Sesonki Gastro Bar

Ravintola Sesongista mainitaan aina kolme asiaa: 1) ravintolan taustalla oleva ravintoloitsija, Bocuse d´Or -menestyjä, huippukokki Matti Jämsen, 2) ravintolan sijainti Järvenpäässä sekä 3) ravintolan täsmällisempi lokaatio Citymarketissa, mikä tekee siitä eräiden tietolähteiden mukaan Suomen ensimmäisen grocerantin (grocery store + restaurant) eli ruokakaupan ja ravintolan yhdistelmän.

Totta tosiaan, Sesonki sijaitsee Citymarketin sisällä. Mikä ihmeellisintä, se on siellä jotenkin luontevalla tavalla. Ravintola istuu siis melkoisen onnistuneesti Citymarketin kyljessä. Toki ravintolaan on ulkona oma sisäänkäyntinsäkin. Nyt Järvenpään kylänmiehet eivät voi väittää, että huippuravintolaan saakka täytyisi kaasuttaa Helsinkiin asti, kun sisään voi käydä suoraan kassoja vastapäätä.

Vaikka luin mielenkiinnolla viime vuoden vapun tienoilla Sesongin avauksesta, jäi asia siinä kohtaa vain lukemisen asteelle. Törmäsin ravintolaan uudestaan, kun silmäilin vuoden 2019 Suomen top 50 ravintolalistausta. Sijalta 44 löytyi nimittäin Sesonki. Nimesin sen siltä istumalta seuraavaksi ravintolakohteeksi. Konseptiksi valikoitui sunnuntaibrunssi (32 €).

Sesongin brunssi toimii pöytiin tarjoilun hienolla periaatteella. Pieniä alkupala-annoksia tuodaan pöytään useampi lautasellinen, ja mikä parasta: niitä saa pyytää lisää. Pääruoka valitaan kahdesta eri vaihtoehdosta. Jälkiruokana on jäätelöbaari buffetmeiningillä.

Alkuruoaksi tarjoiltiin seuraavaa: savustettua munakokkelia ja pinaattia; paahdettua juuriselleriä ja pähkinävoimajoneesia; avokadoa, minttua ja pinjansiemeniä; katajanmarjalla maustettua makkaraa, puolukkaa ja Sesongin sinappia; paahdettua possunkylkeä, päärynää ja herkkusientä; juustoa, ilmakuivattua kinkkua ja Sesongin hilloketta; grillattua salaattia, mantelia ja persiljaa; graavattua lohta ja hovimestarinkastiketta sekä leipää ja paahdettua voita. Aikamoinen lista! Parasta antia olivat herkullinen possunkylki sekä graavattu lohi talon leivän ja paahdetun voin kanssa. Paahdettu juuriselleri yllätti positiivisesti. Sen sijaan odotin enemmän savustetulta munakokkelilta sekä grillatulta salaatilta. Annokset olivat varsin pieniä – varsinkin kun meitä oli niitä neljä jakamassa – mutta kuten kerroin, niitä sai pyydettäessä lisää. Pyysimmekin aikalailla samantien toisen kierroksen kaikkea. Jäimme miettimään, olisiko järkevämpää tarjoilla heti hieman isompia annoksia kuin tarjoilla useampi kierros pienempiä annoksia. Aikaakin siinä vierähtää. Esimerkiksi paahdettu voi oli koko ajan loppu, kun sitä tuotiin kerrallaan vain pieni veitsensipaisu.

Pääruokavalinta oli poikkeuksellisen helppo tehdä – sen verran tasokkaalta kuulosti pitkään haudutettu häränrinta parmesaanilla maustetun polentan kera. Annos olikin moniulotteisen hurmaava ja herkullinen. Härän, polentan ja kastikkeen kombinaatio toimi erinomaisesti.

Brunssin kruunasi Sesongin oma jäätelöbaari. Tarjolla oli kolmea jäätelömakua: vaniljaa, pätkistä ja veriappelsiinisorbettia. Niitä sai tuunata parilla eri kastikkeella ja lukuisilla muilla tilpehööreillä irtokarkeista maustettuihin poppareihin. Jäätelöbaari oli hauska loppuhuipennus. Vaikka annoksia oli kiva väsätä itse, ei sitä ollut tehty kovin helpoksi. Siitä pitivät huolen jäätelön hankala lusikoiminen tarjoilukulhosta sekä pienten muovisten pihtien käyttäminen lisukkeissa.

