Egyptiläistä ruokaa tarjoavia ravintoloita ei ole aiemmin vastaan tullut. Siksipä oli kiehtovaa käydä El Karimissa, perinteisessä perheyrityksessä. Perheravintolassa tosiaan; paikalla oli lisäkseni myöhäisenä lounasaikana luonnollisesti omistajaravintoloitsija Hany Ramadan sekä – näin oletan – hänen vaimonsa ja heidän pari lasta. Mukava mies, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan.
El Karimin nettisivut eivät kerro erillisestä lounaslistasta, vaan tarjoaa vain monipuolista ruokalistaansa. Silti tarjolla oli muutamaa lounasannosta 15 euron molemmin puolin. Olin kuitenkin jo etukäteen päättänyt, että lista-annoksella mennään valinnan ollessa Shish Kebab shish (19 €): 250 grammaa varrasgrillattua lammasta kokolihapaloina. Annokseen kuuluvat myös labna-kastike, salaatti ja uunituore leipä. Annos oli mutkattoman simppeli, mutta maistuva. Tervehdin ilolla sitä, että annos koostui vain riittävästä määrästä laatulihaa sekä raikkaasta salaatista (jäävuori- ja tomaattikurkku). Se ei kaivannut geneerisiä ranskalaisia tai mautonta riisiä. Annoksessa kaikelle oli paikkansa, myös freesille kastikkeelle kuin myös lämpimälle leivälle.
Juhlistin elämäni ensimmäistä käyntiä egyptiläiseen ravintolaan nauttimalla paikallisia herkkuja vielä jälkiruoan ja kahvin merkeissä. El Karimin egyptiläinen kahvi (4 €) tehdään kuulemma Jemeniläisistä ja Brasilialaisista pavuista, jotka jauhetaan Egyptissä. Kahvin sai valita makeana, puolimakeana tai ilman sokeria. Laitoin riidan puoliksi ottamalla puolimakean version. Espressokokoinen kahvi oli uusi, omaperäinen tuttavuus, mutta taidan olla enemmän normaalin suodatinkahvin ystävä. Jälkiruokaleivoksen (3,50 €) valitsin puhtaasti ulkonäön perusteella lyhyiden esittelyjen jälkeen. Valitettavasti leivoksen nimi ei jäänyt mieleeni, mutta arvelen sen olleen Baspoossa (tai basbousa). Näin päättelen netissä olevien kuvien ja kirjoitusten perusteella. Viisaammat korjatkoot, kuten tapahtui Cafe Bakery Melin kohdalla. Leivos ei luvalla sanoen näyttänyt superherkulliselta, eikä sen makumaailma räjäyttänyt suutani, mutta näistä puutteistaan huolimatta siinä oli sellaista minimalistista intensiivisyyttä ja herkullisuutta. Eikä kyse ollut mistään mummon kuivakakkupalasta, sillä hunajaista kosteutta oli riittämiin.
Ravintola on pieni, eikä sisällä ole liiaksi asiakaspaikkoja. Kesäaikaan paras paikka löytyykin ehdottomasti terassilta, vaikka vieressä huutava Koskelantie ei kisaile Helsingin idyllisimpien teiden sarjassa. Sisustus on… hmm… värikäs, kaukana skandinaavisesta harmoniasta. Akvaario on veikeä yksityiskohta. Palvelu oli aluksi hiljaista, mutta kun jää oli puolin ja toisin murrettu, erittäin avuliasta ja ystävällistä.
Ruoka 4/5
Kokemus 3/5
Hinta-laatu 3/5
Koskelantie 52, 00610 Helsinki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti