. krs
Kaivokatu 8
00100 Helsinki