Sesongin sisällä ruokaillessaan ei tiedosta olevansa suuren ruokamarketin sisällä. Se on tietysti hyvä asia. Toisaalta toisen puolen ikkunoista avautuu kansallismaisema suurelle parkkipaikalle. Kuka bongaa vanhimman auton? Värimaailmaa hallitsee Cittarin puolen seinän kiinni olevat verhot, jotka ovat jännän vihreät. Toisen puolen ikkunoiden yläpuolella korokkeilla olevat tyhjät viinipullot ovat hauska yksityiskohta. Sesongista ei voi kirjoittaa mainitsematta sen luksusvessoja. Unisex-vessaa on yksi tyylikkäimmistä wc-tiloista, joissa olen koskaan käynyt.

Sesongin ruokatuote on kunnossa, kuten arvata saattaa, mutta brunssikonseptin käytännön toteuttamista voisi vielä hioa onnistuneemmaksi. Palvelu oli poikkeuksellisen sydämellistä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Sesonki Gastro Bar
Helsingintie 41
04410 Järvenpää

Beerger

Kukoistuksessa olevalla Hämeentiellä marraskuussa ovensa avanneen Beergerin juuret ovat Telakkarannalla ja rakkauden kesässä 2017, jolloin yrittäjät tsekkailivat ideansa toimivuutta. Hyvin toimi – vaikka en itse sitä silloin tajunnutkaan testata – sillä nyt on oikea kivijalkaravintola toiminnassa. Vaikka kyse on panimoravintolasta, ei hommaa pusketa maalia kohti vain oluen voimalla, vaan ruokapuolen osaamista on kerätty aina tähtiravintolasta saakka.

Olen käynyt Beergerissä useasti lounaalla sekä kertaalleen ilta-aikaan. Lounaalla on tarjolla aina viikon hampurilainen, joka onkin tullut testattua useampaan otteeseen. Lounashampparit on voinut todeta lajinsa kelpoyksilöiksi! Simppeleitä, maistuvia, laadukkaita. Kyljessä ranskalaiset ja kotitekoinen ketsuppi. Ranut ovat tasoa ok, selvästi parempiakin on tullut kylillä vastaan. Koska keittiössä on osaamista olan takaa, olen voinut heittäytyä villiksi ja kokeilla muutakin kuin hampurilaista – vaikka jo ravintolan nimi velvoittaisi ottamaan aina burgerin. Maistamani turska, tuoremakkarat ja miso-possu ovat olleet hyviä. Jonkinlainen epämääräinen wau-efekti on kuitenkin jäänyt puuttumaan. Näistä paras annos oli ehdottomasti huumaava miso-possu hyvänmakuisen juuriselleripyreen kera. Tuoremakkaroiden sinappikastike jäi myös positiivisella tavalla mieleen. Lounaan hintaan (11,50 €) kuuluu aina alkukeitto ja focacciaa. Keitot ovat käsittäneet koko pitkän laatujanan: erittäin hyvästä (samettinen kurpitsakeitto) keskitasoiseen (kukkakaali-pinaattikeitto) ja sieltä kohti heikkoa päätä (joku kamala vihanneskeitto).

Siirrytään ilta-aikaan. Olin etukäteen lukenut, että kukkakaaliwingsit (8,50 €) ovat must-juttu kokeilla. Niiden kaveriksi ravintolassa suositeltiin sinihomejuustodippiä. Wingsit olivat makeassa mausteisuudessaan sinänsä kiehtova uusi tuttavuus, mutta makumaailman yksitoikkoisuus tökkäsi pahasti muutaman ”siiven” jälkeen. Pääruoaksi otin klassikko-juustoburgerin (14 €), koska en edelleenkään halunnut hampurilaisen väliin mitään ylimääräistä. Lopputulos muhevan pihvin kera olikin pelkistetyn hurmaava, tosin sisällä olleesta hopeasipulista en välittänyt yhtään. Pienet ranskalaiset (3,50 €) olivat lounaalta tuttuja. Maistamani punaviinit (portugalilainen ja italialainen) eivät jättäneet muistijälkeä.

Entisen työvaatekaupan tila on kompakti ja pelkistetty. Väriä ja elävyyttä tuovat yhtäältä viherkasvit ja toisaalta suuret ikkunat remontissa olevalle Hämeentielle sekä Lintulahdenkadulle ja sen toisella puolella olevalle Ondan terassille. Kahden istuttavat ikkunaloosit ovat luonnollisesti Beergerin parhaimmat paikat. Lounasaikaan palvelu on vähän turhankin tehokasta, koska alkukeittoa on hädin tuskin ehtinyt ryystää ensimmäistä lusikallista, kun pääruokaa kannetaan jo eteen. Palvelu on aina ollut ystävällistä.

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Beerger
Hämeentie 15
00530 Helsinki

Fat Lizard

Mitä tulee mieleen Espoon ravintolaskenestä? Ostoskeskuksen ravintolamaailmat, rääkäisee joku takarivistä. Niinhän se taitaa olla. Suomen toiseksi väkirikkain kaupunki ei ole tunnettu ravintoloistaan. Asiaan tuli kuitenkin selkeä muutos parempaan viime vuoden alussa, kun teekkarikylässä Otaniemessä aukesi Fat Lizard -niminen ravintola. Taustalla häärivät muuten samat tyypit kuin erinomaiseksi havaitussa herttoniemeläisessä Treffi Pubissa.

Koska en ole teekkari, ei veri ole aiemmin vetänyt Otaniemeen syömään, mutta nyt tuli aika sillekin. Seuralaisia odotellessa tilasin pullollisen lohjalaisen pienpanimon Top Fuel Golden Vicious -omenasiideriä varsin kovaan hintaan (11 €). Ei vastannut hintaa. Samalla oli kuitenkin kivasti aikaa silmäillä ravintolamaisemaa. Fat Lizard koostuu useammasta eri tilasta. Lähimpänä ulko-ovea on baaripuoli, sen jälkeen ruokapuoli ja aivan perällä tila, johon me ilman varausta tulleet päädyimme. Ilmeeltään perätila ei harmillisesti pystynyt vastaamaan muiden tilojen huutoon. Yleisilme on modernin tyylikäs, harkittu.

Syötävistä sirkoista sun muista suuhun pantavista hyönteisistä puhuttiin jokin aika sitten melkoisesti. Trendiin tarttui myös Fat Lizard, joka tarjoaa friteerattuja cajun-maustettuja sirkkoja pähkinöiden kera (5 €), mitä tietysti oli maistettava, kun oli kerran Espooseen asti raahautunut. Kuten tietäjät tietää, sirkat eivät itsessään maistu miltään. Silti mausteiden ja pähkinöiden ryydittämänä annos oli maistuva – toki enemmän baarisnäkkiä kuin illallisravintolan alkuruoka.

Pääruokavalinta oli hankala – sen verran herkullisen kuuloiseksi oli Fat Lizardin ruokalista laadittu. Löytyi laatupihvejä, lihapullia, simpukoita, hummeria sekä tietysti burgereita ja pizzoja. Listalla oli myös possuruokien kuningasta: Iberico-possua (31 €), johon lopulta päädyin. Pata Negra -possua komppasivat pimientos de padrón -paprikat, romesco-kastike, pico de gallo -salsa sekä erillisessä tarjoiluastiassa olleet klassiset patatas bravas -perunat. Kuten jo annoksen esittelystä voi päätellä, kyseessä oli todella herkullinen kokonaisuus. Possu oli laadukasta, eikä sen määrässä ollut säästelty. Sen makumaailmaa täydensi oivallisesti runsas romesco-kastike. Kokonaisuutta raikasti salsa. Patatas bravas -perunat ovat suuri intohimoni. Fat Lizardin versio ei noussut aivan kokemusten top 5 -listalle, mutta eivät ne kauas siitä myöskään jääneet. Muhkean hurmaava annos! Kylkeen suositeltu kalifornialainen 3 Finger Jack Zinfandel (10,80 € 12 cl) toimi moitteetta. Sitä olisi tehnyt mieli ottaa toinenkin lasillinen.

Päätin illalliseni Flaming Alaska -nimiseen uunijäätelöjälkiruokaan (12 €). Se koostui vaniljajäätelöstä, marengista, Oreo-crumblesta, vadelmista sekä vadelma- ja kinuskikastikkeista. Kompleksinen annos oli hyvä, mutta jotenkin makuja oli omaan hmm… makuuni ehkä hieman liikaa.

Fat Lizard on jo ensimmäisen toimintavuotensa aikana päässyt asemaan, josta moni ravintola haaveilee, mutta harva siinä onnistuu: se on noussut kaupungin kärkiravintoloiden joukkoon. Ota siis sinäkin länsimetro alle, hyppää pois Otskissa ja testaa Lihavan Liskon ruoka- ja juomalista!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Fat Lizard
Tietotie 1
02150 Espoo

King Kebab

Kebab on minulle guilty pleasure. Tiedättehän? Jotakin, jota rakastaa, mutta josta ei oikein kehtaa huudella muille. Kebabannoshan on eräänlaista syntiä syömisen muodossa – sen verran isoja ja rasvaisen herkullisia laadukkaimmat annoksista ovat. Kävin kebabin syönnin korkeakoulun Suomen epävirallisessa kebabpääkaupungissa Turussa kymmenisen vuotta sitten opiskeluvuosinani. Sen jälkeen tuli todella pitkä tauko, kun arvelin ettei Helsingistä saa yhtä hyvää kebabia. Sitten menin King Kebabiin. Ja sitten toisen kerran. Ja kolmannen. Ja niin edelleen.

King Kebabilla on kolme toimipistettä ja meininki on muutenkin aika ammattimaista. Jopa nettisivut ovat harvinaisen informatiiviset. King Kebabilla on myös verkkokauppa, joka myy ravintolaketjun lippiksiä, pipoja ja t-paitoja! Tiedänpä mitä anoppini saa joululahjaksi.

Olen käynyt useampaan otteeseen King Kebabin Kallion yksikössä lounasaikaan. Tietysti yksin salaa mainitsematta lounaskohteestani kollegoilleni (hei vaan!). Lounaalla on saatavilla salaattipöytä, hanajuoma ja kebabannos yhdeksän euron sopuisaan hintaan. Olen erityisesti rullakebabin ja iskender kebabin suuri ystävä. Niinpä olen niitä molempia King Kebabissa maistanut, rullakebabia myös versiona kana. Olen jopa alkanut ihan vakavasti pohtimaan, että onko kana-aurajuustorulla Helsingin paras ruoka-annos.

Kuten arvata saattaa, annokset ovat valtavia. Mutta ennen kaikkea ne ovat laadukkaita ja äärimmäisen herkullisia. Kebablihan määrää ei ole annosteltu grammavaa’alla. Rullakebabin päällä on kivasti sulatettua juustoa. Jogurtti raikastaa molempia annoksia. (Note to self: älä enää nauti kebabia valkoinen kauluspaita päällä.)

Alkusalaatti jää odotetusti kuriositeetin tasolle, mutta eipä sille sen suurempaa roolia ole suunniteltukaan. Pienivatsaisimmat jopa jättävät sen kokonaan rauhaan. Ravintolan tilat ovat suuret ja selvästi peruskebabraflaa viihtyisämmät. Suurten ikkunoiden takaa voi vakoilla vastapäisen ravintolan vegaaniruoan ystäviä. Tarjoilu on erittäin ystävällistä ja tehokasta.

King Kebabin kebabit ovat laatutavaraa ja lounasdiili ohittamaton. Ei liian usein, mutta silloin tällöin!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

King Kebab
Vaasankatu 19
00500 Helsinki

Meiccu

Kirjoitin viime vuoden joulukuussa meilahtelaisesta ravintola N:o 11:stä, ja dramaattisesti juuri samana päivänä, kun julkaisin kirjoituksen, ravintola ilmoitti lopettaneensa toiminnan. Sinänsä ymmärrän raadollisen bisneslogiikan. Parilla käynnilläni ravintola ei nimittäin varsinaisesti pullistellut asiakkaista. Kauaa ei kuitenkaan tarvinnut ihmetellä historiallisen ravintolatilan tulevaisuutta, kun uudet yrittäjät jo haistoivat kortteliravintolan mentävän markkinaraon ja pistivät pystyyn kaupunginosan nimeä kunnioittavan Meiccu-ravintolan. Uutuus oli luonnollisesti testattava hetimmiten ja siihen parhaiten soveltuisi lounaan sekä brunssin kokeileminen.

Sekä lauantaisin että sunnuntaisin tarjoiltava brunssi (22 €) oli varsin kiintoisa kokemus tarjolla olleiden kovin erilaisten ruokalajien vuoksi. Brunssin pitääkin olla sillä tavoin sekalainen seurakunta, että niin aamupalakärjellä kuin lounaskärjellä olevat asiakkaat löytävät syötävää, mutta mitä sanotte cocktailpiirakoiden, georgialaisen adjika-maustekastikkeen, jogurtin, janssoninkiusauksen ja graavilohen yhdistelmästä?

Vaikka valikoima oli sekavahko, oli se samalla myös rohkean erilainen ja sitä kautta kiehtova. Runsaat salaatit loivat hyvän pohjan herkuttelulle. Niissä oli käytetty myös reilusti laadukkaita raaka-aineita, kuten mozzarellaa ja katkarapuja. Myös perunasalaatti toimi, kuten myös leipä-, leikkele- ja kalavalikoima. Salaatteja ja leipiä tykötarpeineen oli sen verran mukavasti, että varsinaiset pääruoat jäivät kokeilematta. Toisaalta ikiaikaisen inhokkiruokani, suoranaisen veriviholliseni janssoninkiusauksen väliin jättäminen ei ollut vain vahinko. ”Väliruoaksi” sen sijaan löysin sini- ja valkohomejuustoja hedelmien kera. Jälkiruoaksi ehdoton valinta oli suussa sulavan herkullinen ja täyteläinen suklaakakku, joka oli juuri oikeaoppisesti riittävän kosteaa. Mehut ja kahvi kuuluvat brunssin hintaan.

Vain sieluistaan vapaimmat voivat valita lounaspaikan päivän, mielitekojensa ja lounastarjonnan perusteella. Muille meistä varsin banaalit asiat, kuten esim. työpäivän aikataulut, luovat rajoitteita. Tämä tuli mieleen, kun selailin juuri tiettynä päivänä Meicun lounaslistaa: curry-kookoskanaa ja riisiä. Ei välttämättä se oma ykkösvalinta. Lohduttauduin ajatuksella, että hyvä ravintola saa vaikka peruna ja manteli -nimisen annoksen räjäyttämään makumaailmallaan suun ja mielen. Meicun kotiruokalounaaseen (10,50 €) kuuluu myös tuhti alkusalaattipöytä, millä se eroaa positiivisesti edeltäjänsä köykäisestä sortimentista. Tavanomaisen tomaattisen vihersalaatin rinnalla oli nimittäin tarjolla varsin miellyttäviä ruokaisampia salaatteja, joista löytyi mm. oliiveja, aurinkokuivattua tomaattia, kikherneitä, katkarapuja ja punajuurta. Eihän lopputuloksesta lautasella kovin kaunis tullut, mutta ihan maistuva kuitenkin. Curry-kookoskana riisin ja haudutettujen vihannesten kanssa oli tasavahva esitys. Erityisesti pääroolia esittänyt kana oivallisen kastikkeen kera oli maukasta.

Ravintola Meiccu ei ole sisustustaan edeltäjänsä jäljiltä juurikaan uusinut, ja miksi olisikaan. Historian havinaa ja patinaa kunnioitetaan edelleen mm. visakoivusta tehdyillä seinäpaneeleilla sekä ikkunamaalauksilla. Tilan värimaailmaa on kuitenkin hieman freesattu, mikä piristää silmää.

Uusilla omistajilla on ruokarintamalla näkemystä ja rohkeutta. Toivon pitkää ikää ja menestystä Meiculle!

Ruoka

Kokemus

Hinta-laatu

Meiccu
Pihlajatie 34
00270 Helsinki